Lue keskustelun säännöt.
Miten voi olla järkeä mennä töihin, kun saisin palkkaa jotain 11.5e/h eli 37,5 viikkotunneilla about 1500-1600 nettona käteen?
09.04.2022 |
Vuokrani on nyt 890e, ja minulle jää tuista silti pakollisten kulujen (vuokra, sähkölasku, kotivakuutuslasku, julkisen terveydenhuollon menot ja reseptilääkkeet) jälkeen perustoimeentulotuen 500e ja rapiat.
Jos menisin töihin, niin en todellakaan haluaisi maksaa 900e vuokraa 1600e nettotuloista.
Tavoitteeni tietty olisi ostaa asunto...Mutta arvatkaapas mitä ne säädylliset asunnot täällä maksaa?
About 250 000e.
Miten saisin lainaa 250 000e asuntoon 1600e nettotuloilla, kun säästöjäkään ei ole?
Ja miten niitä säästöjä kerryttäisin, kun samaan aikaan pitäisi maksaa tuota melkein 900e vuokraa?
Menisi varmaan 10 vuotta säästää edes 10% käsiraha tuohon asuntoon, eikä sekään taida riittää...Eikä ne 1600e nettotulot silti vaikka säästöjä olisi.
Omistusasunto olisi aivan ehdoton edellytys sille että jaksaisin töissä käydä, mutta näyttää kyllä erittäin tavoittamattomalta unelmalta vaikka töitä saisin.
Ymmärrätte varmaan siis millaisessa "umpikujassa" olen tuon asian suhteen.
Kävisitkö itse töissä jos saisit lähes saman minkä tuilla, etkä edes pääsisi kiinni omistusasuntoon?
Kommentit (148)
No jos tuon ongelman haluaa ratkaista, niin on vaihdettava halvempaan asuntoon (kenties paikkakuntaakin) tai hankittava työllistävä ammatti, jossa parempi palkka. Tukien varassa kotona makaamalla ei ainakaan haluttavuus työmarkkinoilla kasva. Pitkäaikaistyöttömänä pääsee hakijana mappiin Ö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sattuukin että nämä valittajat asuvat aina pääkaupunkiseudulla?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo yhtälö toimikaan. Saman saat tekemättä mitään, toki jokainen päättää minkä itseisarvon työlle laskee. Eläkekään ei hirveästi matalapalkalla kartu, etenkin jos on pätkätöitä tai työllistystukihommia.
Pummilla eläminen on tietyillä tänne haalituilla ihmisryhmillä ihan hyväksytty normi, joten en siitä kävisi huonoa omaatuntoa kantamaan. Perustoimeentulolla eläminen ei ole mukavaa, rahat ei riitä ja joka pennistä olet tilivelvollinen kelalle. Säästää et voi, eikä niistä penneistä paljoa jäisikään.
Itsekin mietin mitä tekisin. Kärsin lapsuuden huono-osaisuudesta, henkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä ja niukin naukin selvisin hengissä. Sen perään pätkätöitä, masennus kun menneisyyden luurangot rojahtivat kaapista ulos. Sain opiskeltua ammatin 10v sitten, mutta valmistuttuani työpaikat alalta katosivat. Sitten petti fyysinen terveys, sydän meinasi yskäistä viimeisen kerran ja muutakin kremppaa ilmeni. Pätkätöitä kuitenkin jaksoin tehdä.
Nyt olen keräillyt itseäni viimeiset pari vuotta.
Vuokrakämppä, ei perintöä tulossa, parisuhdemarkkinoilla pari epäviisasta valintaa. Sen verran rikkinäiseksi alkutaival jätti että en vaan osannut.
Se vaan on fakta, että nyt 53-vuotiaana tää homma on nyt taputeltu. Itseäni en kykene tässä elämässä pois stadin vuokrakämpästä ostamaan. Ja eläke ei tule menemään yli minimin. Maalle haluaisin asumaan mutta minkäs teen.
Vanha doku vanhempani vielä hengissä ja mustamaalaa minua sukulaisille. Riesa se on ollut aina ja en halua ajatellakaan mikä maanvaiva siitä tulee kun kuolee.
Mutta niin, en aio mennä terveyteni kustannuksella alipalkattuihin hommiin, työharjoitteluista puhumattakaan. En hyödy niistä yhtikäs mitään.
