Kaveri matkii systemaattisesti - menee hermo
Tilannehan on siis tämä: ollaan oltu käytännössä parhaita ystäviä noin 8 vuotta ja sanoisin että tää systemaattinen "matkiminen" alkoi joskus ehkä 3 vuotta sitten. Mulla oli siis tolloin 3 vuotta sitten elämässä meneillään ns "parempi" ajanjakso (menestyin työelämässä, löysin oman pukeutumistyylin, aloin seurustella yms). Noh, eipä mennyt kauaa kun tää ystävä, jolla oli aiemmin aina ollut hyvin erilainen vaatemaku, alkoi ostamaan tismalleen samoja vaatekappaleita ja muutenkin jäljitellä pukeutumistyyliäni kokonaisuudessaan. Huomasin tän jo silloin ja mua ahdisti/ahdistaa tää jotenkin tosi paljon. Pystyn kuitenkin tietyissä määrin suhtautumaan tähän huumorilla, kun esimerkiksi jotain vaatekappaletta ostaessa tulee oon sanonut kumppanille ihan ääneen, että ostaakohan tää henkilö x samanlaisen, ja ollaan sitten yhessä naurettu kun näin on monesti käynyt.
Tää "matkiminen" siis koskee oikeesti tosi montaa asiaa, esimerkiksi hän henkeen ja vereen kissaihmisenä on nyt yhtäkkiä tavattoman kiinnostunut koirista kun meille tässä alkuvuodesta sellainen hankittiin. Tänä aamuna rupes jälleen kerran keittämään ihan kunnolla, kun avasin instagramin ja näin hänen insta-profiilinsa. Olin itse siis viikko/pari sitten muokannut profiilini yleisilmettä (lähinnä joidenkin kuvien poistelu ja ne "tiedot" siinä kuvien yläpuolella) ja hitto tää oli muokannut omansa lähes identtiseksi.
Toki voisin ottaa tän "matkimisen" ns. imartelevana, ja ajoittain oon ihan otettu tästä, että hän sit vissiin tietyllä tapaa ihailee mua, mutta enemmän tää kyllä ahdistaa. En tiiä, tuntuu vaa jotenkin että mulla ei oo enää kohta mitään identiteettiä tai sellasta"omaa juttua" kun kaikki kopioidaan systemaattisesti. Tän takia ollaan sovittu miehen kanssa, että pidetään tulevaisuudessa sit lasten nimetkin visusti omana tietona ennen ristiäisiä (nimet jo siis päätetty, suht erikoiset nimet kyseessä), kun tiedetään tän kaverin luonne.
Toki ymmärrän myös sen, että matkimisen ja inspiroitumisen raja on tosi häilyvä, ja nykymaailmassa on lähes mahdotonta tehdä mitään matkimatta toista, mutta jotenkin tän matkimisen systemaattisuus häiritsee ja ahdistaa. Onko teillä vastaavia kokemuksia ja miten suhtautuisitte tähän? En ole siis mitään tästä viittinyt hänelle sanoa, kun ollaan kuitenkin muuten todella hyviä ystäviä.
Kommentit (87)
Kohta se vie sun miehen ja työt.
Itse varmaan puhuisin ostaneeni jotain todella kallista ja puhuisin siitä innostuneena. Ja aiheuttaisin vähän tappiota kaverille kun hankkii "samanlaisen".
Varmaan nimeää lapsensakin samalla tavalla vaikka itse olisit jo nimennyt omasi.
On kokemusta, jostain kumman syystä olen nuoresta saakka vetänyt tällaisia ihmisiä puoleeni. Peräti kolme kaveriani on ollut tällaisia. Jossain kohtaa tämä johti siihen, että aloin välttelemään lähempiä kaverisuhteita.
Kokemusta on, useistakin ystävistä. Yksi esimerkikisi menee samoihin paikkoihin ja ottaa samanlaisia kuvia kuin mulla instassa ja julkaisee niitä sitten tilillään. Olemme viisikymppisiä.
Sanot olevasi koiranpaska-dieetillä tai jotain muuta hullua?
Tämä on jännä ilmiö! Itse ajattelen, ettei ystävää matkiva ihminen ole kovin originelli, mutta sen sijaan voisi olla ketterä ideoiden kaupallistaja/monistaja, koska on kuitenkin silmää mielenkiintoisille ideoille, vaikka oma luovuus ehkä puuttuukin.
Ihme raivon valtaan saat itsesi ajettua vaan siksi että joku toinen ostaa samantyylisiä vaatteita jne. Mitä ihmeen väliä tuollaisella on? Et sinä taida sitä pukeutumistyyliä yksinoikeudella omistaa ja jotkut nyt vaan on sellaisia luonteeltaan, että tajuavat jonkun vaatteen olevan hieno kun näkevät sen toisen päällä. Miksi tästä pitää tehdä noin iso ongelma kun kyseessä ei kuitenkaan ole tilanne joka aiheuttaa toisille vaaraa tms? Minusta kuulostaa jopa ennemin siltä että ainä ap pakkomielteisesti seuraat ja kyttäät ystävän tekemisiä kun voisit vaan elää omaa elämääsi ja jättää ystävän tekemiset huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Ihme raivon valtaan saat itsesi ajettua vaan siksi että joku toinen ostaa samantyylisiä vaatteita jne. Mitä ihmeen väliä tuollaisella on? Et sinä taida sitä pukeutumistyyliä yksinoikeudella omistaa ja jotkut nyt vaan on sellaisia luonteeltaan, että tajuavat jonkun vaatteen olevan hieno kun näkevät sen toisen päällä. Miksi tästä pitää tehdä noin iso ongelma kun kyseessä ei kuitenkaan ole tilanne joka aiheuttaa toisille vaaraa tms? Minusta kuulostaa jopa ennemin siltä että ainä ap pakkomielteisesti seuraat ja kyttäät ystävän tekemisiä kun voisit vaan elää omaa elämääsi ja jättää ystävän tekemiset huomiotta.
