Lue keskustelun säännöt.
Mistäköhän tällainen veljeni vaimon käytös voisi johtua?
12.04.2022 |
Esimerkiksi jos vaikka mieheni, joka on myös veljeni kanssa ns. hyvää pataa keskenään kysyy lähdettäisiinkö kalaan, niin pian sinne ollaankin lähdössä koko veljen perheen voimin, eli tämän vaimo ja lapsikin on änkeämässä mukaan. Eikä siinä mitään jos vaikka se kalastus nyt olisikin sellainen että kaikkia kiinnostaisi (mitä epäilen) mutta tämä sama toistuu melkein missä tahansa.
Siis tuntuu että tuon veljen vaimon on pakko päästä matkaan, eikä miehet voi käytännössä tehdä mitään ilman tätä vaimoa TAI jos veljeni haluaisi tehdä jotain yhdessä heidän lapsensa kanssaan jonka setä on, vaikka viedä huvipuistoon tai leffaan, niin silloinkin veljen vaimo lähtee mukaan. Ymmärtäisi vielä jos lapsi olisi tosi pieni, mutta on jo kahdentoista.
Ja jopa silloinkin jos olemme heillä kylässä tai päin vastoin vaimo ei halua että veljeni jää mieheni ja minun kanssa valvomaan ilman että hänkin on mukana...miltä kuulostaa? Mielestäni on aika omituista.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi kun veljesi hakeutuu miehesi seuraan se ei ole "änkeämistä", mutta tämän vaimon tapauksessa on?
Minusta ihan normaalia että vietetään aikaa kumppanin sisarusten seurassa. Tässä taitaa olla nyt se tosi jyrkkä jako miesten ja naisten seurueisiin, mikä vieläkin on osassa Suomea. Ap on suuttunut kun niitä rajoja ylitetään. Siihen viittaisi tuo outo tulkintakin että kyseessä on ihastuminen.
Mies ja veli ovat olleet kavereita keskenään, jo ennen kun veljellä oli mitään vaimoa eli veljen vaimo on sekä minulle että miehelleni tullut ns. kaupanpäällisenä. Jos mieheni kysyy mun veljeltä että lähtisikö kalaan, niin se pyyntö on tarkoitettu hänelle eikä koko perheelle. En ymmärrä miten joku ei tätä ymmärrä :)
-ap
Tai sitten miehesi ei vaan tajua ehdottaa, että mennään kalaan kahdestaan, jos haluaa kahdestaan sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi kun veljesi hakeutuu miehesi seuraan se ei ole "änkeämistä", mutta tämän vaimon tapauksessa on?
Minusta ihan normaalia että vietetään aikaa kumppanin sisarusten seurassa. Tässä taitaa olla nyt se tosi jyrkkä jako miesten ja naisten seurueisiin, mikä vieläkin on osassa Suomea. Ap on suuttunut kun niitä rajoja ylitetään. Siihen viittaisi tuo outo tulkintakin että kyseessä on ihastuminen.
Mies ja veli ovat olleet kavereita keskenään, jo ennen kun veljellä oli mitään vaimoa eli veljen vaimo on sekä minulle että miehelleni tullut ns. kaupanpäällisenä. Jos mieheni kysyy mun veljeltä että lähtisikö kalaan, niin se pyyntö on tarkoitettu hänelle eikä koko perheelle. En ymmärrä miten joku ei tätä ymmärrä :)
-ap
Tai sitten miehesi ei vaan tajua ehdottaa, että mennään kalaan kahdestaan, jos haluaa kahdestaan sinne.
Täh? Siis tämä koko keskusteluhan on lähtenyt siitä, että mies on ehdottanut, että menevät kalaan kahdestaan. Ja siitä huolimatta velejn vaimo on halunnut koko perheen reissuun mukaan. Mitne sinä tämän nyt yht'äkkiä niin käännät, ettei mies olisi pyytänyt vain tuota velipoikaa kalaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa melko tavalliselta. Veljeni vaimo on juuri tuollainen. Tulin ulkomailta harvoin Suomeen ja olin pari päivää veljeni luona. Emme voineet veljen kanssa puhua koskaan kahden kesken, esim. muistella lapsuuttamme mummolassa ym., naureskella kepposille ja jutella entisistä kavereista. Veljen vaimo oli aina siinä, välillä haukotteli ja kyseli veljeltäni että mennäänkö jo maate. Epäilin, että oli mustasukkainen veljeni ja minun lapsuusmuistoille. Vanhempamme eivät myöskään tehneet koskaan mitään yksin, luultavasti kävivät veskissäkin yhdessä. Kammottavaa liimautumista.
