Lue keskustelun säännöt.
Olenko tyly, jos alan hävittää äitini tavaraa jo hänen eläessään
12.04.2022 |
Kämppä on hirveä läävä, roskaa ja romua täynnä. Äiti on yli 80v, pärjäilee vielä itsekseen, mutta merkkejä dementoitumisesta alkaa olla.
Äidillä on tehtynä edunvalvontavaltuutus. Saanko sitten virallisena edunvalvojana kärrätä irtaimistoa kaatikselle? Eihän tuolla mahtuisi edes rollaattorilla liikkumaan.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttyisitte, jos laittaisin kuvan äitini keitiöstä. Kaikki tasot on kukkupäillään roinaa, myös hellanpäällinen. Lehtiä, kippoja, purkkeja, tyhjiä ruokapakkauksia. Joulutähden raato, jossa 1 vihertävä lehti jäljellä, ei saa heittää pois. Astoita, jotka löytänyt roskakatoksesta tai haalitut sukulaisten muuttojäämistöistä. Viimevuitiset pajunkissat vaasissa, pölyttyneitä kuivakukkia.
ApMistä kuvittelet saaneen oikeuden puuttua äitisi elämään tai määrätä miten hänen tulisi elää tai mitä tavaroita hän saa säilyttää?
Kertomasi tilanne on monessa lapsiperheissä arkipäivää, liian paljon tavaraa, leluja ja komerot pursuavat vaatteita ja uusia ostetaan jatkuvasti.
Ihanko oikeasti sinusta on ok. jos äitisi tai anoppisi kurkkisi komeroitasi ja sanoisi sinulle, tuo vaate tai tavara joutaa roskikseen? Liikaa tavaraa. Olisitko tyytyväinen?
Jos lapsiperhe eläisi tuollaisissa olosuhteissa kuin hamstraava vanhus, niin lapset otettaisiin huostaan. Noissa tiloissa ei pysty laittamaan ruokaa tai peseytymään.
Kyseessä on psyykkinen sairaus, josta valitettavasti kärsivät muutkin kuin sairastunut itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 70-vuotias ja yritän koko ajan tehdä ns. kuolinsiiivousta. Olen käynyt kaikki valokuvalaatikot tms läpi ja laittanut kuvat albumeihin ja albumit laatikoihin. Ne ovat valmiina. Yritän viedä kaikki turhat tavarat kierrätyseen ja myyn kirpparillakin jotakin. En todellakaan halua rasittaa ainoaa, ulkomailla asuvaa, lastani järkyttävillä romukasoilla kuoltuani. Ihannetilanne olisi, että kaikki omaisuus (ml. arvopaperit) on annettu ennakkoperintönä ja viimeinen asunto on vuokra-asunto tai hoitolaitos. Omaisuuteni on päässäni, turhaa rojua en hautaankaan saa mukaani. Voin kirjoittaa alustavan perukirjankin ennen kuin heitän lusikan nurkkaan.
Tuo on todella kilttiä mutta myös surullista.
Sulla voi olla elämää vuosikymmeniä edessä. Elä ja nauti elämästäsi nyt! Olet tavarasi hankkinut jostain syystä, ne voi olla sulle tärkeitäkin, ei sun tarvi luopua niistä.
Käsitin niin, ettei hän ole mistään itselleen tärkeästä luopunut vaan turhista rojuista, joita meille kaikille ajan kuluessa helposti kertyy. Ja luultavasti hänelle itselleenkin on iloa siitä, että koti on siistissä kunnossa ja tärkeät asiat kauniisti esillä tai helposti katsottavissa (mm. ne albumit, joiden kuvat ovat nyt aiempaa paremmin katsottavissa).
Jos lapsen elämä on ulkomailla, hän ei pysty viikko- tai kuukausitolkulla käymään läpi tavaravuoria. Sen sijaan tästä kodista hän helposti löytää mukaansa ne tärkeät asiat kun sen aika joskus tulee. Tietenkin on myös helpottavaa tietää, että oma vanhempi elää olosuhteissa, jossa hän tarvittaessa pääsee kulkemaan turvallisesti esim. rollaattorilla eikä ole rojukasoja kaatumassa hänen päälleen.
