Antaisitteko äidin tavata hylättyä lasta?
Ex-vaimo hylkäsi oman lapsensa ja minut, kun kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Vauva oli hylkäyksen aikaan puolivuotias, kun vaimo päätti irtisanoutua äidin tehtävästä ja siirtää vastuun minulle. Koko ajan olen ollut lapsemme huoltaja ja vanhempi eikä poika ole vielä juurikaan kysellyt äidistään. Exä otti yhteyttä ja kertoi halustaan tavata lapsi ja samalla kertoi kuinka on parantunut masennuksesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta olen yrittänyt ymmärtää ja antaa anteeksi kuitenkaan ymmärtämättä faktaa millainen äiti hylkää lapsensa jättäen pöydälle lapun. Exää kuulemma kaduttaa tekonsa ja haluaisi kovasti nähdä pojan. Lapsi on nyt 5-vuotias ja täyttää tänä vuonna kuusi. En ole kieltämässä lapselta äitiä, mutta luottamus exään on mennyt enkä halua vastuullisena aikuisena tuottaa pojalle pettymystä. Hylkäämisen jälkeen olemme olleet kahdestaan eikä minulla ole uutta kumppania, koska olen keskittynyt lapsen kasvatukseen ja töihin. En halua alkaa tappelemaan lapsesta exän kanssa, joten kaipaisin äidillisiä neuvoja miten kannattaisi toimia kiitos.
Kommentit (43)
Itse puhuisin lapsen kanssa ja kysyisin häneltä haluaisiko hän tavata äidin.
ihan kun siitä kirjasta - yösyöttö
No lapsihan kuitenkin tulee etsimään vanhempansa, ennemmin tai myöhemmin. Vaikea tilanne.. onko lapsi kysellyt äidistään, kaivannut. Pidä huoltajuus itselläsi mutta ehkä he voivat nähdäkin.
Jos päädyt tilanteeseen että tavaatte niin älä jätä lasta yksin "äidin" kanssa ja menette johonkin neutraaliin ympäristöön tapaamaan eli ei sinun tai "äidin" tontille/asuntoon ym vaan johonkin julkiselle paikalle kuten puistoon.
Suhtautuisin aika samalla tavalla kuin lapsensa hylänneeseen isäänkin. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta toisaalta lapsen pääasiallisella huoltajalla on vastuu suojella lasta vastuuttomasti ja epäluotettavasti käyttäytyviltä aikuisilta. Olisiko mahdollista tavata ensin äiti kahdestaan? Keskustella, varmistua siitä ettei tämä ole vaan epävakaan ihmisen päähänpisto ja hän häipyy pian uudestaan. Jos on oikeasti vakaa halu olla lapsen elämässä, niin en estäisi, etkä varmasti edes voi.
Valitettavasti on suuri riski, että tällainen ihminen satuttaa lasta syvästi. Mutta tulee saamaan tapaamisoikeuden jos sitä hakee. Sen vakaamman vanhemman tehtäväksi jää lapsen tukeminen ja mahdollisuuksien mukaan suojeleminen.
Miten tuit häntä vaikeassa sairaudessa ?
Vierailija kirjoitti:
Miten tuit häntä vaikeassa sairaudessa ?
ja saitko mitään apua omaan huonoon tilanteeseen ?
Miltä nainen vaikuttaa muuten. Tasapainoiselta vai ongelmia? Tunnetko hänen taustan tai tilanteen kotona nyt. Sinä ja muut sukulaiset turvana jos tulee mitään ongelmia. Osalla hylkäämisen syy voi olla myös stressi, taloushuolet, shokki tms.
Ja miten naisen kaveripiiri, miesystävä tai sukulaiset. Ovatko turvallisia.
Jos lapsi ei edes tunnistaisi äitiään kadulla vastaan tullessa, niin en kyllä enää sitten antaisi tutustua, varsinkaan tuon ikäisenä kuin nyt on, käytännössähän noin nuorena hylännyt on sille lapselle vaan yksi tuntematon ihminen muiden joukossa.
Erityisen inhottavana ja lapselle hämmentävänä pitäisin sitä jos äiti vielä olis siinä lapselle et hei ja mitäs mun kultamussu ota tästä äitiltä lahjoi yms.
