Opiskelijoiden kodit: tilavia uusia kaksioita, Artekin huonekaluja, heiniä design-vaaseissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkiksessä tämän näkee ihan selvästi. Osa lääkärisukujen lapsista on myös järkyttävän ylimielisiä myös muita kohtaan.

Onpa kiva mennä viikonlopputöiden jälkeen harjoitustyöhön, jossa opiskelukaveri virnuilee miksi teen rahvaan töitä. Ja olen liian vanhakin, hänen siskonsa tai veljensä on samanikäisenä jo erikoistuva lääkäri, joka on tehnyt väitöskirjan.

Siellä lääkärisuvuissa on sitten niitäkin, joilla olisi voinut olla ok elämä, mutta suorituspaineet teki ihan kaiken mahdottomaksi.

Jos minusta puhut, niin kiitos kysymästä, mulla on ihan ok elämä, vaikka duunari olenkin. En ole ihan niin titteleiden perään kuin eräät....

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka saa vanhemmilta on aina päässeet helpommalla. Ei mitään uutta taivaan alla.

Sit on niitä jotka ei saaneet mitään (minä).

Ja sit on vielä niitä jotka on joutuneet maksamaan vanhempien/pikkusisarustenkin menoja että siellä ois kans jotain ruokaa pöydässä.

Ihmiset on hyvin eriarvoisia ja toiset lähtee 100 kilsaa etumatkalta verrattuna toisiin.

Minä olen koko elämäni ajan muutettuani pois kotoa joutunut maksamaan aina omat ryoat ja auttamaan perhettä taloudellisesti. Hieman alkaa näin keski-iässä väsyttää, että aina pitää selvitä yksin, sinkkuus kun ei ole koskaan muuttunut vielä parisuhteeksi, josta olisi ollut jotain muuta apua kuin ajoittaista seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilta ja sukulaisiltahan ei saa mitään...

Tässä on myös outoa se, että kun asiasta yrittää keskustella yleisellä tasolla, saa suunnilleen vastauksia että ”jotkut käy töissä” ym. Alallani ei ole rahakkaita töitä varhaisvaiheen opiskelijoille, joten selitys ontuu. On jotenkin ihan tabu, että joillakin vanhemmat rahoittaa. -ap

Mitä puhuttavaa siitä sitten on? Suomalaiset on aika kateellista porukkaa, jos vanhemmat rahoittaa kuten toki monella tekee, siitä ei parane yhtään leveillä tai saa kateellisten ilkeilyt päällensä. Suomessa jotenkin työllä ansaitsematon raha on lähes häpeä, kun muualla vaikka perintö tai rikkaasta suvusta oleminen on hieno asia jota ei tarvitse piilotella.

Sitä pitää hävetä, että vanhemmat haluavat tukea omia lapsiaan, se tarkoittaa että on avuton ja lellitty pikkulapsi. Sen sijaan on suuri ylpeyden aihe, ettei saanut kotoa muuta kuin päällä olevat vaatteet.

Voihan sitä tukea, mutta jonkun ylemmän keskiluokan elämän tarjoaminen n. 20-vuotiaalle ei johda hyvään. Usein sellaisista ihmisistä tulee itsekkäitä uraohjuksia, jotka eivät osaa nähdä, miten vaikeaa on ponnistella huonoista lähtökohdista ylös.

Siinä että on uraohjus ei ole mitään pahaa. Sellaiset maksaa paljon veroja ja auttavat veroillaan kustantamaan työttömyystukia, eläkkeitä yms. Jotkut näistä voi vieläpä ryhtyä yrittäjiksi jolloin he lisäksi työllistävät ihmisiä.

On toki totta että osalla (ei kaikilla) tällaisilla on kovat arvot eikä he tajua miten paljon silkka onni on heitä auttanut ja että lähtökohdat ei ole samat kaikille. Mutta silti he rahoittavat joka tilistään tätä hyvinvointiyhteiskuntaa joka pitää huolen niistä jotka ei pysty siihen itse. Pelkkä ymmärrys ei pidä pystyssä yhteiskuntaa jolla on varaa tarjota perusturva kaikille, siihen tarvitaan myös niitä jotka keskittyvät uraansa ja tienaamiseen.