Nyt oli kummallisia odotuksia. Onko siis näin että emännän pitäisi omassa kodissaan siirtyä jonnekin syrjään että sisarukset saavat puhua kahden? Itse olen kuvitellut että sekä emäntä että isäntä viihdyttävät vierasta ja yhdessä keskustellaan asioista mitkä kaikkia kiinnostavat. Aika erikoinen ja junttimainenkin oletus, että yksi pitäisi sulkea seurueen ulkopuolelle.
Jos haluatte puhua kahden, miksi ette tapaa kahdestaan jossain? Onko se kielletty etukäteen? Epäilemättä.
Tulen ulkomailta. Vierailen veljeni luona pari päivää, siinä on yksi ilta. Jos käly on jo illalla kello 21 väsynyt, voisi mennä maate, mutta ei. Veljen kyljessä jankkaa, että mennään maate. Veli haluaisi naureskella kanssani lapsuuden muistoille, sen näkee selvästi.
Ei minulla ole aikaa Suomessa tapailla veljeäni kuin tämän yhden kerran. Ketään ei ole suljettu seurasta pois. Kävin Suomessa noin kolmen vuodein välein, olisi ollut mukava saada jutella veljen kanssa iltasella pari tuntia. Enää en käy Suomessa, olemme kaikki eläkeläisiä ja muistelen yksin leskenä lapsuuttamme silloin tällöin. Ehkä se sitten on junttimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin vaimoille (onneksi ei kovin suurelle osalle) tuntuu olevan jotenkin ihan kamalaa, jos mies viettää aikaa oman sukunsa jäsenten kanssa ja etenkin ilman perhettä. Se aika kun on pois perheeltä, johon näiden vaimojen mielestä kuuluu se ydinperhe ja vaimon suku. Jotta mies ei siis itsekkyyttään tai ilkeän sukunsa vaatimuksesta tuhlaisi tärkeää perheaikaa vaikkapa lankomiehen kanssa kalassa, pitää toki perheen lähteä mukaan, jolloin kalareissun voi laskea lähes perheajaksi. Täysin eriasia sitten on, jos mies lähtee vaikkapa appiukkonsa kanssa kalaan, koska sehän on tärkeää laatuaikaa perheen kanssa ja vaimo voi sitten äitinsä kanssa sen aikaa jutella niitä nasiten juttuja tai nauttia ansaitusta vapaasta ajasta lasten kanssa puuhastellen. Omaan tuttavapiiriin mahtuu yksi tällainen vaimo, mutta olen kuullut muutamasta muustakin. En sitten tiedä, mistä tuo toimintamalli kumpuaa.
Mua häiritsee sun ja ap:n jutussa tekemisten jaottelu sukupuolen mukaan. Esim.ap:n oletus, että kalastus ei voi kiinnostaa veljen vaimoa.
Jos mulla olis mies joka kävis metsällä, tottakai haluaisin mukaan. En siksi että olisin mustasukkainen tai haluaisin kytätä miestä. Vaan koska tykkään erällä olosta.
Eli tunget väkisin mukaan, vaikkei sinua ole kutsuttukaan, koska "mä haluun ja mä tykkään, niin kyllä munkin pitää saada tulla"? Koskeeko vain miehesi tekemisiä, vai tungetko kutsumattomana mukaan myös naapurien, kavereiden ja sukulaisten reissuihin, jos ovat menossa tekemään jotain, josta sinäkin satut tykkäämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa melko tavalliselta. Veljeni vaimo on juuri tuollainen. Tulin ulkomailta harvoin Suomeen ja olin pari päivää veljeni luona. Emme voineet veljen kanssa puhua koskaan kahden kesken, esim. muistella lapsuuttamme mummolassa ym., naureskella kepposille ja jutella entisistä kavereista. Veljen vaimo oli aina siinä, välillä haukotteli ja kyseli veljeltäni että mennäänkö jo maate. Epäilin, että oli mustasukkainen veljeni ja minun lapsuusmuistoille. Vanhempamme eivät myöskään tehneet koskaan mitään yksin, luultavasti kävivät veskissäkin yhdessä. Kammottavaa liimautumista.
