Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijoiden kodit: tilavia uusia kaksioita, Artekin huonekaluja, heiniä design-vaaseissa
10.04.2022 |
Jotenkin hämmentää näin aikuisopiskelijana. Vuosien 3000 euron palkalla työn jälkeen olen saanut koottua kokoon perusastiat ja huonekaluja Ikeasta ja pari kalliimpaa design-huonekalua.
Nyt yliopistossa on tullut nähtyä useampikin parikymppisen koti. Tilavia, valoisia asuntoja. Vähintään tarkkaan harkittua Ikeaa, mutta yhden opiskelija-asunnon olen nähnyt täynnä Artekia. Samaiset opiskelijat (vähän yli 20v) eivät käy suuremmin töissä. Vapaa-aika heillä menee bilettäessä ja ravintoloissa syödessä.
Sitten on niitä opiskelijoita, joilla ei ole suunnilleen mitään. Ihan perustavarat kotona ja asuntona solu tai kaamea yksiömurju.
Suomi on luokkayhteiskunta.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki tuollaiset huonekalut ovat lahjaksi saatuja ja todennäköisesti niillä on joko tunnearvoa tai antaja ei pitäisi niiden kiertoon laittamisesta, koska itse myisin ja sijoittaisin niiden arvon. Mitä tekee jollain ylikalliilla huonekalulla? Toisaalta jos elämä on muuten turvattua, ei ole välttämättä tarvetta sijoittaa ja miettiä tulevaisuutta niin tarkkaan, muna ja kana. Ja toki jos sijoitustuotot kuitenkin laittaisi takaisin sisustamiseen, on sama pitää vanhat hyvät.
Verottajaa voisi kinnostaa myös nämä kaikki lahjat. Ei kauheasti kannata instassa esitellä..
No eihän siitä nyt verottaja kiinnostu, jos vanhemmat sisustavat lastensa kodin. Voi aina sanoa että lainassa vain, vaikka totta puhuen monet oikeasti ylittävät lahjaverottoman summan nennen tullen. Kunhan raha ei suoraan liiku niin eipä sille minkään mahda.
Tavaralahjat eivät kuulu siihen rahasummaan, kunhan yksittäisen tavaran arvo jää alle 4000. Lisäksi molemmat vanhemmat voivat antaa erikseen sen 5 tonnia verovapaasti. Tieto löytyy verotoimiston sivuilta. Eli voit verovapaasti ostaa lapsellesi sohvan, telkkarin, astioita ja sen lisäksi vielä antaa sen 4999 euroa kolmessa vuodessa ja toinen vanhempi voi antaa saman.
Minkä lisäksi voit maksaa lapsen kuluja. "Voit siis maksaa toisen puolesta esimerkiksi vuokran, sähkön, koulukirjat tai ruokaostokset. Tällaisesta lahjoituksesta ei tarvitse maksaa lahjaveroa, jos lahjansaaja ei voi käyttää lahjaa muuhun tarkoitukseen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä rahoittaneet minun vanhemmat. Minulla oli jo silloin silmää asuntojen ja muun suhteen. ”Se alivuokralaiskämppä käy kyllä sulle ihan hyvin”, sanottiin kun kaipasin omaa rauhaa ja kunnon olosuhteita. En silti mitään luksusta vaan omaa rauhaa. Arvatkaa mitkä on nyt välit kun voimasuhteet ovat vaihtuneet? He ovat vanhoja nyt ja mulla on vara valita ihan omasta takaa.
Voiko olla itsekkäämpää? Aikuinen ihminen vaatii vanhempiaan maksamaan asumisensa ja vihoittelee vielä vuosien jälkeen, kun nämä eivät ole suostuneet.
No ethän sinä varmaankaan ole ollut näkemässä tuon kirjoittajan asumisolosuhteita? Lienetkö sinä itse opiskellutkaan mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä rahoittaneet minun vanhemmat. Minulla oli jo silloin silmää asuntojen ja muun suhteen. ”Se alivuokralaiskämppä käy kyllä sulle ihan hyvin”, sanottiin kun kaipasin omaa rauhaa ja kunnon olosuhteita. En silti mitään luksusta vaan omaa rauhaa. Arvatkaa mitkä on nyt välit kun voimasuhteet ovat vaihtuneet? He ovat vanhoja nyt ja mulla on vara valita ihan omasta takaa.
Voiko olla itsekkäämpää? Aikuinen ihminen vaatii vanhempiaan maksamaan asumisensa ja vihoittelee vielä vuosien jälkeen, kun nämä eivät ole suostuneet.