Kyllä, mutta joiltakin tällaisilta uraohjustyypeiltä hyväpalkkaisissa hommissa katoaa taju siitä miten yhteiskunta oikeasti pyörii ja tulee juuri tämä ylimielinen kuvitelma "minä lähes yksin rahoitan tätä kaikkea", kun fakta on että joidenkin töiden ei kuulukaan olla (rahaa) tuottavia (poliisi sairaalat jätehuolto).

Ohis nyt vaan.

Onko tässä ketjussa oikeasti ihmisiä, joilla ei ole varaa antaa lapsen ensimmäiseen kotiin mukaan yhtään huonekaluja ja irtaimistoa, tai ostaa niitä Ikeasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilta ja sukulaisiltahan ei saa mitään...

Tässä on myös outoa se, että kun asiasta yrittää keskustella yleisellä tasolla, saa suunnilleen vastauksia että ”jotkut käy töissä” ym. Alallani ei ole rahakkaita töitä varhaisvaiheen opiskelijoille, joten selitys ontuu. On jotenkin ihan tabu, että joillakin vanhemmat rahoittaa. -ap

Mitä puhuttavaa siitä sitten on? Suomalaiset on aika kateellista porukkaa, jos vanhemmat rahoittaa kuten toki monella tekee, siitä ei parane yhtään leveillä tai saa kateellisten ilkeilyt päällensä. Suomessa jotenkin työllä ansaitsematon raha on lähes häpeä, kun muualla vaikka perintö tai rikkaasta suvusta oleminen on hieno asia jota ei tarvitse piilotella.

Sitä pitää hävetä, että vanhemmat haluavat tukea omia lapsiaan, se tarkoittaa että on avuton ja lellitty pikkulapsi. Sen sijaan on suuri ylpeyden aihe, ettei saanut kotoa muuta kuin päällä olevat vaatteet.

Voihan sitä tukea, mutta jonkun ylemmän keskiluokan elämän tarjoaminen n. 20-vuotiaalle ei johda hyvään. Usein sellaisista ihmisistä tulee itsekkäitä uraohjuksia, jotka eivät osaa nähdä, miten vaikeaa on ponnistella huonoista lähtökohdista ylös.

Siinä että on uraohjus ei ole mitään pahaa. Sellaiset maksaa paljon veroja ja auttavat veroillaan kustantamaan työttömyystukia, eläkkeitä yms. Jotkut näistä voi vieläpä ryhtyä yrittäjiksi jolloin he lisäksi työllistävät ihmisiä.

On toki totta että osalla (ei kaikilla) tällaisilla on kovat arvot eikä he tajua miten paljon silkka onni on heitä auttanut ja että lähtökohdat ei ole samat kaikille. Mutta silti he rahoittavat joka tilistään tätä hyvinvointiyhteiskuntaa joka pitää huolen niistä jotka ei pysty siihen itse. Pelkkä ymmärrys ei pidä pystyssä yhteiskuntaa jolla on varaa tarjota perusturva kaikille, siihen tarvitaan myös niitä jotka keskittyvät uraansa ja tienaamiseen.

Kovimmat uraohjukset on usein rikollisia. Helpointa rikollisuus on peittää, kun on historiallinen mielikuva tietyn aseman ihmisistä. Vastalauseetkin on helppo nuijia maan rakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkiksessä tämän näkee ihan selvästi. Osa lääkärisukujen lapsista on myös järkyttävän ylimielisiä myös muita kohtaan.

Onpa kiva mennä viikonlopputöiden jälkeen harjoitustyöhön, jossa opiskelukaveri virnuilee miksi teen rahvaan töitä. Ja olen liian vanhakin, hänen siskonsa tai veljensä on samanikäisenä jo erikoistuva lääkäri, joka on tehnyt väitöskirjan.

Siellä lääkärisuvuissa on sitten niitäkin, joilla olisi voinut olla ok elämä, mutta suorituspaineet teki ihan kaiken mahdottomaksi.

Jos minusta puhut, niin kiitos kysymästä, mulla on ihan ok elämä, vaikka duunari olenkin. En ole ihan niin titteleiden perään kuin eräät....