Nyt oli kummallisia odotuksia. Onko siis näin että emännän pitäisi omassa kodissaan siirtyä jonnekin syrjään että sisarukset saavat puhua kahden? Itse olen kuvitellut että sekä emäntä että isäntä viihdyttävät vierasta ja yhdessä keskustellaan asioista mitkä kaikkia kiinnostavat. Aika erikoinen ja junttimainenkin oletus, että yksi pitäisi sulkea seurueen ulkopuolelle.
Jos haluatte puhua kahden, miksi ette tapaa kahdestaan jossain? Onko se kielletty etukäteen? Epäilemättä.
Ei, mutta jos emäntä sanoo olevansa väsynyt, niin yleensä silloin voi omassa kodissaan mennä nukkumaan ja jättää isännän valvomaan eikä käskyttää tätäkin nukkumaan koska itse tahtoo.
-ap
Eli tuo yhden henkilön ulkopuolelle sulkeminen on sinustakin väärin? Siis se että yksi ei olisi tervetullut keskustelemaan ja viettämään aikaa muun seurueen kanssa?
Ketään ei suljettu koskaan nk. seurueen ulkopuolelle, päivä vietetään yhdessä kaikki kolme. Illalla käly siinä seurana haukottelemassa ja jupisemassa että "mennään jo maate", koska häntä ei kiinnosta veljeni ja minun lapsuusmuistot, joita olisi mukava kolmen vuoden välein ollut muistella veljeni kanssa, koska ne muistot ovat veljelle ja minulle yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi kun veljesi hakeutuu miehesi seuraan se ei ole "änkeämistä", mutta tämän vaimon tapauksessa on?
Minusta ihan normaalia että vietetään aikaa kumppanin sisarusten seurassa. Tässä taitaa olla nyt se tosi jyrkkä jako miesten ja naisten seurueisiin, mikä vieläkin on osassa Suomea. Ap on suuttunut kun niitä rajoja ylitetään. Siihen viittaisi tuo outo tulkintakin että kyseessä on ihastuminen.
Mies ja veli ovat olleet kavereita keskenään, jo ennen kun veljellä oli mitään vaimoa eli veljen vaimo on sekä minulle että miehelleni tullut ns. kaupanpäällisenä. Jos mieheni kysyy mun veljeltä että lähtisikö kalaan, niin se pyyntö on tarkoitettu hänelle eikä koko perheelle. En ymmärrä miten joku ei tätä ymmärrä :)
-ap
Tai sitten miehesi ei vaan tajua ehdottaa, että mennään kalaan kahdestaan, jos haluaa kahdestaan sinne.
Täh? Siis tämä koko keskusteluhan on lähtenyt siitä, että mies on ehdottanut, että menevät kalaan kahdestaan. Ja siitä huolimatta velejn vaimo on halunnut koko perheen reissuun mukaan. Mitne sinä tämän nyt yht'äkkiä niin käännät, ettei mies olisi pyytänyt vain tuota velipoikaa kalaan?
Eipä tuossa missään selvinnyt, että olisi selkeästi ehdottanut vain kahdestaan menoa, vaan on aika ylimalkaisesti kysellyt, että lähtisitkö kalaan. Veljesi on varmaan keksinyt, että voisi lähteä ja voisi poikakin tykätä lähteä ja vaimo. Jos haluaa, ettei muita tule (pitäisihän miehesikin tietää jo yli 12 vuoden kokemuksella, että ne kaikki tulee), niin se pitää myös hyvin selkeästi ilmoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa melko tavalliselta. Veljeni vaimo on juuri tuollainen. Tulin ulkomailta harvoin Suomeen ja olin pari päivää veljeni luona. Emme voineet veljen kanssa puhua koskaan kahden kesken, esim. muistella lapsuuttamme mummolassa ym., naureskella kepposille ja jutella entisistä kavereista. Veljen vaimo oli aina siinä, välillä haukotteli ja kyseli veljeltäni että mennäänkö jo maate. Epäilin, että oli mustasukkainen veljeni ja minun lapsuusmuistoille. Vanhempamme eivät myöskään tehneet koskaan mitään yksin, luultavasti kävivät veskissäkin yhdessä. Kammottavaa liimautumista.
