Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveys menee kohta (unihalvaukset)
28.09.2015 |
Saan unihalvauksia pahimmillaan n. viidesti viikossa. En tiedä mitä h*lvettiä olen elämässäni tehnyt niin väärin että saan elää tätä jatkuvaa painajaista, kävin viime yönä ainakin viidesti vessassa enkä nukkunut käytännössä kuin ihan lyhyitä pätkiä. Syynä unihalvaukset. Syön monipuolisesti, urheilen paljon, nukun tyyny pään alla ihan peruspatjalla.
Nämä unihalvaukset ovat menneet ihan sairaiksi. En jaksa edes keskustella aiheesta kenenkään kanssa jolla ei omakohtaista kokemusta näistä ole. Kun tunnen että se on tulossa, on ihan turha yrittää nipistää itseään, se vain siirtää sitä halvausta. Jos se on tullakseen niin se tulee eikä siitä pääse eroon. Onko aivoissa jokin virhetila? Mistä tämä edes johtuu? Joka ikisen unihalvauksen aikana tiedostan sen olevan "pelkkä" unihalvaus ja hallusinaatio, mutta joka ikinen kerta mietin miten ihmeessä se tilanne mikä tapahtuu voi olla niin selvä ja voimakas, että mitään vastaavaa ei normaali elämässä koe. Nykyisin jo ajattelen tunteen lähestyessä ettö jaahas, ollaanko sitä tällä ketaa pari minuuttia junaradan kiskoilla vai hyökkääkö musta demoni ikkunasta vai räkättääkö joku miljardilla desibelillä korvaan. Se energia mikä siihen fokusoituu on järjetön ja tunnen itseni niin riivatuksi että en edes itse koe olevani enää tilanteessa millään tavalla läsnä. Tämä normaali elämä tuntuu ihan unihötöltä unihalvauksiin verrattuna, mistä edes tiedän että ylipäätään voin luottaa aisteihini nyt?
Kerran elämässä olen kokenut ruumiista irtautumisen. Se tuntui kirjaimellisesti juuri siltä että mieli ja ajatukset irtosi kropasta, lähti ensin hiljaa kohoamaan katon läpi kun ruumista vietiin ambulanssiin, sen jälkeen oli sinistä, sen jälkeen vauhti oli jotain mitä en tiennyt olevan olemassakaan, kunnes olin jossain missä oli tumman sinistä ja keltaisia pisteitä. En minä vaan päässyt mihinkään loisteputkeen tai ihanaan paikkaan, muistan vaan että halusin niin paljon takaisin ilmoittamaan muille että kuolin. Luulin siis kuolleeni kun lähdin irtoamaan ja oli maailman hirvein tunne kohota hitaasti ylöspäin ilman että pystyi ilmoittamaan tapahtuneesta muille. Hämmästys olikin suuri kun heräsin heilahdukseen. Samanlaiseen, mikä tulee kun on nukahtamassa ja yhtäkkiä herää siihen että kroppa kiskaisee, tai jos luulee putoavansa johonkin. Sen jälkeen aloin itkemään.
Milläs kerrot jotain tällaista muille ihmisille ja koitat saada apua? Jos en olisi itse kokenut vastaavaa olisin varma että ajattelisin suurinpiirtein "ei hitto mikä hullu, hakeudu hoitoon." Arki pyörii muuten ihan normaalisti, olen keskinkertaisesti menestynyt työelämässä ja urheilussa. En urheilussa millään huipulla mutta Suomen mittakaavalla hyvin. Olen sosiaalinen, ystäväpiiri suhteellisen laaja. Kukaan ei ikinä uskoisi lukuunottamatta yhtä ystävää joka näki tilanteen kun olimme arviolta 17-vuotiaita. Tunnen olevani kaikinpuolin niin tavallinen ihminen kuin olla voi, miksi koen jotain tällaista? Miksi yöt ovat yhtä h*lvettiä? Onko minulla aivosyöpä vai mistä kiikastaa? Mikä unihalvauksia ylipäätään aiheuttaa ja onko mitään tehtävissä? Jotain häikkää aivojen rakenteessa käsittääkseni täytyy olla, kannattaako mennä magneettikuviin? En enää jaksa tätä, olen niin väsynyt siihen että tämä vain jatkuu vuodesta toiseen. Alan olla niin väsynyt että jaksaminen on äärirajoilla, olisin ikionnellinen jos saisin nukuttua edes 4h/yö yhteen putkeen. En voi edes sanoa totutta mistä väsymykseni johtuu.