Täysin tuhlattu elämähän tämä oli.
Älähän nyt. Eiköhän ihmisen arvo pitäisi tulla ihan muusta kuin paksusta kukkarosta! Sinä olet ollut paljon "uhrina" elämässäsi ja olosuhteiden uhri. Siinä on mennyt jo paljon voimaa ja energiaa selviytymiseen. Toivottavasti löytyy jotain muuta mielekästä tekemistä, jolla voi päivänsä täyttää. Totuushan on ettei ne työkkäristäkään mitään kunnollista tarjoa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. kun tukia ei makseta, menetkö sitten töihin?
2. hanki halvempi asunto
3. Kämpät maksaa 250 000 ? Tiesitkö että asunnon voi ostaa myös helsingin ulkopuolelta
4. Olitko tietoinen että suomessa on mahdollisuus opiskella? Olisit siis voinut maksamillamme verorahoilla hankki itsellesi koulutuksen, jolla olisit saanut kaiken haluamasi, ja enemmän
2. Ei sitä noin vain "hankita" Kaupungin kämpät halvempia, mutta niihin ei vain pääse. Tämä on ihan normaali hintataso täällä
3. Tiesitkö että kämppä on hankalaa ostaa PKS ulkopuolelta, jos työt ovat PKS sisällä? Ja myös koko elämäni olen asunut PK-Seudulla, joten kaikki tuntemani ihmiset asuvat täällä.
Masentuisin varmasti jos muuttaisin yksin jonnekin kauas.3. On tietty, mutta se on tehty mahdollisimman epähoukuttelevaksi taloudellisesti työttömänä olemiseen verrattuna. Eikä niihin kouluihinkaan noin vain mennä, vaan niihin pitää hakea.
Mistä tiedät etten olisi jo hakenut useasti?ap
Okei. Eli olet avuton luuseri. Case closed.
Ja tällainen tyyppi pitäisi sitten ottaa töihin vai? Hip hurraa!
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo yhtälö toimikaan. Saman saat tekemättä mitään, toki jokainen päättää minkä itseisarvon työlle laskee. Eläkekään ei hirveästi matalapalkalla kartu, etenkin jos on pätkätöitä tai työllistystukihommia.
Pummilla eläminen on tietyillä tänne haalituilla ihmisryhmillä ihan hyväksytty normi, joten en siitä kävisi huonoa omaatuntoa kantamaan. Perustoimeentulolla eläminen ei ole mukavaa, rahat ei riitä ja joka pennistä olet tilivelvollinen kelalle. Säästää et voi, eikä niistä penneistä paljoa jäisikään.
Itsekin mietin mitä tekisin. Kärsin lapsuuden huono-osaisuudesta, henkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä ja niukin naukin selvisin hengissä. Sen perään pätkätöitä, masennus kun menneisyyden luurangot rojahtivat kaapista ulos. Sain opiskeltua ammatin 10v sitten, mutta valmistuttuani työpaikat alalta katosivat. Sitten petti fyysinen terveys, sydän meinasi yskäistä viimeisen kerran ja muutakin kremppaa ilmeni. Pätkätöitä kuitenkin jaksoin tehdä.
Nyt olen keräillyt itseäni viimeiset pari vuotta.
Vuokrakämppä, ei perintöä tulossa, parisuhdemarkkinoilla pari epäviisasta valintaa. Sen verran rikkinäiseksi alkutaival jätti että en vaan osannut.
Se vaan on fakta, että nyt 53-vuotiaana tää homma on nyt taputeltu. Itseäni en kykene tässä elämässä pois stadin vuokrakämpästä ostamaan. Ja eläke ei tule menemään yli minimin. Maalle haluaisin asumaan mutta minkäs teen.
Vanha doku vanhempani vielä hengissä ja mustamaalaa minua sukulaisille. Riesa se on ollut aina ja en halua ajatellakaan mikä maanvaiva siitä tulee kun kuolee.
Mutta niin, en aio mennä terveyteni kustannuksella alipalkattuihin hommiin, työharjoitteluista puhumattakaan. En hyödy niistä yhtikäs mitään.
Täysin tuhlattu elämähän tämä oli.