No ethän sinä varmaankaan ole ollut näkemässä tuon kirjoittajan asumisolosuhteita? Lienetkö sinä itse opiskellutkaan mitään?
Opiskelin maisteriksi. Asuin parissa eri soluasunnossa ja myöhemmin poikaystävän kanssa. Vanhemmat ei ikinä maksaneet asumistani tai mitään muutakaan. No, jouluna sain jouluaterian, jos jaksoin matkustaa satojen kilometrien päähän joulunviettoon.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka saa vanhemmilta on aina päässeet helpommalla. Ei mitään uutta taivaan alla.
Sit on niitä jotka ei saaneet mitään (minä).
Ja sit on vielä niitä jotka on joutuneet maksamaan vanhempien/pikkusisarustenkin menoja että siellä ois kans jotain ruokaa pöydässä.
Ihmiset on hyvin eriarvoisia ja toiset lähtee 100 kilsaa etumatkalta verrattuna toisiin.
Tämä meidän tulisi hyväksyä. Ei se hyvien vanhempien lapsi päätä syntyä perheeseen, jossa tuetaan kaikin tavoin niin emotionaalisesti kuin taloudellisestikin. Hän syntyy sinne sattumalta ja saa hyvät lähtökohdat ja aika usein myös hyvän elämän, mutta ei se ole kenenkään vika tai ansio. Se on osa elämää eikä köyhä siitä paremmaksi ihmiseksi muutu, vaikka kadehtii toisen opiskelupaikkaa ja osa-aikatyötä, jonka tämä kadehdittu on tietty saanut verkostojensa avulla haluamaltaan alalta.
Kenenkään elämä ei muutu paremmaksi, vaikka tuo etumatka halutaankin toisilta pois. Köyhä pysyy yhtä katkerana ja kateellisena, tekee hanttihommia ja on vihainen, mutta se hyvän elämän lahjaksi saanut elää edelleen hyvää elämää. Sekin kun on asennekysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä rahoittaneet minun vanhemmat. Minulla oli jo silloin silmää asuntojen ja muun suhteen. ”Se alivuokralaiskämppä käy kyllä sulle ihan hyvin”, sanottiin kun kaipasin omaa rauhaa ja kunnon olosuhteita. En silti mitään luksusta vaan omaa rauhaa. Arvatkaa mitkä on nyt välit kun voimasuhteet ovat vaihtuneet? He ovat vanhoja nyt ja mulla on vara valita ihan omasta takaa.
Voiko olla itsekkäämpää? Aikuinen ihminen vaatii vanhempiaan maksamaan asumisensa ja vihoittelee vielä vuosien jälkeen, kun nämä eivät ole suostuneet.
No ethän sinä varmaankaan ole ollut näkemässä tuon kirjoittajan asumisolosuhteita? Lienetkö sinä itse opiskellutkaan mitään?
Opiskelin maisteriksi. Asuin parissa eri soluasunnossa ja myöhemmin poikaystävän kanssa. Vanhemmat ei ikinä maksaneet asumistani tai mitään muutakaan. No, jouluna sain jouluaterian, jos jaksoin matkustaa satojen kilometrien päähän joulunviettoon.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen opiskelija ja asun kaksiossa (yksin) mutta hieman huonommalla alueella. Täällä kaksio on halvempi kuin keskustan yksiöt- Opintolainan kanssa pystyy ihan hyvin elämään eikä tarvitse joka penniä laskea. Astioita, lakanoita ja keittiövälineitä olin kerännyt jo 10 vuotta ennen muuttoa, kotoa otin sängyn, pianon ja muut oman huoneen huonekalut. Tv:n hankin pakettivaurioisena.
Olen myös saanut apua vanhemmilta, eikä siinä mielestäni ole mitään väärää. Minulla on vakavia mielenterveydenhäiriöitä, ja oman hyvinvointini takia tarvitsen paljon omaa tilaa ja rauhaa + tilaa musiikkiharrastukselle. Jos on suinkaan mahdollista elää hyvin, niin miksi pitäisi väkisin sulloa itsensä soluasuntoon ja syödä pussinuudeleita päivästä toiseen?
Olin välivuodella ennen yliopistoa, säästin jonkun kymppitonnin ja siitä ostin mieluiseni (minimalistista tyyliä) huonekalut vaaleaan asuntooni vuonna 2017. Tein opiskeluaikana keikkatöitä ja ostin niillä rahoilla esimerkiksi suuren Aalto-maljakon ja Artekin julisteen seinälle.
