Tunnetteko lapsensa hylänneitä "äitejä"?

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 21:28"]

Itse olen antanut lapseni pois, melkein heti synnytyksen jälkeen. Olin todella nuori mutta halusin silti antaa lapselle mahdollisuuden elää. Hänet sai pariskunta, joka oli pitkään yrittänyt saada lasta. Näen tyttöä satunnaisesti ja nautin niistä hetkistä joka kerta. :)

[/quote]

Tuo viimeinen lause tekee mielessäni sinusta narsistin. Kuin asenne olisi lapseen alistava ja sinun tunteesi pitäisi olla päällimmäisenä. Miltäköhän lapsesta tuntuu, kannattaisi sitä häneltä kysellä.

Tiedän useammankin äidin, jotka ovat jättäneet lapsensa. Pahin tapaus on jo vanha, mutta erään tutun äiti lähti toisen miehen matkaan, kun lapset olivat 5v,3v ja vajaan vuoden. Isä ei kestänyt tilannetta, vaan joutui hoitoon ja lapset lastenkotiin. Isä toipui sitten sen verran, että kykeni ottamaan lapset, mutta ei elämä lapsille mitään herkkua ollut, kun isänkin vointi oli mitä sattuu. Kun lapset olivat yli teini-iän, äiti sai vielä yhden lapsen, jonka on hoitanut itse miehensä kanssa ja sen jälkeen pitänyt yhteyttä isompiinkin lapsiin, mutta vanhin lapsista on ollut kuin äiti omalle äidilleen. Valitettavasti jokaiselle lapselle on jäänyt todella pahat traumat tilanteesta.

Muissa tietämissäni tapauksissa on ollut isommat lapset ja äiti lähtenyt etsimään uutta onnea. Lapsiin pitävät kuitenkin jotenkin yhteyttä.

Niin se äitikoulu pitäisi olla ennen sukukypsyyttä. Siis ennen huom.

En tunne hyvin mutta tiedän. Nainen alkoi odottaa lasta ja oli jo menossa naimisiin "lapsen isän" kanssa kunnes sattui paljastumaan ettei mies ole isä, häät peruuntui ja nainen antoi lapsensa siskonsa hoidettavaksi. Naisella oli useita miehiä kunnes taas tuli eräälle hyvin varakkaalle raskaaksi, menivät naimisiin. Ei kertonut koskaan tälle miehelleen lapsestaan eikä suvulle. Sai useita lapsia, mies kuoli, rikas leski otti taas uuden miehen ja sai muutaman uuden lapsen. Tämäkään mies ei tiedä lapsesta eikä kukaan sisaruksista. Jotenkin aika kammottavaa.

Inhottaa aika paljon, lapsen oloa ei tiedä kuin mummo, täti ja me muutamat vanhat ystävät.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 21:28"]Itse olen antanut lapseni pois, melkein heti synnytyksen jälkeen. Olin todella nuori mutta halusin silti antaa lapselle mahdollisuuden elää. Hänet sai pariskunta, joka oli pitkään yrittänyt saada lasta. Näen tyttöä satunnaisesti ja nautin niistä hetkistä joka kerta. :)
[/quote]

Yeah right. PROVO. Tiedätkö, kuinka vähän suomessa annetaan lapsia adoptioon, ja millaisista syistä? Vähän muunlaisista, kuin pelkkä nuori ikä...

Kuulostaa kamalalta

En, mutta "isiä" tunnen.

Äiti on äiti vaikka voissa paistaisi.

Voi vittu sun juttujasi. Elä omaa elämääsi.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 20:18"]Äiti on äiti vaikka voissa paistaisi.
[/quote]

t: aloituksen "äiti"?

Joo, valitettavasti. Olen sijaisäiti viisivuotiaalle pikkuiselle. Lapsen äiti saisi tavata lastaan vaikka kuinka usein, ollaan ehdotettu että alkaisi käydä vaikka muskarissa tai missä tahansa säännöllisessä harrastuksessa tai vaikka puistossa lapsensa kanssa, mutta ei mitään kiinnostusta. Ei halua lasta kotiinsa, ei halua tulla meille... tykkää ennemmin bilettää ja mennä kavereiden kanssa ja aina se kännykkä on esillä ja sitä selataan, eikä leikitä lapsen kanssa edes silloin kun nähdään harvoin. Ja kyse ei ole teinistä, vaan aikuisesta ihmisestä. Surettaa lapsen puolesta, kun tapaamisiin ei tulla ja kun se olisi tärkeää kuitenkin saada edes tutustua äitiinsä. Lapsi on meillä ollut nyt pari vuotta. Toisaalta hienoa, että ymmärtää tilanteensa itse, mutta voisi kuitenkin sen pienen ajan joka viikko lapsellekin suoda.

Tiedän, mutta en tiedä mitä järkeä on rääpiä näitä asioita netissä tuntemattomille. Näistä voi aina joku tunnistaa läheisensä tai itsensä

Tunnen yhden, jonkin verran pitää lapseen yhteyttä...