Nyt oli kummallisia odotuksia. Onko siis näin että emännän pitäisi omassa kodissaan siirtyä jonnekin syrjään että sisarukset saavat puhua kahden? Itse olen kuvitellut että sekä emäntä että isäntä viihdyttävät vierasta ja yhdessä keskustellaan asioista mitkä kaikkia kiinnostavat. Aika erikoinen ja junttimainenkin oletus, että yksi pitäisi sulkea seurueen ulkopuolelle.
Jos haluatte puhua kahden, miksi ette tapaa kahdestaan jossain? Onko se kielletty etukäteen? Epäilemättä.
Tulen ulkomailta. Vierailen veljeni luona pari päivää, siinä on yksi ilta. Jos käly on jo illalla kello 21 väsynyt, voisi mennä maate, mutta ei. Veljen kyljessä jankkaa, että mennään maate. Veli haluaisi naureskella kanssani lapsuuden muistoille, sen näkee selvästi.
Ei minulla ole aikaa Suomessa tapailla veljeäni kuin tämän yhden kerran. Ketään ei ole suljettu seurasta pois. Kävin Suomessa noin kolmen vuodein välein, olisi ollut mukava saada jutella veljen kanssa iltasella pari tuntia. Enää en käy Suomessa, olemme kaikki eläkeläisiä ja muistelen yksin leskenä lapsuuttamme silloin tällöin. Ehkä se sitten on junttimaista.
Maate - ei välttämättä nukkumaan 😉. Voin hyvin kuvitella tilanteen, missä toinen on tikuttanut, että nyt olisi otollinen hetki perheenlisäystä ajatellen ja toinen juttelee vaan jotain omia lapsuusmuistojaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi kun veljesi hakeutuu miehesi seuraan se ei ole "änkeämistä", mutta tämän vaimon tapauksessa on?
Minusta ihan normaalia että vietetään aikaa kumppanin sisarusten seurassa. Tässä taitaa olla nyt se tosi jyrkkä jako miesten ja naisten seurueisiin, mikä vieläkin on osassa Suomea. Ap on suuttunut kun niitä rajoja ylitetään. Siihen viittaisi tuo outo tulkintakin että kyseessä on ihastuminen.
Mies ja veli ovat olleet kavereita keskenään, jo ennen kun veljellä oli mitään vaimoa eli veljen vaimo on sekä minulle että miehelleni tullut ns. kaupanpäällisenä. Jos mieheni kysyy mun veljeltä että lähtisikö kalaan, niin se pyyntö on tarkoitettu hänelle eikä koko perheelle. En ymmärrä miten joku ei tätä ymmärrä :)
-ap
Tai sitten miehesi ei vaan tajua ehdottaa, että mennään kalaan kahdestaan, jos haluaa kahdestaan sinne.
Täh? Siis tämä koko keskusteluhan on lähtenyt siitä, että mies on ehdottanut, että menevät kalaan kahdestaan. Ja siitä huolimatta velejn vaimo on halunnut koko perheen reissuun mukaan. Mitne sinä tämän nyt yht'äkkiä niin käännät, ettei mies olisi pyytänyt vain tuota velipoikaa kalaan?
Eipä tuossa missään selvinnyt, että olisi selkeästi ehdottanut vain kahdestaan menoa, vaan on aika ylimalkaisesti kysellyt, että lähtisitkö kalaan. Veljesi on varmaan keksinyt, että voisi lähteä ja voisi poikakin tykätä lähteä ja vaimo. Jos haluaa, ettei muita tule (pitäisihän miehesikin tietää jo yli 12 vuoden kokemuksella, että ne kaikki tulee), niin se pitää myös hyvin selkeästi ilmoittaa.