- eräs ulkomailla pysyvästi asuva aikuinen lapsi
Vierailija kirjoitti:
Järkyttyisitte, jos laittaisin kuvan äitini keitiöstä. Kaikki tasot on kukkupäillään roinaa, myös hellanpäällinen. Lehtiä, kippoja, purkkeja, tyhjiä ruokapakkauksia. Joulutähden raato, jossa 1 vihertävä lehti jäljellä, ei saa heittää pois. Astoita, jotka löytänyt roskakatoksesta tai haalitut sukulaisten muuttojäämistöistä. Viimevuitiset pajunkissat vaasissa, pölyttyneitä kuivakukkia.
Ap
Ne, jotka eivät ole tällaista kaaoskämppää koskaan nähneet, eivät vain kertakaikkiaan voi käsittää tilannetta. Itse kun olen yhden tuollaisen edes vähän tolkullisempaan kuntoon (ehkä hetkellisesti, mutta kuitenkin) siivonnut, tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat. Ei kyse ole siitä, että äidillä on 12 paria kenkiä, vaikka tarvitsee korkeintaa kuudet ja 10 päällystakkia, joista 4 ei edes mahdu päälle, ja kirjoja enemmän kuin hyllyyn mahtuu. Tai edes siitä, että siellä on yksi pahvilaatikollinen tyhjiä purkkeja ja toinen vanhoja mainoslehtisiä. Vaan se koko asunto on kaikilta pinnoiltaan, niin lattia kuin pöytäpinnat kuin huonekalujen päälliset kuin kaikki muukin, epämääräisen roskan ja tavaran peitossa kymmenien senttien paksuudelta. Ja kun alat sitä kasaa siivota, sieltä alta löytyy pahimmillaan jotain puoliksi hajonnutta homeista voileipää ja jossain vaiheessa ties mistä kostunutta sanomalehteä, joka on tarttunut lattiaan kiinni. Kuten sanottu, sitä ei voi ihminen käsittää, ennen kuin sen itse näkee.
Mistähän ne ilkeät anopit tulevat, jotka puuttuvat aikuisten lastensa ja hänen perheensä asioihin? Ja ovat lastensa elämässä päällepäsmärinä.
Näen jo sieluni silmin, kun lumput on saatu roskikseen ja mummo hautaan, seuraava kohde on ap. lapset, miniät/vävyt ja lastenlapset, jotka elävät ihan väärin ja ostelevat vääriä tavaroita ja ap. haluaa ottaa ohjakset käsiinsä.
Ap. tilannetta ei edes tule, kun kunnioittaa ja arvostaa toisen elämää ja kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttyisitte, jos laittaisin kuvan äitini keitiöstä. Kaikki tasot on kukkupäillään roinaa, myös hellanpäällinen. Lehtiä, kippoja, purkkeja, tyhjiä ruokapakkauksia. Joulutähden raato, jossa 1 vihertävä lehti jäljellä, ei saa heittää pois. Astoita, jotka löytänyt roskakatoksesta tai haalitut sukulaisten muuttojäämistöistä. Viimevuitiset pajunkissat vaasissa, pölyttyneitä kuivakukkia.
