Lue keskustelun säännöt.
Miksi joiltakin ihmisiltä puuttuu empatiakyky?
13.04.2022 |
Siis kaikkien ei todellakaan tarvitse olla mitään yliempaattisia ja liian kilttejä, jotka menevät liikaa mukaan toisen tunteeseen eivätkä osaa pitää puoliaan, mutta ihan normaaliempatiakin tuntuu olevan monelle mahdotonta, eikä yhtään osata samaistua toisen asemaan ja tunteisiin ja nähdä asioita hänen kantiltaan. Onko heillä kenties ollut omassa elämässä jotain huolia, eivätkä ole osanneet käsitellä niitä oikealla tavalla, ja purkavat sen muihin ihmisiin?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä osaan esittää uskottavasti empaattista ja varsinkin omien lasteni kohdalla pistän tästä syystä parastani ja olen kiinnostunut, myötätuntoinen ja rakastava, vaikka tilanne ei herättäisi minussa tunteita. Oikeasti en oikein osaa olla empaattinen. Mutta olen tarkkailemalla oppinut reagoimaan oikein.
Miksikö näin on? Suurin syy on varmaan se, että lapsena näin ja koin sekä fyysistä että emotionaalista väkivaltaa. En pienenä saanut tarpeeksi rakastavaa ja empaattista kohtelua, enkä nähnyt perheenjäsenteni osoittavan sitä toisilleen. Minulla on siis paha aukko tunnetaidoissani. Opin lapsena, että jos minulla on paha olla (nälkä, tylsää, väsyttää, surettaa jne) niin se on aikuiselle ärsyttävää ja hankalaa, ei asia jonka ratkaisemisessa aikuinen koettaisi minua auttaa.
Sama täällä! Empatia on suurelta osin opittua ja jos lapsuudenkodissa sitä ei ole ollut, voi sen opetteleminen aikuisena olla haastavaa. Mulla on edelleen haasteita tän kanssa ja joudun yleensä järkeilemään itseni toisen ihmisen asemaan ja miettimään miltä hänestä mahtaa tuntua. Olen myös yrittänyt seurata, miten muut ihmiset ilmaisevat empatiaa ja yritän matkia tarvittaessa.
Mulla myös! Tekee parisuhteet vaikeiksi ainakin, en suosittele tällaista. Sosiaalisesti taitavana kuitenkin pystyn kuuntelemaan asioita todella hyvin. Hankalaa vain kun yleensä myös kovin pitkät jutut sitten kyllästyttävät, olivat ne sitten mitä hyvänsä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mielestäni kenenkään tarvitsisi sietää piikittelyä ja ilkeilyä. Kyllä nyt ihan peruskäytöstavat olisi hyvä olla jokaisella.
Niin, myös ap:lla. Häneltä ne puuttuvat kokonaan.
En ole mielestäni tehnyt kenellekään mitään pahaa. Olen aina yrittänyt nähdä asiat mahdollisimman positiivisesti, ja pyrkinyt auttamaan muita ja samaistumaan toisen asemaan ja tunteisiin, enkä ole ikinä nauranut muille tai yrittänyt pilailla heidän kustannuksellaan. Jostain syystä monet kuitenkin ivailevat, piikittelevät ja naureskelevat minulle. Onko se vain niin, että ns. kylmät ja tunteettomat ihmiset pärjäävät elämässä parhaiten?
No tottakai he pärjäävät paremmin koska eivät anna moraalin tulla tarkoitusperänsä sotkemaan. Sen takia on korruptiota ja kaikkea ikävää ja väärää maailmassa. On vaikea nousta korkealle ja esimerkiksi rikastua toimimalla moraalisesti oikein.
Omalla kohdallani riippuu myös tilanteesta, kuinka paljon kaipaan toiselta ihmiseltä empaattisuutta/myötätuntoa. Esim. lääkäriltä tai hoitajalta toivoisi jonkinlaista myötäelämisen kykyä, mutta vaikkapa autonkorjaajan tai rakennusmiehen tapauksessa minulle todellakin riittää, että hän on pätevä ammatissaan ja osaa hommansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi erilaisuus olisi vika? Ehkä kaikki eivät sitä tarvitse ja ovat sitten parempia toimimaan esim. kriisitilanteessa.
Mutta jotkut vain ovat niin ilkeitä, että eivät esim. yhtään tajua, että joku, mikä itsestä on hauskaa, voi toisesta tuntua todella pahalta. Kyllä mielestäni kaikilta ihmisiltä voisi ihan perusempatiaa edellyttää.