Oma 70-luvulla syntynyt äitini marmatti, että asuntoni on "liian hieno" opiskelijalle. En oikein ymmärtänyt miksi olisi pitänyt hakea kierrätyskeskuksesta eriparia olevat 90-luvun lastulevykalusteet, vaan että hänelle tulisi parempi mieli, kun tosiaan omalla rahallakin oli mahdollista sisustaa oma kotini miten itse halusin.
Solussa asuin hetken aikaa. Huone maksoi 280e. Kämppis oli kuitenkin epäluotettava ja kämpässä ramppasi ihme väkeä. Hän oli myös aika äänekäs niin en saanut opiskeltua kotoa. Satsasin 120e ja muutin yksiöön joka maksoi 400 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilta ja sukulaisiltahan ei saa mitään...
Tässä on myös outoa se, että kun asiasta yrittää keskustella yleisellä tasolla, saa suunnilleen vastauksia että ”jotkut käy töissä” ym. Alallani ei ole rahakkaita töitä varhaisvaiheen opiskelijoille, joten selitys ontuu. On jotenkin ihan tabu, että joillakin vanhemmat rahoittaa. -ap
Mitä puhuttavaa siitä sitten on? Suomalaiset on aika kateellista porukkaa, jos vanhemmat rahoittaa kuten toki monella tekee, siitä ei parane yhtään leveillä tai saa kateellisten ilkeilyt päällensä. Suomessa jotenkin työllä ansaitsematon raha on lähes häpeä, kun muualla vaikka perintö tai rikkaasta suvusta oleminen on hieno asia jota ei tarvitse piilotella.
Sitä pitää hävetä, että vanhemmat haluavat tukea omia lapsiaan, se tarkoittaa että on avuton ja lellitty pikkulapsi. Sen sijaan on suuri ylpeyden aihe, ettei saanut kotoa muuta kuin päällä olevat vaatteet.
Voihan sitä tukea, mutta jonkun ylemmän keskiluokan elämän tarjoaminen n. 20-vuotiaalle ei johda hyvään. Usein sellaisista ihmisistä tulee itsekkäitä uraohjuksia, jotka eivät osaa nähdä, miten vaikeaa on ponnistella huonoista lähtökohdista ylös.
Ylemmän keskiluokan elämää? Siis se, että asuu siistissä kodissa, voi syödä muutakin kuin makaronia ja pääsee aloittamaan työelämän velattomana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin maailmaa semmoisia on? Vielä ois pari vuotta opiskelijana jäljellä ja voisin ilomielin muuttaa tästä 70 luvulla rakennetusta pimeästä koirankopista, joka on sisustettu lähinnä sukulaisten lahjoittamilla huonekaluilla.
Ei varmaan siellä Joensuun humanistisessa.
Jos pääset johonkin lääkikseen tai Helsingin oikikseen ja oikeasti tutustut ihmisiin, ymmärrät aloituksen.
Itse opiskelin Helsingin yliopistossa 1990-luvulla. Itse asuin kampuksella 15 hengen solussa ja viihdyin hyvin. Ehkä kolmannes opiskelutovereista asui näin. Kolmannes asui HOASilla jossain Vantaalla tai Kontulassa ja viimeinen kolmannes asui vanhempiensa tai jonkun sukulaisen omistamassa asunnossa.
Hissillä tosiaan soluasunnoissa oli kämppiksinä monenlaista viheltäjää Yhden kaverin kämppiä hyppäsi kolmannen kerroksen partsilta kallioon ja toisen kämppis mutisi oudosti itsekseen ja silmät kiiluen väänsi taikinoita, jotka heitti pois.
Nykyisin opiskelijat saavat vaihtaa opiskelupaikkakunnan kotikunnakseen. Itselle asunto opiskelupaikka kunnalla ei ollut koti vaan tilapäinen kämppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijahan saa nykyään asumistukea kun vanhemmat ostaa asunnon ja "vuokraa" sen opiskelija-lapselle. Valmistumisen jälkeen lapsi sitten "ostaa" asunnon josta iso osa jo maksettu asumistuilla.
Niin käsittämätöntä että luulisi aprillipilaksi.
Olikohan tämä niitä Sanni Grahn-Laasosen älynväläyksiä kuten todistusvalintakin? Kuulostaa hyvin Kokoomuslaiselta ainakin. Rikkaille valtavat hyödyt.
Ongelma ei ole se että asunto vuokrataan omalle perheenjäsenelle, vaan asumistuki. Asumistuki nykyään on ihan käsittämätön.
Asumistuki pitäisi poistaa kaikilta. Mutta sitä maksetaan eniten vasemmisto-omisteisille yhtiöille, joten moista puoluetukea ei olla tuosta vain lopettamassa.