Mikä hiton veljeSI? Minulla ei edes ole veljeä. Ihan tässä sivullisena vain ihmettelen sisälukutaitosi puutetta ja tarvetta kehitellä jotain omia tuulesta temmattuja teorioita, joissa "Matti, lähdettäiskö viikonloppuna kalaan?" tarkoittaakin sitä, että kutsutaan koko perhe, jos sitä ei ole erikseen vähintään kolmella virallisella eksluusiopykällä suljettu kutsusta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa melko tavalliselta. Veljeni vaimo on juuri tuollainen. Tulin ulkomailta harvoin Suomeen ja olin pari päivää veljeni luona. Emme voineet veljen kanssa puhua koskaan kahden kesken, esim. muistella lapsuuttamme mummolassa ym., naureskella kepposille ja jutella entisistä kavereista. Veljen vaimo oli aina siinä, välillä haukotteli ja kyseli veljeltäni että mennäänkö jo maate. Epäilin, että oli mustasukkainen veljeni ja minun lapsuusmuistoille. Vanhempamme eivät myöskään tehneet koskaan mitään yksin, luultavasti kävivät veskissäkin yhdessä. Kammottavaa liimautumista.
Nyt oli kummallisia odotuksia. Onko siis näin että emännän pitäisi omassa kodissaan siirtyä jonnekin syrjään että sisarukset saavat puhua kahden? Itse olen kuvitellut että sekä emäntä että isäntä viihdyttävät vierasta ja yhdessä keskustellaan asioista mitkä kaikkia kiinnostavat. Aika erikoinen ja junttimainenkin oletus, että yksi pitäisi sulkea seurueen ulkopuolelle.
Jos haluatte puhua kahden, miksi ette tapaa kahdestaan jossain? Onko se kielletty etukäteen? Epäilemättä.
Tulen ulkomailta. Vierailen veljeni luona pari päivää, siinä on yksi ilta. Jos käly on jo illalla kello 21 väsynyt, voisi mennä maate, mutta ei. Veljen kyljessä jankkaa, että mennään maate. Veli haluaisi naureskella kanssani lapsuuden muistoille, sen näkee selvästi.
Ei minulla ole aikaa Suomessa tapailla veljeäni kuin tämän yhden kerran. Ketään ei ole suljettu seurasta pois. Kävin Suomessa noin kolmen vuodein välein, olisi ollut mukava saada jutella veljen kanssa iltasella pari tuntia. Enää en käy Suomessa, olemme kaikki eläkeläisiä ja muistelen yksin leskenä lapsuuttamme silloin tällöin. Ehkä se sitten on junttimaista.
Tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat. Asun myös ulkomailla ja käyn Suomessa muutaman kerran vuodessa. Yhtään kertaa viimeisen 10 vuoden aikana en ole saanut tavata veljeäni kahden kesken. Huom! Kutsun sekä hänet että vaimonsa ja heidän lapsensa luokseni syömään lomani aikana ainakin kerran (asuvat noin 20 minuutin automatkan päässä). Mutta sen lisäksi haluaisin kerran tavata veljeni ihan vaan niin että olisi me kaksi. Olisi paljon juteltavaa juurikin lapsuudenmuistoista, ja nykyisyydestäkin siltä kannalta mikä luultavasti ei vaimoa kiinnosta. Silti hän tulee AINA mukaan. Kun vielä soitin veljelleni ja kysyin että nähdäänkö, niin hän oli jotenkin vaikeana ja sanoi että pitää varmistaa vaimolta. Kerran sanoin suoraan että haluaisin nähdä sinut yksin, ja hän torppasi idean. Ja olen takuuvarma että se ei hänestä itsestään johtunut, vaan siitä että vaimo sitten olisi vetänyt herneen nenään. En kertakaikkiaan tajua vaimon suhtautumista tähän asiaan. Nykyään en edes enää pyydä veljeäni kun tiedän että ei kuitenkaan onnistu.
