Lue keskustelun säännöt.
Tapailemallani miehellä ei ole yhtään sarkasmin tajua, ottaa kaiken kirjaimellisesti ja suutahtaa "valehtelusta" esim. sanoin vitsillä keränneeni viime vuonna ainakin 500 litraa mustikoita yhtenä päivänä
11.04.2022 |
Meni ihan vakavaksi ja alkoi inttää, miten muka sain niin paljon pyörän kyydissä kulkemaan, miksi valehtelen. Päivittelin kerran, kuinka serkkuni on idiootti kun oli lähtenyt humalassa auton rattiin. Sanoin, että serkulla ei nykyään ole aivoja enää ollenkaan. "Älä jauha pas kaa, ei kukaan voi elää ilman aivoja" Samalla serkulla on myös aina pakottava tarve kertoa milloin menee tarpeilleen. Kerran lohkaisin "No kiitos, en olis voinut elää ilman tuota tietoa" Myöhemmin alkoi vängätä siitä, miksi se tieto oli ollut minulle niin tärkeä.
Tuon tyyppiset jutut ottaa aina kuolemanvakavasti ja loukkaantuu. Olen huomannut jo, että valitsen sanani tarkkaan hänen seurassaan. Tunteeko muut tällaisia ihmisiä ja mistä voi johtua? kolmekymppinen mies.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Toinen ei ikinä voisi olla yhdessä sellaisen kanssa, jolta puuttuu hyvä huumorintaju ja toinen taas sinun tyyppisen ihmisen kanssa. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen, en oikein ymmärrä huumoria etenkään sarkasmia ja keskustelen asioista mieluiten vakavissaan ja tosissaan. En tule juttuun ollenkaan ns. "hauskojen" ihmisten kanssa kun en ymmärrä heidän juttujaan ja he pitävät minua tylsänä. Onneksi oma puolisoni on samanlainen kuin minä, eli emme juurikaan vitsaile vaan tiedämme aina, että toinen tarkoittaa kirjaimellisesti mitä sanoo.
Tässä on hyvä huomioida myös se, mikä tässäkin ketjussa on tullut selväksi: joku voi luulla toisen olevan tosikko, kun tämä ei ole innoissaan tietynlaisesta ”huumorista”. Huumoria on niin monenlaista, ja se, mikä jonkun mielestä (esim. ap:n) on huumoria tai ”sarkasmia”, on toisen mielestä haukotuttavaa kliseiden toistelua.
Mielestäni nyt ei kannata liikaa kiinnittää huomiota aloittajan huumorintasoon, onko se sarkasmia, liioittelua vai mitä.
Kuitenkin ihan normaalia puhetta. Kun ei ole kysymys opinnäytteen, luennon tai esitelmän pitämisestä.
Kyllä tuonkaltainen puhe kommunikointi on ihan yleistä ja sujuvaa. Siis yleensä.Paremminkin pitäisi kiinnittää huomio siihen, kun mies tarraa kiinni joka yksityiskohtaan eikä käsitä mitä aloittaja (ja moni muukin vastaavassa tilanteessa) tarkoittaa. Sekä myös suuttuu aloittajalle.
Aloittaja on alkanut varoa ja joutuu tarkkaan miettimään mitä miehen juttelee. Keskustelu on hankalaa ja mies ei ymmärrä yhtään jos aloittaja puhuu muuta kuin asiaa.Ap kuvasi miestä omalta kannaltaan huumoria ja ”sarkasmia” ymmärtämättömäksi ja antoi esimerkin ”huumoristaa”. Sen perusteella miestä väitettiin tosikoksi ja autistiksi. Vastasin että ap:n kuvauksen perusteella miestä ei voi sellaiseksi tuomita, mutta ilmeisesti tarinan pohjalta tarkasteltuna hän ei ymmärrä tai halua ymmärtää ap:n kaltaista ilmaisua, mutta voi silti olla ns. normaali ja huumorintajuinen. Mielestäni tartuin olennaiseen.
Huumorintaju vaatii juuri tilannetajua ja oivaltaa nopeasti se vitsin ydin. Oli huumori sitten minkälaatuista tahansa. Yleensä jos ei ymmärrä aloittajantyylistä puhetta ei ymmärrä muutakaan huumoria koska kiinnittää liikaa huomiota muihin asioihin kuin kuin siihen, mikä, esimerkiksi vitsissä, on huumoria.
En sanonut, ettei tämä mies voisi olla normaali. Mutta edelleen kyseenalaistan hänen huumorintajunsa. Tai siis kykynsä tajuta huumoria.
Tai se menee niin, että ymmärtää vain omanlaistansa huumoria, ei muita huumorinlajeja.
Huumorilajejakin on todella monia. Sosiaalisesti lahjakas usein helposti ymmärtää näitä kaikkia lajeja ja tajuaa helposti äänensävyt ja nyanssit.
Pystyy ohittamaan epäolennaiset seikat.”Yleensä jos ei ymmärrä aloittajan tyylistä huumoria”. Mistä sinä revit näitä mutujasi?
Etkö tajua?
Silloin kun kerrotaan asioista noin yleensä, niin silloin sanotaan yleensä. Se ei tarkoita kertojan "mutuilua" vaan, että tämä kerrottu asia on yleistietoa, osin ihan totta, mutta ei tietenkään koske kaikkia ihmisiä 100 %.
Kerrotut asat ovat tiedossa myös muualla kuin kertojan päässä. Ehkä hyvinkin paljon tutkittuja tai todettuja. Sanotaan vaikka, että ovat yleisluonteista tietoa.
Mutta kuitenkaan ei voi sanoa, että kaikki, jokainen, kuka tahansa, aina tms.
Siltä pohjalta onkin hyvä lähteä arvioimaan ap:n miehen huumorintajua tai neuropsykologista statusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä, että monet ovat jääneet jumiin mustikanpoimintaan
"aloittajan läppä ei ole sarkasmia". Eli takerrutaan epäolennaiseen eikä edetä itse asiaan.
Sehän oli vain eräs esimerkki miehen reagoinnista. Aloittajahan kertoi muitakin esimerkkejä ja vain mainitsi sarkasmin yhtenä asiana jota mies ei ymmärrä. Mielestäni tuttavan vessakäyntien ilmoittelun kommentointi oli sarkasmia, ainakin lähellä sitä.
Kyse ei ole, etteikö aloittaja tajuaisi mikä on sarkasmia ja mikä on muuta kielikuvia tms. Mies ei tajua näistä mitään.Oli kyse sitten sarkasmista tai jostain muusta tyylistä, niin aloittajan pääasia oli, että mies ei ymmärrä muuta kuin asiapuhetta ja häntä tuskastuttaa miehen takertuminen epäolennaisiin asioihin.
Siis aloittajahan se itse on, joka puhuu epäolennaisia. Sitä paitsi aloituksesta ei käy ilmi, ettei mies ymmärtäisi muuta kuin asiapuhetta. Hän ei ehkä ymmärrä tai halua ymmärtää ap:n liioittelevaa maneeria, mutta voi olla loistava humoristi ja puhua rikasta kieltä.
Miten minusta tuntuu, että näin ei ole asia kuitenkaan.
Sinun tunteella ei ole asiassa merkitystä, höpö. Aloituksessa esitetyt asiat eivät poissulje tätä vaihtoehtoa, lisäksi aloitus on yksipuolinen kuvaus. Vielä kaiken lisäksi aloittaja itse kuvaa itseään henkilöksi, joka ei aina täysin pitäydy tosiasioissa.
DDD
Olen siis se kirjoitti, että miten minusta tuntu, että näin ei ole asia kuitenkaan.
En nyt tarkoittanut, että olen nyt noin kauheasti tunteella mukana, vaan kysymys oli pikemminkin lauseen muotoilusta kohteliaaksi. Oli ikäänkuin kauniisti muotuiltu lause.
Sinä otit sen "minusta tuntuu" näköjään vakavasti ja kirjaimellisesti sekä tuli iso tarve oikaista, hiukan mollata ja jopa suuttua siitä.