Ennen ostettiin asunto ja vuokrattiin se tuttavaperheen lapsenne, tuttavaperhe vuokrasi oman kämppänsä lapsensa vuokranantajan lapselle ja saatiin asumistuet. Kukaan ei pitänyt sitä vääränä.
Vanhemmat sponsoroi.Tai sitten osaa tehdä löytöjä...kirppikset,roskalavat,ale...Hesarissa oli juttu jostain opiskelijasta tänään,joka oli halvalla sisustanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin elän niin, mutta uusia säästöjä ei tule, koska on vaikea säästää. Se on valinta, omaisuuden kerääminen vs. elämäntapa. En ole enää jaksanut tehdä paljon töitä opiskelujen aikana, mutta silti säästöjä on paljon, kun ei kuluta. Huonekalut ovat osa vanhoja ja uudet halpaa ikeasta. Kallis astiasarja alennuksesta ja lahjana. Eniten rahaa menee tekniikkaan eli on kalliit puhelimet ja tietokone. Tarvitsisin kaksi konetta, mutta ei raaski ostaa. Design on lahjoja tai puoleen hintaan ostettu.
Mutta en tosiaan vaihtaisi vapaa-aikaa 3000 palkkaan ja siksi en pidä kiirettä opiskellessa. Elintaso ja varmaan elämänlaatu olisi parempi jopa työttömänä... Välillä mietin, mitä järkeä on mennä töihin, varsinkin, kun tietää maailmasta liikaa asioita. Kaiken mitä tarvitsee saisi vähemmällä työllä. Sitten uhraat kaikki päivät sille että voi ostaa jotain mitä ei ehdi käyttää. Haluaisin vain harrastaa. Ei kiinnosta, jos ihmiset tuomitsee, osittain se on seurausta ihmisten käytöksestä muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä rahoittaneet minun vanhemmat. Minulla oli jo silloin silmää asuntojen ja muun suhteen. ”Se alivuokralaiskämppä käy kyllä sulle ihan hyvin”, sanottiin kun kaipasin omaa rauhaa ja kunnon olosuhteita. En silti mitään luksusta vaan omaa rauhaa. Arvatkaa mitkä on nyt välit kun voimasuhteet ovat vaihtuneet? He ovat vanhoja nyt ja mulla on vara valita ihan omasta takaa.
Voiko olla itsekkäämpää? Aikuinen ihminen vaatii vanhempiaan maksamaan asumisensa ja vihoittelee vielä vuosien jälkeen, kun nämä eivät ole suostuneet.
No ethän sinä varmaankaan ole ollut näkemässä tuon kirjoittajan asumisolosuhteita? Lienetkö sinä itse opiskellutkaan mitään?
Opiskelin maisteriksi. Asuin parissa eri soluasunnossa ja myöhemmin poikaystävän kanssa. Vanhemmat ei ikinä maksaneet asumistani tai mitään muutakaan. No, jouluna sain jouluaterian, jos jaksoin matkustaa satojen kilometrien päähän joulunviettoon.
😂
i
Hyvä, että naurattaa. En omista vieläkään designkalusteita. Mutta minulla on jotain arvokkaampaa: olen väleissä vanhempien kanssa.
Suomessa on ollut opintolaina tarjolla kaikille ainakin 50 vuotta. Sillä on jokainen voinut kustantaa itselleen mieleisen asumisen. Itse en halunnut ottaa lainaa kuin hätätilanteessa, joten solu kelpasi useamman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilta ja sukulaisiltahan ei saa mitään...
Tässä on myös outoa se, että kun asiasta yrittää keskustella yleisellä tasolla, saa suunnilleen vastauksia että ”jotkut käy töissä” ym. Alallani ei ole rahakkaita töitä varhaisvaiheen opiskelijoille, joten selitys ontuu. On jotenkin ihan tabu, että joillakin vanhemmat rahoittaa. -ap
En minä ainakaan alani töitä ole koskaan tehnyt vaikka koko opintojen ajan kokopäivätöissä.
Mitäs tossa ?
Meidän koti on 160 neliöinen.
Ostetaan uudet sängyt n 10 v välein.
Valtaosa huonekaluista on saatu ennakkoperintönä, kun mm isäni kotitila tyhjennettiin ja myytiin. Mieheni on niistä ottanut maalit pois, huoltanut ja laittanut uuden pinnan.
Artekin ruokapöytä on ostettu osa kerralla käytettynä
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijahan saa nykyään asumistukea kun vanhemmat ostaa asunnon ja "vuokraa" sen opiskelija-lapselle. Valmistumisen jälkeen lapsi sitten "ostaa" asunnon josta iso osa jo maksettu asumistuilla.