Kateellisena katselen miestäni joka aina Suomen lomillamme käy siskonsa kanssa kahdestaan syömässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa melko tavalliselta. Veljeni vaimo on juuri tuollainen. Tulin ulkomailta harvoin Suomeen ja olin pari päivää veljeni luona. Emme voineet veljen kanssa puhua koskaan kahden kesken, esim. muistella lapsuuttamme mummolassa ym., naureskella kepposille ja jutella entisistä kavereista. Veljen vaimo oli aina siinä, välillä haukotteli ja kyseli veljeltäni että mennäänkö jo maate. Epäilin, että oli mustasukkainen veljeni ja minun lapsuusmuistoille. Vanhempamme eivät myöskään tehneet koskaan mitään yksin, luultavasti kävivät veskissäkin yhdessä. Kammottavaa liimautumista.
Nyt oli kummallisia odotuksia. Onko siis näin että emännän pitäisi omassa kodissaan siirtyä jonnekin syrjään että sisarukset saavat puhua kahden? Itse olen kuvitellut että sekä emäntä että isäntä viihdyttävät vierasta ja yhdessä keskustellaan asioista mitkä kaikkia kiinnostavat. Aika erikoinen ja junttimainenkin oletus, että yksi pitäisi sulkea seurueen ulkopuolelle.
Jos haluatte puhua kahden, miksi ette tapaa kahdestaan jossain? Onko se kielletty etukäteen? Epäilemättä.
Jaha, tänne kerkesi vastata jo yksi mieheensä takertuva omituinen emäntä.
Yhtä outoa olisi se jos minä toimittelen siskoni tai ystäväni kanssa omia juttuja ja mies ei osaisi antaa meidän akkojen olla päinsä. Olis siinä sekaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa melko tavalliselta. Veljeni vaimo on juuri tuollainen. Tulin ulkomailta harvoin Suomeen ja olin pari päivää veljeni luona. Emme voineet veljen kanssa puhua koskaan kahden kesken, esim. muistella lapsuuttamme mummolassa ym., naureskella kepposille ja jutella entisistä kavereista. Veljen vaimo oli aina siinä, välillä haukotteli ja kyseli veljeltäni että mennäänkö jo maate. Epäilin, että oli mustasukkainen veljeni ja minun lapsuusmuistoille. Vanhempamme eivät myöskään tehneet koskaan mitään yksin, luultavasti kävivät veskissäkin yhdessä. Kammottavaa liimautumista.
Nyt oli kummallisia odotuksia. Onko siis näin että emännän pitäisi omassa kodissaan siirtyä jonnekin syrjään että sisarukset saavat puhua kahden? Itse olen kuvitellut että sekä emäntä että isäntä viihdyttävät vierasta ja yhdessä keskustellaan asioista mitkä kaikkia kiinnostavat. Aika erikoinen ja junttimainenkin oletus, että yksi pitäisi sulkea seurueen ulkopuolelle.
Jos haluatte puhua kahden, miksi ette tapaa kahdestaan jossain? Onko se kielletty etukäteen? Epäilemättä.
Tulen ulkomailta. Vierailen veljeni luona pari päivää, siinä on yksi ilta. Jos käly on jo illalla kello 21 väsynyt, voisi mennä maate, mutta ei. Veljen kyljessä jankkaa, että mennään maate. Veli haluaisi naureskella kanssani lapsuuden muistoille, sen näkee selvästi.
Ei minulla ole aikaa Suomessa tapailla veljeäni kuin tämän yhden kerran. Ketään ei ole suljettu seurasta pois. Kävin Suomessa noin kolmen vuodein välein, olisi ollut mukava saada jutella veljen kanssa iltasella pari tuntia. Enää en käy Suomessa, olemme kaikki eläkeläisiä ja muistelen yksin leskenä lapsuuttamme silloin tällöin. Ehkä se sitten on junttimaista.
