Miten olet suunnitellut vanhuutesi, niin että vältät hoivakotiin joutumisen?

Vierailija kirjoitti:

Jäin juuri eläkkeelle ja haluan vanhainkotiin, kun en pärjää kotona.

Minulla taas hyviä kokemuksia vanhainkodeissa ja hoivayksiköistä, vanhempani ja sukulaisia on ollut siellä paljon, elämänlaatu ja hyvinvointi oli monin verroin parempi, kuin kotona, vaikka saivat palveluita kotiin.

Läheiseni saivat viettää viimeiset elinvuotensa inhimillistä ja ihmisarvoista elämää. Tämä oma havaintoni kun kävin 2-3 kertaa viikossa vierailulla .

Vanhainkoteja ei ole enää.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on se, että niin kauan kuin vanhus on hyväkuntoinen hän voi asua kenen kanssa haluaa ja matkustella mielin määrin.

Kun kunto heikkenee tai muistisairaus iskee, hän on kokoajan riippuvaisempi muiden avusta. Hienoa jos saa viettää ystävien kanssa aikaa vanhana ja saa kotiin hoitajia, joita tarvitsee olla ympärivuorokauden ainakin yksi. Eli kolme hoitajaa tarvitsee vähintään olla+sijaitset. Samalla kannattaisi perustaa oma vanhainkoti ja joku luotettava sukulainen firman pomoksi.

Lopulta voi käydä niin, että osa teistä ei muista toisiaan ja osa tarvitsee useampaa hoitajaa(ainakin kaksi) vaihtamaan vaippoja ja pesemään. Pesutilat ovat hyvä olla prizille sopivat ja talossa muutenkin esteetön kulku. Mihinkään vanhaan viehättävään puutaloon ei kannata muuttaa. Ehkä kannattaa suunnitella ja rakennuttaa vanhainkoti itse, jotta se palvelisi mahdollisimman pitkään jopa kuolemaan saakka tarpeitanne.

Ei kannata ! Ei kannata ! Ei kannata ! Olisit nyt vielä kerran kirjoittanut "ei kannata!"

Rakennuttaa vanhainkoti, älä viitsi! 

Rakennuttaa koti vanhuuden päiviksi, siitä on kysymys.

Mikä suakin vaivaa että asennoidut niin luonnolliseen asiaan kuin ihmisen vanhuuteen tuolla tavoin? Ihmiset ikääntyy eri tahtia ja 

vanhankin pikkutalon saa mietityillä muutoksilla toimivaksi : invahissi jos portaat ja tarvii pyörätuolia joku, muut kynnykset+  kulkuyhteydet vaivattomaksi (ei nyt mikään niin hirveän iso juttu tai avaruusfysiikkaa tommoset rempata toimiviksi kun askel mummoilla lyhenee tai vaikeutuu  ) , turvasysteemejä on joka lähtöön rannekkeineen, yms jos jollain alkaa muisti oireilla ja karkailua tai sydänkohtauksia.

Toista se on yksinäisillä vanhuksilla (noin 300 000 arvioitu) ankeissa yksiöissä oman onnensa nojassa, joissa joku random lähihoitaja käy hosumalla 10min jakamassa lääkkeet.

Tuollainen pientalo asuminen ikääntyvien kesken + vakihoitsuineen on enemmän kuin hieno idea!

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on se, että niin kauan kuin vanhus on hyväkuntoinen hän voi asua kenen kanssa haluaa ja matkustella mielin määrin.

Kun kunto heikkenee tai muistisairaus iskee, hän on kokoajan riippuvaisempi muiden avusta. Hienoa jos saa viettää ystävien kanssa aikaa vanhana ja saa kotiin hoitajia, joita tarvitsee olla ympärivuorokauden ainakin yksi. Eli kolme hoitajaa tarvitsee vähintään olla+sijaitset. Samalla kannattaisi perustaa oma vanhainkoti ja joku luotettava sukulainen firman pomoksi.

Lopulta voi käydä niin, että osa teistä ei muista toisiaan ja osa tarvitsee useampaa hoitajaa(ainakin kaksi) vaihtamaan vaippoja ja pesemään. Pesutilat ovat hyvä olla prizille sopivat ja talossa muutenkin esteetön kulku. Mihinkään vanhaan viehättävään puutaloon ei kannata muuttaa. Ehkä kannattaa suunnitella ja rakennuttaa vanhainkoti itse, jotta se palvelisi mahdollisimman pitkään jopa kuolemaan saakka tarpeitanne.

Lopulta voi käydä niin ja lopulta voi käydä näin.