Jos kyseessä olisi vain yhden asian kopioiminen, silloin se vielä olisikin ok, mutta ainakin minun kaverini ovat pukeutumistyylin lisäksi matkineet mm. musiikkimaun (joka heillä on aiemmin ollut ihan eri tyylinen), harrastukset, ruokavalion, hiustyylin, miesmaun, mielipiteet ym.
- ei ap
Kaveli matkii systemaattisesti - menee helmo
hahahah peelo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme raivon valtaan saat itsesi ajettua vaan siksi että joku toinen ostaa samantyylisiä vaatteita jne. Mitä ihmeen väliä tuollaisella on? Et sinä taida sitä pukeutumistyyliä yksinoikeudella omistaa ja jotkut nyt vaan on sellaisia luonteeltaan, että tajuavat jonkun vaatteen olevan hieno kun näkevät sen toisen päällä. Miksi tästä pitää tehdä noin iso ongelma kun kyseessä ei kuitenkaan ole tilanne joka aiheuttaa toisille vaaraa tms? Minusta kuulostaa jopa ennemin siltä että ainä ap pakkomielteisesti seuraat ja kyttäät ystävän tekemisiä kun voisit vaan elää omaa elämääsi ja jättää ystävän tekemiset huomiotta.
Jos kyseessä olisi vain yhden asian kopioiminen, silloin se vielä olisikin ok, mutta ainakin minun kaverini ovat pukeutumistyylin lisäksi matkineet mm. musiikkimaun (joka heillä on aiemmin ollut ihan eri tyylinen), harrastukset, ruokavalion, hiustyylin, miesmaun, mielipiteet ym.
- ei ap
Tätä juuri tässä tarkoitin.
-ap
Miksi olette tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joihin menee hermot?
Naiset on laumaeläimiä jotka yrittää näyttää ja kuulostaa samalta kuin muutkin naiset. Onko sinun tyylisi kopioitu joltain somevaikuttajalta?
Kun ei ole mitään varsinaista tyyliä, niin vaikea matkiakaan. Mä en ainakaan halua elää minkään tietyn tyylin mukaan.
Tätä ei ehkä tajua, jos ei ole omaa kokemusta. Mulla kävi yhden hyvän ystävän kanssa noin ja se oli todella ahdistavaa, mua ei siis haitannut jos oltiin jonkun kanssa samantyylisiä tai jos joku kaveri osti samanlaisen paidan, se on ihan normaalia. Mutta just tuo, että ihan koko elämänsä muutti jotenkin mun kopioksi vaika aiemmin oli ihan erilainen, oli vaan liikaa ja jollain tapaa ahdistavaakin. Etäännyttiin ja ehkä niin oli ihan hyvä vaikka se silloin surettikin.
Mulla on kanssa tällainen kaveri. Vaatteet, musiikki, hiustyyli, lasten harrastukset ym. Ja viimeisenä niittinä kesälomatkat. Välillä vähän ärsyttää, ettei kaveri koskaan keksi mitään omaa, mutta muuten tulemme hyvin toimeen ja viihdymme yhdessä.
Onpa hassua. Omassa kaveriporukassa jokaisella on vähän oma tyyli ja tavat. Muistan kyllä kouluajoilta tyttökaveruksia, jotka keskenään tosi samaa tyyliä ja samat vaatteet mutta se oli lähinnä noloa ja muut vähän naureskeli. Silloin joskus 80-90 -luvulla toki oli samalla tavalla muoti-ilmiöitä kuin nykyään mutta silti oli huono jos sattui aivan samat kamat kuin jollain muulla.
Mulla on samanlainen tuttu joka nai itsensä sukuuni. Kaiken se kopioi. Mulla on 2 ammattia, hän on mun jälkeen opiskellut samat. Tuli samaan työpaikkaan. Otettiin koira, hän kissaihmisenä otti myös koiran. Minun ja hänen autot on täysin identtiset (ostin omani paljon ennen) hääpäivämme on samat (me mentiin ennen heitä naimisiin, olisi ollut 355 muuta päivää valittavana).
Yritin ihan tosissani suhtautua tähän jotenkin positiivisesti. Että olis muka imartelevaa kun mun elämää kelpaa kopioida. En pystynyt. Tuntui ettei mulla saa olla mitään omaa. Välit viileni ja lopulta katkes. Välttelen töissä viimeiseen asti.
Ap ymmärrän todella sun ahdistuksen!
Ota nyt iisisti. Sinulla on oma identiteettisi ja hänellä ei. Hänestä ei tule sinun kaltaistasi, vaikka kuinka painaltaisi perässäsi niin, että hienhaju tuntuu.