Lisäksi sanoit aloittajan kuvausta yksipuoliseksi ja "henkilöksi joka ei aina täysin pitäydy tosiasioissa". D
Miten niin yksipuollisesti? Aloittahan antoi erilaisia esimerkkejä ja kertoi miten joutuu olemaan varuillaan miehen seurassa ja joutuu tarkkaan miettimään mitä miehen kanssa voi puhua. Ihan riittävän monipuolinen kuvaus. Et vaan pystynyt lukemaan kokonaisuutta.
Kun jäät jubnaamaan johonkin yhteen asiaan etkä pääse siitä ohi.
Suuttumus ja toisen mitätöinti pikkuasioista kuvaa juuri hyvin miten toimit.Miten minusta tuntuu, että olet täysin aloittajan miehen klooni.
Ei sinun tarvitse tulkita noin paljon. En ole suuttunut mistään. Kerroin perustellun kantani.
Miksi kutsuit minua höpöksi? Jos et olisi suuttunut tai ottanut itseesi tai tuntenut, että ronkkasin myös sinua niin olisit puhunut neutraalisti. Oman kannan voi sanoa vähättelemättä toisen mielipidettä. Jopa paremmin.
Tulkitsin sanomasi omallla tavallani. Sinä tulkitsi juttuni höpöiksi.
Niin, ja minäkin kerroin oman perustellun kantani.
Siihen meillä kummallakin on oikeus.Et ”ronkannut” ole huoletta. Hieman huvituin tunteilevasta ja perustelemattomasta tyylistäsi laukoa ”totuuksia”, se näyttäytyi minulle ei-vakavasti otettavana eli höpönä.
Kerroin jo, että en tunteillut. Lause oli vain tapani muotoilla tuo asia.
Ainoa perusteesi väitteellesi oli muotoiltu tunteeksi.
Aaaarggghhh.
No sanotaan nyt sitten, että aloittajan kertomuksen pohjalta, yleiseen elämänkatsomukseen ja elämänkokemukseeni vedoten olen valmis uskomaan, että aloittajan miehellä ei ole muutakaan huumorintajua. Vaikka aloittaja kertoisi juttunsa ilman liioittelua. Tai puhuisi ihan miten vaan.
Yritin siis olla kohtelias.
Parempi jo! Kyllä sinä osaat, kun oikein yrität, hyvä sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä, että monet ovat jääneet jumiin mustikanpoimintaan
"aloittajan läppä ei ole sarkasmia". Eli takerrutaan epäolennaiseen eikä edetä itse asiaan.
Sehän oli vain eräs esimerkki miehen reagoinnista. Aloittajahan kertoi muitakin esimerkkejä ja vain mainitsi sarkasmin yhtenä asiana jota mies ei ymmärrä. Mielestäni tuttavan vessakäyntien ilmoittelun kommentointi oli sarkasmia, ainakin lähellä sitä.
Kyse ei ole, etteikö aloittaja tajuaisi mikä on sarkasmia ja mikä on muuta kielikuvia tms. Mies ei tajua näistä mitään.Oli kyse sitten sarkasmista tai jostain muusta tyylistä, niin aloittajan pääasia oli, että mies ei ymmärrä muuta kuin asiapuhetta ja häntä tuskastuttaa miehen takertuminen epäolennaisiin asioihin.
Siis aloittajahan se itse on, joka puhuu epäolennaisia. Sitä paitsi aloituksesta ei käy ilmi, ettei mies ymmärtäisi muuta kuin asiapuhetta. Hän ei ehkä ymmärrä tai halua ymmärtää ap:n liioittelevaa maneeria, mutta voi olla loistava humoristi ja puhua rikasta kieltä.
Miten minusta tuntuu, että näin ei ole asia kuitenkaan.
Sinun tunteella ei ole asiassa merkitystä, höpö. Aloituksessa esitetyt asiat eivät poissulje tätä vaihtoehtoa, lisäksi aloitus on yksipuolinen kuvaus. Vielä kaiken lisäksi aloittaja itse kuvaa itseään henkilöksi, joka ei aina täysin pitäydy tosiasioissa.
DDD
Olen siis se kirjoitti, että miten minusta tuntu, että näin ei ole asia kuitenkaan.
En nyt tarkoittanut, että olen nyt noin kauheasti tunteella mukana, vaan kysymys oli pikemminkin lauseen muotoilusta kohteliaaksi. Oli ikäänkuin kauniisti muotuiltu lause.
Sinä otit sen "minusta tuntuu" näköjään vakavasti ja kirjaimellisesti sekä tuli iso tarve oikaista, hiukan mollata ja jopa suuttua siitä.
Lisäksi sanoit aloittajan kuvausta yksipuoliseksi ja "henkilöksi joka ei aina täysin pitäydy tosiasioissa". D
Miten niin yksipuollisesti? Aloittahan antoi erilaisia esimerkkejä ja kertoi miten joutuu olemaan varuillaan miehen seurassa ja joutuu tarkkaan miettimään mitä miehen kanssa voi puhua. Ihan riittävän monipuolinen kuvaus. Et vaan pystynyt lukemaan kokonaisuutta.
Kun jäät jubnaamaan johonkin yhteen asiaan etkä pääse siitä ohi.
Suuttumus ja toisen mitätöinti pikkuasioista kuvaa juuri hyvin miten toimit.Miten minusta tuntuu, että olet täysin aloittajan miehen klooni.
Ei sinun tarvitse tulkita noin paljon. En ole suuttunut mistään. Kerroin perustellun kantani.
Miksi kutsuit minua höpöksi? Jos et olisi suuttunut tai ottanut itseesi tai tuntenut, että ronkkasin myös sinua niin olisit puhunut neutraalisti. Oman kannan voi sanoa vähättelemättä toisen mielipidettä. Jopa paremmin.
Tulkitsin sanomasi omallla tavallani. Sinä tulkitsi juttuni höpöiksi.
Niin, ja minäkin kerroin oman perustellun kantani.
Siihen meillä kummallakin on oikeus.Et ”ronkannut” ole huoletta. Hieman huvituin tunteilevasta ja perustelemattomasta tyylistäsi laukoa ”totuuksia”, se näyttäytyi minulle ei-vakavasti otettavana eli höpönä.
Kerroin jo, että en tunteillut. Lause oli vain tapani muotoilla tuo asia.
Ainoa perusteesi väitteellesi oli muotoiltu tunteeksi.
Aaaarggghhh.
No sanotaan nyt sitten, että aloittajan kertomuksen pohjalta, yleiseen elämänkatsomukseen ja elämänkokemukseeni vedoten olen valmis uskomaan, että aloittajan miehellä ei ole muutakaan huumorintajua. Vaikka aloittaja kertoisi juttunsa ilman liioittelua. Tai puhuisi ihan miten vaan.
Yritin siis olla kohtelias.Parempi jo! Kyllä sinä osaat, kun oikein yrität, hyvä sinä.
Vaikka edelleen olen kyllä sitä mieltä, ettet ymmärrä tarpeeksi erilaisista huumorintajuista, etkä tiedä tarpeeksi ap:n miehestä, että sinun kannattaisi uskoa yhtään mitään hänestä.
Eli tässä ketjussa on nyt päädytty siihen, että jos henkilö x ei pidä vitsistä y, niin hän ei ymmärrä sitä, ei ymmärrä mitään muutakaan huumoria, ja on autisti. Jos menisi sensuurista läpi, niin voisin laittaa tähän vaikka listan kuollut vauva -vitsejä, rasistisia vitsejä, holokaustivitsejä jne. ja jokainen, joka ei niille hirnuisi, olisi huumorintajuton autisti, eikös niin?
Jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Toinen ei ikinä voisi olla yhdessä sellaisen kanssa, jolta puuttuu hyvä huumorintaju ja toinen taas sinun tyyppisen ihmisen kanssa. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen, en oikein ymmärrä huumoria etenkään sarkasmia ja keskustelen asioista mieluiten vakavissaan ja tosissaan. En tule juttuun ollenkaan ns. "hauskojen" ihmisten kanssa kun en ymmärrä heidän juttujaan ja he pitävät minua tylsänä. Onneksi oma puolisoni on samanlainen kuin minä, eli emme juurikaan vitsaile vaan tiedämme aina, että toinen tarkoittaa kirjaimellisesti mitä sanoo.