Kommentit (33)
Selällään nukkuminen aiheuttaa niitä minulla. Viimeisimmästä unihalvauksesta on aikaa, mutta en siltikään uskalla nukkua selällään vaikka mieli tekisi. Päiväunet ja epäsäännöllinen unirytmi aiheuttaa unihalvauksia. Olen minä niistä puhunut muille eikä kukaan ole hulluna pitänyt. Niitä on yllättävänkin monilla.
Ensimmäisen kerran kun sain unihalvauksen enkä tiennyt ilmiöstä mitään, luulin tulevani hulluksi ja kokevan jotain yliluonnollista. Kun löysin netistä aiheesta niin olin todella helpottunut.
Rukoilu on ollut mullakin ja se että yritän heilauttaa vaikka sormenpäätä ja päästä siten halvauksesta. Nämä ei kuitenkaan ole aina toimivia; "herään" huomatakseni olevan uudessa unihalvauksessa.
Tsemppiä, mene tutkimuksiin, ethän sinä voi noin jatkaa.:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavaa. Onko sama ko lapsilla yölliset kauhukohtaukset? Jos on niin kokeiles hoitaa unihalvauksia sillä keinoin miten noita lasten kohtauksia hoidetaan.
Mulle on nyt myös alkanu tulemaan unihalvauksia enemmän taas. En saa nukutuks öisin ja joinakin öinä taas en vain enää uskalla nukkua niiden takia.
Olen kuitenkin huomannut, että jos otan illasta melatoniinia niin saan kohtauksia enemmänkin ja silloin ne ovat todella rajuja ja ahistavia. Jos taas jätän melatoniinin pois niin niitä tulee vähemmän ja ovat vähemmän pelottavia. Sitten mulla myös vaikuttaa illan syömiset uniin. Jos siis syön liian raskaasti illasta, niin aivan taattua on, että yö menee valvoessa. Myös makuuhuoneen lämpötilaan reagoin todella herkästi. Jos makkarin lämpö nousee 20 ja yli niin valvotut yöt ovat taattuja. Siksi nukunkin ikkuna auki ympäri vuoden ja pidän makkarin lämmöt siinä 16-18 asteessa.
Sinun kannattaa tosiaan ap pyrkiä neurologin puheille tuosta jos tunnet olevasi ns nurkkaan ahdistettu kohtausten kanssa. Mä taas oon toisaalt tottunut niihin ja tiedän, että mulle niillä vain yritetään kertoa asioita. (Ja nyt mulle varmaan huudellaan lääkkeistä, mut ihan sama.)
Nyt kannattaakin ensimmäisenä tosiaan ap viilentää makkaria ja syödä illasta mahdollisimman kevyesti ja juoda mahdollisimman vähän. Kaikella on merkitystä uniimme.
Onko muuten täyskuulla vaikutusta sinuun milloinkaan? Itse en nimittäin ole nyt tässä viikkoon nukkunut öisin 4 tuntia enempää kiitos tuon täyden kuun. Ja viime yön unet jäi vieläkin lyhyemmiksi. Ihan vain tuon kuun takia. Moni mulle sanoo, et "tottakai se täyskuu valvottaa ku tiiät et se on tulossa ja stressaat asiaa" vaan kun harvoin edes tajuan sen olevan täysi ennenkuin olen sen muutaman yön valvonut ja miettinyt, et mitäs hittoa. Sitten on asia netistä tarkistettava ja todettava, et piru vie, sehän olis täyskuu taas kerran joka valvottaa. Tai joskus kaverilleni kun asiasta valitan niin hän siitä saattaa sanoa myös.
Toivottavasti saat ap ensiyönä nukutuks hyvin!
P.S. Jotenkin tuntuu, et tekstini on kovin irrallista ja aivan kaikkea muuta kuin sujuvaa ja selkeää, tämä vain kertoo siitä miten väsyksissä olenkaan valvottujen öiden takia. :/
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 08:35"]
Minulla unihalvauksia tuli aikoinaan vain jos nukahdin selälleni.
[/quote]
Tämä. Mullakin on yhden kerran ollut ja nukuin silloin juuri selälläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:45"]
Oliko tämä trolli?
[/quote]
jos olisit joskus kokenut unihalvauksen ja sen kauheuden, et väittäisi tätä trolliksi. Valitettavasti unihalvaukset ovat ihan todellisia, lamaannuttavia ja hirveitä kokemuksia pahimmillaan. "Parhaimmillaankin" inhottavia juttuja.