Maate - ei välttämättä nukkumaan 😉. Voin hyvin kuvitella tilanteen, missä toinen on tikuttanut, että nyt olisi otollinen hetki perheenlisäystä ajatellen ja toinen juttelee vaan jotain omia lapsuusmuistojaan
Totanoin. Veljeni lapset ovat 38 ja 40 vuotiaita. Olemme eläkeläisiä ja kälyni on 68 vuotias. Murresana tuo "maate", tarkoittaa ihan nukkumaan menemistä, jos et ymmärtänyt. Viimeksi kävin Suomessa kuusi vuotta sitten, silloinkin käly oli jo 62 v. joten perheenlisäystä tuskin ajateltiin. Lasten ollessa vielä pieniä ja nuoria ei niin kovin mitään omia lapsuusmuistoja muisteltukaan. Niiden muisteluun päästiin joskus kuusikymppisinä jos päästiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa melko tavalliselta. Veljeni vaimo on juuri tuollainen. Tulin ulkomailta harvoin Suomeen ja olin pari päivää veljeni luona. Emme voineet veljen kanssa puhua koskaan kahden kesken, esim. muistella lapsuuttamme mummolassa ym., naureskella kepposille ja jutella entisistä kavereista. Veljen vaimo oli aina siinä, välillä haukotteli ja kyseli veljeltäni että mennäänkö jo maate. Epäilin, että oli mustasukkainen veljeni ja minun lapsuusmuistoille. Vanhempamme eivät myöskään tehneet koskaan mitään yksin, luultavasti kävivät veskissäkin yhdessä. Kammottavaa liimautumista.
Nyt oli kummallisia odotuksia. Onko siis näin että emännän pitäisi omassa kodissaan siirtyä jonnekin syrjään että sisarukset saavat puhua kahden? Itse olen kuvitellut että sekä emäntä että isäntä viihdyttävät vierasta ja yhdessä keskustellaan asioista mitkä kaikkia kiinnostavat. Aika erikoinen ja junttimainenkin oletus, että yksi pitäisi sulkea seurueen ulkopuolelle.
Jos haluatte puhua kahden, miksi ette tapaa kahdestaan jossain? Onko se kielletty etukäteen? Epäilemättä.
Ei tarvitse siirtyä syrjään, mutta normaaliin kohteliaaseen käytökseen kuuluu myös se, että jos toiset haluavat selvästikin vielä keskustella, ei ehdoin tahdoin keskustelua sabotoi yrittämällä saada toista osapuolta nukkumaan ja ilmein ja elein osoittaa, miten tylsää on. Kyllä tuossa junttimaista on se, että haukottelee ja kyselee miestä nukkumaan kesken keskustelun, vaikka näkee, että toisilla on juttu kesken. Jos itseä väsyttää, eikä jaksa enää vierasta viihdyttää, niin voi kohteliaasti sanoa, että taidan tästä mennä nukkumaan ja toivottaa hyvät yöt. Jos kerran kolmessa vuodessa (kuten tässä esimerkin tapauksessa) ei voi mennä nukkumaan juuri samaan aikaan puolision kanssa, niin on kyllä omituista käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Minun mieheni veljen vaimo ( se uudempi ) on juuri tuollanen. Ei edes puhelimessa sais puhua veljensä tai minun kanssa. Tekee mokilläkin kaikensa ettei nämä veljekset saa olla keskekenään. Aloin sitten soitella asioista lankomiehelle työpaikalle. Siellä olikin sihteeri aina ensin vastassa. Joskus tavattiin myös anopin luona, sielläkin käly vahti haukkana.Noin 4---- 5 vuotta jaksettiin yrittää yhteiseloa , sitten tavattiin vain sukujuhlissa. Meidän mökille en ole kutsunut. Tämä käly ei ole tässä nykyisessä talossa käynytkään. Hän on kyllä jo pois kuvioista ollut jo kauan. Ihan saavat nyt veljekset tavat a ja olla yhdessä. Muistan kun käly huusi minulla kuin palosireeni kun sanoin olevani raskaana,. " Eihän me sitten enää voida mennä Balille. " jaa en olei ikinä halunnut kälyn kanssa olla yhtään missään, saatikka Balilla. Oikea käsittämätön kyylä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvainen narsisti.
Narsistihullu bongattu.
Vierailija kirjoitti:
Miten sun veli voi olla lapsensa setä? Sekalaista sakkia.
Lue huolella: miehet ovat veljeksiä, joten veli on veljenpoikansa setä!
24 oli yläpeukuttanut täysin kornia julkaisua, jossa ihan normaalia sukulaisuussuhdetta pidettiin outona. Onko yleistäkin, että luullaan, että setiä/ tätejä ovat molempien vanhempien sisarukset?