Tässä on hyvä huomioida myös se, mikä tässäkin ketjussa on tullut selväksi: joku voi luulla toisen olevan tosikko, kun tämä ei ole innoissaan tietynlaisesta ”huumorista”. Huumoria on niin monenlaista, ja se, mikä jonkun mielestä (esim. ap:n) on huumoria tai ”sarkasmia”, on toisen mielestä haukotuttavaa kliseiden toistelua.
Mielestäni nyt ei kannata liikaa kiinnittää huomiota aloittajan huumorintasoon, onko se sarkasmia, liioittelua vai mitä.
Kuitenkin ihan normaalia puhetta. Kun ei ole kysymys opinnäytteen, luennon tai esitelmän pitämisestä.
Kyllä tuonkaltainen puhe kommunikointi on ihan yleistä ja sujuvaa. Siis yleensä.Paremminkin pitäisi kiinnittää huomio siihen, kun mies tarraa kiinni joka yksityiskohtaan eikä käsitä mitä aloittaja (ja moni muukin vastaavassa tilanteessa) tarkoittaa. Sekä myös suuttuu aloittajalle.
Aloittaja on alkanut varoa ja joutuu tarkkaan miettimään mitä miehen juttelee. Keskustelu on hankalaa ja mies ei ymmärrä yhtään jos aloittaja puhuu muuta kuin asiaa.Ap kuvasi miestä omalta kannaltaan huumoria ja ”sarkasmia” ymmärtämättömäksi ja antoi esimerkin ”huumoristaa”. Sen perusteella miestä väitettiin tosikoksi ja autistiksi. Vastasin että ap:n kuvauksen perusteella miestä ei voi sellaiseksi tuomita, mutta ilmeisesti tarinan pohjalta tarkasteltuna hän ei ymmärrä tai halua ymmärtää ap:n kaltaista ilmaisua, mutta voi silti olla ns. normaali ja huumorintajuinen. Mielestäni tartuin olennaiseen.
Huumorintaju vaatii juuri tilannetajua ja oivaltaa nopeasti se vitsin ydin. Oli huumori sitten minkälaatuista tahansa. Yleensä jos ei ymmärrä aloittajantyylistä puhetta ei ymmärrä muutakaan huumoria koska kiinnittää liikaa huomiota muihin asioihin kuin kuin siihen, mikä, esimerkiksi vitsissä, on huumoria.
En sanonut, ettei tämä mies voisi olla normaali. Mutta edelleen kyseenalaistan hänen huumorintajunsa. Tai siis kykynsä tajuta huumoria.
Tai se menee niin, että ymmärtää vain omanlaistansa huumoria, ei muita huumorinlajeja.
Huumorilajejakin on todella monia. Sosiaalisesti lahjakas usein helposti ymmärtää näitä kaikkia lajeja ja tajuaa helposti äänensävyt ja nyanssit.
Pystyy ohittamaan epäolennaiset seikat.”Yleensä jos ei ymmärrä aloittajan tyylistä huumoria”. Mistä sinä revit näitä mutujasi?
Etkö tajua?
Silloin kun kerrotaan asioista noin yleensä, niin silloin sanotaan yleensä. Se ei tarkoita kertojan "mutuilua" vaan, että tämä kerrottu asia on yleistietoa, osin ihan totta, mutta ei tietenkään koske kaikkia ihmisiä 100 %.
Kerrotut asat ovat tiedossa myös muualla kuin kertojan päässä. Ehkä hyvinkin paljon tutkittuja tai todettuja. Sanotaan vaikka, että ovat yleisluonteista tietoa.
Mutta kuitenkaan ei voi sanoa, että kaikki, jokainen, kuka tahansa, aina tms.Siltä pohjalta onkin hyvä lähteä arvioimaan ap:n miehen huumorintajua tai neuropsykologista statusta.
Oletko siis sitä mieltä, että jos joku asia ei ole täysin tutkittua faktaa 100 %, niin siitä tai niistä asioista ei voi silloin keskustella yleisellä tasolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Toinen ei ikinä voisi olla yhdessä sellaisen kanssa, jolta puuttuu hyvä huumorintaju ja toinen taas sinun tyyppisen ihmisen kanssa. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen, en oikein ymmärrä huumoria etenkään sarkasmia ja keskustelen asioista mieluiten vakavissaan ja tosissaan. En tule juttuun ollenkaan ns. "hauskojen" ihmisten kanssa kun en ymmärrä heidän juttujaan ja he pitävät minua tylsänä. Onneksi oma puolisoni on samanlainen kuin minä, eli emme juurikaan vitsaile vaan tiedämme aina, että toinen tarkoittaa kirjaimellisesti mitä sanoo.
Tässä on hyvä huomioida myös se, mikä tässäkin ketjussa on tullut selväksi: joku voi luulla toisen olevan tosikko, kun tämä ei ole innoissaan tietynlaisesta ”huumorista”. Huumoria on niin monenlaista, ja se, mikä jonkun mielestä (esim. ap:n) on huumoria tai ”sarkasmia”, on toisen mielestä haukotuttavaa kliseiden toistelua.
Mielestäni nyt ei kannata liikaa kiinnittää huomiota aloittajan huumorintasoon, onko se sarkasmia, liioittelua vai mitä.
Kuitenkin ihan normaalia puhetta. Kun ei ole kysymys opinnäytteen, luennon tai esitelmän pitämisestä.
Kyllä tuonkaltainen puhe kommunikointi on ihan yleistä ja sujuvaa. Siis yleensä.Paremminkin pitäisi kiinnittää huomio siihen, kun mies tarraa kiinni joka yksityiskohtaan eikä käsitä mitä aloittaja (ja moni muukin vastaavassa tilanteessa) tarkoittaa. Sekä myös suuttuu aloittajalle.
Aloittaja on alkanut varoa ja joutuu tarkkaan miettimään mitä miehen juttelee. Keskustelu on hankalaa ja mies ei ymmärrä yhtään jos aloittaja puhuu muuta kuin asiaa.Ap kuvasi miestä omalta kannaltaan huumoria ja ”sarkasmia” ymmärtämättömäksi ja antoi esimerkin ”huumoristaa”. Sen perusteella miestä väitettiin tosikoksi ja autistiksi. Vastasin että ap:n kuvauksen perusteella miestä ei voi sellaiseksi tuomita, mutta ilmeisesti tarinan pohjalta tarkasteltuna hän ei ymmärrä tai halua ymmärtää ap:n kaltaista ilmaisua, mutta voi silti olla ns. normaali ja huumorintajuinen. Mielestäni tartuin olennaiseen.
Huumorintaju vaatii juuri tilannetajua ja oivaltaa nopeasti se vitsin ydin. Oli huumori sitten minkälaatuista tahansa. Yleensä jos ei ymmärrä aloittajantyylistä puhetta ei ymmärrä muutakaan huumoria koska kiinnittää liikaa huomiota muihin asioihin kuin kuin siihen, mikä, esimerkiksi vitsissä, on huumoria.
En sanonut, ettei tämä mies voisi olla normaali. Mutta edelleen kyseenalaistan hänen huumorintajunsa. Tai siis kykynsä tajuta huumoria.
Tai se menee niin, että ymmärtää vain omanlaistansa huumoria, ei muita huumorinlajeja.
Huumorilajejakin on todella monia. Sosiaalisesti lahjakas usein helposti ymmärtää näitä kaikkia lajeja ja tajuaa helposti äänensävyt ja nyanssit.
Pystyy ohittamaan epäolennaiset seikat.”Yleensä jos ei ymmärrä aloittajan tyylistä huumoria”. Mistä sinä revit näitä mutujasi?
Etkö tajua?
Silloin kun kerrotaan asioista noin yleensä, niin silloin sanotaan yleensä. Se ei tarkoita kertojan "mutuilua" vaan, että tämä kerrottu asia on yleistietoa, osin ihan totta, mutta ei tietenkään koske kaikkia ihmisiä 100 %.
Kerrotut asat ovat tiedossa myös muualla kuin kertojan päässä. Ehkä hyvinkin paljon tutkittuja tai todettuja. Sanotaan vaikka, että ovat yleisluonteista tietoa.
Mutta kuitenkaan ei voi sanoa, että kaikki, jokainen, kuka tahansa, aina tms.Siltä pohjalta onkin hyvä lähteä arvioimaan ap:n miehen huumorintajua tai neuropsykologista statusta.
