Miten olet suunnitellut vanhuutesi, niin että vältät hoivakotiin joutumisen?
Nyt kun jengi on sitä mieltä, että hoitajien työoloja ei kannata parantaa ja valittavat mokomat muutenkin turhasta, niin hoivakoteihin ei sitä työvoimaa tällä perusteella saada, niin miten itse olet suunnitellut eli mikä on sun vinkki välttää vanhainkotiin joutumisen? Haluan oikeasti tietää, koska mä en halua vanheta täällä.
Olen ollut töissä vanh.kodissa jossa ei saanut edes puhua vanhukselle koska siihen ei saanut käyttää ylimääräistä aikaa. Sänkyyn alettin laittaa yötä varten kolmelta iltapäivästä. Hirveä pula hoitajista ja sitten oli välillä vuorossa kielitaidottomia. Miettikää itseänne näiden vanhusten asemassa. Tätäkö siis haluatte?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Jos terveys menee niin, että tulee parantumaton syöpä, ALS, muistisairaus tmv niin päätän päiväni ennenkuin muutun taakaksi muille, en todellakaan aio päätyä mihinkään laitokseen makaamaan syötettäväksi, pesettäväksi, purettavaksi ja riisuttavaksi.
Sama juttu, jos joutuisin onnettomuuteen ja sen vuoksi "vihannekseksi", olen sanonut miehelleni ja lapsilleni, että minua ei saa makuuttaa missään iänkaiken.
Tee omakantaan tuosta hoitotestamentti. Itse olen tehnyt juuri tuollaisen. Läheisten on kovin vaikea päättää, että letkut irti ja hengityskoneet seis.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ajatellut, että sitten kun en enää kunnolla pärjää omin nokin, pääsisin palvelutaloon, jossa saisi valmiin ruuan ja sen verran hoitoa kuin tarpeen sekä juttuseuraa, mikäli pää pelaa edelleen. Ja lopuksi sitten johonkin hoivakotiin, kun alkaa olla petissä käänneltävä vaippamummo.
Palvelun tarjoaa Yusuf.
Vierailija kirjoitti:
Jos terveys menee niin, että tulee parantumaton syöpä, ALS, muistisairaus tmv niin päätän päiväni ennenkuin muutun taakaksi muille, en todellakaan aio päätyä mihinkään laitokseen makaamaan syötettäväksi, pesettäväksi, purettavaksi ja riisuttavaksi.
Sama juttu, jos joutuisin onnettomuuteen ja sen vuoksi "vihannekseksi", olen sanonut miehelleni ja lapsilleni, että minua ei saa makuuttaa missään iänkaiken.
Tee mieluimmin kanta.fi sivulle hoitotahto. Se on varmempi kuin sanominen.
Muistisairauksia kammotaan ihan turhaan. Itse olen ajatellut, että muistin katoaminenhan olisi hilpeää ja hauskaa. Olisi ihan viaton ja "tyhjä". Musiikkia voisi silti kuunnella, syödä hyvää ruokaa ja tanssahdella.
En ole suunnitellut. Elämä on niin arvaamatonta. Elän päivä kerrallaan.
Minulla on kuolinapteekki. Ei aikomustakaan elää hoivakoti-ikäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos terveys menee niin, että tulee parantumaton syöpä, ALS, muistisairaus tmv niin päätän päiväni ennenkuin muutun taakaksi muille, en todellakaan aio päätyä mihinkään laitokseen makaamaan syötettäväksi, pesettäväksi, purettavaksi ja riisuttavaksi.
Sama juttu, jos joutuisin onnettomuuteen ja sen vuoksi "vihannekseksi", olen sanonut miehelleni ja lapsilleni, että minua ei saa makuuttaa missään iänkaiken.Tee mieluimmin kanta.fi sivulle hoitotahto. Se on varmempi kuin sanominen.
Muistisairauksia kammotaan ihan turhaan. Itse olen ajatellut, että muistin katoaminenhan olisi hilpeää ja hauskaa. Olisi ihan viaton ja "tyhjä". Musiikkia voisi silti kuunnella, syödä hyvää ruokaa ja tanssahdella.
Ei ole hilpeää saati hauskaa. Karkailet ulos pakkaseen yöpaidassa ja jäädyt sinne.
Viisikymppisenä kuula kalloon.
M40
Muutetaan ystävättärieni kanssa vanhoina rouvina kimppaan kuin nuorena opiskeluaikojen solukommuunin tyyliin. Jokaisella toki oma huone ja asuinpaikkana viihtyisä pikkutalo puutarhoineen.
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä kuula kalloon.
M40
No mut miksi odottaa jos kerran noin raskaalta tuntuu..
Itse toivon eläväni pitkän elämän koska elämme mielenkiintosia aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ajatellut, että sitten kun en enää kunnolla pärjää omin nokin, pääsisin palvelutaloon, jossa saisi valmiin ruuan ja sen verran hoitoa kuin tarpeen sekä juttuseuraa, mikäli pää pelaa edelleen. Ja lopuksi sitten johonkin hoivakotiin, kun alkaa olla petissä käänneltävä vaippamummo.