Ei äiti aina ole hylännyt lastaan vaikka lapsi isän kanssa asuisikin, mulla yhden kaverin lapsi halusi mieluummin asua isänsä kuin äitinsä kanssa ja fiksu äiti toimi lapsen toiveen mukaan ja päästi lapsen kaverini kanssa asumaan.

Tunnen yhden ja tiedän toisen. Eka on adoptoimani lapsen äiti ja toinen oma biologinen äitini. Nämä jutut on aina niin traagisia.

Monet ei jätä lapsiaan siksi, että niistä saa rahaa, vaikka tekisi mieli jättää. Näitä tapauksia tunnen useampia. Ja sitten kun lapsi tulee sisälle, se ajetaan ulos häiritsemästä tai sitten se haukutaan niin pahasti, että lähtee itse ulos. Heitteillejättö on ihan yleistä ja piiloteltua ulkopuolisilta. Lapsi tajuaa sen itse vasta aikuisena tai ei koskaan. Moni ihminen luulee kuolemaansa asti, että se oli ihan normaalia ja luonnollista ja sallittua. Niin vaikuttava on äitimyytti.

Tunnen. Laitoslapsi jopa murrosiän lopussa tuli tiineeksi, ei kyennytkään aborttiin vaikka aikakin oli jo varattu. Hetken aikaa teiniäitiys oli se cool juttu jolla tunsi erottuvansa joukosta, mutta pian muuttuikin mieli kun murrosiästä alkoi olla jo muutama vuosi. Lähti mielummin huonompaan suuntaan - vaihtoi tavallisen lapsiarjen pornon tekemiseen ja internetissä sekoilemiseen... Ei varmaan tarvitse mainita että lapsi ei kuulu elämäänsä enää millään tavalla. Eipä kyllä tuohon elämäntyyliin lasta mahtuisikaan, strippitankojen ja pornoelokuvausten keskelle. Surullista..

Tunnen. Äiti sai nuorena ekan lapsen, joka ei ole isäänsä koskaan tavannut. Pojan kasvatti periaatteessa mummo.  Äiti tapasi uuden miehen (poika silloin noin 4-vuotias) ja he saivat kaksi lasta. Poika muutti äidin uuden perheen kanssa uuteen kaupunkiin. Kun kaksi nuorinta lasta olivat 8- ja 9-vuotiaat, äiti lähti ja ihastui uuteen mieheen. Vanhimman poikansa hän jätti asumaan isäpuolensa ja sisarpuoliensa luokse. Äiti sai neljännen lapsensa uuden miehen kanssa, ja kun tämä oli parivuotias pakkasi hän taas kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti toiseen kaupunkiin ilman lasta. Neljä lasta asuvat siis isiensä/isäpuolensa kanssa. Äitiänsä tapaavat pari kertaa vuodessa, mutta soittelevat viikottain. Isommat sisarukset näkevät nuorinta sisarustaan viikottain, koska asuvat samassa kaupungissa.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 20:23"]Tiedän, mutta en tiedä mitä järkeä on rääpiä näitä asioita netissä tuntemattomille. Näistä voi aina joku tunnistaa läheisensä tai itsensä
[/quote]Sen verran mitä itse näihin olen vastaillut, niin yksityiskohtia muuttelen hiukan aina... esim. ikä, sukupuoli yms tällaisissa jutuissa. Ja joo, tiedän useita (ammatin kautta). Samasta jutusta saattaa tunnistaa itsensä jopa kymmenen eri äitiä ja niiden kaikkien kaverit... eipä nämä niin yksityiskohtaisia juttuja ole.

Tuossa aloituksen tapauksessa mietityttää, miksi helvetissä äiti ei paljastanut lapsen isää?!

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 20:27"]

Tunnen. Laitoslapsi jopa murrosiän lopussa tuli tiineeksi, ei kyennytkään aborttiin vaikka aikakin oli jo varattu. Hetken aikaa teiniäitiys oli se cool juttu jolla tunsi erottuvansa joukosta, mutta pian muuttuikin mieli kun murrosiästä alkoi olla jo muutama vuosi. Lähti mielummin huonompaan suuntaan - vaihtoi tavallisen lapsiarjen pornon tekemiseen ja internetissä sekoilemiseen... Ei varmaan tarvitse mainita että lapsi ei kuulu elämäänsä enää millään tavalla. Eipä kyllä tuohon elämäntyyliin lasta mahtuisikaan, strippitankojen ja pornoelokuvausten keskelle. Surullista..

[/quote]


Eikö sen seksialan pitänyt olla ihan ala muiden joukossa? Miksi ihmeessä seksityöläisellä ei siis voisi olla lasta? Tällä palstalla on moneen kertaan puolusteltu pornon katsomista ja sitä kuinka on NIIIIIIN normaalia tehdä pornoa ja myydä seksiä. Eli jos sinä katsot pornoa, et voi ajatella, että pornonäyttelijä ei voisi tehdä lapsia.

Itse en seksialaa edes pidä normaalian työnä mutta en myöskään ajattele, etttä seksityöläisellä ei voisi olla lapsia. Eihän lapsi sitä työtä joudu näkemään.