Voihan kissan viikset etteikö toimivia pesutiloja ja esteetöntä kulkua voi viehättävään vanhaan puutaloon fiksata. Ei ole edes kummoinen homma joillekin vakavaraiselle mummojengille tommonen toteuttaa "prizeineen". 

Tärkeää myös palkata poistiiviset ja iloiset hoitajat , ei mitään pessimismillä marinoituja ankeuttajia jotka varmaan hokee "ei kannata sitte mummot lähteä reissuun tai teatterimatkalle, voi raittua tai lonkka murtua jos kaatuu tasasella tiellä, eikä siellä teatterissa muuten ole edes prizejä".

Vierailija kirjoitti:

Tapan itseni välittömästi jos saan muistisairausdiagnoosin. Minäkin olen ollut töissä hoitokodissa, enkä toivoisi sinne joutumista pahimmalle vihamiehellekään.

Saman  minäkin olen ajatellut tehdä.Tuolla on kyllä siihen väline jo valmiiksi.Saman teen jos itänaapuri tunkee liian liki.

"Kaikki tavarat kateissa ja paskat housussa. Alatte vihata toisianne ja syyttelette varkaiksi.[/quote]

Ai teillä on tommosta sun palveluasumis-hoitolaitoksessa.

Vielä oikein paskat housuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapan itseni välittömästi jos saan muistisairausdiagnoosin. Minäkin olen ollut töissä hoitokodissa, enkä toivoisi sinne joutumista pahimmalle vihamiehellekään.

Saman  minäkin olen ajatellut tehdä.Tuolla on kyllä siihen väline jo valmiiksi.Saman teen jos itänaapuri tunkee liian liki.

No hyvä vaan että vaikeat ajat karsii kaikki marisevat luovuttajat . Tervemenoa!

Tulee tilaa meille joilla on sisua ja tahtoa katsoa filmi loppuun saakka, aivan viimeisiin lopputeksteihin. Ihan piruuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämäntavoilla. Metabolinen oireyhtymä altistaa muistisairauksille ja muille sairauksille. Liikunta ja hyvä ravinto.

Tein myös viis lasta siinä toivossa että joku hoitaisi muakin.

Joo lapsia kannattaa tehdä just ton takia.

Sitten sitoa ne henkisesti itseensä jo pienestä, mieluiten että muuttavat siihen toiselle puolelle tietä ellei samaan taloon.

"Vaikka kuinka sunitelisi vanhutensa ja toivoisi ei joudu palvelutalon tai vanhain koti. Jos saat 50v. aivoinfaktin,välttämättä et toivo. Jos loukkannut auto kolari ja neliraaja halvannut ikään katsomatta voi olla ainoa paikka laitos?[/quote]

Ja jos liukkastut banaaninkuoreen 32v niin voit nyrjäyttää perseesi.

Vaikka kuinka sunittelisi, niin ei kannata sunitella.

Vierailija kirjoitti:

Juon paljon viiniä ja poljen nuoria miehiä

Juuri noin , hyvä Veikko-vaari!!!!

Parhaan kyvyn mukaan kannattaa ainakin ennaltaehkäistä muisti ja muita aivosairauksia. Viimeistään eläkkeelle jäädessä hankki asunto jossa voi käyttää pyörätuoli ja joka muutenkin on mahdollisimman esteetön. Terveysteknologiaa on syytä opetella käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

BMW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan, että laki eutanasiasta saadaan aikaan. Sillä välin odottelen josko saisi tilattua hiilidioksidikapselin.

Kurjaa, mutta itse on päätettävä päivänsä, kun vanhuus ottaa vallan sairauksina ja tekee raihnaiseksi. Joutuu vuosiksi vaippoihin ja vuodepotilaaksi. Ennen tuota, olen päättänyt elämäni.

Hiildioksidikapselin ?  Sitähän saa isoina sammuttimina

Tarkoitan sellaista kapselia, johon mennään makaamaan ja laitetaan kansi kiinni. Kapseli täyttyy hiilidioksidilla, joka syrjäyttää hapen. Kuolema seuraa lempeästi. Joku tiedemies (en muista nyt nimeä) on tällaisen kehittänyt, mutta markkinoilla sitä ei vielä ole.

Hiilidioksidi ei oo hyvä, koska se aiheuttaa tukehtumisen tunteen. Typpikaasu tai helium eivät tunnu juuri miltään. Typpikaasun hengittämistä ei sitten pysty peruuttamaan vaikka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet sanoo, että tappavat itsensä sitä ennen. Niin sitä ajattelee mutta ihmisen eloonjäämisvietti on niin kova, että sitä ei tehdä kun sen pystyisi tekemään. Sitten kun on niin huonossa kunnossa, että oikeasti haluaa kuolla ja kovat kivut, ei sitä enää itse pysty tekemään. Kun on liikuntakyvytön.