Hyvää tilanteessasi on se että sinulla on kaupungin asunto ja edullinen vuokra. Oletko käynyt leipäjonoissa? Niitä kannattaa hyödyntää niin voi käyttää ruuasta säästyneet rahat muuhun. Ymmärrän hyvin että haluaisit asua maalla, varmasti voisi löytyäkin joku edullinen talo vuokralle. Siihen tulee tietysti päälle lämmityskulut ja autokin pitäisi olla että kauppaan pääsee. Toki maalla voi asua myös jossain taajamassa kerros- tai rivitaloasunnossa. Kertomuksesi resonoi omaan elämääni koska olen itsekin lähtöisin ongelmaperheestä ja jo lähtökohtaisesti huono-osainen. Sieltä ei niin vaan noustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan siksi voi olla järkeä mennä töihin, että silloin ansaitsisit tulosi itse, etkä teettäisi sitä toisilla.
M40
tuet pitäisi lopettaa, että alkaisi työt kiinnostaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moni elää 1600e nettotuloilla ja niitä harmittaa, kun palkasta jää käteen noin vähän, kun pitää maksaa veroja ap:n kaltaisten työnvieroksujaloisten elättämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha haaveilla omistusasunnosta tuolla palkalla, ellei se ole joku peräkylän pikkukaksio
Mitä järkeä sitten edes käydä töissä, jos ei varallisuus kerry millään tavalla?
Järki on siinä, että sillä työnteolla elätät itsesi, etkä maksata elämääsi muilla.
Näin on ihmiskunta toiminut tuhansia vuosia. Tällainen sossutukien yltäkylläisyys on tähän nähden juuri keksittyä hömppää.
On käsittämätöntä kuinka joku voi edes ajatella muuta.
Sen voi ajatella yksinkertaistettuna niin, että jokaisen hengissäpysymisen edellytyksenä olisi metsästää, kalastaa ja viljellä ruokakasveja. Niille jotka eivät kykenisi siihen itse, toiset antaisivat hiukan omasta saalistaan, jokainen hiukan. Näin saataisiin heikko vähemmistö pysymään hengissä.
Sitten joku alkaisi tekeytyä sairaaksi, kun tietäisi että toiset huolehtivat jokatapuksessa ja antaisi näiden nähdä vaivan puolestaan.
Luonto hoitaisi em. tilanteessa ongelman ennenpitkää, mutta sosialismissa tämä kieroutuma sallitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin mahdoton ajatuskin muuttaa halvempaan asuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos säädyllinen asunto maksaa liikaa, osta säädytön asunto. Jopa Helsingissä saa kyllä yksiöitä ainakin sata tonnia halvemmalla kuin tuo 250000. Eivät ne mitään kaunokaisia ole mutta köyhällä ei ole valinnanvaraa.[/quote
Ja jossain lähiöyksiössäkö sitten pitäisi asustella vuosikymmenet...Kuulostaapa todella ilahduttavalta ja kannustavalta.Ei ehkä motivoi kaikki tuollainen
Ei siellä kukaan käske vuosikymmeniä asua. Jutun juoni on se, että pitää päästä käsiksi siihen ensimmäiseen omistusasuntoon. Lainanlyhennys ja yhtiövastike on luultavasti halvempi kuin noin korkea vuokra tai korkeintaan samansuuruinen. Kun siitä surkeasta asunnosta on maksettu, kuukausilyhennyksestä riippuen lainaa pois esim. kolme tai tai viisi vuotta, niin sen surkean asunnon arvo on noussut ja lisäksi siitä omistaa jo ison osan. Silloin se myydään pois ja vaihdetaan mieluisampaan, kun on onnistuttu arvoonousulla, lainaa lyhentämällä ja pienellä yhtiövastikkeella kerryttämään omaisuutta niin, että paremman asunnon käsirahaan on varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä saisit silloin asumistukea, yrität vaan hakea syytä ettet pääse töihin, pummi. V***ttaa että KELA korvaa noinkin paljon kaltaisesi pummin asumisia toimeentulotuella.
Sellaista se ap on, että siellä Helsingissä on vaan asuminen ihan liian kallista, täällä kehäkolmosen paremmalla puolella tuo palkka riittää kyllä. Sulla ei nyt oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin unohtaa se omistusasunto, tai hommata puoliso tai kämppis jonka kanssa ostaa yhteinen asunto. Sinä olet ikäsi asunut samalla paikkakunnalla niin olet niin älyttömän rajoittunut ja elät pienessä kuplassa. Kannattaisi vähän elämänsä aikana liikkua enemmän kuin siellä yhdessä pienessä ympyrässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tilanne tosiaan.
