Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykypäivän parikymppiset ovat saaneet jo useita burnoutteja?
07.04.2022 |
Johtuuko se somesta vai mistä? Töitä heidän ei tarvitse tehdä kun kela maksaa kaiken.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Itketään heti terapiassa jos töissä ”asiakas katsoi pahasti”. V i t u n lumihiutaleet.
Kuulostaa siltä, että ongelmaa pukkaa sielläkin. Eivät ne muille ivailemalla katoa 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä voi olla myös se, että burnoutin oireet huomataan useammin ja ihmiset ovat avoimempia omasta jaksamisestaan.
Tai sitten nykyisin pidetään burnoutina sitä, kun ei olekaan ihan kaiken aikaa kivaa.
No just näin, kyllä sitä ennenkin raadettiin tehtaissa ja kaivoksissa eläkeikään saakka vaikka suurin osa ei varmasti tykännyt työstään. Se oli vaan kestettävä vaikka hammasta purren. Ennen ihmiset olivatkin sitkeitä ja periksiantamattomia.
Vierailija kirjoitti:
Kun minä olin 20, elämä oli helppoa. Ei ollut nettiä, somea, älypuhelinta, netflixiä, snapchattia, tiktokkia, linkedinniä, instagramia,opetussuunnitelman uudistuksia eikä menestymisen paineita kuin korkeintaan vähän äidille ja isälle.
Mainitsemasi asiat helpottavat elämää. Ennen oli paljon rankempaa ilman noita. Kaikki tieto piti hankkia kirjoista, matkapuhelimen puuttuminen teki elämästä hankalampaa ja elokuvatkin piti mennä hakemaan vuokraamosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minä olin 20, elämä oli helppoa. Ei ollut nettiä, somea, älypuhelinta, netflixiä, snapchattia, tiktokkia, linkedinniä, instagramia,opetussuunnitelman uudistuksia eikä menestymisen paineita kuin korkeintaan vähän äidille ja isälle.
Mainitsemasi asiat helpottavat elämää. Ennen oli paljon rankempaa ilman noita. Kaikki tieto piti hankkia kirjoista, matkapuhelimen puuttuminen teki elämästä hankalampaa ja elokuvatkin piti mennä hakemaan vuokraamosta.
Elämän tempo oli myös huomattavan paljon hitaampaa ja rauhallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä voi olla myös se, että burnoutin oireet huomataan useammin ja ihmiset ovat avoimempia omasta jaksamisestaan.
Tai sitten nykyisin pidetään burnoutina sitä, kun ei olekaan ihan kaiken aikaa kivaa.
No just näin, kyllä sitä ennenkin raadettiin tehtaissa ja kaivoksissa eläkeikään saakka vaikka suurin osa ei varmasti tykännyt työstään. Se oli vaan kestettävä vaikka hammasta purren. Ennen ihmiset olivatkin sitkeitä ja periksiantamattomia.
Ja eläkeikä oli mikä? Sen jälkeen sitten kuoltiin nopeasti pois reilusti alle 70 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan muotia,eihän se ole uhriutuja eikä mikään jos ei oo paria burn outtia ja psykoterapiaa alla ennenku on 25v.
Ja sitten ne, jotka todella tarvitsisivat psykoterapiaa, eivät sellaiseen pääse, kun (pääosin) nuoret tai vähän vanhemmat naiset haluavat vatvoa olemattomia ongelmiaan terapeutin kanssa.
Mä haluisin tietää että mikä sitten teidän mielestä on hyvä syy käydä terapiassa? Ketä on ne jotka oikeesti tarvis terapiaa muttei sinne pääse? Koska vakavia tilojahan ei ole esim. kelan kuntotuspsykoterapialla järkee hoitaa, koska terapiassa kävijän toimintataso täytyy olla hyvä että terapiasta on apua.
Koska on vedetty itsensä piippuun jo lukiossa. Kilpailuhenki? Kyvyttömyys kestää elämän epätäydellisyyttä (kympin tyypit)? Oman elämän esittäminen monen kanavan kautta (insta, face, tiktok, sup)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkojen vaatimukset ja muiden ihmisten (lähinnä asiakaspalvelu/opetus/terveyspalvelut) käytös on lisääntynyt/huonontunut. Pitäisi tehdä enemmän vähemmällä ja kestää kaikkea ilman mahdollisuutta sanoa vastaan. Nykyinen työkulttuuri ei huomioi kovin hyvin mielenterveyspuolen ongelmia ja olettaa jokaisen pystyvän antamaan 110% itsestään ihan kuin oltaisiin samasta muotista valettuja. Toki myös se, että vastoinkäymisten kanssa ei kaikki osaa enää selviytyä koska somessa ei näe kuin onnistumisia ja se luo vain lisää paineita selviytyä mahdottomistakin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minä olin 20, elämä oli helppoa. Ei ollut nettiä, somea, älypuhelinta, netflixiä, snapchattia, tiktokkia, linkedinniä, instagramia,opetussuunnitelman uudistuksia eikä menestymisen paineita kuin korkeintaan vähän äidille ja isälle.
Mainitsemasi asiat helpottavat elämää. Ennen oli paljon rankempaa ilman noita. Kaikki tieto piti hankkia kirjoista, matkapuhelimen puuttuminen teki elämästä hankalampaa ja elokuvatkin piti mennä hakemaan vuokraamosta.