Joskus olen lukenut, että sana painajainen tulee juuri unihalvauksen tunteesta, siitä paineesta rinnan päällä, kun nukkuu selällään ja tuntuu kuin "joku" olisi rinnan päällä.
17 jatkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain nuorena enemmän, nykyään kausittain. Kun söin unilääkkeitä, oli oireet pahimmat.
Tahdonvoimalla pääsee unihalvauksista irti, ei pidä antaa valtaa pelolle tai sille tunteelle että herääminen ei onnistu vaikka mitä tekisi.
Olen kärsinyt unihalvauksista yli 20 vuotta, nykyään vitutus on vahvempi tunne kuin ahdistus ja jo se auttaa pääsemään irti. Asennonvaihto ja uudestaan nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 09:27"]
Osta unensieppaaja, laita pään yläpuolella, usko siihen, mulla auttoi. Älä syö raskaasti ennen nukkumaan menoa. Harrasta joogaa tai jotain lajia missä pystyt rentoutumaan työstressistä. Ajattele hyviä asioita ennen nukkumaan menoa. Käytä hopeakoruja ja laita parantavia kiviä huoneeseen. Tee iltarukous. t.Itsekin ennen karmeita painajaisia ja unihalvauksia kokeva.
[/quote]
Voi, ei... Tämä neuvo vie juuri päinvastaiseen suuntaan kuin kannattaa suunnistaa, eli nimenomaan tulisi sanoutua irti kaikesta okkultiikasta ja turvata vain Jeesukseen. Ja hyviä neuvoja täällä näytti olevan useampiakin, helpoin varmasti tuo kyljellään nukkuminen.
Ne tulee useimmiten vain selälläään. Vaihda asentoa.
Stressi, univaje ja epäsäännöllinen elämä lisää niitä. Sulla taitaa olla nää kaikki nyt ihan huipussaan?
Unihalvauksiin ei liity mitään elimellistä, mutta musta tuntuu että sun kannattaa käydä asiantuntijan kanssa juttelemassa näistä. Ihan hyvin käy terveyskeskuslääkäri, he lähettää sut eteenpäin ja ei tule isoa laskua. Tulosta vaikka toi sun teksti, ja näytä se. Sen pohjalta ne kyllä lähettää sut eteenpäin.
Mulla tuli paljon hallusinaatioita ja ruumiista irtautumisia kanssa. Leijuin sängyn yläpuolella, ja joku voima veti mua navan kohdalta seinää ja ikkunaa kohti, ulos. Tuli mieleen, että moni ufokaappaus-juttu saattaa olla unihalvauksen peruja. Pahimpia oli, kun joku musta-asuinen hahmo hyppi ylitseni, piiloutui, tuli taas esiin, kosketteli. Kosketuksen tunsi, siinä ei ollut mitään unenomaista. Sama kuin tuo ruumiista irtautuminen, mulle se oli samanlainen kokemus, kun tässä istuminen. Ei mitään "ihan kuin", vaan leijuin sänkyni yläpuolella. Piste. Joten ymmärrän hyvin, että mind fuckin aste on aika kova, ja jos nää asiat pyörii sun päässä ne vaan pahenee.
Mä luin aika paljon unihalvauksista ja lopetin selällään nukkumisen. Kun tajusin että kaikki on vaan mun väsyneen ja stressaantuneen pään tuotosta, eikä mitään vaarallista tai totta, niin ne väheni. Välillä niitä saattaa tulla, ehkä kerran vuodessa nykyään, mutta sitten oon ihan rentona ja kuulostelen (vähän ehkä uteliaanakin) että mitä tapahtuu, ja se tilanne raukee siihen.
Luin jostain extreme-urheilijoiden foorumilta joskus sellasen porukan kirjoituksia, jotka YRITTI saada unihalvauksen, koska oli kuulleet tosta levitoinnista. Se oli jo niin hupaisaa, että vau, mulla on jotain mikä on joidenkin mielestä niin siistiä, että yrittää saada sen unihalvauksen :D Sekin auttoi suhtautumaan asiaan vähän keveämmin.
Nyt voimia vaan, reippaasti sinne lekuriin ja jos sattuu joku joka ei ole asiasta kuullut ja nauraa sulle päin naamaa, niin pyydät arviointia toiselta lääkäriltä tai meet yksityiselle. Kokeile se julkinen kuitenkin, tulee halvemmaksi ja mä kyllä uskon, että saat apua. Kyllä tää vielä hyväksi muuttuu, usko pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narkolepsia?