Eipä se paljoa motivoi jos palkka 1600 ja vuokran jälkeen jää 700...Siitä pois vielä työmatkat, töissäkäyntiin tarvittavat vaatteet/ruoka niin ollaan lähellä perustoimeentulotuella elävää.
Ja lisäksi työllisenä menettää monia etuja esim. uimahalli nousee 3e -> 6e kerta kun menee töihin.
Asuntojen hintojen pitäisi tulla alas ja palkkojen mennä ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin töihin ja samalla opiskelisin uudelle, paremminpalkatulle alalle.
Miten voi opiskella jos on töissä täyttä viikkoa?
Voi luoja. Ettekö ole kuulleet monimuoto-opinnoista, opiskelusta työn ohella, oppisopimuskoulutuksesta?
Ja mitään kelan opintorahoja ei kannata edes ajatella. Työssäkäyvä voi hakea työllisyysrahaston aikuiskoulutustukea, jonka määrä perustuu viimeisimpiin palkkatietoihin.
Ja opiskelijoilla on tietenkin opiskelijan edut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin töihin ja samalla opiskelisin uudelle, paremminpalkatulle alalle.
Miten voi opiskella jos on töissä täyttä viikkoa?
Voi luoja. Ettekö ole kuulleet monimuoto-opinnoista, opiskelusta työn ohella, oppisopimuskoulutuksesta?
Ja mitään kelan opintorahoja ei kannata edes ajatella. Työssäkäyvä voi hakea työllisyysrahaston aikuiskoulutustukea, jonka määrä perustuu viimeisimpiin palkkatietoihin.
Jos on ikänsä ollut työtön niin menee hetki saada aikuiskoulutustuen edellyttämä työkokemus täyteen. Plus pitää tosiaan olla se työpaikka, josta jäädä opintovapaalle.
Itselläni riitti työhistoriaa, mutten voinut jäädä opintovapaalle määräaikaisesta työstä. Opiskelin työn ohella sen verran kuin pystyin, ja määräaikaisen työn päätyttyä työkkäri arvioi opinnot sivutoimisiksi. Sain siten jatkaa opintoja työttömyysturvalla. Onneksi, sillä ansiosidonnainen oli huomattavasti parempi kuin opintotuki.
Tai sitten tekee kuten minä tein, eli
- työpaikan hakeminen periferiasta
- Kelan liikkuvuusavustuksen (yli tuhat €) hakeminen
- kaksi vuotta töitä 1500 €/kk palkalla
- asuen 400 €/kk isossa kaksiossa (vuokralaisen markkinat täällä)
- kaikki säästöön, mitä saa
- tilannekatsaus 2 vuoden kuluttua: kehvatsu, mulla on kymppitonnin säästöt!
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo yhtälö toimikaan. Saman saat tekemättä mitään, toki jokainen päättää minkä itseisarvon työlle laskee. Eläkekään ei hirveästi matalapalkalla kartu, etenkin jos on pätkätöitä tai työllistystukihommia.
Pummilla eläminen on tietyillä tänne haalituilla ihmisryhmillä ihan hyväksytty normi, joten en siitä kävisi huonoa omaatuntoa kantamaan. Perustoimeentulolla eläminen ei ole mukavaa, rahat ei riitä ja joka pennistä olet tilivelvollinen kelalle. Säästää et voi, eikä niistä penneistä paljoa jäisikään.
Itsekin mietin mitä tekisin. Kärsin lapsuuden huono-osaisuudesta, henkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä ja niukin naukin selvisin hengissä. Sen perään pätkätöitä, masennus kun menneisyyden luurangot rojahtivat kaapista ulos. Sain opiskeltua ammatin 10v sitten, mutta valmistuttuani työpaikat alalta katosivat. Sitten petti fyysinen terveys, sydän meinasi yskäistä viimeisen kerran ja muutakin kremppaa ilmeni. Pätkätöitä kuitenkin jaksoin tehdä.
Nyt olen keräillyt itseäni viimeiset pari vuotta.
Vuokrakämppä, ei perintöä tulossa, parisuhdemarkkinoilla pari epäviisasta valintaa. Sen verran rikkinäiseksi alkutaival jätti että en vaan osannut.