Ennen ahdisti pelkkä odottaminen, kun ei ollut älypuhelinta mitä käyttää. Kyllä nykynuorilla on helppoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo nuoruus ja on saatu kaikki. Ei kestetä vastoinkäymisiä joita jokainen joutuu elämässään kohtaamaan.
On synnytty laman keskelle, koettu finanssikriisiä ja viimeiset vuodet ovat menneet näin koronan ja nyt ton Ukraina homman kanssa. Bensa, ruoka ja kaikki muu tulee kallistumaan huomattavasti, mutta palkka polkee paikallaan. Kyllä. Liian helppo nuoruus sen täytyy olla. Montako näistä olet kokenut ennen 30 vuoden ikää?
Vierailija kirjoitti:
Yhä harvempi saa töitä ja ne jotka saavat joutuvat tekemään niiden työttömienkin osuuden.
Näinhän se on. Työelämä on koventunut. Lisäksi aikamonessa paikassa lähtökohta on että mitäs prinsessat, täällä ei sitten vaan selfieitä räpsitä, vaikka kokoelämäsi olet voinut niin elää (minä tiedän), hehheh! Kiva fiilis heti kättelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna -41 syntynyt isäni muisteli miten sihteeri aikoinaan 60-70-luvulla kirjoitti paperit sanelun mukaan valmiiksi ja lähetit veivät viestit kirjekuorissa eteenpäin. Se vähän kesti. Sitten toki oli telefax... Moni asia muuttui kun tuli sähköposti. Isä oli työmatkalla pari päivää ja sähköpostissa pari sataa viestiä... joita sihteeri lajitteli tiedoksi / odottaa välitöntä reagointia kasoihin. Nykyään ei monella ole enää sitä henkilökohtaista sihteeriä.
Vierailija kirjoitti:
Vertailu lisääntynyt. Somessa kerrotaan vain onnistumisista eikä siitä että ei onnistunut.
Elämä on enemmän 24:7 ja on vähemmän aikaa palautumiselle ja unelle, älylaitteet on sängyssäkin.
Työelämässä mitataan enemmän ja voi olla aika minuuttiaikataulu.
Selfhelp-kirjoista ja lehdistä opittu että syöminen, suhteet, palautuminen ja muukin on suorituksia mistä voi suoriutua eri tavoilla.
Tässä herääkin aiheellinen kysymys. Kannattaako somessa olla, jos se aiheuttaa ongelmia? Onko siellä instassa tai vastaavissa oikeasti niin tärkeää ja välttämätöntä tietoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertailu lisääntynyt. Somessa kerrotaan vain onnistumisista eikä siitä että ei onnistunut.
Elämä on enemmän 24:7 ja on vähemmän aikaa palautumiselle ja unelle, älylaitteet on sängyssäkin.
Työelämässä mitataan enemmän ja voi olla aika minuuttiaikataulu.
Selfhelp-kirjoista ja lehdistä opittu että syöminen, suhteet, palautuminen ja muukin on suorituksia mistä voi suoriutua eri tavoilla.
Tässä herääkin aiheellinen kysymys. Kannattaako somessa olla, jos se aiheuttaa ongelmia? Onko siellä instassa tai vastaavissa oikeasti niin tärkeää ja välttämätöntä tietoa?
No jos nykyään sosiaalinen kanssakäyminen hoidetaan noiden kanssa, niin kukapa nuori haluaisi eristäytyä ikätovereistaan, heidän kuulumisistaan ja muista asioista, jotka yhdistävät ihmisiä. Harva haluaa olla niin erilainen ja irrottaa itsensä muista ihmisistä, varsinkin ystävistä. Eihän siellä mitään elintärkeää tietoa ole, mutta ei se ole tässä olennaista. Teininä ja parikymppisenä tuollaiset asiat on todella tärkeä osa elämää.
Vinkki nuorille:
- Jos some ahdistaa, laita some kiinni
- Kaytät puhelinta liikaa, sammuta puhelin
.. samaa kaavaa voit käyttää muihinkin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo nuoruus ja on saatu kaikki. Ei kestetä vastoinkäymisiä joita jokainen joutuu elämässään kohtaamaan.
Tällaiset kanssa jos on joutunut elämään, en yhtään ihmettele mitään puhjenneita mielenterveyden oireita.
80luku oli vielä alkuun aika rentoa.
Sitten meidät vietiin USA-malliseen kilpailuun.
Maidon hinta ei ollut enää vakio. Nyt on jo n. 45 maitotuotetta.
Totuudesta pako on yksi oire "tiedon" ja viihteen lisääntyessä.
Nyt Jopa sodalla pyritään johonkin vanhaan hyvään totuuteen?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ainakin yliopisto on järkyttävän rankkaa. Ja kaverit sanoo samaa.
Siinä tapauksessa kannattaisi siirtyä johonkin paremmin omia kykyjä vastaavaan paikkaan. Terveisin FT.
Tämä. Kaikki vaan harrastealojen kautta kortistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ainakin yliopisto on järkyttävän rankkaa. Ja kaverit sanoo samaa.
Miten ajattelit pärjätä töissä jos p*ska valahtaa lahkeeseen jo opiskeluaikana?
Töissähän käydään opiskeluaikana. Etkö itse käynyt?
uhriutuminen alkaa jo lapsena koska vanhemmat iskee otsaan erityislapsi leiman. diagnooseja on peruskoulun jälkeen vähintään kymmenen.