Lue keskustelun säännöt.
Mikä auttaa kun aikuinen ihminen ei vain "näe likaa"?
06.09.2025 |
Tuntuu, että joka kerta kun menen keittiöön, siivoan jonkun läikkyneen töhryn tai kupin tiskikoneeseen tai roskan roskiin, kun kanssani asuva aikuinen ihminen vain jättää kaiken niille sijoilleen kun on jotain tehnyt. Ja tästä on keskusteltu monesti, niin tiedän, ettei tee sitä ilkeyttään. On vain hajamielinen. Hoitaa kuitenkin esimerkiksi itse pyykkinsä ja laittaa ruokaa, eli ei ole mikään avuton passattava.
Minusta kuitenkin tuntuu, että näemme koko huushollin ihan eri tavalla. Jos minä katson pöytää, näen sen kupin minkä voisi laittaa tiskikoneeseen, sen likatahran minkä voisi pyyhkäistä, sen roskan minkä pitäisi olla roskiksessa. Jos hän katsoo samaa pöytää, hän näkee vain sen, onko pöydällä sitä tavaraa mitä hän sillä hetkellä tarvitsee.
Siivoaa kyllä jälkensä jos sanon siitä, ja pahoittelee jos turhaudun asiaan, mutta aina vasta jos sanon mitä pitää siivota. Ei esimerkiksi ikinä tartu itse imuriin vaikka pölykoirat olisivat lemmikkikoiraamme isompia, koska ei huomaa pölyisyyttä.
Kokemuksia? Auttaako tällaiseen mikään?
Kommentit (39)
Rikkaisiin naimisiin oli pakko päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auta. Tiedät itsekin. Sinun pitää punnits hyödyt ja haitat eli onko ihminen muuten sellainen jota toivot elämääsi.
Saa olla noin. Ei kaikki näe samalla tavalla - eikä tarvitse. Ei ole olemassa sääntöjä näihin.
Onko oikeasti siis kyse siitä, että keittiön pöydällä on roska ja käytetty kahvikuppi? Ei siis niin, että teillä on lattiat valtoimenaan likaisia vaatteita tai tavaroita? Ei nyt millään pahalla, mutta oletkohan sinä kuitenkin se ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän niitä näe ennen kuin on kertynyt ihan oikeasti, itse siivoan joskus parin viikon välein pahimmat liat.
Vierailija kirjoitti:
Ei välitä toiveistasi. Liuskaan.
Liuskaan ? ? 😅 Paperiliuskaan vai ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nipottaja. Sinun pitäisi asua yksin.
Miten pärjäät työpaikalla?
Jos sinua häiritsee ylipääsemättömästi yksi kahvikuppi pöydällä, niin lapsiakaan ei ehkä kannata hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaisiin naimisiin oli pakko päästä.
Ihanaa kun tiedät postaukseni perusteella, että kyse on aviopuolisosta, ja vieläpä rikkaasta. Melkoinen selvänäkijä veikkonen olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lika on suhteellinen asia ja riippuu katsojasta. Antropologi Mary Douglasin mukaan lika on ainetta väärässä paikassa, eli esim kengät eteisen kenkähyllyllä on ihan puhtaat, mutta keittiön ruokapöydällä samat popot samassa kunnossa on saastaiset - ainakin useimmille meistä.
teillä on nyt se ongelma, että miehen mielestä nuo asiat - tahrat, tiskit - on siellä pöydällä juuri siinä missä niiden kuuluukin olla. Ne eivät hänelle ole likaa. Tähän ei suta muu kuin jollain keinolla päästä samaan näkemykseen siitä, missä niiden kuuluisi olla.
meillä on sama ongelma. Ja mies kyllä siivoaa jälkensä kun pyydän ja ymmärtää kun sanon, että siitä on minulle lisätyötä, eikä halua sitä minulle aiheuttaa - mutta silti hän on tyytyväinen ja mielestään hoitanut asian kun on tuonut tiskinstä tiskipöydälle tiskikoneen päälle. Sinne koneen sisään hän järjestelee ne sitten kun uusia astioita ei löydy. Minä olen päättänyt antaa olla - tehköön näin, vaikka rehellisesti sanottuna ne tiskivuoret on siinä pahasti mun tiellä. Mutta koska hän ei tee tiskipöydällä mitään, ne eivät ole hänen tiellään, eivätkä siis hänen kannaltaan väärässä paikassa.