ApNe, jotka eivät ole tällaista kaaoskämppää koskaan nähneet, eivät vain kertakaikkiaan voi käsittää tilannetta. Itse kun olen yhden tuollaisen edes vähän tolkullisempaan kuntoon (ehkä hetkellisesti, mutta kuitenkin) siivonnut, tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat. Ei kyse ole siitä, että äidillä on 12 paria kenkiä, vaikka tarvitsee korkeintaa kuudet ja 10 päällystakkia, joista 4 ei edes mahdu päälle, ja kirjoja enemmän kuin hyllyyn mahtuu. Tai edes siitä, että siellä on yksi pahvilaatikollinen tyhjiä purkkeja ja toinen vanhoja mainoslehtisiä. Vaan se koko asunto on kaikilta pinnoiltaan, niin lattia kuin pöytäpinnat kuin huonekalujen päälliset kuin kaikki muukin, epämääräisen roskan ja tavaran peitossa kymmenien senttien paksuudelta. Ja kun alat sitä kasaa siivota, sieltä alta löytyy pahimmillaan jotain puoliksi hajonnutta homeista voileipää ja jossain vaiheessa ties mistä kostunutta sanomalehteä, joka on tarttunut lattiaan kiinni. Kuten sanottu, sitä ei voi ihminen käsittää, ennen kuin sen itse näkee.
Nykytekniikalla tosin jokainen voi katsoa esimerkkejä tällaisista kodeista netistä, esimerkiksi YouTubessa on paljon videoita.
Tässä yksi:
Toki siivoamiseen menevä työmäärän tajuaa vasta kun itse tekee fyysistä raivausprosessia tuollaisessa kohteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta alkoi vanhojen pestyjen viilipurkkien kohdalla naurattaa :D muuten hänellä tuntuu olevan paljon tavaraa hamsterina kyllä, mutta eihän heikossakin hapessa olevat kasvit, pajunkissat, astiavuoret ja rasiat yms sinänsä ole roskia sanan varsinaisessa merkityksessä kuten nuo viilipurkit ja kenties muut vanhat ruokapakkaukset.
Jos vain sanoisit hänelle että täällä täytyis siivota ja järjestellä että mahtuisi paremmin olemaan ja olis siistimpää (huom! Et puhu heittämisestä roskiin!) Niin ehkä luulis hänen siihen suostuvan. Sitten läpikäynnin lomassa voi kysyä josko kuitenkin vanhat viilipurkit esim (:DD) voisi laittaa muovikeräykseen turhaa tilaa viemästä kun roskia kuitenkin ovat, ja kaikki astiansa ja purnukat mahtuisi sitten paremmin. Ja jos niitä tuleekin ikävä niin uusia saa aina viiliä syödessä!
Ja jos ne saa roskiin laittaa voi sitten myöhemmin kysyä miksi vaikkapa astioita on niin paljon ja josko jotain voisi lahjoittaa. Jos hän haluaa kaikki ylimääräiset astiat pitää niin sitten se on niin, hyvä olis kuitenkin jos selkeistä roskista pääsis edes eroon ja järjestelykin auttaa, sitten tulee siistimpää vaikka oiskin tavaraa täynnä ja kun hänen aika koittaa tiedät ainakin kaikki missä on mitäkin ja ne on valmiiksi järjestyksessä :)
Kyllä, sodannähneet vanhemmat ihmiset säilyttävät k a i k e n! Anoppivainaalta jäi juurikin nuo viilikipot, leipäpussinsulkijat, vanhat lahjanarut, leipäpussit jne. Tämä ot. Mutta kun on pula-ajan nähnyt ja kokenut, sitä saattaakin joskus tarvita..
Olen tässä elämässä 3 sukulaisen taloa tyhjentänyt ja voin sanoa, etten omille lapsilleni sellaista urakkaa halua jättää.
Toiseksi, eikö se ole vanhuksenkin etu, että siivotaan sen verran, että on turvallista asua. Ei mitään järkeä antaa kompastella romuissa ja hukata tavaroitaan kaaokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta alkoi vanhojen pestyjen viilipurkkien kohdalla naurattaa :D muuten hänellä tuntuu olevan paljon tavaraa hamsterina kyllä, mutta eihän heikossakin hapessa olevat kasvit, pajunkissat, astiavuoret ja rasiat yms sinänsä ole roskia sanan varsinaisessa merkityksessä kuten nuo viilipurkit ja kenties muut vanhat ruokapakkaukset.