Tuohan on totaalista kunnioituksen puutetta! Raivostuttavaa.
Todella tökeröä rajoittaa noin toisen ihmisen oikeutta olla sosiaalisissa tilanteissa haluamiensa ihmisten kanssa.
Miehen pitäisi myös kyllä osata ja uskaltaa pitää paremmin omia ja vieraansa puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin vaimoille (onneksi ei kovin suurelle osalle) tuntuu olevan jotenkin ihan kamalaa, jos mies viettää aikaa oman sukunsa jäsenten kanssa ja etenkin ilman perhettä. Se aika kun on pois perheeltä, johon näiden vaimojen mielestä kuuluu se ydinperhe ja vaimon suku. Jotta mies ei siis itsekkyyttään tai ilkeän sukunsa vaatimuksesta tuhlaisi tärkeää perheaikaa vaikkapa lankomiehen kanssa kalassa, pitää toki perheen lähteä mukaan, jolloin kalareissun voi laskea lähes perheajaksi. Täysin eriasia sitten on, jos mies lähtee vaikkapa appiukkonsa kanssa kalaan, koska sehän on tärkeää laatuaikaa perheen kanssa ja vaimo voi sitten äitinsä kanssa sen aikaa jutella niitä nasiten juttuja tai nauttia ansaitusta vapaasta ajasta lasten kanssa puuhastellen. Omaan tuttavapiiriin mahtuu yksi tällainen vaimo, mutta olen kuullut muutamasta muustakin. En sitten tiedä, mistä tuo toimintamalli kumpuaa.
Mua häiritsee sun ja ap:n jutussa tekemisten jaottelu sukupuolen mukaan. Esim.ap:n oletus, että kalastus ei voi kiinnostaa veljen vaimoa.
Jos mulla olis mies joka kävis metsällä, tottakai haluaisin mukaan. En siksi että olisin mustasukkainen tai haluaisin kytätä miestä. Vaan koska tykkään erällä olosta.
Eli tunget väkisin mukaan, vaikkei sinua ole kutsuttukaan, koska "mä haluun ja mä tykkään, niin kyllä munkin pitää saada tulla"? Koskeeko vain miehesi tekemisiä, vai tungetko kutsumattomana mukaan myös naapurien, kavereiden ja sukulaisten reissuihin, jos ovat menossa tekemään jotain, josta sinäkin satut tykkäämään?
Näitäkin muuten on. Itselläkin yksi tuttava (ei-ihan-kaveri), jolla on ihan vakiona se, että jos erehdyt kertomaan, että ollaan Liisan ja Matin kanssa menossa konserttiin tai leffaan tai festareille tai johonkin, niin ekana komenttina tulee, että ai, mäkin oon just haaveillut tosta, hei mähän voin tulla mukaan! No et hitossa voi, kun ollaan ihan tuolla tietyllä kaveriporukalla menossa. Nykyään en enää kerro.
ap kuullostaa rasittavalta ihmiseltä..
Mites ap, saako veljesi kuitenkin lähteä muiden kavereidensa kanssa kadestaan tai poikaporukalla jonnekin? Eli koskeeko tämä vain sitä, ettei veljesi tai veljenpoikasi saisi lähteä miehesi kanssa kahdestaan mihinkään? Voisiko olla, ettei veljen vaimo luota syystä tai toisesta mieheesi? Epäilee, ettei osaa pitää lapsesta huolta tai niin kuin joku edellä mainitsi, kalareissu menisi kuitenkin ryyppäämiseksi ja rellestämiseksi, jos ei ole vahtia paikalla? Jos ei saa koskaan kenenkään kanssa lähteä kahdestaan tai vain miesten kesken, on homma kyllä vähän omituisen kuuloista. Toki ymmärrettävää, että suurimman osan ajasta vaimo haluaa, että tehdään asioita perheenä, mutta kyllä tasapainoisessa parisuhteessa/perhe-elämässä pitää molemmilla vanhemmilla olla mahdollisuus halutessaan toisinaan lähteä jonnekin myös ilman puolisoa ja lasta.