Oletko siis sitä mieltä, että jos joku asia ei ole täysin tutkittua faktaa 100 %, niin siitä tai niistä asioista ei voi silloin keskustella yleisellä tasolla?
Tämän linjan perusteella Vauvassa ei puhuttaisi mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä, että monet ovat jääneet jumiin mustikanpoimintaan
"aloittajan läppä ei ole sarkasmia". Eli takerrutaan epäolennaiseen eikä edetä itse asiaan.
Sehän oli vain eräs esimerkki miehen reagoinnista. Aloittajahan kertoi muitakin esimerkkejä ja vain mainitsi sarkasmin yhtenä asiana jota mies ei ymmärrä. Mielestäni tuttavan vessakäyntien ilmoittelun kommentointi oli sarkasmia, ainakin lähellä sitä.
Kyse ei ole, etteikö aloittaja tajuaisi mikä on sarkasmia ja mikä on muuta kielikuvia tms. Mies ei tajua näistä mitään.Oli kyse sitten sarkasmista tai jostain muusta tyylistä, niin aloittajan pääasia oli, että mies ei ymmärrä muuta kuin asiapuhetta ja häntä tuskastuttaa miehen takertuminen epäolennaisiin asioihin.
Siis aloittajahan se itse on, joka puhuu epäolennaisia. Sitä paitsi aloituksesta ei käy ilmi, ettei mies ymmärtäisi muuta kuin asiapuhetta. Hän ei ehkä ymmärrä tai halua ymmärtää ap:n liioittelevaa maneeria, mutta voi olla loistava humoristi ja puhua rikasta kieltä.
Miten minusta tuntuu, että näin ei ole asia kuitenkaan.
Sinun tunteella ei ole asiassa merkitystä, höpö. Aloituksessa esitetyt asiat eivät poissulje tätä vaihtoehtoa, lisäksi aloitus on yksipuolinen kuvaus. Vielä kaiken lisäksi aloittaja itse kuvaa itseään henkilöksi, joka ei aina täysin pitäydy tosiasioissa.
DDD
Olen siis se kirjoitti, että miten minusta tuntu, että näin ei ole asia kuitenkaan.
En nyt tarkoittanut, että olen nyt noin kauheasti tunteella mukana, vaan kysymys oli pikemminkin lauseen muotoilusta kohteliaaksi. Oli ikäänkuin kauniisti muotuiltu lause.
Sinä otit sen "minusta tuntuu" näköjään vakavasti ja kirjaimellisesti sekä tuli iso tarve oikaista, hiukan mollata ja jopa suuttua siitä.
Lisäksi sanoit aloittajan kuvausta yksipuoliseksi ja "henkilöksi joka ei aina täysin pitäydy tosiasioissa". D
Miten niin yksipuollisesti? Aloittahan antoi erilaisia esimerkkejä ja kertoi miten joutuu olemaan varuillaan miehen seurassa ja joutuu tarkkaan miettimään mitä miehen kanssa voi puhua. Ihan riittävän monipuolinen kuvaus. Et vaan pystynyt lukemaan kokonaisuutta.
Kun jäät jubnaamaan johonkin yhteen asiaan etkä pääse siitä ohi.
Suuttumus ja toisen mitätöinti pikkuasioista kuvaa juuri hyvin miten toimit.Miten minusta tuntuu, että olet täysin aloittajan miehen klooni.
Ei sinun tarvitse tulkita noin paljon. En ole suuttunut mistään. Kerroin perustellun kantani.
Miksi kutsuit minua höpöksi? Jos et olisi suuttunut tai ottanut itseesi tai tuntenut, että ronkkasin myös sinua niin olisit puhunut neutraalisti. Oman kannan voi sanoa vähättelemättä toisen mielipidettä. Jopa paremmin.
Tulkitsin sanomasi omallla tavallani. Sinä tulkitsi juttuni höpöiksi.
Niin, ja minäkin kerroin oman perustellun kantani.
Siihen meillä kummallakin on oikeus.Et ”ronkannut” ole huoletta. Hieman huvituin tunteilevasta ja perustelemattomasta tyylistäsi laukoa ”totuuksia”, se näyttäytyi minulle ei-vakavasti otettavana eli höpönä.
Kerroin jo, että en tunteillut. Lause oli vain tapani muotoilla tuo asia.
Ainoa perusteesi väitteellesi oli muotoiltu tunteeksi.
Aaaarggghhh.
No sanotaan nyt sitten, että aloittajan kertomuksen pohjalta, yleiseen elämänkatsomukseen ja elämänkokemukseeni vedoten olen valmis uskomaan, että aloittajan miehellä ei ole muutakaan huumorintajua. Vaikka aloittaja kertoisi juttunsa ilman liioittelua. Tai puhuisi ihan miten vaan.
Yritin siis olla kohtelias.Parempi jo! Kyllä sinä osaat, kun oikein yrität, hyvä sinä.
Vaikka edelleen olen kyllä sitä mieltä, ettet ymmärrä tarpeeksi erilaisista huumorintajuista, etkä tiedä tarpeeksi ap:n miehestä, että sinun kannattaisi uskoa yhtään mitään hänestä.
Eihän meistä kukaan muukaan tiedä muuta kuin mitä aloittaja on kertonut.
Tämän oman kantasi perusteella, että en tai emme tiedä tarpeeksi miehestä ja koko ketju olisi turha.
Kukaan muukaan ei voisi silloin sanoa mitään omaa mielipidettään ja yleinenkin mielipide on mutuilua.
Sinulle ei kelpaisi mikään muu kuin omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä, että monet ovat jääneet jumiin mustikanpoimintaan
"aloittajan läppä ei ole sarkasmia". Eli takerrutaan epäolennaiseen eikä edetä itse asiaan.
Sehän oli vain eräs esimerkki miehen reagoinnista. Aloittajahan kertoi muitakin esimerkkejä ja vain mainitsi sarkasmin yhtenä asiana jota mies ei ymmärrä. Mielestäni tuttavan vessakäyntien ilmoittelun kommentointi oli sarkasmia, ainakin lähellä sitä.
Kyse ei ole, etteikö aloittaja tajuaisi mikä on sarkasmia ja mikä on muuta kielikuvia tms. Mies ei tajua näistä mitään.Oli kyse sitten sarkasmista tai jostain muusta tyylistä, niin aloittajan pääasia oli, että mies ei ymmärrä muuta kuin asiapuhetta ja häntä tuskastuttaa miehen takertuminen epäolennaisiin asioihin.
Siis aloittajahan se itse on, joka puhuu epäolennaisia. Sitä paitsi aloituksesta ei käy ilmi, ettei mies ymmärtäisi muuta kuin asiapuhetta. Hän ei ehkä ymmärrä tai halua ymmärtää ap:n liioittelevaa maneeria, mutta voi olla loistava humoristi ja puhua rikasta kieltä.
Miten minusta tuntuu, että näin ei ole asia kuitenkaan.
Sinun tunteella ei ole asiassa merkitystä, höpö. Aloituksessa esitetyt asiat eivät poissulje tätä vaihtoehtoa, lisäksi aloitus on yksipuolinen kuvaus. Vielä kaiken lisäksi aloittaja itse kuvaa itseään henkilöksi, joka ei aina täysin pitäydy tosiasioissa.
DDD
Olen siis se kirjoitti, että miten minusta tuntu, että näin ei ole asia kuitenkaan.
En nyt tarkoittanut, että olen nyt noin kauheasti tunteella mukana, vaan kysymys oli pikemminkin lauseen muotoilusta kohteliaaksi. Oli ikäänkuin kauniisti muotuiltu lause.
Sinä otit sen "minusta tuntuu" näköjään vakavasti ja kirjaimellisesti sekä tuli iso tarve oikaista, hiukan mollata ja jopa suuttua siitä.
Lisäksi sanoit aloittajan kuvausta yksipuoliseksi ja "henkilöksi joka ei aina täysin pitäydy tosiasioissa". D
Miten niin yksipuollisesti? Aloittahan antoi erilaisia esimerkkejä ja kertoi miten joutuu olemaan varuillaan miehen seurassa ja joutuu tarkkaan miettimään mitä miehen kanssa voi puhua. Ihan riittävän monipuolinen kuvaus. Et vaan pystynyt lukemaan kokonaisuutta.