Jos vain sanoisit hänelle että täällä täytyis siivota ja järjestellä että mahtuisi paremmin olemaan ja olis siistimpää (huom! Et puhu heittämisestä roskiin!) Niin ehkä luulis hänen siihen suostuvan. Sitten läpikäynnin lomassa voi kysyä josko kuitenkin vanhat viilipurkit esim (:DD) voisi laittaa muovikeräykseen turhaa tilaa viemästä kun roskia kuitenkin ovat, ja kaikki astiansa ja purnukat mahtuisi sitten paremmin. Ja jos niitä tuleekin ikävä niin uusia saa aina viiliä syödessä!
Ja jos ne saa roskiin laittaa voi sitten myöhemmin kysyä miksi vaikkapa astioita on niin paljon ja josko jotain voisi lahjoittaa. Jos hän haluaa kaikki ylimääräiset astiat pitää niin sitten se on niin, hyvä olis kuitenkin jos selkeistä roskista pääsis edes eroon ja järjestelykin auttaa, sitten tulee siistimpää vaikka oiskin tavaraa täynnä ja kun hänen aika koittaa tiedät ainakin kaikki missä on mitäkin ja ne on valmiiksi järjestyksessä :)
Kyllä, sodannähneet vanhemmat ihmiset säilyttävät k a i k e n! Anoppivainaalta jäi juurikin nuo viilikipot, leipäpussinsulkijat, vanhat lahjanarut, leipäpussit jne. Tämä ot. Mutta kun on pula-ajan nähnyt ja kokenut, sitä saattaakin joskus tarvita..
Kyllä niitä viilikippojakin voi käyttää. Itse istutan niihin ja jugurttikuppeihin kasveja ja siirrän myöhemmin isompiin ruukkuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvoja saa myydä vaikka koko asunnon ja varmasti myös hävittää irtaimistoakin. Ainakin jos tulee muutto hoitokotiin.
Edunvalvoja ja edunvalvontavaltuutettu ovat kaksi eri asiaa.
Edunvalvoja tarvii DVV luvan suurempiin juttuihin, kuten kiinteistökauppoihin. Ei saa itse päättää tommosia.
Irtaimiston kanssa sama juttu, jos irtaimisto kuuluu edunvalvonnan alussa tehtyyn omaisuusluetteloon. Ei sieltä voi kadota kamaa, muuta kuin hyvällä selityksellä tai myynnin kautta, ja myyntiin tarvii todisteen hinnan asianmukaisuudesta.
Muutenhan edunvalvojat tyhjentäisivät mummojen kämpät arvokamasta.
Edunvalvoja on se, joka tekee valvonnan alussa omaisuusluettelon. Tavanomaista koti-irtaimistoa ei edes kirjata, kuten ei kirjata perukirjaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta alkoi vanhojen pestyjen viilipurkkien kohdalla naurattaa :D muuten hänellä tuntuu olevan paljon tavaraa hamsterina kyllä, mutta eihän heikossakin hapessa olevat kasvit, pajunkissat, astiavuoret ja rasiat yms sinänsä ole roskia sanan varsinaisessa merkityksessä kuten nuo viilipurkit ja kenties muut vanhat ruokapakkaukset.
Jos vain sanoisit hänelle että täällä täytyis siivota ja järjestellä että mahtuisi paremmin olemaan ja olis siistimpää (huom! Et puhu heittämisestä roskiin!) Niin ehkä luulis hänen siihen suostuvan. Sitten läpikäynnin lomassa voi kysyä josko kuitenkin vanhat viilipurkit esim (:DD) voisi laittaa muovikeräykseen turhaa tilaa viemästä kun roskia kuitenkin ovat, ja kaikki astiansa ja purnukat mahtuisi sitten paremmin. Ja jos niitä tuleekin ikävä niin uusia saa aina viiliä syödessä!