Ei mikään auta. Olen samanlainen "sokea" ja kärsin siitä itsekin.
T. N58, ADHD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te ette vaan sovi jotain siivousaikataulua tai -jakoa? Toinen vaikka imuroi kerran viikossa ja toinen pesee vessan. Tai jos se sun puoliso ei näe likaa, niin hän imuroi ja pesee vessan sen aikataulun mukaan ja sä olet vastuussa liasta ja yleisestä järjestelystä. Nämä ovat vaan esimerkkejä, joten jakakaa itse niin kuin reiluksi koette. Pääasia on, että sen puolison tehtävät menevät aikataulun mukaan eivätkä vaadi siivottomuuden näkemistä, jos hän ei sitä näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välitä toiveistasi. Liuskaan.
Liuskaan ? ? 😅 Paperiliuskaan vai ?
Anteeksi virheeni. Tarkoitin luiskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lika on suhteellinen asia ja riippuu katsojasta. Antropologi Mary Douglasin mukaan lika on ainetta väärässä paikassa, eli esim kengät eteisen kenkähyllyllä on ihan puhtaat, mutta keittiön ruokapöydällä samat popot samassa kunnossa on saastaiset - ainakin useimmille meistä.
teillä on nyt se ongelma, että miehen mielestä nuo asiat - tahrat, tiskit - on siellä pöydällä juuri siinä missä niiden kuuluukin olla. Ne eivät hänelle ole likaa. Tähän ei suta muu kuin jollain keinolla päästä samaan näkemykseen siitä, missä niiden kuuluisi olla.
meillä on sama ongelma. Ja mies kyllä siivoaa jälkensä kun pyydän ja ymmärtää kun sanon, että siitä on minulle lisätyötä, eikä halua sitä minulle aiheuttaa - mutta silti hän on tyytyväinen ja mielestään hoitanut asian kun on tuonut tiskinstä tiskipöydälle tiskikoneen päälle. Sinne koneen sisään hän järjestelee ne sitten kun uusia astioita e
Miksi ette vaan voi keskustella tuosta, jos se sua häiritsee? Mä tein aiemmin samalla tavalla kuin sun mies, eli toin astiani jonnekin astianpesukoneen lähistölle ja olin tyytyväinen. Oma mieheni ei ollut asiaan tyytyväinen ja kun olisi aikansa siitä nipottanut, keskusteltiin vakavammin ja tajusin, miten tärkeää se on miehelle. Nyt ne astiat yleensä menee koneeseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti siis kyse siitä, että keittiön pöydällä on roska ja käytetty kahvikuppi? Ei siis niin, että teillä on lattiat valtoimenaan likaisia vaatteita tai tavaroita? Ei nyt millään pahalla, mutta oletkohan sinä kuitenkin se ongelma?
Rehellisesti tätä olen miettinytkin, että nipotanko liikaa. Mutta kun tämä on päivittäistä. Jos leikkaa kurkkua leivälle, kurkun kanta jää pöydälle. Jos tekee teetä, teepussin paperikuori jää pöydälle. Jos kahvia läikkyy yli kun kaataa kuppiin, niin läntti jää pöydälle. Jos ei käytä kahvikuppia enää, niin kuppi jää pöydälle. Tosi pieniä asioita, mutta tosi pientä olisi ne hoitaa loppuunkin, eli roskiin tai tiskiin. Huomaan siivoavani aikuisen ihmisen jälkiä joka päivä. Ja kyllähän ne pidemmän päälle kasaantuisivat, kurkun kannat homehtuisivat pöydälle, roskia kertyisi enemmän jne?
Lika ei poistu pesemällä tai pyyhkimällä. Se lika vain siirtyy muualle.