Miksi haukut toisia ihmisiä, vaikka et tiedä heistä luultavasti yhtään mitään? Miksi sinun asiasi on mielestäsi muiden asioita tärkeämpi?
No kyllä monet hyvin tuntemanikin ovat olleet minulle hyvin ilkeitä ja töykeitä.
Kaikki ihmiset saattaa satuttaa tai loukata meitä. Voimme valita vain sen ketkä pidämme elämässämme.
TÄMÄ!!! Koskee myös sukulaisia. Kokemusta on , yleensä nämä on narsistisia piirteitä omaavia ja mun puolesta pyörikööt keskenään.
Vastaus löytyy noiden ihmisten suolistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani riippuu myös tilanteesta, kuinka paljon kaipaan toiselta ihmiseltä empaattisuutta/myötätuntoa. Esim. lääkäriltä tai hoitajalta toivoisi jonkinlaista myötäelämisen kykyä, mutta vaikkapa autonkorjaajan tai rakennusmiehen tapauksessa minulle todellakin riittää, että hän on pätevä ammatissaan ja osaa hommansa.
Tää on muuten mielenkiintoinen kulma aiheeseen, kiitos!
Saattaa osaltaan vaikeuttaa ihmissuhteita, kun sitten sille kaikkein läheisimmälle ihmiselle tulee kovin iso taakka kun pitäisi täyttää kaikki empatiantarpeet. Uusi ajatus, t 110
Miksi ihmiset täällä kyselevät tyhmiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus löytyy noiden ihmisten suolistosta.
Päästä se syy löytyy. Empatiakyvyttömät ovat luonnevikaisia.
-Kapanteri.- kirjoitti:
Valtaosin empatia on näyttelemistä.
No ei ole, paitsi empatiakyvyttömälle. Itse ainakin tunnen itsekin tuskaa, jos loukkaan toisen tunteita, siis vahingossa möläyttämällä jotain jonka en tiennyt olevan toiselle arka aihe. Siksi en ole koskaan kyennyt ketään kiusaamaankaan. Olen myös sellainen, että jos joku oikein paljon valittaa vaikka vatsakipua, mullakin voi alkaa maha sattua. Tämä"kyky" on iän myötä vähän laimentunut, varmaan aikuisuuteen liittyvän kyynistymisen takia, mutta nuorena olin aivan överiempaattinen ja suorastaan kärsin siitä silloin. Enää en lähde kaikkien tunteisiin liiaksi mukaan, mutta kyllä kuitenkin aina tunnen toisen tuskan jollain tavalla, ei se mitään näyttelemistä ole. Yliempaattisuus on aiheuttanut minulle paljon hankaluuksia, on tullut annettua tukea ja ymmärrystä ihmisille jotka eivät sitä ansaitse. Siksi en enää näytä ulospäin kaikkea herkkyyttäni. Se valitettavasti houkuttelee hyötyjiä. Esitän nykyään kovempaa kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koska ihminen nyt vain on lähtökohtaisesti itsekäs ja tavoittelee omaa etuaan."
Kaikkien näin ajattelevien kohdalle saisi osua itseään isompi kala, joka tekee selvää pienemmästä.
Suurin osa empatiakyvyttömistä on kasvanut kodissa, jossa on sairas ilmapiiri ja sairaat toimintatavat. Uhrit ovat usein vakaista oloista. Lapsena empatiakyvyttömien uhreiksi päätyvät voivat olla jotain kautta sukua empatiakyvyttömälle tai omat vanhemmat ovat täysin sinisilmäisiä maailmalle. Empatiakyvyttömillä lapsilla on usein samanlainen vanhempi, joka voi jopa päättää lapsen elämästä lapsen puolesta aikuisuuteen asti. Menestyminen eli raha on tärkeintä. Jatkavat samaa toimintamallia.
Monista ei näy päällepäin mitään epäilyttävää koskaan. Vain empatiakyvyttömän perhe, rikollisporukka (joka ei välttämättä koskaan jää kiinni tai joudu vastuuseen) tai uhrit näkevät kaikkein sairaimman puolen. Heitä on kaikkialla.
Tässä on syy myös köyhyyteen, koska he haluavat rikastua loputtomasti muiden kustannuksella ja kaikilla keinoilla.
