Lue keskustelun säännöt.
Mistäköhän tällainen veljeni vaimon käytös voisi johtua?
12.04.2022 |
Esimerkiksi jos vaikka mieheni, joka on myös veljeni kanssa ns. hyvää pataa keskenään kysyy lähdettäisiinkö kalaan, niin pian sinne ollaankin lähdössä koko veljen perheen voimin, eli tämän vaimo ja lapsikin on änkeämässä mukaan. Eikä siinä mitään jos vaikka se kalastus nyt olisikin sellainen että kaikkia kiinnostaisi (mitä epäilen) mutta tämä sama toistuu melkein missä tahansa.
Siis tuntuu että tuon veljen vaimon on pakko päästä matkaan, eikä miehet voi käytännössä tehdä mitään ilman tätä vaimoa TAI jos veljeni haluaisi tehdä jotain yhdessä heidän lapsensa kanssaan jonka setä on, vaikka viedä huvipuistoon tai leffaan, niin silloinkin veljen vaimo lähtee mukaan. Ymmärtäisi vielä jos lapsi olisi tosi pieni, mutta on jo kahdentoista.
Ja jopa silloinkin jos olemme heillä kylässä tai päin vastoin vaimo ei halua että veljeni jää mieheni ja minun kanssa valvomaan ilman että hänkin on mukana...miltä kuulostaa? Mielestäni on aika omituista.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa melko tavalliselta. Veljeni vaimo on juuri tuollainen. Tulin ulkomailta harvoin Suomeen ja olin pari päivää veljeni luona. Emme voineet veljen kanssa puhua koskaan kahden kesken, esim. muistella lapsuuttamme mummolassa ym., naureskella kepposille ja jutella entisistä kavereista. Veljen vaimo oli aina siinä, välillä haukotteli ja kyseli veljeltäni että mennäänkö jo maate. Epäilin, että oli mustasukkainen veljeni ja minun lapsuusmuistoille. Vanhempamme eivät myöskään tehneet koskaan mitään yksin, luultavasti kävivät veskissäkin yhdessä. Kammottavaa liimautumista.
Se nyt vaan on niin, että, kun menet veljellesi kylään, menet tapaamaan tätä perhettä ja sitä pariskuntaa. Se on sitten eri asia, jos tämä rouva niinkuin vahtii. Myös on niin, että he perheenä kokevat sinut heidän vieraakseen, jolle pidetään seuraa. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Meidän on normaalisti hyväksyttävä omaistemme uudet perheet, jotka he ovat luoneet ja, joita he vaalivat. Saamme olla onnellisia veljiemme ja siskojemme vakaista perheolosuhteista. Vastakkaisissa tilanteissa meitä lapsuuden aikaisia perheenjäseniä sitten tarvitaankin. Kyllähän niitäkin tilanteita sitten tulee, että voimme toisten häiriintymättä muistella entisiä aikoja ja hurvittelujamme. Ja jätän tämän nyt tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vaan on tollasia riippakiviä
Meillä mies haluaa mut aina mukaan sukulaistensa luo, itse yritän välillä ehdottaa että menisi yksin tai lasten kanssa, mutta ei halua. Mä olen sosiaalisempi, mies ei niinkään ja kokee varmaan helpompana että ollaan molemmat paikalla. Voin kuvitella, että miehen sisarukset ajattelee musta vähän kuten ap.
Jos yhteydenpito olisi miehen varassa, ei sitä olisi niin paljoa, mä aina välillä muistuttelen et soitapas siskollesi tai laita viestiä kummilapselle. Miehen perhe on pääosin mukava, joten musta on ihan kiva olla tekemisissä ja haluan tukea miehen yhteydenpitoa heihin. Heidän näkökulmastaan voi olla, että olen tunkeileva ja miehessä kiinni, ajatelkoot niin. Tiedän että mies tykkää sukulaisistaan, ei vaan introverttinä tule usein ajatelleeksi yhteydenpitoa.
Tuttavallani on diagnosoitu (ihan oikeasti!!!) voimakkaasti narsistisia piirteitä ja hän käyttäytyy juuri samoin. Itse kertoi, että toimii niin siksi, että ellei hän ole paikalla hänestä puhutaan pahaa. Kun riitautui anopin kanssa, kielsi myös miestään käymässä vanhempiensa luona, koska se olisi uskottomuutta häntä kohtaan. Todella vahva kontrolli läheisten elämään.