Onko sinullakin kireä ja helposti suuttuva mies?

Ei onneksi enää. Toinen aviomies on ollut rinnalla jo kohta 20 vuotta, ihan eri luonteinen. Mt-ongelmatkaan eivät ole syy kohdella puolisoa ja perhettä huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ilmeisesti itse tuollainen kireä. Keittää niinsanotusti helposti yli. Mutta toisaalta lepytetty todella nopeasti ja pyydän aina anteeksi käytöstäni. Toki yritän ettei ylilyöntejä tapahtuisi, mutta pointtina siis se että olen juuri se joka kiroilee liikenteessä tai hermostuu toimimattomalle tietokoneelle. Ja olen siis nainen.

Mies sitten ei kestä tätä kireyttä tai sitä että minulla tunteet ailahtelee. En myöskään saisi surra tai huolehtia mitään. Ja olen aikamoinen murehtija. Mies sitten raivostuu näistä minun negatiivisista tunteistani, ja usein osoittaa raivoisa vasta kun oma negatiivinen tunnetilani on jo mennyt ohi. Mutta hän on pitkävihainen. Saatetaan sitten olla vuorokausi riidassa sen takia että minä olen ”tiuskaissut”, mitä en itse välttämättä edes ole laittanut merkille. Ymmärrän että miestä ärsyttää tapani reagoida asioihin, mutta tuntuu että oma elämäni menee hukkaan odotellessa että mies joskus leppyisi. Pyytelen aina sata kertaa anteeksi ja pahoittelen käytöstäni, mies ei anna anteeksi ja jatkaa mököttämistä ja lapsiltakin menee viikonloppu tämän takia pilalle. Mutta tässä kun kuin ap:n aloituksen niin kuulostaa vielä ahdistavammalta, meillä ei sentään rahasta tarvitse esimerkiksi riidellä. Meillä ehkä niin päin että minä hermostun sotkusta tms ”turhasta” mutta mies sitten raivostuu minun reaktiostani eikä saa kiukkuaan sammumaan.

Kuulostaa siltä, että ette ole tempperamenteiltänne yhteensopivia.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni on myös sellainen, että suuttuu ihan mitättömistä ja typeristä asioista. Jos vaikka lattialle valuu vettä tiskikoneesta enkä huomaa sitä heti, niin raivostuu että nyt lattia on lopullisesti pilalla. Suuttuu siis vahingoista, mutta kun hänelle tapahtuu vahinko, niin ei tietenkään siitä hermostu. Mutta mieheni on siitä vaikea luonne, että hänen käytöksensä on epäjohdonmukaista, eli joskus raivostuu jostain asiasta silmittömästi, ja joskus toiste, kun sama vahinko tapahtuu niin ei suutu ollenkaan. On siis todella vaikea ennustaa mistä hän milloinkin suuttuu. Tuntuu, että en voi olla kotona oma itseni. Minun täytyy jatkuvasti miettiä mitä sanon ja mitä teen, elän elämääni niin, etten vain suututtaisi miestäni. Olen miettinyt paljon eroa, mutta olisi helpompi erota jos aloite tulisi mieheltä. Miten tuollaisesta raivohullusta pääsee eroon ilman, että itse pääsee hengestään? Mies ei aloitetta ole tehnyt, varmaan kun on saanut haluamansa eli naisen, joka pysyy kontrollissa, ja pesee pyykit ja tekee ruokaa. Jos oikein paljon pistän vastaan, tukee kuvioihin väkivalta. Niin kertokaa te, jotka sanotte että miksi ette vain eroa, että miten tällaisesta suhteesta erotaan? Kuvitelkaa tilanne, että sanon miehelle että haluan erota. On todella suuri riski että tulee turpaan. Joskus mietin jopa niin kamalia asioita,että en pääse eroon mielestäni kuin niin, että hän kuo!ee. Omatunto kolkuttaa kun tämmöisiä olen ajatellut mutta tilanne on ihan mahdoton.