Monet ihmiset voivat olla sisimmässään todella herkkiä ja empaattisia, mutta piilottavat sen kovan ulkokuoren alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat empaattisia ja ystävällisiä heille, jotka muistuttavat heitä itseään, mutta heidän on hirveän vaikea suvaita erilaisuutta ja sitä, etteivät kaikki ajattele niin kuin he. Osaavat olla todella ilkeitä ja vittumaisia, jos toinen on jostain asiasta hiemankin eri mieltä. Mielestäni ihmisen todellinen luonne mitataankin siinä, että miten kohtelee heitä, jotka eivät kuulu ylimpiin ystäviin/joista ei niin pidä.
Tämä! Amen :)
Ymmärrän nykyään paremmin vanhempieni eron kuin ennen. Toinen oli kylmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei voi tietää kaikkea toisen elämästä ja asioista, jos ei tunne häntä todella hyvin. Jos elämässä on huolia ja murheita ja on väsynyt, ei aina vain jaksa ajatella asioita muiden näkökulmista.
Tämä. Ja jotenkin en pidä edes aloittajaa mitenkään empaattisena ihmisenä.
Ainakin pyrin aina huomioimaan muut ja auttamaan heitä tarvittaessa, enkä taatusti koskaan tahallani satuta muita.
ap
Miksi sinulle sitten ollaan ilkeitä? Minkälaisissa tilanteissa nämä ilkeydet ovat tulleet?
En todellakaan tiedä. Ehkei vain ole osunut kohdalleni kovin suvaitsevaisia ja myötätuntoisia ihmisiä. Tai sitten olen vain liian kiltti ja huomaavainen tässä itsekkäiden ihmisten maailmassa. Esim. jotkut eri-alojen ammatti-ihmiset ovat olleet asiakaspalvelutilanteissa todella töykeitä, omahyväisiä ja ylimielisiä. Ns. ystävätkin tuntuvat aina vain kuittailevan ja piikittelevän ja vitsailevan kustannuksellani, eivätkä tajua miten pahalta se minusta tuntuu.
Eli meneekö tämä taas niin, että kaikki muut ovat ilkeitä ja hankalia sinulle ja mielestäsi heidän pitäisi muuttua? Sinä taas olet äärimmäisen kiltti ihminen, huomaavainen, ystävällinen, kärsivällinen, muut huomioon ottava, kohtelias, iloinen, reipas, auttavainen, empaattinen ja sympaattinen? Olet ollut sellainen aina ja kaikkialla, olet ollut ihan syntymästäsi saakka tietenkin, etkä sano ikinä toiselle mitää sellaista, mistä he voisivat mielensä pahoittaa ja muutenkin olet kaikin puolin täydellinen? Olet täydellinen ystävä, tytär/poika/joku muu, naapuri, veronmaksaja, opiskelija, työntekijä, maailmankansalainen jne.? Joo, sellainen olet. Pusi pusi!
En ole täydellinen, minulla on omat puutteeni, mutta en ikinä tahallani satuta muita. Jotkut ihmiset ovat vain luonteiltaan niin ilkeitä, että eivät esim. tajua lopettaa, vaikka sanoisin että se tuntuu pahalta. Itse pahoittelen aina tapahtunutta, mikäli joku on loukkaantunut jostain tekemisestäni, ja pyydän anteeksi.
Tätä jäin miettimään, eli pyydät anteeksi, jos joku on loukkaantunut jostain tekemisestäsi. Sehän on tietenkin kauniisti ajateltu, mutta sehän kertoo sen, että sinä olet tehnyt jo jotain ikävää. Miksi teet siis ikävästi, miksi et mieti asiaa jo ennen?
Olin aikoinani miehen kanssa, joka teki ihan tietoisesti kaikkea typerää ja kun huomasi, että siitä jäi kiinni, niin hän saattoi kuitata anteeksipyytämällä tilanteen. Typeryys olisi pitänyt unohtaa silloin, sillä hänhän pyysi anteeksi, joten miksi ihmeessä asiasta jankutetaan? Niinpä asia ja kaikki siirtyi näppärästi muiden viaksi ja he olivatkin niitä, jotka vainosivat miestä. Toisin sanoen miehen mielestä kaikki olivat häntä vastaan ja kaikki olivat hänelle ilkeitä ja pikkumaisia.
Sama tuli nyt mieleen aloittajan kirjoituksista. Ap voisi olla tämä mies.