Se vaan on fakta, että nyt 53-vuotiaana tää homma on nyt taputeltu. Itseäni en kykene tässä elämässä pois stadin vuokrakämpästä ostamaan. Ja eläke ei tule menemään yli minimin. Maalle haluaisin asumaan mutta minkäs teen.
Vanha doku vanhempani vielä hengissä ja mustamaalaa minua sukulaisille. Riesa se on ollut aina ja en halua ajatellakaan mikä maanvaiva siitä tulee kun kuolee.
Mutta niin, en aio mennä terveyteni kustannuksella alipalkattuihin hommiin, työharjoitteluista puhumattakaan. En hyödy niistä yhtikäs mitään.
Täysin tuhlattu elämähän tämä oli.
Kyllä se kannattaa vaan sitten muuttaa sinne maalle, mitä sulla on hävittävää? Maalta saa jopa 20 000 eurolla oman asunnon tai jopa jonkinlaisen talon, jos onnistut jotain pientä työtä saamaan sen verran että lainan saat. Tai menet sinne vuokralle, siellä saa jo 300-400 eurolla ihan ok kämpän, ja asumistukea siihen. Siellä etsit uusia harrastuksia, kavereita jopa puolison. Maalla on aina poikamiehiä joilla ei ole suuria vaatimuksia naisen suhteen.
https://www.etuovi.com/kohde/s29438?haku=M1820725020
Kato nyt tämäkin Jurvassa, joka kuuluu nykyään Kurikkaan. Kurikan keskustaan n. 20km, hyvän kokoinen oma tontti jossa voi viljellä perunat ja muut, itselleen, Kurikassa on kauppoja ja toki Jurvassakin jotain on, ja Seinäjoki on suht lähellä, siellä on sitten kaikki mahdollinen ja tapahtumia Tangomarkkinoista Provinssirokkiin joka lähtöön. Ilmajoella lentokenttä, Seinäjoelta pääsee junalla helposti mihin vaan.
Kurikka on vauras kaupunki ja siellä on rehti meininki, hyvä paikka asua. Halpaa elämistä ja mistään et jää kulttuurisestikaan paitsi, rientoja piisaa.
Ei tuo yhtälö toimikaan. Saman saat tekemättä mitään, toki jokainen päättää minkä itseisarvon työlle laskee. Eläkekään ei hirveästi matalapalkalla kartu, etenkin jos on pätkätöitä tai työllistystukihommia.
Pummilla eläminen on tietyillä tänne haalituilla ihmisryhmillä ihan hyväksytty normi, joten en siitä kävisi huonoa omaatuntoa kantamaan. Perustoimeentulolla eläminen ei ole mukavaa, rahat ei riitä ja joka pennistä olet tilivelvollinen kelalle. Säästää et voi, eikä niistä penneistä paljoa jäisikään.
Itsekin mietin mitä tekisin. Kärsin lapsuuden huono-osaisuudesta, henkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä ja niukin naukin selvisin hengissä. Sen perään pätkätöitä, masennus kun menneisyyden luurangot rojahtivat kaapista ulos. Sain opiskeltua ammatin 10v sitten, mutta valmistuttuani työpaikat alalta katosivat. Sitten petti fyysinen terveys, sydän meinasi yskäistä viimeisen kerran ja muutakin kremppaa ilmeni. Pätkätöitä kuitenkin jaksoin tehdä.
Nyt olen keräillyt itseäni viimeiset pari vuotta.
Vuokrakämppä, ei perintöä tulossa, parisuhdemarkkinoilla pari epäviisasta valintaa. Sen verran rikkinäiseksi alkutaival jätti että en vaan osannut.
Se vaan on fakta, että nyt 53-vuotiaana tää homma on nyt taputeltu. Itseäni en kykene tässä elämässä pois stadin vuokrakämpästä ostamaan. Ja eläke ei tule menemään yli minimin. Maalle haluaisin asumaan mutta minkäs teen.
Vanha doku vanhempani vielä hengissä ja mustamaalaa minua sukulaisille. Riesa se on ollut aina ja en halua ajatellakaan mikä maanvaiva siitä tulee kun kuolee.
Mutta niin, en aio mennä terveyteni kustannuksella alipalkattuihin hommiin, työharjoitteluista puhumattakaan. En hyödy niistä yhtikäs mitään.
Täysin tuhlattu elämähän tämä oli.