Palvelun tarjoaa Yusuf.
No siinä vaiheessa kun olen käänneltävänä mummona hoivakodissa on aivan samantekevää, kuka sen palvelun sillä hetkellä tarjoaa:)! En itse millään tavalla "suunnittele" sitä, että en joutuisi vanhetessani laitokseen. Päinvastoin! Ei totisesti aikomustakaan jäädä aikuisen lapseni riesaksi millään tavalla; hänellä on oma elämänsä elettävänä! Laitokseen vaan ja Yusuf kääntelemään kerran päivässä:)! Tytär voi sitten vierailla pari kertaa vuodessa sen aikaa, että ehtii salakuljettaa pullon konjakkia ja kartsan tupakkaa tyynyn alle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä kuula kalloon.
M40
No mut miksi odottaa jos kerran noin raskaalta tuntuu..
Itse toivon eläväni pitkän elämän koska elämme mielenkiintosia aikoja.
Ei tunnu ollenkaan raskaalta. Se on eläkesuunnitelmani.
Epäilen vahvasti ette pääse edes eläkeikään saati vanhuuteen asti....
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut vastaan noin pahoja esimerkkejä vanhusten hoidosta, vaikka olen ollut töissä monessa paikassa. Ei ole suunnitelmia.
Riippuu yöstä. Yleensä oli kaksi avustavaa hoitajaa, ja yksi sairaanhoitaja noin 50 vanhusta varten. Illasta klo 18.00 aamuun klo 7.00 asti. Hiljainen yö, kaikki hyvin. Yksi sairaana (ripuli tms) toinen kuoli, kolmas sai jonkun huutokohtauksen ja rankkaa oli.
Jos hoitajat alkaa saamaan valtion palkkaa , niin tulee se kuuluisa valtion työtahtikin ja lomat ja edut ja ikipalkollisuus . Joka on ..
Vierailija kirjoitti:
Muutetaan ystävättärieni kanssa vanhoina rouvina kimppaan kuin nuorena opiskeluaikojen solukommuunin tyyliin. Jokaisella toki oma huone ja asuinpaikkana viihtyisä pikkutalo puutarhoineen.
Haave joka tuskin toteutuu, elämä kun ei mene noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos terveys menee niin, että tulee parantumaton syöpä, ALS, muistisairaus tmv niin päätän päiväni ennenkuin muutun taakaksi muille, en todellakaan aio päätyä mihinkään laitokseen makaamaan syötettäväksi, pesettäväksi, purettavaksi ja riisuttavaksi.
Sama juttu, jos joutuisin onnettomuuteen ja sen vuoksi "vihannekseksi", olen sanonut miehelleni ja lapsilleni, että minua ei saa makuuttaa missään iänkaiken.Tee mieluimmin kanta.fi sivulle hoitotahto. Se on varmempi kuin sanominen.
Muistisairauksia kammotaan ihan turhaan. Itse olen ajatellut, että muistin katoaminenhan olisi hilpeää ja hauskaa. Olisi ihan viaton ja "tyhjä". Musiikkia voisi silti kuunnella, syödä hyvää ruokaa ja tanssahdella.
Hoitotahto ja edeunvavonta sopimus on hyvä olla jo nuorempanakin.
Elän kotona loppuun asti vaikka pahalla sisulla jos ei muulla. Minua ei köyrätä mihinkään sänkyyn makaamaan vaipoissa. Kusen alleni kotona jos jossain. Liikun joka päivä että pysyisin liikuntakunnossa loppuun asti, en usko ettenkö kykenisi asioitani hoitamaan jos vaan pää toimii. Sen verran sitä aina liikkuu jos ei halvaannu. Jos taas halvaantuu niin sittenhän asialle ei voi mitään. Mutta pelkän vanhuuden takia minua ei köyrätä yhtään mihinkään kitumaan.
Jonkinlainen laillinen keino "tahdon lähteä kun" olisi hyvä. Hoitotahtokin tarkoittaa että ei elvytetä. Jos kuitenkin osa noin 90stä haluaisi lähteä vähän aijemmin tms.
Vierailija kirjoitti:
Tapan itseni välittömästi jos saan muistisairausdiagnoosin. Minäkin olen ollut töissä hoitokodissa, enkä toivoisi sinne joutumista pahimmalle vihamiehellekään.
Et varmaan muista tehdä sitä.
Minä taas olen ajatellut, että sitten kun en enää kunnolla pärjää omin nokin, pääsisin palvelutaloon, jossa saisi valmiin ruuan ja sen verran hoitoa kuin tarpeen sekä juttuseuraa, mikäli pää pelaa edelleen. Ja lopuksi sitten johonkin hoivakotiin, kun alkaa olla petissä käänneltävä vaippamummo.