Lue keskustelun säännöt.
En tiedä, haluanko ikuista elämää tuonpuoleisessa
14.04.2022 |
Jollain tasolla uskon Jumalan olemassa oloon. En vain tiedä, haluanko ikuisen elämän tuonpuoleissa vai haluanko lakata olemasta.
Kommentit (51)
Ymmärrän. Meidän aikaan sidotut aivot ei edes pysty käsittämään ikuisuutta tai ajattomuutta, se tuntuu tylsältä, jopa täydellisyydessä.
Itse uskovaisena ajattelen, että taivas on jotain täysin käsittämättömän upeaa. Siinä yhdistyy kaikki täydellinen, rauha, onni, tyydytys ym. Mitään tarpeita ei ole, mitään fyysistä tai psyykkistä ikävää ei ole. Miten sellaistakaan voisi ymmärtää? Täällä maan päällä onnellisimmallakin hetkellä vatsassa saattaa olla ilmakupla tai joku ikävä stressinaihe pyrkii mieleen.
Oikeastaan ihan sama, sekin et lakkaa olemasta jolloin tietoituus ei sure mitään käy minulle. Silti odotan taivasta ilolla =) Uskon että se on oikeaa Elämää, sitä mihin Jumala meidät loi ja tarkoitti ennenkuin synti pilasi kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tiedä mitä ikuinen elämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Et tiedä mitä ikuinen elämä tarkoittaa.
En tiedäkkään. Tavallaan kuitenkin tekisi mieli lakata vain olemasta. Ei tietoisuutta tai mitään.
Tulin ajatelleeksi, voiko Jumala pyyhkiä olemassaolon pois. Onko mahdollista, että sielu lakkaa olemasta?
Käyt siellä paratiisissa ensin rietastelemassa tuhat vuotta ja pidät kunnolla kivaa.
Jos et jaksa, niin sen jälkeen keksit kyllä keinon, miten jahve syöttää sut elävältä muille paratiisilaisille omena suussa ja päärynä pepussa. Niin raamattu kertoo melkein joka kohdassa, että niin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä paljon lohduta tässä elämässä ikuinen elämä jossakin muualla, En halua ikuista elämää .
Täytyyhän siellä taivaassakin olla jotain tekemistä, muuten käy elämä tylsäksi. Toivottavasti ei kuitenkaan sellaista suorittamista kuin täällä maan päällä. On aika vaikeata käsittää, millaista elämä on henkimaailmassa kun ei ole fyysistä ruumista enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ymmärtäny konseptin ikuisesta elämästä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Täytyyhän siellä taivaassakin olla jotain tekemistä, muuten käy elämä tylsäksi. Toivottavasti ei kuitenkaan sellaista suorittamista kuin täällä maan päällä. On aika vaikeata käsittää, millaista elämä on henkimaailmassa kun ei ole fyysistä ruumista enää.
Raamatun mukaan viimeisenä päivänä sielut pukeutuvat jälleen ruumiiseen. Eli käsityksesi elämästä tuonpuoleisessa ilman ruumista on kereettiläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo on totta, että sielut pukeutuvat jälleen ruumiiseen niin miten joku 90-vuotiaana kuollut monisairas vanhus saisi muka saman ruumiinsa takaisin jossa taas joutuisi kärsimään taivaassa? Sittenhän abortoidun vauvankin pitäisi kasvaa "ruumiiseen" ja aikuiseksi jotta saisi taivaassa kärsiä - vai mitä?
Sori mutta ikuinen sielu on totta, sori jos pahoitin sun mielen nyt. Uskonnot on humpuukia, mutta Jumala on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille kuolemansa jälkeen, hän pystyi kävelemään oven lävitse, mutta kuitenkin häntä pystyi koskettamaan, ja hän söi ja joi opetuslasten kanssa. Sellainen on henkiruumis.
Minä introverttina ihmisenä toivoisin, että jos taivaaseen pääsen niin etten joutuisi siellä kovin paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen. Onhan siellä varmasti miljoonia sieluja, jotka ovat varmasti samaa mieltä kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä introverttina ihmisenä toivoisin, että jos taivaaseen pääsen niin etten joutuisi siellä kovin paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen. Onhan siellä varmasti miljoonia sieluja, jotka ovat varmasti samaa mieltä kanssani.
taivaassa ei ole muutakuin täydellisyyttä.,ei sosiaalisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä introverttina ihmisenä toivoisin, että jos taivaaseen pääsen niin etten joutuisi siellä kovin paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen. Onhan siellä varmasti miljoonia sieluja, jotka ovat varmasti samaa mieltä kanssani.
taivaassa ei ole muutakuin täydellisyyttä.,ei sosiaalisia ongelmia.
Jos siellä on niin täydellistä niin mihin me tarvitaan tätä maallista taivallusta joka pääasiassa on pelkkää kurjuutta?
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta ikuinen sielu on totta, sori jos pahoitin sun mielen nyt. Uskonnot on humpuukia, mutta Jumala on totta.
En oikeastaan pahoittanut mieltäni. Ikuisuus tässä stressaa, koska en sitä ymmärrä. Mitä jos en halua ikuista elämää? En tietenkään haluaisi helvettiin. Olen ajatellut, onko mahdollista, että Jumala pyyhkisi olemassaoloni kokonaan pois.
-ap
Jaa, minun käsitykseni mukaan kuolema on tosiaankin kaiken loppu. Ei siis ole yhtään mitään kuoleman jälkeen. Eli on nyt tässä ainoassa elämässä otettava kaikki ilo irti. Ei ole mitään jumalia, taivaita tai sen paremmin paholaisia ja helvettiäkään.
Sielun kehittyessä sulaudumme takaisin Korkeampaan itseemme, lopulta sulaudumme jälleen kaikki Ykseyteen. Minuus on vain hetken harhaa.
En ole millään tavoin uskonnollinen henkilö, mutta kosmologien näkemys, että maailmankaikkeus on syntynyt tyhjästä eli olemattomuudesta, ei vakuuta minua.
Ihminen ei tosiaan synny tyhjästä, eikä täten kuolemansa jälkeen voi vaipua olemattomuuteen, koska tästä syntyisi looginen ristiriita.
Sähkökenttä, joka on ihmisen aivoissa, on ikuinen ja se vain muuttaa muotoaan ihmisen kuoleman jälkeen. Mitä tälle tapahtuu tarkasti ottaen, sitä en tiedä, enkä halua siihen liittää mitään uskonnollista elementtiä
Ihmisen tietoisuus eli kognitio on sähkömagneettista energiaa, eikä energiaa voi synnyttää tyhjästä eikä sitä voi myöskään tuhota millään tavoin, mutta se voi muuttaa muotoaan. Tämä on fysiikan energian säilymislaki, jota kukaan fyysikko ei kiistä millään tavoin
Sähkökenttä on ikuinen, eikä sähkömagneettista energiaa voi tuhota, miksi siis joku uskoo, että ihminen voi kuolemansa jälkeen olemattomuuteen?
Henkimaailmassa tietoisuuden taso huomattavasti korkeampi ja kirkkaampi, eikä tarvitse raahata raskasvärähteistä fyysistä kehoa mukana. Ei myöskään ole minuutta vaan kaikkeuden Ykseys alati läsnä.