Kun jäät jubnaamaan johonkin yhteen asiaan etkä pääse siitä ohi.
Suuttumus ja toisen mitätöinti pikkuasioista kuvaa juuri hyvin miten toimit.Miten minusta tuntuu, että olet täysin aloittajan miehen klooni.
Ei sinun tarvitse tulkita noin paljon. En ole suuttunut mistään. Kerroin perustellun kantani.
Miksi kutsuit minua höpöksi? Jos et olisi suuttunut tai ottanut itseesi tai tuntenut, että ronkkasin myös sinua niin olisit puhunut neutraalisti. Oman kannan voi sanoa vähättelemättä toisen mielipidettä. Jopa paremmin.
Tulkitsin sanomasi omallla tavallani. Sinä tulkitsi juttuni höpöiksi.
Niin, ja minäkin kerroin oman perustellun kantani.
Siihen meillä kummallakin on oikeus.Et ”ronkannut” ole huoletta. Hieman huvituin tunteilevasta ja perustelemattomasta tyylistäsi laukoa ”totuuksia”, se näyttäytyi minulle ei-vakavasti otettavana eli höpönä.
Kerroin jo, että en tunteillut. Lause oli vain tapani muotoilla tuo asia.
Ainoa perusteesi väitteellesi oli muotoiltu tunteeksi.
Aaaarggghhh.
No sanotaan nyt sitten, että aloittajan kertomuksen pohjalta, yleiseen elämänkatsomukseen ja elämänkokemukseeni vedoten olen valmis uskomaan, että aloittajan miehellä ei ole muutakaan huumorintajua. Vaikka aloittaja kertoisi juttunsa ilman liioittelua. Tai puhuisi ihan miten vaan.
Yritin siis olla kohtelias.Parempi jo! Kyllä sinä osaat, kun oikein yrität, hyvä sinä.
Vaikka edelleen olen kyllä sitä mieltä, ettet ymmärrä tarpeeksi erilaisista huumorintajuista, etkä tiedä tarpeeksi ap:n miehestä, että sinun kannattaisi uskoa yhtään mitään hänestä.
Eihän meistä kukaan muukaan tiedä muuta kuin mitä aloittaja on kertonut.
Tämän oman kantasi perusteella, että en tai emme tiedä tarpeeksi miehestä ja koko ketju olisi turha.
Kukaan muukaan ei voisi silloin sanoa mitään omaa mielipidettään ja yleinenkin mielipide on mutuilua.
Sinulle ei kelpaisi mikään muu kuin omasi.
On totta, että mielestäni sellainen keskustelu on aina turhaa, jossa ensin joku kertoo näkemyksensä toisesta, sitten kolmas ja neljäs kertovat omat käsityksensä siitä toisesta, tämän ensimmäisen kertoman tiedon pohjalta. En itse harrasta sitä normaalielämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Toinen ei ikinä voisi olla yhdessä sellaisen kanssa, jolta puuttuu hyvä huumorintaju ja toinen taas sinun tyyppisen ihmisen kanssa. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen, en oikein ymmärrä huumoria etenkään sarkasmia ja keskustelen asioista mieluiten vakavissaan ja tosissaan. En tule juttuun ollenkaan ns. "hauskojen" ihmisten kanssa kun en ymmärrä heidän juttujaan ja he pitävät minua tylsänä. Onneksi oma puolisoni on samanlainen kuin minä, eli emme juurikaan vitsaile vaan tiedämme aina, että toinen tarkoittaa kirjaimellisesti mitä sanoo.
Tässä on hyvä huomioida myös se, mikä tässäkin ketjussa on tullut selväksi: joku voi luulla toisen olevan tosikko, kun tämä ei ole innoissaan tietynlaisesta ”huumorista”. Huumoria on niin monenlaista, ja se, mikä jonkun mielestä (esim. ap:n) on huumoria tai ”sarkasmia”, on toisen mielestä haukotuttavaa kliseiden toistelua.
Mielestäni nyt ei kannata liikaa kiinnittää huomiota aloittajan huumorintasoon, onko se sarkasmia, liioittelua vai mitä.
Kuitenkin ihan normaalia puhetta. Kun ei ole kysymys opinnäytteen, luennon tai esitelmän pitämisestä.
Kyllä tuonkaltainen puhe kommunikointi on ihan yleistä ja sujuvaa. Siis yleensä.Paremminkin pitäisi kiinnittää huomio siihen, kun mies tarraa kiinni joka yksityiskohtaan eikä käsitä mitä aloittaja (ja moni muukin vastaavassa tilanteessa) tarkoittaa. Sekä myös suuttuu aloittajalle.
Aloittaja on alkanut varoa ja joutuu tarkkaan miettimään mitä miehen juttelee. Keskustelu on hankalaa ja mies ei ymmärrä yhtään jos aloittaja puhuu muuta kuin asiaa.Ap kuvasi miestä omalta kannaltaan huumoria ja ”sarkasmia” ymmärtämättömäksi ja antoi esimerkin ”huumoristaa”. Sen perusteella miestä väitettiin tosikoksi ja autistiksi. Vastasin että ap:n kuvauksen perusteella miestä ei voi sellaiseksi tuomita, mutta ilmeisesti tarinan pohjalta tarkasteltuna hän ei ymmärrä tai halua ymmärtää ap:n kaltaista ilmaisua, mutta voi silti olla ns. normaali ja huumorintajuinen. Mielestäni tartuin olennaiseen.
Huumorintaju vaatii juuri tilannetajua ja oivaltaa nopeasti se vitsin ydin. Oli huumori sitten minkälaatuista tahansa. Yleensä jos ei ymmärrä aloittajantyylistä puhetta ei ymmärrä muutakaan huumoria koska kiinnittää liikaa huomiota muihin asioihin kuin kuin siihen, mikä, esimerkiksi vitsissä, on huumoria.
En sanonut, ettei tämä mies voisi olla normaali. Mutta edelleen kyseenalaistan hänen huumorintajunsa. Tai siis kykynsä tajuta huumoria.
Tai se menee niin, että ymmärtää vain omanlaistansa huumoria, ei muita huumorinlajeja.
Huumorilajejakin on todella monia. Sosiaalisesti lahjakas usein helposti ymmärtää näitä kaikkia lajeja ja tajuaa helposti äänensävyt ja nyanssit.
Pystyy ohittamaan epäolennaiset seikat.”Yleensä jos ei ymmärrä aloittajan tyylistä huumoria”. Mistä sinä revit näitä mutujasi?
Etkö tajua?
Silloin kun kerrotaan asioista noin yleensä, niin silloin sanotaan yleensä. Se ei tarkoita kertojan "mutuilua" vaan, että tämä kerrottu asia on yleistietoa, osin ihan totta, mutta ei tietenkään koske kaikkia ihmisiä 100 %.
Kerrotut asat ovat tiedossa myös muualla kuin kertojan päässä. Ehkä hyvinkin paljon tutkittuja tai todettuja. Sanotaan vaikka, että ovat yleisluonteista tietoa.
Mutta kuitenkaan ei voi sanoa, että kaikki, jokainen, kuka tahansa, aina tms.Siltä pohjalta onkin hyvä lähteä arvioimaan ap:n miehen huumorintajua tai neuropsykologista statusta.
Oletko siis sitä mieltä, että jos joku asia ei ole täysin tutkittua faktaa 100 %, niin siitä tai niistä asioista ei voi silloin keskustella yleisellä tasolla?
Mielestäni asioista voi puhua yleisellä tasolla ilman faktaa, mutta ei mielellään ihmisistä. Ainakaan negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo on raskasta jos aina pitää miettiä onko toinen vakavissaan vai ei. Tulee mieleen se ”naimisissa pellen kanssa” ketju.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on raskasta jos aina pitää miettiä onko toinen vakavissaan vai ei. Tulee mieleen se ”naimisissa pellen kanssa” ketju.
Siinähän nimenomaan ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, onko toinen vakavissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on raskasta jos aina pitää miettiä onko toinen vakavissaan vai ei. Tulee mieleen se ”naimisissa pellen kanssa” ketju.