Ja jos ne saa roskiin laittaa voi sitten myöhemmin kysyä miksi vaikkapa astioita on niin paljon ja josko jotain voisi lahjoittaa. Jos hän haluaa kaikki ylimääräiset astiat pitää niin sitten se on niin, hyvä olis kuitenkin jos selkeistä roskista pääsis edes eroon ja järjestelykin auttaa, sitten tulee siistimpää vaikka oiskin tavaraa täynnä ja kun hänen aika koittaa tiedät ainakin kaikki missä on mitäkin ja ne on valmiiksi järjestyksessä :)
Kyllä, sodannähneet vanhemmat ihmiset säilyttävät k a i k e n! Anoppivainaalta jäi juurikin nuo viilikipot, leipäpussinsulkijat, vanhat lahjanarut, leipäpussit jne. Tämä ot. Mutta kun on pula-ajan nähnyt ja kokenut, sitä saattaakin joskus tarvita..
Kyllä niitä viilikippojakin voi käyttää. Itse istutan niihin ja jugurttikuppeihin kasveja ja siirrän myöhemmin isompiin ruukkuihin.
Entä, jos siitä edellisestä kasvien kasvattamiaesta on 20 vuotta aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tilanteen läheltä seuranneena vastaavaa. Vaikea paikka tai oikeastaan mahdoton. Olen tullut siihen tulokseen, että kuolema valitettavasti on ainoa, tapa ottaa tilanne haltuun.
Isäni nimittäin on hamsteri, jolla homma on lähtenyt täysin hallinnasta. Hommalla on juuret kaukana, isovanhemmat olivat eläneet sota-aikana, joten heillä oli pakkomielle säästää kaikki "jos sattuu tarvitsemaan". Niinpä aivan kaikki rikkinäisiä asioita myöten oli pitänyt säästää. Kun isoäiti kuoli, niin mikään ei muuttunut isoisällä, tosin ihme kyllä isoäidin vaatteet sai käydä läpi ja pistää kiertoon / roskiin.
No, kun isoisästä aika jätti, niin oli kämpällinen kamaa + vintti ja kellari. Isä kun oli samanlainen, niin ei sitten saanut käydyksi asiaa läpi, joten äiti kyllästyi lopullisesti ja otti eron. Siitäkös homma sitten sai lisää vauhtia. Isoisän kamat säästettiin ja vietiin pääosin häneltä jääneelle mökille. No lopputuloksena mökki tulossa ja kapeat käytävät vain kulkevat, eli mökki on käyttökelvoton, kun edes keittiössä ei mahdu toimimaan.
Isä muutti sitten toisaalle ja on näillä aiempien sukupolvien sekä omilla kamoillaan tukkinut kämppänsä. Siellä kulkee vain kapeat polut vessaan, keittiöön ja sänkyyn sekä parvekkeelle. Muuten kämppä täysin käyttökelvoton. Luonnollisesti myös vintti ja kellari on ovea myöten täynnä.
Kämpässä kuutiokaupalla kaikkea ryönää, pahvia, sanomalehtiä, mutta myös kaikkea muuta. Miljoona kirjaa ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaikki röykkiöissä, joten mitään ei koskaan löydä tai edes pääse käsiksi, jos tarvitsisikin. Eli sitten aina ostetaan jotakin, kun ei nyt löydy, vaikka ennestään olisi jo olemassa.
Kun kämppä on täynnä, ei sinne voi kutsua ketään. Sama koskee mökkiä, kauniista paikasta ei pääse nauttimaan kukaan. Kamamäärä lamaannuttaa niin, että isäkään ei kykene järjestämään mitään, vaan kuluttaa aikansa milloin missäkin muualla, jotta ei tarvitse olla kotona (tai mökillä) katsomassa kaaostaan.
Olen yrittänyt monta kertaa tarjota apua, että siivotaan ja järjestellään, mutta homma on ihan toivotonta. Mistään ei voi luopua tai sitten jos pitäisi katsoa läpi jotakin, niin "nyt en jaksa" tai "nyt pitää syödä" tai jotakin muuta. Lopputulos on, että vähästäkään siivoamisesta ei tule koskaan mitään. Omin päin ei saa myöskään toimia, koska hän mustasukkaisesti vahtii röykkiöitään, joista ei saa hävittää mitään hänen näkemättä.
