Saitko lapseltasi äidinlyyran kun hänessä tuli ylioppilas?

Täytyypä kysellä isältäni edesmenneen äitini lyyraa, jonka hänelle ostin. Tulisi pian käyttöön täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet miksi lyyra ostetaan vain äidille?

Kun miettii panostusta, jonka minä tai mies on käyttänyt lasten koulumenestyksen eteen, niin lyyra kuuluu minulle. On tullut sen verran monta kertaa päällystettyä kirjat, ostettua koulutarvikkeet, käytyä vanhempainillat ja kyseltyä koealueet, niin se on ihan kiva kiitos vaivannäöstä.

Miehelle ja lapselle kuuluisi molemmille valkoisen ritarikunnan kunniamerkki, että on kestänyt sua ja sun kirjojenpäällystelyä.

En saanut, koska kielsin hankkimasta sellaisia. En olisi ikinä missään käyttänyt lyyraa, korkeintaan lakkiaisissa. Jotenkin yhdistän lyyrat ja vanhat mummot, joiden juhlapukujen rintamuksissa noita olen nähnyt.

Kun kuopus pääsi ylioppilaaksi sain lapsilta kolmen lyyran rintakorun.

Hetki nyt siis missä tilanteessa minä antaisin äidilleni sen lyyran kun olen amiksen käynyt, mutta opiskelen tällä hetkellä yliopistossa. Olisiko minun pitänyt antaa se silloin kun aloitin yliopistossa opiskeleminen vai annanko sen sen jälkeen kun valmistun kanditaatiksi, maisteriksi vai kenties jopa tohtoriksi?

Haluaisin antaa tottakai, mutta milloin vai olenko "skipannut" koko lyyra homman, koska en käynyt lukiota?

Vierailija kirjoitti:

En saanut, koska kielsin hankkimasta sellaisia. En olisi ikinä missään käyttänyt lyyraa, korkeintaan lakkiaisissa. Jotenkin yhdistän lyyrat ja vanhat mummot, joiden juhlapukujen rintamuksissa noita olen nähnyt.

Sitä muistaa lapsuudesta että mummoilla oli noita. Nyt kun mieti, niin nuo mummothan oli keski-ikäisiä. Itse vaan piti heitä vanhoina. Kyllä meidän suvussamme ja miehen suvussa kaikilla aikuisten lasten äideillä on noita rintamuksissa aina ylppärijuhlissa.

Olen kirjoittanut 1985 ja ensi kertaa nyt kuulen äidinlyyrasta. Kuulostaa joltain muinaisjäänteeltä

Sain tällä vuosituhannella, ja se oli lapseni oma valinta nimenomaan siksi, että halusi äidille kiitokseksi siitä, että on tukenut opiskelua. 

Olen tiennyt siitä aina, kun täällä maalla äidit ovat olleet yleensä kovin ylpeitä ylioppilaslapsistaan ja osoitaneet sen lyyralla.

Jos se on kai kuulunut ylioppilaslakin kylkiäiseksi.

mammatauttakee kirjoitti:

Hetki nyt siis missä tilanteessa minä antaisin äidilleni sen lyyran kun olen amiksen käynyt, mutta opiskelen tällä hetkellä yliopistossa. Olisiko minun pitänyt antaa se silloin kun aloitin yliopistossa opiskeleminen vai annanko sen sen jälkeen kun valmistun kanditaatiksi, maisteriksi vai kenties jopa tohtoriksi?

Haluaisin antaa tottakai, mutta milloin vai olenko "skipannut" koko lyyra homman, koska en käynyt lukiota?

Varmaan siinä tilanteessa, kun hommaat ylioppilaslakinkin.

Teitkö/ostitko lapsellesi kakun kun hän pääsi ylioppilaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Teitkö/ostitko lapsellesi kakun kun hän pääsi ylioppilaaksi?