Parhaimmillaan mies oli kiva, huumorintajuinen ja hyvää seuraa, mutta sitten hänestä alkoi löytyä kaikkea arveluttavaa. Jo se, että hänen entiset naisystävät olivat kuulema ihan outoja ja sairaita, oli omituinen juttu mielestäni. Miehellä ei myöskään ollut oikeita ystäviä, vaan kaverit vaihtuivat ja pitkäaikaisia ystäviä ei ollut. Mies ei ollut väleissä edes vanhempiensa ja siskonsa kanssa, koska he olivat kuulema olleet häntä kohtaan todella ikäviä, puhuneet rumasti ja kääntyneet häntä vastaan. Nyt minäkin olen samassa sarjassa entisten sairaiden naisystävien joukossa, sillä en jaksanut miehen erikoisia tempauksia, jotka meinasivat vaarantaa jopa henkeni. Yksi hänen erikoisuuksistaan oli rattiraivoaminen ja ihan älyttömät tempaukset liikenteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei voi tietää kaikkea toisen elämästä ja asioista, jos ei tunne häntä todella hyvin. Jos elämässä on huolia ja murheita ja on väsynyt, ei aina vain jaksa ajatella asioita muiden näkökulmista.
Tämä. Ja jotenkin en pidä edes aloittajaa mitenkään empaattisena ihmisenä.
Ainakin pyrin aina huomioimaan muut ja auttamaan heitä tarvittaessa, enkä taatusti koskaan tahallani satuta muita.
ap
Miksi sinulle sitten ollaan ilkeitä? Minkälaisissa tilanteissa nämä ilkeydet ovat tulleet?
En todellakaan tiedä. Ehkei vain ole osunut kohdalleni kovin suvaitsevaisia ja myötätuntoisia ihmisiä. Tai sitten olen vain liian kiltti ja huomaavainen tässä itsekkäiden ihmisten maailmassa. Esim. jotkut eri-alojen ammatti-ihmiset ovat olleet asiakaspalvelutilanteissa todella töykeitä, omahyväisiä ja ylimielisiä. Ns. ystävätkin tuntuvat aina vain kuittailevan ja piikittelevän ja vitsailevan kustannuksellani, eivätkä tajua miten pahalta se minusta tuntuu.
Eli meneekö tämä taas niin, että kaikki muut ovat ilkeitä ja hankalia sinulle ja mielestäsi heidän pitäisi muuttua? Sinä taas olet äärimmäisen kiltti ihminen, huomaavainen, ystävällinen, kärsivällinen, muut huomioon ottava, kohtelias, iloinen, reipas, auttavainen, empaattinen ja sympaattinen? Olet ollut sellainen aina ja kaikkialla, olet ollut ihan syntymästäsi saakka tietenkin, etkä sano ikinä toiselle mitää sellaista, mistä he voisivat mielensä pahoittaa ja muutenkin olet kaikin puolin täydellinen? Olet täydellinen ystävä, tytär/poika/joku muu, naapuri, veronmaksaja, opiskelija, työntekijä, maailmankansalainen jne.? Joo, sellainen olet. Pusi pusi!
En ole täydellinen, minulla on omat puutteeni, mutta en ikinä tahallani satuta muita. Jotkut ihmiset ovat vain luonteiltaan niin ilkeitä, että eivät esim. tajua lopettaa, vaikka sanoisin että se tuntuu pahalta. Itse pahoittelen aina tapahtunutta, mikäli joku on loukkaantunut jostain tekemisestäni, ja pyydän anteeksi.
Tätä jäin miettimään, eli pyydät anteeksi, jos joku on loukkaantunut jostain tekemisestäsi. Sehän on tietenkin kauniisti ajateltu, mutta sehän kertoo sen, että sinä olet tehnyt jo jotain ikävää. Miksi teet siis ikävästi, miksi et mieti asiaa jo ennen?
Olin aikoinani miehen kanssa, joka teki ihan tietoisesti kaikkea typerää ja kun huomasi, että siitä jäi kiinni, niin hän saattoi kuitata anteeksipyytämällä tilanteen. Typeryys olisi pitänyt unohtaa silloin, sillä hänhän pyysi anteeksi, joten miksi ihmeessä asiasta jankutetaan? Niinpä asia ja kaikki siirtyi näppärästi muiden viaksi ja he olivatkin niitä, jotka vainosivat miestä. Toisin sanoen miehen mielestä kaikki olivat häntä vastaan ja kaikki olivat hänelle ilkeitä ja pikkumaisia.