Tiedän jo tässä vaiheessa, että kun isästä aika jättää, niin on aivan valtava urakka vaihtolavakaupalla tyhjentää kamaa. Ja sitten menee kaikki, ei ole aikaa alkaa katselemaan, mikä on kelvollista tai "tärkeää".
Kaman kerääminen on sairaus, mutta kun kohde ei itse näe mitään ongelmaa eikä pakkohoitoon voi määrätä, niin ainoa tapa ratkaista asia on kuolema, ikävä kyllä. En ainakaan ole keksinyt muuta. Järkeä ei voi puhua, eikä asiasta keskustelu johda mihinkään, koska siitä puhuminen johtaa välittömään hermostumiseen sekä aiheen vaihtamiseen.
Tällainen tavaramäärä on jo paloturvallisuusriski ja ylittää rajoitukset asunnon palokuormasta selvästi. Tässä voi ottaa yhteyttä palotarkastajaan ja pyytää häntä paikalle. Palotarkastajan määräys tavaramäärän pienentämiseen voi tepsiä. Tosin on sellaisiakin vanhuksia, jotka ennemmin hankkivat itselleen häädön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko vain yksi asunto täynnä tavaraa? Kateeksi käy! Meitä odottaa iso omakotitalo, autotalli, 3 kylmää pihavarastoa ja navetta täynnä kaikkea ihmeellistä tavaraa ja jätettä. Ja ei mitään ei saa nyt siivota. Appikset on melkein 90 molemmat ja kaikki on tarpeellista. Juuri niistä 30 vuoden aikana kerätyistä jogurttipurkeista olemme yrittäneet neuvotella. Silloin anoppi ottaa yhden pinon päällimäisen ja näyttää miten näppärä siitä on hörpätä kulaus vettä, huuhtaista se uudelleen, kuivata ja laittaa takaisin pinoon. Siinä kohtaa on enää turha kysyä, että eikö yhtä näppärää olisi ollut käyttää juomalasia, yhtä niistä viidestäkymmenestä..
Vierailija kirjoitti:
Ihanko vain yksi asunto täynnä tavaraa? Kateeksi käy! Meitä odottaa iso omakotitalo, autotalli, 3 kylmää pihavarastoa ja navetta täynnä kaikkea ihmeellistä tavaraa ja jätettä. Ja ei mitään ei saa nyt siivota. Appikset on melkein 90 molemmat ja kaikki on tarpeellista. Juuri niistä 30 vuoden aikana kerätyistä jogurttipurkeista olemme yrittäneet neuvotella. Silloin anoppi ottaa yhden pinon päällimäisen ja näyttää miten näppärä siitä on hörpätä kulaus vettä, huuhtaista se uudelleen, kuivata ja laittaa takaisin pinoon. Siinä kohtaa on enää turha kysyä, että eikö yhtä näppärää olisi ollut käyttää juomalasia, yhtä niistä viidestäkymmenestä..
Onko hamstraustyyli periytynyt omalle puolisolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tavaraa on keittiössä lieden päällä, suosittelen vääntämään tai irrottamaan sulakkeen pois virtaa antamasta. Saunaa ei kai asunnossa ole? Jos on, kiukaan sulake irti! Onko muita sähkölaitteita vaarassa? Tv:tä katsotaan, onko se ilman painolastia?
Jonkun iäkkään pariskunnan luona oli kotihoito vääntänyt hellan sulakkeen pois päältä turvasyistä. Joku oli sitten ollut avulias ja kääntänyt sen päälle takaisin. Ei koskaan selvinnyt kuka tuo mielestään avulias oli.