Siinähän nimenomaan ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, onko toinen vakavissaan.
On rasittavaa, jos toinen jatkuvasti liioittelee ja käyttää kuluneita läppiä
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä törkeää, kun valehdellaan huumorin ja liioittelun varjolla. Niinkuin nyt vaikka nämä että oli suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen. Aina tällaisia väitetään, mutta missä tämä tapahtui muka? Ikinä ei kerrota, vaikka olen monesti kysynyt. Kyllä pitää pysyä tosiasioissa ja kertoa vain niistä.
Olen myös kuullut väitetään, että hevonen meni baariin, vaikka hygienialainsäädäntö kieltää tällaiset vierailut ihan yksiselitteisesti. Yritin selvittää, missä näin on käynyt, mutta minulle vain hirnuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Toinen ei ikinä voisi olla yhdessä sellaisen kanssa, jolta puuttuu hyvä huumorintaju ja toinen taas sinun tyyppisen ihmisen kanssa. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen, en oikein ymmärrä huumoria etenkään sarkasmia ja keskustelen asioista mieluiten vakavissaan ja tosissaan. En tule juttuun ollenkaan ns. "hauskojen" ihmisten kanssa kun en ymmärrä heidän juttujaan ja he pitävät minua tylsänä. Onneksi oma puolisoni on samanlainen kuin minä, eli emme juurikaan vitsaile vaan tiedämme aina, että toinen tarkoittaa kirjaimellisesti mitä sanoo.
Tässä on hyvä huomioida myös se, mikä tässäkin ketjussa on tullut selväksi: joku voi luulla toisen olevan tosikko, kun tämä ei ole innoissaan tietynlaisesta ”huumorista”. Huumoria on niin monenlaista, ja se, mikä jonkun mielestä (esim. ap:n) on huumoria tai ”sarkasmia”, on toisen mielestä haukotuttavaa kliseiden toistelua.
Mielestäni nyt ei kannata liikaa kiinnittää huomiota aloittajan huumorintasoon, onko se sarkasmia, liioittelua vai mitä.
Kuitenkin ihan normaalia puhetta. Kun ei ole kysymys opinnäytteen, luennon tai esitelmän pitämisestä.
Kyllä tuonkaltainen puhe kommunikointi on ihan yleistä ja sujuvaa. Siis yleensä.Paremminkin pitäisi kiinnittää huomio siihen, kun mies tarraa kiinni joka yksityiskohtaan eikä käsitä mitä aloittaja (ja moni muukin vastaavassa tilanteessa) tarkoittaa. Sekä myös suuttuu aloittajalle.
Aloittaja on alkanut varoa ja joutuu tarkkaan miettimään mitä miehen juttelee. Keskustelu on hankalaa ja mies ei ymmärrä yhtään jos aloittaja puhuu muuta kuin asiaa.Ap kuvasi miestä omalta kannaltaan huumoria ja ”sarkasmia” ymmärtämättömäksi ja antoi esimerkin ”huumoristaa”. Sen perusteella miestä väitettiin tosikoksi ja autistiksi. Vastasin että ap:n kuvauksen perusteella miestä ei voi sellaiseksi tuomita, mutta ilmeisesti tarinan pohjalta tarkasteltuna hän ei ymmärrä tai halua ymmärtää ap:n kaltaista ilmaisua, mutta voi silti olla ns. normaali ja huumorintajuinen. Mielestäni tartuin olennaiseen.
Huumorintaju vaatii juuri tilannetajua ja oivaltaa nopeasti se vitsin ydin. Oli huumori sitten minkälaatuista tahansa. Yleensä jos ei ymmärrä aloittajantyylistä puhetta ei ymmärrä muutakaan huumoria koska kiinnittää liikaa huomiota muihin asioihin kuin kuin siihen, mikä, esimerkiksi vitsissä, on huumoria.
En sanonut, ettei tämä mies voisi olla normaali. Mutta edelleen kyseenalaistan hänen huumorintajunsa. Tai siis kykynsä tajuta huumoria.
Tai se menee niin, että ymmärtää vain omanlaistansa huumoria, ei muita huumorinlajeja.
Huumorilajejakin on todella monia. Sosiaalisesti lahjakas usein helposti ymmärtää näitä kaikkia lajeja ja tajuaa helposti äänensävyt ja nyanssit.
Pystyy ohittamaan epäolennaiset seikat.”Yleensä jos ei ymmärrä aloittajan tyylistä huumoria”. Mistä sinä revit näitä mutujasi?
Etkö tajua?
Silloin kun kerrotaan asioista noin yleensä, niin silloin sanotaan yleensä. Se ei tarkoita kertojan "mutuilua" vaan, että tämä kerrottu asia on yleistietoa, osin ihan totta, mutta ei tietenkään koske kaikkia ihmisiä 100 %.
Kerrotut asat ovat tiedossa myös muualla kuin kertojan päässä. Ehkä hyvinkin paljon tutkittuja tai todettuja. Sanotaan vaikka, että ovat yleisluonteista tietoa.
Mutta kuitenkaan ei voi sanoa, että kaikki, jokainen, kuka tahansa, aina tms.Siltä pohjalta onkin hyvä lähteä arvioimaan ap:n miehen huumorintajua tai neuropsykologista statusta.
Oletko siis sitä mieltä, että jos joku asia ei ole täysin tutkittua faktaa 100 %, niin siitä tai niistä asioista ei voi silloin keskustella yleisellä tasolla?
Tämän linjan perusteella Vauvassa ei puhuttaisi mistään.
Kyllä puhuttaisiin, mutta juorukkojen (sukupuolineutraali sana juoruakalle) höyryntä voisi vähentyä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli tuollainen. Haki tahallaan draamaa jatkuvalla kyseenalaistamisella. Esim. kun nautin hyvän makuista jogurttia, ja tunnelmoin, kuinka se maistuu maailman parhaalta. Jos seuraavalla kauppareissulla ostinkin jotain muuta jogurttia, niin kamala vänkääminen ja lähes kilarit siitä kuinka muka ostankin jotain muuta, kun aikaisempaa syötyä kehuin maailman parhaaksi.
Voi luoja. Ei auttanut, vaikka kuinka selitin, että siitä huolimatta en jaksa syödä aina samaa.
Onneksi on ex.
Sinuna ap lopettaisin suhteen. Hajotat itsesi. Seurustelet ilkeän ihmisen kanssa.Voi ap olla myös ilkeä. Ja onkin, kun ivaa serkkuaan
MInä ivaan sinua! Sairasta jumaloida rattijuoppoja! taidat olla lap sen tap pa ja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli tuollainen. Haki tahallaan draamaa jatkuvalla kyseenalaistamisella. Esim. kun nautin hyvän makuista jogurttia, ja tunnelmoin, kuinka se maistuu maailman parhaalta. Jos seuraavalla kauppareissulla ostinkin jotain muuta jogurttia, niin kamala vänkääminen ja lähes kilarit siitä kuinka muka ostankin jotain muuta, kun aikaisempaa syötyä kehuin maailman parhaaksi.
Voi luoja. Ei auttanut, vaikka kuinka selitin, että siitä huolimatta en jaksa syödä aina samaa.
Onneksi on ex.
Sinuna ap lopettaisin suhteen. Hajotat itsesi. Seurustelet ilkeän ihmisen kanssa.Voi ap olla myös ilkeä. Ja onkin, kun ivaa serkkuaan
MInä ivaan sinua! Sairasta jumaloida rattijuoppoja! taidat olla lap sen tap pa ja!
Äläpä nyt liioittele
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen kyllä tuollaista turhanpäiväistä liioittelua ja tyhjänpuhumista. Miksi ihmeessä kukaan sanoisi, että on poiminut 500 litraa mustikoita päivässä?
Itsekin sanon usein esim "huh huh olen tehnyt miljoona asiaa tänään" tai "voisin syödä kokonaisen hevosen" tms. Ihan normaalia puheen värittämistä. Normaali ihminen tajuaa kyllä että ap oli poiminut niin paljon mustikoita että se tuntui kuin olisi poiminut 500 litraa. Ja jos ei tajua niin ainahan voi kysyä "ai ihan oikeasti poimit niin paljon?" eikä jäädä inttämään.