Itse valmistuin melkein vuoden etuajassa halloweenin aikaan niin äiti teki halloween teemaisen kakun ja sain tädiltä halloween teemaisen kukkakimpun missä oli hieno kimalteleva iso hämähäkki koriste. :DDD

Ei tullut mieleenkään antaa äidilleni moista, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Äidilläni ei ollut mitään tekemistä asian kanssa, lähinnä teki elämästä yhtä h*lvettiä kun ryyppäsi koko lapsuuteni. Irvokasta olisi ollut antaa joku ”kunniamerkki” siitä että minä onnistuin elämässäni jossain.

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjoittanut 1985 ja ensi kertaa nyt kuulen äidinlyyrasta. Kuulostaa joltain muinaisjäänteeltä

Oletko elänyt tynnyrissä vai kuurosokea? Etkö ole yhtään ihmetellyt naisten paidoissa olevia lyyrakoruja? On kuitenkin varmaan ihan myydyimpiä koruja Suomessa ollut kymmeniä vuosia.

Kuuluukohan sitä käyttää vappuna?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä äidinlyyra-juttu oikein on? Olen itse ylioppilas 90-luvun alusta. En silloin hankkinut lyyraa äidille, kun en ollut tällaisesta tavasta kuullutkaan.

Minä hankin 90-luvun alussa ja niin hankki moni luokkakaverikin. Kavereilta silloin kuulin tavasta. Aitoon kultaiseen ei ollut varaa, mutta äiti ilahtui silti.

Mutta onko tuo vieläkin tapana? Olin kuvitellut, että se on jo jäänyt pois muodista, kun äidit itsekin ovat koulutettuja eikä tarvitse ylpeillä vain lasten saavutuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä äidinlyyra-juttu oikein on? Olen itse ylioppilas 90-luvun alusta. En silloin hankkinut lyyraa äidille, kun en ollut tällaisesta tavasta kuullutkaan.

Eikö todella kukaan ole sinulle siitä puhunut tai kun ostit ylioppilaslakin, eikö samassa yhteydessä tarjottu äidinlyyraa?

Perinne on vanha ja edelleen käytössä. Meillä 3 ylioppilasta ja viimeinen viime keväältä ja kyllä kaikki ovat ihan omasta aloitteestaan ostaneet lyyran. Luulen, et koulussa puhuttu.

Kun itse pääsin ylioppilaaksi, äiti osti itselleen sellaisen ja kertoi että perinteisesti minun olisi se pitänyt hankkia. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta enkä vieläkään 15v myöhemmin ihan ymmärrä mikä sen idea on. Eiköhän tuo ole aika vanhentunut tapa.

Vierailija kirjoitti:

En saanut, en antanut itsekään äidilleni, en muista oliko sellainen tapanakaan 80-luvulla. Poikani kirjoittivat ylioppilaaksi 2010-luvulla. 

Olen itse 80-luvun ylioppilas ja ostin äidilleni lyyran.

Olen pk-seudulta ja meillä päin oli tapana.

En kyllä nykyaikana ymmärrä tätä äidin lyyran tarkoitusta. Lukio-opetus on ilmaista, paitsi tietenkin oppikirjat pitää maksaa. Itse en saanut mitään tukea lukio-opintojeni aikana, ihan itse sen lukion kävin läpi ja sain lakin. Miksi siitä pitäisi palkita jollain korulla, jolla vanhempi pääsee vaan leveilemään toisille? Eikä lukio ole enää mikään saavutus, kuten joskus 40-50 vuotta sitten.

Aikoinaan ostin äidilleni lyyran. Kun esikoinen pääsi ylioppilaaksi, hän kysyi, ostaako minulle lyyran. Asiasta oli puhuttu koulussa.

En halunnut itselleni uutta lyyraa vaan otin käyttööni itse ostamani lyyran äitini jäämistöstä. Jotenkin samalla tuntui, että äiti olisi ollut paikalla esikoisen yo-juhlassa.... no, tämä oli minulla vain tunne kun äidin kuolemasta ei ollut montaa kuukautta kun oli yo-juhlat.