Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä ei siedä mitään koruja...
29.09.2015 |
Olen saanut tosi tiukan kasvatuksen ja korujen käyttö ei koskaan ollut meillä sallittua. Nyt kun olen muuttanut omaan asuntoon ja maksan itse elämiseni, en tarvitse enää lupaa koruihin. Sinä päivänä kun täytin 18v otin korvikset ja ostin itselleni ensimmäisen kaulakoruni.
Poikaystävä kuitenkin inhoaa korujani. Hänen mielestään yritän esittää jotain mitä en ole. Siksi en hänen seurassaan niitä ole viime aikoina käyttänyt. Täytin 18 siis pari viikkoa sitten.
Myöskin kun käyn lapsuudenkodissani en kehtaa koruja pitää ja reiät peittänyt meikkivoiteella, pidän myös hiukset auki korvien edessä koska tiedän että varsinkin isäni saisi raivokohtauksen. Sillä ei ole niin väliä kun ei siellä tarvitse niin usein käydä, mutta miten saisin poikaystävän hyväksymään korut? Hän on 20-vuotias ja saanut saman kasvatuksen kuin minä.
Kommentit (51)
Sen kun vaan käytät just niitä koruja mitä haluat! Jos se ei poikaystävällesi kelpaa niin hanki sellainen poikaystävä joka ne hyväksyy ja jätä tuo niuhottaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olette lestadiolaisia? -ko?
Jos et halua elää kuten lapsuudessa, niin suosittelen katselemaan toisenlaisen poikaystävän. Maailmankatsomusta toisessa on vaikea muuttaa. Sinä muutut ihmisenä ja alat ehkä katsoa lapsuuttasikin toisin silmin. Poikaystävää on hankala muuttaa. Usko pois, kokemusta on
N vm -70
vl-tausta molemmilla. Aion erota mutta vasta sen jälkeen kun isäni on kuollut, en halua aiheuttaa hänelle niin kamalaa järkytystä.
Elän omassa kämpässäni muuten ihan normaalia elämää, katson telkkaria, kuuntelen musiikkia, kävin jopa baarissa kerran.
Ap
Et voi elää elämääsi vanhempiasi varten. Luulisi, että isäkin on vain tyytyväinen jos tytär lähtee suhteesta, jossa käytetään henkistä väkivaltaa! Käytä koruja jos tahdot, käytä meikkiä jos tahdot. Tai osta ristikaulakoru, luulisi ettei kenelläkään ole siihen nokan koputtamista.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 10:09"]vl-tausta molemmilla. Aion erota mutta vasta sen jälkeen kun isäni on kuollut, en halua aiheuttaa hänelle niin kamalaa järkytystä.
Elän omassa kämpässäni muuten ihan normaalia elämää, katson telkkaria, kuuntelen musiikkia, kävin jopa baarissa kerran.
Ap
[/quote]
Mitäs poikaystävä on mieltä tuosta eroamisesta? Jos korut jo ovat noin iso ongelma, niin mites sitten tuollainen oikeasti iso asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 10:09"]
vl-tausta molemmilla. Aion erota mutta vasta sen jälkeen kun isäni on kuollut, en halua aiheuttaa hänelle niin kamalaa järkytystä.
Ap
[/quote]
Jaa, onko isäsi vanha tai vakavasti sairas, kuinka kauan aiot oman elämäsi uhrata isäsi takia? Sitäkö Jumala haluaisi?
Mieheni ei hyväksynyt aluksi meikkaamista ja miespuolisia kavereita. Molempia on edelleenkin ja mies saa olla mitä mieltä lystää. Tai no, mieli muuttui jo vuosikausia sitten, että paskaako sillä on edes väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten perhe hyväksyy sitten meikin jos ei koruja
Meikkaan vain kevyesti ja poikaystävä ei tätä edes juuri huomaa. Sanoi että ok esim. se että tasoitan finnejä meikkivoiteella, kunhan en mitään sotamaalausta tee. Kun käyn kotikotona en meikkaa.
isä on vanha ja myös sydänsairaus, mahahaava ja diabetes. Elinaikaa max. viitisen vuotta jos ei ihmeitä tapahdu. Hän on sitä sukupolvea että mies laatii säännöt perheessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ole sitten onneton ja tuhlaa elämäsi ihmisen kanssa, joka pahoinpitelee sinua henkisesti. Oma on valintasi. Mitäpä jos isäsi haluaa nähdä sinun menevän naimisiin ja haluaa ehtiä nähdä sinun lapsiasikin?? Teetkö ihan isän mieliksi?