Tämä. Juuri näin. Ihmettelen näitä kommentteja täällä, jotka syyllistävät nyt ap:ta "liioittelusta" ja tyhjän puhumisesta. Koska puhekielemmehän vilisee näitä ilmaisuja ja ne jokainen normaali ihminen ymmärtää vain puheen värittämiseksi.
Jo tuo edellä kirjoittamani lausekin sisältää ko. ilmaisutavan. "Puhekieli vilisee näitä ilmaisuja." Joku voi tietenkin alkaa inttää tuosta vilisemisestä, että mitä se tarkoittaa tuossa yhteydessä. Mutta näin me kuitenkin puhumme.
Ilmaisu "sataa kaatamalla" on myös yksi esimerkki. Itse asiassahan koskaan ei sada niin, että vettä kaatuu jostain pilvestä suoraan maahan, vaan se tulee aina pisaroina, tulee sitä sitten paljon tai vähän.
On olemassa ihmisiä, joille tällaiset ilmaisut voi olla ylivoimaisia ymmärtää. He käsittävät kaiken kirjaimellisesti. Jokin oireyhtymä on pakko olla taustalla. Pikkulapsi voi ihmetellä, miten joku voi sanoa vaikka, että töitä on niin paljon, että ne kaatuu päälle. Varttuessaan hän oppii, että on olemassa kielikuvia ja puheen väritystä, ja osaa suhteuttaa asiat oikein.
Minäkin tunnen yhden ihmisen, jolle tällainen värittynyt puhe on jokseenkin mahdotonta kuultavaa. Hän todellakin alkaa väitellä ja inttää asioista, mikä on toisille hirveän rasittavaa ja luultavasti hänelle itselleenkin vaikeata. Hän tuijottaa puhujaa tiukasti kuunnellessaan ja tarttuu heti puheeseen, jos siinä tulee esille tällainen kielikuva tai värityynyt ilmaisu. Hän on todella hankala ihminen ja epäilen vahvasti jotain oireyhtymää. Esim. kerran tavatessamme sanoin hänelle, että mennään tässä jonain päivänä kahville yhdessä, niin saamme jutella kunnolla kun nyt ei ehdi. Hän tuijotti minua kiinteästi ja sanoi, että ai siis jonain päivänä? Meinaatko, että mennään kahville vain niin kuin jonain päivänä, ei väliä, milloin? Että ihan jonain päivänä vaan? Hän jotenkin ihan kuin kiihtyi, mikä on hänelle tyypillistä.
Hän on ollut samassa työpaikassa kanssani ja muistan että hänen kanssaan piti sielläkin puhua hyvin varovaisesti, ettei hän tartu johonkin epäolennaiseen, mikä saa hänet sitten kuohuksiin.
En jaksaisi millään, jos kumppaninani olisi tuollainen henkilö. Pieninä annoksina menee, mutta elämänkumppaniksi ei kelpaa.
Rajansa kaikella ja myös puheen värittämisellä. Mikään ei ole raskaampaa kun tyyppi joka pulputtaa kuin papupata omista tekemisistään ja suurin osa siitäkin puheesta on tuollaista joutavaa läpätystä ja muka-nokkelaa kikkailua.
Minä en pälpätä kuin papupata, mutta osaan kertoa asioita värikkäästi. Saatan sanoa, että
- Mä oon ihan poikki
- mä oon ihan rättiväsynyt
- mulla on varmaan miljoona rakkoa jaloissa näitten kenkien takia
- tolla ruokamäärällä ruokkisi koko armeijan
- mä oon ihan täys, en syö enää IKINÄ
- pakko imuroida, täällä on hiekkaa kuin Saharassa
- se oli aika kallis, varmaan 16 500 miljoonaa euroa
- tuntuu, että vois syödä ämpärillisin raejuustoa, on se niin hyvää!
- ihan sikakylmää ulkona
Kaikki tuttavat, kaverit, sukulaiset, perhe yms. ymmärätävät tälläistä puhetta ja se on myös heille ihan normaalia puhumista. Eihän noita värikkäitä ilmaisuja joka lauseessa käytetä, eikä ne todellakaan ole tarkoitettu vitsiksi, joille pitää nauraa.
En kestäisi AP:n miestä. Jos joskus tapaan tuollaisen oudon hyypiön, olisin kyllä aika hämmentynyt: pitääkö minun oikeasti selittää tuolle tyypille, että "Tarkoitin, että vatsani on nyt juuri ruokailun jälkeen täynnä ja minulle ei tule varmaankaan loppuillasta enää nälkä. Jos söisin nyt lisää, minulle tulisi jo huono olo." Tämän kaiken normaali ihminen toteaa sanomalla: "Huh, huh. Mä en syö enää ikinä!"
Mietipä, miten moni palstalainen juuri pissasi housuunsa sananmukaisesti, koska heidän aivonsa eivät voi käsittää noita antamiasi esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen kyllä tuollaista turhanpäiväistä liioittelua ja tyhjänpuhumista. Miksi ihmeessä kukaan sanoisi, että on poiminut 500 litraa mustikoita päivässä?
Itsekin sanon usein esim "huh huh olen tehnyt miljoona asiaa tänään" tai "voisin syödä kokonaisen hevosen" tms. Ihan normaalia puheen värittämistä. Normaali ihminen tajuaa kyllä että ap oli poiminut niin paljon mustikoita että se tuntui kuin olisi poiminut 500 litraa. Ja jos ei tajua niin ainahan voi kysyä "ai ihan oikeasti poimit niin paljon?" eikä jäädä inttämään.
Tämä. Juuri näin. Ihmettelen näitä kommentteja täällä, jotka syyllistävät nyt ap:ta "liioittelusta" ja tyhjän puhumisesta. Koska puhekielemmehän vilisee näitä ilmaisuja ja ne jokainen normaali ihminen ymmärtää vain puheen värittämiseksi.
Jo tuo edellä kirjoittamani lausekin sisältää ko. ilmaisutavan. "Puhekieli vilisee näitä ilmaisuja." Joku voi tietenkin alkaa inttää tuosta vilisemisestä, että mitä se tarkoittaa tuossa yhteydessä. Mutta näin me kuitenkin puhumme.
Ilmaisu "sataa kaatamalla" on myös yksi esimerkki. Itse asiassahan koskaan ei sada niin, että vettä kaatuu jostain pilvestä suoraan maahan, vaan se tulee aina pisaroina, tulee sitä sitten paljon tai vähän.
On olemassa ihmisiä, joille tällaiset ilmaisut voi olla ylivoimaisia ymmärtää. He käsittävät kaiken kirjaimellisesti. Jokin oireyhtymä on pakko olla taustalla. Pikkulapsi voi ihmetellä, miten joku voi sanoa vaikka, että töitä on niin paljon, että ne kaatuu päälle. Varttuessaan hän oppii, että on olemassa kielikuvia ja puheen väritystä, ja osaa suhteuttaa asiat oikein.
Minäkin tunnen yhden ihmisen, jolle tällainen värittynyt puhe on jokseenkin mahdotonta kuultavaa. Hän todellakin alkaa väitellä ja inttää asioista, mikä on toisille hirveän rasittavaa ja luultavasti hänelle itselleenkin vaikeata. Hän tuijottaa puhujaa tiukasti kuunnellessaan ja tarttuu heti puheeseen, jos siinä tulee esille tällainen kielikuva tai värityynyt ilmaisu. Hän on todella hankala ihminen ja epäilen vahvasti jotain oireyhtymää. Esim. kerran tavatessamme sanoin hänelle, että mennään tässä jonain päivänä kahville yhdessä, niin saamme jutella kunnolla kun nyt ei ehdi. Hän tuijotti minua kiinteästi ja sanoi, että ai siis jonain päivänä? Meinaatko, että mennään kahville vain niin kuin jonain päivänä, ei väliä, milloin? Että ihan jonain päivänä vaan? Hän jotenkin ihan kuin kiihtyi, mikä on hänelle tyypillistä.
Hän on ollut samassa työpaikassa kanssani ja muistan että hänen kanssaan piti sielläkin puhua hyvin varovaisesti, ettei hän tartu johonkin epäolennaiseen, mikä saa hänet sitten kuohuksiin.
