Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla täydellisen rakkaudettomat, sinulle pahaa toivovat vanhemmat? Miten olet selvinnyt ja mikä ”auttaa” tällaiseen?
09.04.2022 |
En sen enempää avaa omaa tilannetta muuta kuin sen että liki 20v fyysistä väkivaltaa ja liki 50v henkistä väkivaltaa vanhemmilta. Ja yhä jatkuu, eikä auta edes se että itse ei ota yhteyttä ja numerot estossa. Haluavat niin kiivaasti tuhota lapsensa elämän (toinen vaikea-asteinen narsisti) että käytetään välikäsiä ja viestinviejiä ja kaikenlaista kiusaamista asian ajamiseen.
Terapiaa en saa kun ei ole mitään mt-dignoosia eikä ole ketään kelle puhua. Olisiko jostain self-help kirjoista apua? Jostain meditaatiosta? Mindfullness? Miten sinä olet pärjännyt asian kanssa?
Tämä todennäköisesti vielä jatkuu 10-20v eli ovat nyt vähän yli 70. Syntipukkilapsi siis olen.
Kommentit (27)
Mulla on hyvät vanhemmat ja itse olen myös hyvä vanhempi. Kaukana täydellisyydestä mutta kuka sano pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut kiusaamista, nujertamista, lyttäämistä. Outo tapa "kasvattaa" lasta. Mitään et tee oikein, pienestä pitäen uhkailua lastenkodilla yms., kaikkien muiden lapset ovat niin paljon parempia...
Meillä tätä oli siis äidin puoleisessa suvussa. Isän puolelta sukulaiset ovat toisenlaisia. Äitini suku savosta... En nyt haluaisi leimata savolaisia suotta, mutta mielenkiinnosta kyselen, onko teidän muiden vanhemmat savolaisia?! Anteeksi, jos tätä on kauhea kysyä, mutta jostain syystä kaikki ne ihmiset, joita tunnen äidin suvusta ja kotopuolesta ovat tuollaisia!
Meillä ihan samaa. Siis omia lapsia haukutaan, vertaillaan serkkuihin, luokkakavereihin, naapurin lapsiin. Ja siis aina se loukkaus tehtiin näin : ”mikset sinä voi olla kuin tuo N.N? Se on niin kaunis ja pitkä”. Tai ”mikset sinä voi harrastaa balettia kuten naapurin NN, sinusta ei ole mihinkään”.
Paitsi että oli. Olin lahjakas urheilussa, taiteessa, kympin tyttö koulussa. Sukuni eka akateeminen, ahkera, uralla edennyt. Enkä kelpaa vieläkään. Vanhemmat edelleen vaan haukkuu, arvostelee ja ilkkuu ja vertailee muihin (ja aina niin että minä olen surkea ja huono)
Kerran tässä tajusin että normaalit tunne-elämältään tasapainoiset vanhemmat olisi minusta ylpeitä. Hyvä ura, kauniisti kasvatetut lapset, hyvin asiat hoitanut jne. Mutta vain ne mun räksyttäjä-vanhemmat tihkuu pelkkää vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvät vanhemmat ja itse olen myös hyvä vanhempi. Kaukana täydellisyydestä mutta kuka sano pitää olla.
No mulla oli sysipaskat, hirviömäiset kaltoinkohtelija-vanhrmmat. Silti olen hyvä ja lempeä ja väkivallaton äiti itse. Sun viesti oli ikävä ja leimaava.
Narsisti vs minä videot youtubessa auttaa alkuun.
Voi apua, ajattelin, että sitten kun eläkkeellä, niin helpottaa. Voi "elää pelkästään itselleen", mutta ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, ajattelin, että sitten kun eläkkeellä, niin helpottaa. Voi "elää pelkästään itselleen", mutta ei?
Jos olet isovanhempi joka valittaa rankkuutta lastenlasten kanssa niin olet väärässä ketjussa. Mun vanhemmat ei ole ikinä auttaneet mua sekuntiakaan mitenkään eikä rahallisesti penniäkään. Lapsiani eivät edes tunne eivätkä tapaa. Joten nyt mummo-marttyrointisi tässä ketjussa on oikeastaan erittäin loukkaavaa.
Alue: Aihe vapaa
Olen kokenut kiusaamista, nujertamista, lyttäämistä. Outo tapa "kasvattaa" lasta. Mitään et tee oikein, pienestä pitäen uhkailua lastenkodilla yms., kaikkien muiden lapset ovat niin paljon parempia...
Meillä tätä oli siis äidin puoleisessa suvussa. Isän puolelta sukulaiset ovat toisenlaisia. Äitini suku savosta... En nyt haluaisi leimata savolaisia suotta, mutta mielenkiinnosta kyselen, onko teidän muiden vanhemmat savolaisia?! Anteeksi, jos tätä on kauhea kysyä, mutta jostain syystä kaikki ne ihmiset, joita tunnen äidin suvusta ja kotopuolesta ovat tuollaisia!