Se ketä tuo häiritsee, siivoaa itse. Meillä siis minä. Enemmän minua ottaisi päähän jos alkaisin marisemaan. Tuohon ei mene edes minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
Lika on suhteellinen asia ja riippuu katsojasta. Antropologi Mary Douglasin mukaan lika on ainetta väärässä paikassa, eli esim kengät eteisen kenkähyllyllä on ihan puhtaat, mutta keittiön ruokapöydällä samat popot samassa kunnossa on saastaiset - ainakin useimmille meistä.
teillä on nyt se ongelma, että miehen mielestä nuo asiat - tahrat, tiskit - on siellä pöydällä juuri siinä missä niiden kuuluukin olla. Ne eivät hänelle ole likaa. Tähän ei suta muu kuin jollain keinolla päästä samaan näkemykseen siitä, missä niiden kuuluisi olla.
meillä on sama ongelma. Ja mies kyllä siivoaa jälkensä kun pyydän ja ymmärtää kun sanon, että siitä on minulle lisätyötä, eikä halua sitä minulle aiheuttaa - mutta silti hän on tyytyväinen ja mielestään hoitanut asian kun on tuonut tiskinstä tiskipöydälle tiskikoneen päälle. Sinne koneen sisään hän järjestelee ne sitten kun uusia astioita e
Näinhän se kai on, että näkemyksemme ovat vain liian eriävät. Ja suurimman osan aikaa annan sen noin ollakin, korjaan itseäni häiritsevät asiat ohi mennen ja jatkan päivääni. Joskus sitä vain pysähtyy ajattelemaan, että kuinka paljon vuodesta käytän tähän näkymättömään asioiden oikomiseen, vaikka toivoisin toisen hoitavan ne loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Lika on suhteellinen asia ja riippuu katsojasta. Antropologi Mary Douglasin mukaan lika on ainetta väärässä paikassa, eli esim kengät eteisen kenkähyllyllä on ihan puhtaat, mutta keittiön ruokapöydällä samat popot samassa kunnossa on saastaiset - ainakin useimmille meistä.
teillä on nyt se ongelma, että miehen mielestä nuo asiat - tahrat, tiskit - on siellä pöydällä juuri siinä missä niiden kuuluukin olla. Ne eivät hänelle ole likaa. Tähän ei suta muu kuin jollain keinolla päästä samaan näkemykseen siitä, missä niiden kuuluisi olla.
meillä on sama ongelma. Ja mies kyllä siivoaa jälkensä kun pyydän ja ymmärtää kun sanon, että siitä on minulle lisätyötä, eikä halua sitä minulle aiheuttaa - mutta silti hän on tyytyväinen ja mielestään hoitanut asian kun on tuonut tiskinstä tiskipöydälle tiskikoneen päälle. Sinne koneen sisään hän järjestelee ne sitten kun uusia astioita ei löydy. Minä olen päättänyt antaa olla - tehköön näin, vaikka rehellisesti sanottuna ne tiskivuoret on siinä pahasti mun tiellä. Mutta koska hän ei tee tiskipöydällä mitään, ne eivät ole hänen tiellään, eivätkä siis hänen kannaltaan väärässä paikassa.
Miksi hän ei tee tiskipöydällä mitään? Siinähän se ongelma aukesikin. Hän ei näe sitä työpisteenä, jossa pitäisi mahtua tekemään tämätuose, koska se ei ole hänen työpisteensä. Korjaa tämä, ja ehkä hän sitten huomaa itse, mikä ongelma on. Niin kauan kuin asiasta ei ole hänelle itselleen haittaa, hän ei sisäistä sanojasi. On vain pahoillaan kun olet pahoillasi, mutta unohtaa aktiivisesti ikävän tilanteen heti. Toinen vaihtoehto on sitten, että viet astiat hänen työpistettään koristamaan, jos ne ovat sotkemassa omaasi.
Siihen vaihtoehtoon on vaikea uskoa, että hän ymmärtäisi sen asian kunnolla, mihin itsekään en taipunut ennen kuin 57-vuotiaana. Tajusin yhtäkkiä, että jos lasken tavaroita johonkin sen sijaan että laitan ne kerralla oikeaan paikkaan, kotityöni itse asiassa suunnilleen tuplaantuvat. Joo, voi säästää askelia jos käyttää välipysäkkejä, mutta jos askelia ei tarvitse säästellä, niin huomaaminen ja ryhtyminen ovat kotitöitä nekin ja usein vielä veemäisemmästä päästä, koska aina pieni ärtymys nousee, että mitäs tekin siinä toimitatte. Joten...
Ei välitä toiveistasi. Liuskaan.