Ap:lle olisi jo voitto saada viedä roskat pois, tuskin mitään arvokkaampaa (rahassa) onkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahvilaatikoita, vanhoja lehtiä, muilta hamstrattuja vanhoja vaatteita, joista oli joskus tarkoitus tuunata jotain, rikkinäisiä tavaroita, joita muka vois vielä korjata, kukkaruukkuja, purkkeja, purnukoita, pestyjä viilipurkkeja eli siis ROSKAA. Näitä ei kukaa halua periä.
ApSusta ne voi olla roskaa. Älkää niitä vaatteita ainakaan roskiin heittäkö, lahjoittakaa pois.
Ja tavaroita voi oikeastikin korjata.
Lehdistä taas. Nykyäänhän on kovat markkinat jopa vanhoille Anttilan kuvastoille. Kannattaisi miettiä sitäkin. Huonokuntoisilla ei mitään tietenkään tee.
Kukkaruukut ja purkitkin voi lahjoittaa pois.
Kaiken ei tarvi aina olla uutta.
Tavara on sellaista, mitä esim Kontti ei edes ottaisi vastaan. Mummolani tyhjentäneenä, tiedän, mitä sinne kelpaa.
Ja minne muka voi lahjoittaa vaatteita, joista on irrotettu vaikka vetoketju tai napit ja leikattu pala pois paikaksi johonkin toiseen vaatteeseen?
Itsellä huonoja kokemuksia, kun yritettiin tyhjentää äitini asuntoa. Tosin kyse oli vain vanhoista aikakausilehdistä, joita omakotitalo oli pullollaan kellaria ja saunamökkiä myöten. Otettiin vain pieni pino, jotka vietiin lehtikeräyslaatikkoon.
Harmillisesti lehtikeräyslaatikko oli äitini talon vieressä ja vielä sitä mallia, josta sai kannen avattua. Äitini kävi kaivamassa jokainen kerta ne lehdet sieltä lehtikeräyslaatikosta ja nosti hirveän metelin asiasta.
Muistan hänen sanoneen, että nämä vanhat lehdet ovat joku päivä arvokkaita, ja niitä ei saa heittää menemään. No, siinä hän oli oikeassa. Äitini kuoltua tämän vuosituhannen alussa Huutonetissä kauppa kävi hyvin ja myin mm. kokonaisia vuosikertoja vanhoja Apu-lehtiä kerääjille.
Ongelma oli siinä, että tavaraa oli niin paljon (lehtien lisäksi hän keräsi kaikkea mahdollista), niin tavarat eivät enää mahtuneet talon sisään vaan niitä oli viety saunamökille. Asuin 9 vuotta ulkomailla ja olin jättänyt tavaroita, kirjoja ja vaatteita säilytettäväksi. Hän oli vienyt niitä sitten saunamökille, joka pääsi vuosien aikaan homehtumaan. Vaatteet oli pakko heittää suoraan roskikseen, mutta onneksi onnistuin korvaamaan kirjat ostamalla ne Ebaysta käytettynä.
Itselläni on eräs keräilyharrastus ja olisin erittäin vihainen, jos nämä heitettäisiin roskiin etenkin ollessani vielä elossa. Siksi olenkin maininnut ne testamentissa ja kenelle ne testamenttaan, jos henkilöt ovat vielä elossa. Toivoisin, että henkilö, joka tulee tekemään kuolinsiivousta lukisi testamenttini ensin. Alkuperäinen kopio on pankin tallelokerossa ja kopio siitä asunnossa.
Noista viilipurkkien keräämisestä toteaisin sellaisen asian, että itse epäilen jonkunlaista mielenterveydellistä ongelmaa. Veljeni oli ehtinyt muuttaa uuteen asuntoon muutama vuosi ennen kuolemaansa. Olin yllättynyt siitä, että astiakaappi oli täynnä näitä muovipurkkeja, koska niistä oli kuulemma kätevä juoda. Hänellä ei viime vuosina käynyt juuri vieraita. Kauniit Arabian astiat, jotka hän oli äidiltämme perinyt, olivat jossain kaapin perukoilla muovisäkissä, valitettavasti rikkinäisinä. :(
Kun tehtiin äitini muuttosiivousta omakotitalosta kerrostalokaksioon ja talo oli pakko raivata tyhjäksi, piti joka ikinen lippulappu ja romulaatikko käydä läpi.