Tarkoitin ok elämällä juuri duunarielämää tai ylipäätään pienempipalkkaisia töitä kuin lääkärin työt. Joissakin hyvinpärjäävissä suvuissa kun tuntuu menevän niin, että joko kouluttaudutaan pitkään ja tehdään uraa tai sitten jotkut putoaa kokonaan työelämän ulkopuolelle, narkkareiksi, aikaisin sairaseläkkeelle ymv. syrjäytyneiksi. Duunarielämä on tavallista elämää.

Pienellä budjetilla saatiin opiskelijalle kaunis koti kuten sisaruksilleenkin aikoinaan.

Tytöllä kävi tuuri kun sai opiskelijasäätiön asunnon ihan yliopiston vierestä ja vielä pienen kaksion - yleensä tuossakin asui 2 omissa huoneissaan. 

Kotoa otti  mukaansa sängyn ja vuodevaatteet sekä lipaston, sisarensa remppasi samaan aikaan kotiaan ja antoi 4 hengen ruokailuryhmän ja hienot verhot. Meillä oli 1 ylimääräinen moderni senkki. Ainoat mitä ostettiin huonekaluja oli sohva, sohvapöytä ja valaisimet, yhteensä reilu 650€. Osan tuosta oli säästänyt kesätöistä, osan rahoitimme me vanhemmat. Vähän jotain keittiökamoja, astioita yms ostimme myös. 

Mun mielestä n 400€ sponssi on ihan kohtuullinen. 

Yksi hänen ystävistään sai koko asunnon (kaksio kaupungin keskustassa) isin ostamana sekä kaikki uudet kalusteet ja tarvikkeet sinne. Isi sitten otti kuvia itsestään skumppapullon kanssa tyttären keittiössä että varmaan kaikki näkee:D 

Minulla oli 70-luvulla Turun ylioppilaskylässä asunto, joka oli sisustettu kestävillä ja laadukkailla Artekin kalusteilla, ml. keittiön pöydät ja tuolit. Pidin kovasti. Laatu maksaa vähemmän kuin Ikean kertakäyttöroska koko huonekalun käyttöajalle laskettuna.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se opintoraha ole joku 200, niin kyllä nämä kodit on rahoitettu jostain muista rahoista kuin tuista. Lainaa ei lasketa tueksi. 

Oisko opintolainalla. Nykyään on totuttu ottamaan lainoja ja osamaksuja muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä rahoittaneet minun vanhemmat. Minulla oli jo silloin silmää asuntojen ja muun suhteen. ”Se alivuokralaiskämppä käy kyllä sulle ihan hyvin”, sanottiin kun kaipasin omaa rauhaa ja kunnon olosuhteita. En silti mitään luksusta vaan omaa rauhaa. Arvatkaa mitkä on nyt välit kun voimasuhteet ovat vaihtuneet? He ovat vanhoja nyt ja mulla on vara valita ihan omasta takaa.

Voiko olla itsekkäämpää? Aikuinen ihminen vaatii vanhempiaan maksamaan asumisensa ja vihoittelee vielä vuosien jälkeen, kun nämä eivät ole suostuneet.

No ethän sinä varmaankaan ole ollut näkemässä tuon kirjoittajan asumisolosuhteita? Lienetkö sinä itse opiskellutkaan mitään?

Opiskelin maisteriksi. Asuin parissa eri soluasunnossa ja myöhemmin poikaystävän kanssa. Vanhemmat ei ikinä maksaneet asumistani tai mitään muutakaan. No, jouluna sain jouluaterian, jos jaksoin matkustaa satojen kilometrien päähän joulunviettoon.

😂

Mitäs naurttavaa tuossa on? Lainasin kanssa opiskellessa rahaa, jonka maksoin takaisin, kun valmistuin…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilta ja sukulaisiltahan ei saa mitään...