Ymmärrän täysin sinua. Samoja mietteitä ollut.

up

Pakko tulla päivittämään tilannetta, Ap täällä. Olen edennyt elämässäni askeleen eteenpäin ja päässyt sikäli eteenpäin, että olen alkanut rakentaa elämälle turvallista pohjaa hakemalla itse palkkatöihin. Keväällä näiden alkuperäisten tekstien aikoihin elämääni astui onnenpotku ja pääsin huipputyöpaikkaan hyvällä palkalla.

Mies on on vielä raivokas ja pahantuulinen. Sen suhteen mikään ei ole muuttunut. Hän on kuitenkin käsittänyt sen, että saatan lähteä ja hänen huonolla käytöksellä tulee olemaan osallisuutensa siihen miksi.

Oloni on vapautunut, sillä tiedän että tulen pärjäämään hyvin taloudellisesti lasten kanssa.

Ap

Ei ole ja jos olisi niin olisin heti eronnut. Mieheni on hyvin rauhallinen ja hiljainen hissukka. Ei suutu eikä ärähdä mistään. Ei ole aihettakaan ollut suuttua vaan tulemme toimeen todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kuin mun mies. Monesti olen sanonut hänelle, meillä kun on hyvä puheyhteys, että mä ja lapset eletään täällä kuin huopatossutehtaalla, yritetään olla mahdollisimman näkymättömiä ettei mies suutu. No tästä hän suuttuu ja väittää että mä olen se raivohullu. Jotenkaan ei osaa nähdä tätä piirrettä itsessään.

Laskut maksetaan isossa läjässä kerran kuussa ja se on mun kuukauden inhokkihetki, silloin on raivoamista aivan varmasti luvassa. Ja kaikkien laskujen suurin syypää olen minä, tietysti. Hermostuu myös kovasta äänestä, jos vaikka vahingossa jotain kaatuu tai menee rikki, siis kaikesta mitä ei ole etukäteen "käsikirjoitettu". Ihmettelen miten työssään pärjää, kun kotona ei kykene mihinkään.

Itse olen tällä hetkellä ihastunut toiseen, siis mitään ei olla toisillemme tunteista puhuttu enkä siis ole ihastuksen kanssa mitään tehnyt. Nautin vaan tästä energiasta mitä ihastumisesta saan ja se auttaa mua tällä hetkellä tässä arjessa. Heti kun lapset aikanaan muuttavat pois kotoa, silloin viimeistään eroan miehestä ja nautin loppuelämäni itsekseni.

Miksi roikotat lapsiasi tuossa pas kassa? Lähde nyt niin tuhot ovat pienemmät.

Tätä olen itsekin pohtinut ja syitä riittää. Esim joutuisimme muuttamaan pois, koska mies on varakkaampi. Lapsilla on täällä niin hyvä kaveriverkosto ja hyvä koulu. Heidän koko elämänsä muuttuisi.

Tiedän, että mieheni ei sietäisi eroa, olemme asiasta keskustelleet. Hän ei suostuisi siihen. Ja uskon, että kostaisi sitä jotenkin. Suoraan sanoen en siis uskalla, olen liian arka.

Ja mies on paljon töissä, paljon työreissulla ja saamme lasten kanssa elää täällä ilman häntä. Ne ovatkin aina onnellisimpia hetkiä, tästäkin olen monta kertaa miehelle sanonut, miten olemme täällä onnellisempia ilman häntä, että yrittäisi muuttaa käytöstään eikä olla jatkuvasti niin pahalla tuulella.

Ero ei siis tulisi yllätyksenä hänelle, tai no ainahan ne miehille tulevat vaikka naiset vuosia tunteistaan puhuisivat. Mutta se muuttaisi meidän kaikkien elämää niin paljon, että vaakani kallistuu siihen, että ei kannata.

Eikö vaaka kallistu siihen, että lastesi elämä ei mene pilalle?? En voi käsittää.

Ap vaikuttaa vihaiselta incelnaiselta ilman seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa vihaiselta incelnaiselta ilman seksiä.

Kuulostat yläastemieheltä. Mene reppana hoitoon.