Muistisairas vanhempani asuu senioriasunnossa, ja uhoaa, että toisin kiväärin, jotta voisi ampua itsensä.

Toisaalta hänellä on parveke ja asuu 7. kerroksessa. Myös liikkuu ihan hyvin, joten kaiteen ylittäminen ei olisi ongelma.

Eli usein on vaan puhetta.

No sähän voit muistuttaa jos on unohtanut kerroslukunsa ja kertoa kuinka helppoa on ylittää se kaide, puupää.

Rakkaudettomana vanhuksena on varmaan kamala elää ja kokea itsensä riesaksi vaikka toivoisi että se läheinen kertoisi kuinka tärkeä ja rakas on vaikka on vanhus.

Näillä geeneillä lähtö tulee siinä 65-76 -vuotiaana. Eli tuskin tulee olemaan ongelmani

Aion kuolla yht´äkkiä.

Minulla ei ole omaisuutta, jonka hoivayritys/yhteiskunta voisi realisoida joten ei minua huolita sinne, ei pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin hoivakotiin kun jäisin lapsieni avun varaan kitumaan ja pilaisin heidän elämänsä.

Siellä vasta kitumista on. Näin sen oman äitini kohdalla

Vierailija kirjoitti:

Ei kai semmoiseen paikkaan sivistysvaltiossa ketään voi passittaa? Onko hoitajat tosiaan niin pahoja? Olet ap varmaan ollut poikkeuksellisessa paikassa.

Aika kitumista oli äitini kohdalla, vaikka oli sairaalan hoivaosastolla

Säilytyspaikkoja ne on nykyisin hoivakodit. Ruoka, vaipat, kerran viikossa suihku. Ainoa virike tv tai radio. Ei hoitajilla ole aikaa muuhun mitoitusten vuoksi. Kauheinta, että saattohoidossa olevat on yksin kun omaiset usein töissä tai asuvat kaukana tai heitä ei ole.

Minä ole pian 70 täyttävä vanha kurppa, ja elän täysillä elämääni omassa kodissani täysin omillani ja yksin.

Olen terve ja kunto on hyvä kiitos sen että olen elämäni ollut liikunnallinen ja pitänyt huolen niin fyysisestä kuin psyykkisestä terveydestäni.  Harrastan edelleen liikuntaa patikoinnin ja pitkien lenkkien muodossa, juosta en enää voi vaikka mieli tekisi koska polvi ei kestä. Harrastin aktiivisesti maastojuoksua vielä vajaa kymmenen vuotta sitten kunnes polvivamma lopetti sen harrastuksen.

Luen paljon, opiskelen itseseni mm. kieliä ja seuraan netissä Helsingin Yliopiston nettiluentoja. Olen kiinnostunut maailman menosta ja utelias kaikelle uudelle. 

Minulla on kaksi aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi. Heitä tapaan tietysti mutta heiltä en todellakaan edellytä alkamaan minun "hoitajikseni". Heillä on oma elämä ja minulla omani. 

Omassa suvussani on kuoltu sydänkohtauksiin, kukaan ei ole missään hoivakodissa elänyt.  Dementiaan ei ole kukaan sairastunut. Oma sydämeni on kunnossa, se on tutkittu. Olen fyysisesti hyväkuntoinen ikäisekseni eikä ylipainoa ole. 

Totta kai tähän ikään ehtii jo tulla kaikenlaista kremppaa kuten kilpirauhasen vajaatoiminta joka on hallinnassa eikä aiheuta mitään ongelmia. Se tosin todettu jo 30 vuotta sitten. On nivelkipuja sormissa, tuo polvivamma, jotain särkyä ja kolotusta siellä sun täällä. Näitten kanssa eletään  eikä ne minua pysäytä.

En ymmärrä miksi sitä pidetään jonakin kohtalon sanelemana pakkona että kun vanhenet et pärjää yksin?  On tietysti heitä jotka dementoituvat tai ovat muuten niin huonossa kunnossa että kotona oleminen on mahdottomuus, mutta vanheneminen ei ole mikään tuomio jonnekin hoitokotiin. 

.Olen täysin sinut sen kanssa että paljon vähemmän vuosia on edessä kuin takana ja se on luonnollista. Stä en jouda suremaan enkä miettimään, pidän huolta itsestäni.  Ehkä huomenna kuolen mutta tänään elän. 

Nykyään ei jouduta hoivakotiin. Sinne päästään. Aina ei päästä, vaikka tarve olisi.