Niin käsittämätöntä että luulisi aprillipilaksi.
MItä käsittämätöntä tuossa on?
Sitä kutsutaan verosuunnitteluksi ja se on mahdollista jokaiselle perheelle, joka suostuu kuluttamisen sijaan sijoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä yllätys tuo on? Aina on ollut niitä joiden varakkaat vanhemmat maksavat mukavan elintason. Olin itsekin sellainen 1990-luvulla kun opiskelin. Asuin kaupungin keskustassa vanhempieni omistamassa asunnossa ja maksoin nimellistä vuokraa. Mulla oli käytössä luotollinen Stockmann-kortti jonka laskut isä maksoi kyselemättä. Sain lisäksi kuukausiavustusta joka kuukausi ”ettei tarvitsisi ottaa lainaa”. Vanhemmat muutenkin oli sitä mieltä että opiskeluaikana kannattaa matkustella, juhlia ja syödä ravintoloissa yms koska yhtä vapaata elämä ei tule olemaan enää kun menee työelämään ja perheellistyy.
Kaikista karmeinta tuossa on, että nämä samat ihmiset ovat uskomattoman ylimielisiä. Siis tyyliin vanhemmat on hankkineet vielä suhteillaan ekat työpaikat heille ja rahoittaa avokätisesti opiskelua. Samat ihmiset saattaa naureskella sossun asiakkaille ja opiskelijoille, joiden opinnot on pitkittyneet esim. masennuksen vuoksi.
Miksi he eivät saisi naureskella näille? Yleensä tuo on reaktio avoimeen kateuteen, jota sossun asiakkaat osoittavat työssäkäyviä kohtaan.
Vanhemmat ovat enemmistön ostaneet, ne Artekit on varmaan annettu mukaan lapsuudenkodista tai isovanhempien kodeista. Meilläkin on isovanhempien kuolinpesistä vaikka mitä huonekaluja odottamassa lasten muuttoa omilleen, ihmisillähän on pikemminkin liikaa kuin liian vähän huonekaluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilta ja sukulaisiltahan ei saa mitään...
Tässä on myös outoa se, että kun asiasta yrittää keskustella yleisellä tasolla, saa suunnilleen vastauksia että ”jotkut käy töissä” ym. Alallani ei ole rahakkaita töitä varhaisvaiheen opiskelijoille, joten selitys ontuu. On jotenkin ihan tabu, että joillakin vanhemmat rahoittaa. -ap
Mitä puhuttavaa siitä sitten on? Suomalaiset on aika kateellista porukkaa, jos vanhemmat rahoittaa kuten toki monella tekee, siitä ei parane yhtään leveillä tai saa kateellisten ilkeilyt päällensä. Suomessa jotenkin työllä ansaitsematon raha on lähes häpeä, kun muualla vaikka perintö tai rikkaasta suvusta oleminen on hieno asia jota ei tarvitse piilotella.
Sitä pitää hävetä, että vanhemmat haluavat tukea omia lapsiaan, se tarkoittaa että on avuton ja lellitty pikkulapsi. Sen sijaan on suuri ylpeyden aihe, ettei saanut kotoa muuta kuin päällä olevat vaatteet.
Voihan sitä tukea, mutta jonkun ylemmän keskiluokan elämän tarjoaminen n. 20-vuotiaalle ei johda hyvään. Usein sellaisista ihmisistä tulee itsekkäitä uraohjuksia, jotka eivät osaa nähdä, miten vaikeaa on ponnistella huonoista lähtökohdista ylös.
Siinä että on uraohjus ei ole mitään pahaa. Sellaiset maksaa paljon veroja ja auttavat veroillaan kustantamaan työttömyystukia, eläkkeitä yms. Jotkut näistä voi vieläpä ryhtyä yrittäjiksi jolloin he lisäksi työllistävät ihmisiä.
On toki totta että osalla (ei kaikilla) tällaisilla on kovat arvot eikä he tajua miten paljon silkka onni on heitä auttanut ja että lähtökohdat ei ole samat kaikille. Mutta silti he rahoittavat joka tilistään tätä hyvinvointiyhteiskuntaa joka pitää huolen niistä jotka ei pysty siihen itse. Pelkkä ymmärrys ei pidä pystyssä yhteiskuntaa jolla on varaa tarjota perusturva kaikille, siihen tarvitaan myös niitä jotka keskittyvät uraansa ja tienaamiseen.
Ongelma ei ole se että asunto vuokrataan omalle perheenjäsenelle, vaan asumistuki. Asumistuki nykyään on ihan käsittämätön.