Koulussa pitäs olla vähintään ja kysellä äidistään useaan otteeseen, niin sit vois tapaamisen sallia.
Lapsella on oikeus tavata äitinsä ja pitää häneen yhteyttä. Siitä ei seuraa mitään hyvää jos yrität jollain tavalla estää, vähintään isompana lapsi alkaa vihata sinua jos saa selville että äiti olisi halunnut nähdä häntä mutta sinä et antanut.
Sinun ei tarvitse antaa exälle anteeksi, mutta sinun tunteillasi ei tässä ole merkitystä.
Exän kanssa täytyy sopia, että jos hän alkaa nyt tavata lasta, niin uudestaan ei saa häipyä kuviosta mistään syystä. Sinä tietenkin valvot tapaamista ja varmistut että äiti on sen verran tasapainoinen ja luotettava että lapsi voi turvallisesti tavata häntä jatkossakin.
Muista, että masennus on ihan oikea sairaus, eikä äiti romahtanut ja häipynyt pelkästään ilkeyttään.
Vierailija kirjoitti:
ihan kun siitä kirjasta - yösyöttö
Mikä kirja?
Älä kysy palstalaisilta, saat vain paskaa niskaasi.
Eikös nämä asiat päätetä lasun taholta? Siis että onko äidillä tapaamisoikeus vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihan kun siitä kirjasta - yösyöttö
Mikä kirja?
Yösyöttö
Vierailija kirjoitti:
Ja miten naisen kaveripiiri, miesystävä tai sukulaiset. Ovatko turvallisia.
Ex-vaimolla ei ole ollut ketään toista miestä lähtönsä jälkeen, vaan on kertomansa mukaan parannellut itseään ja nyt olisi hänen mielestään halukas tapaamaan lapsensa. Olen kerran tavannut vaimon vanhemmat, mutta eivät ole läheisiä ja exällä on yksi hyvä ja järkevä aikuinen ystävä. En ole riistämässä lapselta oikeutta äitiinsä, mutta haluan suojella. Ap
Äidille voisi ainakin sanoa, että jos haluaa uudestaan lapsen elämään, ei saa uudestaan kadota. Siitä asiasta äidin on tehtävä päätös. Edestakaisin ei voi mennä, koska se on lapsen pahoinpitelyä.
Vierailija kirjoitti:
Miltä nainen vaikuttaa muuten. Tasapainoiselta vai ongelmia? Tunnetko hänen taustan tai tilanteen kotona nyt. Sinä ja muut sukulaiset turvana jos tulee mitään ongelmia. Osalla hylkäämisen syy voi olla myös stressi, taloushuolet, shokki tms.
Olemme viestitelleet ja kerran puhuneet puhelimessa, mutta exä ehdotti tapaamista ensin kahdestaan. Kertomansa mukaan on parantunut mutta käy edelleen terapiassa ja on vuoden ollut osa-aika työssä. Rahaongelmia ei liitossamme ollut eikä ole nytkään, elätän itseni ja lapsen ja meillä on tasapainoinen elämä. Hylkäämisen jälkeen pyysin exää muuttamaan pois samasta kaupungista ja siellä tietoni mukaan asuu edelleen. Vaimo hylkäsi lapsensa raskauden jälkeisen masennuksen takia ja lapussaan kirjoitti aikanaan ettei halua saati pysty olemaan äiti. Nyt tuo kaikki on hänen mielestään mennyttä ja hän voi omien sanojensa mukaan hyvin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten tuit häntä vaikeassa sairaudessa ?
Ai ihmistä, joka lähtee menemään ja jättää vastaamaan yksin vauva-arjesta?
Eiköhän tuo tukea saanut, kun on hengissä.
Terveisin eräs, jonka äiti jätti taaperona. Lapsen kannalta hylkäys on hylkäys, olivat perustelut vaikka kuinka ymmärrettävät. Minullekin annettin lupauksia, joita ei täytetty.
Niin, jos äiti olisi kärsinyt syövästä, ja ei olisi pystynyt olemaan lapsen kanssa, miettisitkö samaa ?