En jaksaisi millään, jos kumppaninani olisi tuollainen henkilö. Pieninä annoksina menee, mutta elämänkumppaniksi ei kelpaa.
Rajansa kaikella ja myös puheen värittämisellä. Mikään ei ole raskaampaa kun tyyppi joka pulputtaa kuin papupata omista tekemisistään ja suurin osa siitäkin puheesta on tuollaista joutavaa läpätystä ja muka-nokkelaa kikkailua.
Minä en pälpätä kuin papupata, mutta osaan kertoa asioita värikkäästi. Saatan sanoa, että
- Mä oon ihan poikki
- mä oon ihan rättiväsynyt
- mulla on varmaan miljoona rakkoa jaloissa näitten kenkien takia
- tolla ruokamäärällä ruokkisi koko armeijan
- mä oon ihan täys, en syö enää IKINÄ
- pakko imuroida, täällä on hiekkaa kuin Saharassa
- se oli aika kallis, varmaan 16 500 miljoonaa euroa
- tuntuu, että vois syödä ämpärillisin raejuustoa, on se niin hyvää!
- ihan sikakylmää ulkona
Kaikki tuttavat, kaverit, sukulaiset, perhe yms. ymmärätävät tälläistä puhetta ja se on myös heille ihan normaalia puhumista. Eihän noita värikkäitä ilmaisuja joka lauseessa käytetä, eikä ne todellakaan ole tarkoitettu vitsiksi, joille pitää nauraa.
En kestäisi AP:n miestä. Jos joskus tapaan tuollaisen oudon hyypiön, olisin kyllä aika hämmentynyt: pitääkö minun oikeasti selittää tuolle tyypille, että "Tarkoitin, että vatsani on nyt juuri ruokailun jälkeen täynnä ja minulle ei tule varmaankaan loppuillasta enää nälkä. Jos söisin nyt lisää, minulle tulisi jo huono olo." Tämän kaiken normaali ihminen toteaa sanomalla: "Huh, huh. Mä en syö enää ikinä!"
Mietipä, miten moni palstalainen juuri pissasi housuunsa sananmukaisesti, koska heidän aivonsa eivät voi käsittää noita antamiasi esimerkkejä.
Nyt on mennyt tältä pissahousulta moni tärkeä pointti ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen kyllä tuollaista turhanpäiväistä liioittelua ja tyhjänpuhumista. Miksi ihmeessä kukaan sanoisi, että on poiminut 500 litraa mustikoita päivässä?
Itsekin sanon usein esim "huh huh olen tehnyt miljoona asiaa tänään" tai "voisin syödä kokonaisen hevosen" tms. Ihan normaalia puheen värittämistä. Normaali ihminen tajuaa kyllä että ap oli poiminut niin paljon mustikoita että se tuntui kuin olisi poiminut 500 litraa. Ja jos ei tajua niin ainahan voi kysyä "ai ihan oikeasti poimit niin paljon?" eikä jäädä inttämään.
Tämä. Juuri näin. Ihmettelen näitä kommentteja täällä, jotka syyllistävät nyt ap:ta "liioittelusta" ja tyhjän puhumisesta. Koska puhekielemmehän vilisee näitä ilmaisuja ja ne jokainen normaali ihminen ymmärtää vain puheen värittämiseksi.
Jo tuo edellä kirjoittamani lausekin sisältää ko. ilmaisutavan. "Puhekieli vilisee näitä ilmaisuja." Joku voi tietenkin alkaa inttää tuosta vilisemisestä, että mitä se tarkoittaa tuossa yhteydessä. Mutta näin me kuitenkin puhumme.
Ilmaisu "sataa kaatamalla" on myös yksi esimerkki. Itse asiassahan koskaan ei sada niin, että vettä kaatuu jostain pilvestä suoraan maahan, vaan se tulee aina pisaroina, tulee sitä sitten paljon tai vähän.
On olemassa ihmisiä, joille tällaiset ilmaisut voi olla ylivoimaisia ymmärtää. He käsittävät kaiken kirjaimellisesti. Jokin oireyhtymä on pakko olla taustalla. Pikkulapsi voi ihmetellä, miten joku voi sanoa vaikka, että töitä on niin paljon, että ne kaatuu päälle. Varttuessaan hän oppii, että on olemassa kielikuvia ja puheen väritystä, ja osaa suhteuttaa asiat oikein.
Minäkin tunnen yhden ihmisen, jolle tällainen värittynyt puhe on jokseenkin mahdotonta kuultavaa. Hän todellakin alkaa väitellä ja inttää asioista, mikä on toisille hirveän rasittavaa ja luultavasti hänelle itselleenkin vaikeata. Hän tuijottaa puhujaa tiukasti kuunnellessaan ja tarttuu heti puheeseen, jos siinä tulee esille tällainen kielikuva tai värityynyt ilmaisu. Hän on todella hankala ihminen ja epäilen vahvasti jotain oireyhtymää. Esim. kerran tavatessamme sanoin hänelle, että mennään tässä jonain päivänä kahville yhdessä, niin saamme jutella kunnolla kun nyt ei ehdi. Hän tuijotti minua kiinteästi ja sanoi, että ai siis jonain päivänä? Meinaatko, että mennään kahville vain niin kuin jonain päivänä, ei väliä, milloin? Että ihan jonain päivänä vaan? Hän jotenkin ihan kuin kiihtyi, mikä on hänelle tyypillistä.
Hän on ollut samassa työpaikassa kanssani ja muistan että hänen kanssaan piti sielläkin puhua hyvin varovaisesti, ettei hän tartu johonkin epäolennaiseen, mikä saa hänet sitten kuohuksiin.
En jaksaisi millään, jos kumppaninani olisi tuollainen henkilö. Pieninä annoksina menee, mutta elämänkumppaniksi ei kelpaa.
Rajansa kaikella ja myös puheen värittämisellä. Mikään ei ole raskaampaa kun tyyppi joka pulputtaa kuin papupata omista tekemisistään ja suurin osa siitäkin puheesta on tuollaista joutavaa läpätystä ja muka-nokkelaa kikkailua.
Minä en pälpätä kuin papupata, mutta osaan kertoa asioita värikkäästi. Saatan sanoa, että
- Mä oon ihan poikki
- mä oon ihan rättiväsynyt
- mulla on varmaan miljoona rakkoa jaloissa näitten kenkien takia
- tolla ruokamäärällä ruokkisi koko armeijan
- mä oon ihan täys, en syö enää IKINÄ
- pakko imuroida, täällä on hiekkaa kuin Saharassa
- se oli aika kallis, varmaan 16 500 miljoonaa euroa
- tuntuu, että vois syödä ämpärillisin raejuustoa, on se niin hyvää!
- ihan sikakylmää ulkona
Kaikki tuttavat, kaverit, sukulaiset, perhe yms. ymmärätävät tälläistä puhetta ja se on myös heille ihan normaalia puhumista. Eihän noita värikkäitä ilmaisuja joka lauseessa käytetä, eikä ne todellakaan ole tarkoitettu vitsiksi, joille pitää nauraa.
En kestäisi AP:n miestä. Jos joskus tapaan tuollaisen oudon hyypiön, olisin kyllä aika hämmentynyt: pitääkö minun oikeasti selittää tuolle tyypille, että "Tarkoitin, että vatsani on nyt juuri ruokailun jälkeen täynnä ja minulle ei tule varmaankaan loppuillasta enää nälkä. Jos söisin nyt lisää, minulle tulisi jo huono olo." Tämän kaiken normaali ihminen toteaa sanomalla: "Huh, huh. Mä en syö enää ikinä!"
Mietipä, miten moni palstalainen juuri pissasi housuunsa sananmukaisesti, koska heidän aivonsa eivät voi käsittää noita antamiasi esimerkkejä.
Nyt on mennyt tältä pissahousulta moni tärkeä pointti ohi.
Ettei nyt vaan olisi päässyt pikkuisen jumittumaan tähän liioiteltuun ”vitsiinsä” siitä, etteivät hänen kanssaan eri mieltä olevat ymmärrä kielikuvia?
Jokin voi olla aina jotain siinäkin tapauksessa, että se jotain ei aina ole se jokin.