Sama tuli nyt mieleen aloittajan kirjoituksista. Ap voisi olla tämä mies.
Parhaimmillaan mies oli kiva, huumorintajuinen ja hyvää seuraa, mutta sitten hänestä alkoi löytyä kaikkea arveluttavaa. Jo se, että hänen entiset naisystävät olivat kuulema ihan outoja ja sairaita, oli omituinen juttu mielestäni. Miehellä ei myöskään ollut oikeita ystäviä, vaan kaverit vaihtuivat ja pitkäaikaisia ystäviä ei ollut. Mies ei ollut väleissä edes vanhempiensa ja siskonsa kanssa, koska he olivat kuulema olleet häntä kohtaan todella ikäviä, puhuneet rumasti ja kääntyneet häntä vastaan. Nyt minäkin olen samassa sarjassa entisten sairaiden naisystävien joukossa, sillä en jaksanut miehen erikoisia tempauksia, jotka meinasivat vaarantaa jopa henkeni. Yksi hänen erikoisuuksistaan oli rattiraivoaminen ja ihan älyttömät tempaukset liikenteessä.
Tarkoitin, että jos satun mahdollisesti loukkaamaan vahingossa.
Mistä johtuu, että monet ovat esim. Asperger-ihmisiä kohtaan ilkeitä ja suvaitsemattomia? Onko ihmisten vain niin vaikea hyväksyä erilaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mielestäni kenenkään tarvitsisi sietää piikittelyä ja ilkeilyä. Kyllä nyt ihan peruskäytöstavat olisi hyvä olla jokaisella.
Niin, myös ap:lla. Häneltä ne puuttuvat kokonaan.
En ole mielestäni tehnyt kenellekään mitään pahaa. Olen aina yrittänyt nähdä asiat mahdollisimman positiivisesti, ja pyrkinyt auttamaan muita ja samaistumaan toisen asemaan ja tunteisiin, enkä ole ikinä nauranut muille tai yrittänyt pilailla heidän kustannuksellaan. Jostain syystä monet kuitenkin ivailevat, piikittelevät ja naureskelevat minulle. Onko se vain niin, että ns. kylmät ja tunteettomat ihmiset pärjäävät elämässä parhaiten?
No tottakai he pärjäävät paremmin koska eivät anna moraalin tulla tarkoitusperänsä sotkemaan. Sen takia on korruptiota ja kaikkea ikävää ja väärää maailmassa. On vaikea nousta korkealle ja esimerkiksi rikastua toimimalla moraalisesti oikein.
Se on sitten vähän myös määrittelykysymys, että minkä katsoo olevan hyvin elämässä pärjäämistä. Itse ainakin arvotan läheiset, lämpimät, aidosti välittävät ja rakastavat ihmisuhteet niin korkealle, että tällaiset kuuluu ennen kaikkea "hyvin elämässä päjäämiseen". Tällaiset ihmissuhteet kyllä vaativat myös empatiakykyä.
Toki esim.työelämässä voi saada meriittejä häikäilemättömälläkin tavalla ja tunnekylmyydestä vaikka jossain bisneselämässä voi olla ns.hyötyä. (Raha ja materia on kuitenkin vain yksi osanen hyvinvointia. Usein riittää vähempikin rahallinen rikkaus hyvinvointiin.) Itse en pystyisi tuolla tavalla saatuja meriittejä kyllä arvostamaan enkä oikein pitäisi kokonaisuudessaan elämässä menestymisenä. Oma arvomailmani korostaa reiluutta, myötätuntoa, yhteistä hyvää, muiden kunnioittamista, rakkauden levittämistä jne. Toki myös hyvä oma itsetunto on tärkeää ja itsestään huolehtiminen, enkä arvosta marttyyrimaista uhrautumista toisten puolesta, se on se toinen epäterve ääripää.
Jos kokonaan puuttuu, niin siihen on varmaan neurologinen syy.
Ihmiset ovat erilaisia. Äärimmäisenä esimerkkinä psykopaatit, joilla empatiakyvyn puute on synnynnäistä ja liittyy aivojen rakenteelliseen ja toiminnalliseen poikkeavuuteen (vertauksen vuoksi, sosiopaateilla empatiakyvyttömyys on traumaattisen lapsuuden peruja).
Monet periaatteessa ihan perusempaattiset ja fiksut ihmisetkin voivat ajautua kiusaajaporukoihin, koska haluavat hyväksyntää ja pelkäävät tulevansa itse kiusatuiksi.