Harmitti ja suututti, kun silkan roskan ja romun seassa oli ihan tärkeitäkin juttuja. Lahjaksi saatu koriste-esine, valokuvia tärkeästä tapahtumasta, koulutodistus, lapsuuden lempilelu, kastemekko jne jne. Näitä aarteita löytyi ryttyisenä, pölyisenä, osin rikki menneenä romukasojen alta, eikä ne olleet enää säästettävässä kunnossa. Äitini ei olisi halunnut heittää pois, kun olivat tärkeitä. Mutta miksi tärkeitä asioita ei säilytetä jotenkin muuten kuin hujan hajan romukasoissa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahvilaatikoita, vanhoja lehtiä, muilta hamstrattuja vanhoja vaatteita, joista oli joskus tarkoitus tuunata jotain, rikkinäisiä tavaroita, joita muka vois vielä korjata, kukkaruukkuja, purkkeja, purnukoita, pestyjä viilipurkkeja eli siis ROSKAA. Näitä ei kukaa halua periä.
ApSusta ne voi olla roskaa. Älkää niitä vaatteita ainakaan roskiin heittäkö, lahjoittakaa pois.
Ja tavaroita voi oikeastikin korjata.
Lehdistä taas. Nykyäänhän on kovat markkinat jopa vanhoille Anttilan kuvastoille. Kannattaisi miettiä sitäkin. Huonokuntoisilla ei mitään tietenkään tee.
Kukkaruukut ja purkitkin voi lahjoittaa pois.
Kaiken ei tarvi aina olla uutta.
Tavara on sellaista, mitä esim Kontti ei edes ottaisi vastaan. Mummolani tyhjentäneenä, tiedän, mitä sinne kelpaa.
Ja minne muka voi lahjoittaa vaatteita, joista on irrotettu vaikka vetoketju tai napit ja leikattu pala pois paikaksi johonkin toiseen vaatteeseen?
Jos asut Tampereella tai lähistöllä, niin googlaa Nextiili. Ja Turun seudulla Paimiossa on se vaatejätteen keräyspaikka.
Anteeksi mutta alkoi vanhojen pestyjen viilipurkkien kohdalla naurattaa :D muuten hänellä tuntuu olevan paljon tavaraa hamsterina kyllä, mutta eihän heikossakin hapessa olevat kasvit, pajunkissat, astiavuoret ja rasiat yms sinänsä ole roskia sanan varsinaisessa merkityksessä kuten nuo viilipurkit ja kenties muut vanhat ruokapakkaukset.
Jos vain sanoisit hänelle että täällä täytyis siivota ja järjestellä että mahtuisi paremmin olemaan ja olis siistimpää (huom! Et puhu heittämisestä roskiin!) Niin ehkä luulis hänen siihen suostuvan. Sitten läpikäynnin lomassa voi kysyä josko kuitenkin vanhat viilipurkit esim (:DD) voisi laittaa muovikeräykseen turhaa tilaa viemästä kun roskia kuitenkin ovat, ja kaikki astiansa ja purnukat mahtuisi sitten paremmin. Ja jos niitä tuleekin ikävä niin uusia saa aina viiliä syödessä!
Ja jos ne saa roskiin laittaa voi sitten myöhemmin kysyä miksi vaikkapa astioita on niin paljon ja josko jotain voisi lahjoittaa. Jos hän haluaa kaikki ylimääräiset astiat pitää niin sitten se on niin, hyvä olis kuitenkin jos selkeistä roskista pääsis edes eroon ja järjestelykin auttaa, sitten tulee siistimpää vaikka oiskin tavaraa täynnä ja kun hänen aika koittaa tiedät ainakin kaikki missä on mitäkin ja ne on valmiiksi järjestyksessä :)