Ai että 5 vuotta! Ymmärtäisin jotenkin 5 viikkoa.
Jospa alottaisit itsenäistymisen jo tänään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos poikaystäväsi ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet haluamatta muuttaa tai säätää tekemisiäsi hän ei todellakaan ole sinua varten.
Itse nuorena seurustelin vähän aikaa miehen kanssa joka halusi päättää kaikesta. En olisi saanu meikata, en käyttää koruja jotka ei ollut lähes huomaamattomia. Lopulta se meni niin pitkälle että hän alko päättä millaisia vaatteita saisin pitää. Onneksi isoäitini oli järkevä ja piti minulle kunnon puhuttelun. Sai jäkeä päähäni.
Lopulta sanoin miehelle ettei meidän elämästä voi tulla mitään. Minä olen aikuinen ihminen ja osaan itse päättää mitä puen päälleni, meikkaanko vai en ja kätänkö koruja vai en. Vuosien varrella olen monseti kiittäny isoäitiäni että laittoi minun päähän järkeä. Olen sivusta seurannu tän miehen elämää tuttavien kautta. Ei ole hänen vaimollaan helppoa eipä totiesesti. Itselläni on ihana mies ja perhe. Eikä minun tarvitse olla muuta kuin oma itseni. Eikä puolisoni halua päättää asioistani.
Ei se ole helppoa erota, hyvä se on sieltä sanoa. Olisitteko itse valmiita lähtemään suhteestanne jos vaikka poika/mies ei pidä jostain vaatteestanne ja kieltää sen käytön?
Meillä on aina isä päättänyt näistä asioista ja kun oli ajoittain sairaalassa niin silloin vanhemmat veljet. Olen ollut ns. normaalien ihmisten maailmassa vasta muutaman viikon!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalissa suhteessa toinen osapuoli ei kiellä toista elämästä niinkuin haluaa, ylipäätään aikuiselta ihmiseltä ei voi "kieltää" mitään. Ei vaatetta, ei korua, ei tekemistä, ei menemistä. Parisuhde on tasavertainen suhde, jossa kunnioitetaan toista ihmistä ja hänen tapaansa olla ja elää. Toki asioista keskustellaan ja sovitaan, mutta toista ei voi "määrätä".
Olet ap vielä nuori ja sinulla on elämä edessä. Mieti mitä elämältäsi haluat ja elä sen mukaan - muiden ihmisten mielipiteistä välittämättä. Ymmärrän, että sinulla on tässä opettelemista, mutta tosiaan, mieti miten elämäsi haluat elää. Itsenäisenä, tasavertaisena kumppanina vaiko toisen määräiltävänä?
kyllä se on helppo täältä sanoa kun me tiedetään mikä vapaus sua täällä odottaa eroa nyt!
Kyllä mä eroaisin. Muutenkaan en seurustelisi uskovaisen kanssa, saati vl:n. Toki kysyn poikaystävältä mielipiteitä joistain vaatteista ja koruista, mutta en todellakaan jäisi suhteeseen, jossa poikaystävä määräisi mitä saan ja mitä en saa käyttää ja tehdä.
Minun isä on alkoholisti, diabeetikko, sydän- ja verisuonisairas, ja sen kuolemaa on "odotettu" about 20 vuotta, ja vielä tuo vaan porskuttaa eteenpäin. Että joo.
Luulen, että sinulla on edessä tie yhteisöstä ja sen miespuolisista suunnanmäärääjistä erkaneminen. Jos olisit onnellinen ja tyytyväinen vl-yhteisössä, et varmaan alun perinkään olisi korviisi reikiä ottanut ja et meikkailisi. Ja olisit asioista samaa mieltä poikkiksen kanssa.
Tie on hankala, mutta tsemppiä siihen!
Täälläkin palstalla muslimeja haukutaan koko ajan, mutta kysynpä ihan uteliaisuudesta että mikä ero on jollain muslimeilla ja vanhoillislestadiolaisilla jos isä ja veljet sanelevat perheen säännöt jota sitten synnytyskoneiksi alistetut naiset orjallisesti noudattavat? Ihan samalta minusta kuulostaa. Paitsi että vanhoillislestadiolaisuus on ihan supisuomalainen kristillinen lahko jonka oppeja noudattavat supisuomalaiset ihmiset.
Te ootte jotain lestoja tms vai? Joko teet niinku poikkis käskee ja luovut koruista jne, tai sit luovut määräilevästä poikaystävästä ja tutustut maalliseen masilmaan. Suosittelen lukemaan Orwellin 1984.