Tässä on myös outoa se, että kun asiasta yrittää keskustella yleisellä tasolla, saa suunnilleen vastauksia että ”jotkut käy töissä” ym. Alallani ei ole rahakkaita töitä varhaisvaiheen opiskelijoille, joten selitys ontuu. On jotenkin ihan tabu, että joillakin vanhemmat rahoittaa. -ap

Mitä puhuttavaa siitä sitten on? Suomalaiset on aika kateellista porukkaa, jos vanhemmat rahoittaa kuten toki monella tekee, siitä ei parane yhtään leveillä tai saa kateellisten ilkeilyt päällensä. Suomessa jotenkin työllä ansaitsematon raha on lähes häpeä, kun muualla vaikka perintö tai rikkaasta suvusta oleminen on hieno asia jota ei tarvitse piilotella.

Sitä pitää hävetä, että vanhemmat haluavat tukea omia lapsiaan, se tarkoittaa että on avuton ja lellitty pikkulapsi. Sen sijaan on suuri ylpeyden aihe, ettei saanut kotoa muuta kuin päällä olevat vaatteet.

Voihan sitä tukea, mutta jonkun ylemmän keskiluokan elämän tarjoaminen n. 20-vuotiaalle ei johda hyvään. Usein sellaisista ihmisistä tulee itsekkäitä uraohjuksia, jotka eivät osaa nähdä, miten vaikeaa on ponnistella huonoista lähtökohdista ylös.

Siinä että on uraohjus ei ole mitään pahaa. Sellaiset maksaa paljon veroja ja auttavat veroillaan kustantamaan työttömyystukia, eläkkeitä yms. Jotkut näistä voi vieläpä ryhtyä yrittäjiksi jolloin he lisäksi työllistävät ihmisiä.

On toki totta että osalla (ei kaikilla) tällaisilla on kovat arvot eikä he tajua miten paljon silkka onni on heitä auttanut ja että lähtökohdat ei ole samat kaikille. Mutta silti he rahoittavat joka tilistään tätä hyvinvointiyhteiskuntaa joka pitää huolen niistä jotka ei pysty siihen itse. Pelkkä ymmärrys ei pidä pystyssä yhteiskuntaa jolla on varaa tarjota perusturva kaikille, siihen tarvitaan myös niitä jotka keskittyvät uraansa ja tienaamiseen.

Kyllä, mutta joiltakin tällaisilta uraohjustyypeiltä hyväpalkkaisissa hommissa katoaa taju siitä miten yhteiskunta oikeasti pyörii ja tulee juuri tämä ylimielinen kuvitelma "minä lähes yksin rahoitan tätä kaikkea", kun fakta on että joidenkin töiden ei kuulukaan olla (rahaa) tuottavia (poliisi sairaalat jätehuolto).

Ohis nyt vaan.

Vähän samalla tavalla ne sossun tuella elävät muistuttavat olevansa veronmaksajia, koska työttömyysetuudesta pitää teoriassa maksaa verot. Ylpeinä vielä selittävät, että yhteiskunta antaa heille 1800 e ja he joutuvat maksamaan siitä 30 e takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappa betalar.

Tämä! Eikä pelkästään opiskelijoilla. Pari ystävääni laittaa aikuisten, työssäkäyvien lastem tileille rahaa joka kuukausi.

Kyllä minäkin annan rahaa aikuisille lapsilleni. Minulla on yli oman tarpeen. Lahjoitan mielelläni, mihin minä sitä ylimääräistä rahaani säästäisin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu muka ostaa ikean roinaa kotiinsa? Roskalavoilla jaetaan ilmaiseksi, ei siis tarvi ostaa niitä lastulevykasoja.

Ikean huonekalut ovat ihanan kestäviä (etenkin lapsiperheessä). Ruokapöytään ei jää jälkiä satunnaisista haarukan iskuista ja tussijäljet lähtee pyyhkimällä. Kallax-hyllyt ovat näppärän tukevia, ei pelkoa että kaatuvat lasten päälle.

Kaupungissamme ei ole Ikeaa ja yhden työpöydän ostin paikallisesta huonekaluliikkeestä ja on niin huteraa tekoa että saa pelätä milloin se lasten ohi mennessä kaatuu ikkunasta läpi. Eipä sitä voi jättää lasten kanssa vartioimatta. Jatkossa ostan kyllä kaikki tarvittavat huonekalut Ikeasta, jos mahdollista. Plussaa edullinen hinta. Tarpeita on erilaisia, meille sopii Ikea.