Antaisitteko äidin tavata hylättyä lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuit häntä vaikeassa sairaudessa ?

Ai ihmistä, joka lähtee menemään ja jättää vastaamaan yksin vauva-arjesta?

Eiköhän tuo tukea saanut, kun on hengissä.

Terveisin eräs, jonka äiti jätti taaperona. Lapsen kannalta hylkäys on hylkäys, olivat perustelut vaikka kuinka ymmärrettävät. Minullekin annettin lupauksia, joita ei täytetty.

Niin, ap . kertoi, että oli synnytksen jälkein masennus . Se on niin vakava sairaus, että jotkut lapset ovat jopa menehtyeet sen vuoksi

Onkohan tämä edes tottakaan..

Kyllä lapsen pitää saada vanhempaansa nähdä. Mulla kyllä riittää empatiaa masennukseen sairastunutta äitiä kohtaan. On ollut äärettömän raskas päätös lähteä eikä välttämättä itsekäs, vaan ehkä pelasti sinut ja lapsensa, jos kovin itsetuhoisia ajatuksia ollut.. voithan pyytää myös sosiaalitoimesta valvottua tapaamista ja voitte sosiaalitoimen kanssa miettiä miten edetä lapsen edun mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos äiti olisi kärsinyt syövästä, ja ei olisi pystynyt olemaan lapsen kanssa, miettisitkö samaa ?

Exällä ei ole syöpää vaan kärsi raskauden jälkeisestä masennuksesta, vaikka en aikoinani jättänyt vauvaa ja äitiä yksin. Hoidimme vauvaa yhdessä, mutta päivänä jolloin hylkäys tapahtui vaimo ja vauva olivat kahden. Minä tulin asioilta kotiin, löysin vauvan yksin ja huomasin vaimon pakanneen kamat ja häipyneen. Ap

Vierailija kirjoitti:

ihan kun siitä kirjasta - yösyöttö

Kannattaa muuten lukea se kirja,

Tiedän parikin vastaavaa tapausta oikeasta elämästä, joissa sitä toipumista ei ole tullut vaan noudattaa aika samaa kaavaa kuin kirjassa kerrottu.

Kaikki eivät vaan parane. Taustalla ehkä jotain, jonka sitten raskaus ja synnytys laukaisee.

Vierailija kirjoitti:

No lapsihan kuitenkin tulee etsimään vanhempansa, ennemmin tai myöhemmin. Vaikea tilanne.. onko lapsi kysellyt äidistään, kaivannut. Pidä huoltajuus itselläsi mutta ehkä he voivat nähdäkin.

Poika ei juurikaan ole kysellyt äidistään, mutta viime vuonna ihmetteli miksi asumme kahdestaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos äiti olisi kärsinyt syövästä, ja ei olisi pystynyt olemaan lapsen kanssa, miettisitkö samaa ?

Exällä ei ole syöpää vaan kärsi raskauden jälkeisestä masennuksesta, vaikka en aikoinani jättänyt vauvaa ja äitiä yksin. Hoidimme vauvaa yhdessä, mutta päivänä jolloin hylkäys tapahtui vaimo ja vauva olivat kahden. Minä tulin asioilta kotiin, löysin vauvan yksin ja huomasin vaimon pakanneen kamat ja häipyneen. Ap

Älä vähättele masennusta. Se on vakava sairaus. Vähättelysi voi olla syy, ettei saanut tukea.

Vierailija kirjoitti:

ihan kun siitä kirjasta - yösyöttö

Kannattaa muuten lukea se kirja,

Tiedän parikin vastaavaa tapausta oikeasta elämästä, joissa sitä toipumista ei ole tullut vaan noudattaa aika samaa kaavaa kuin kirjassa kerrottu.

Kaikki eivät vaan parane. Taustalla ehkä jotain, jonka sitten raskaus ja synnytys laukaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos äiti olisi kärsinyt syövästä, ja ei olisi pystynyt olemaan lapsen kanssa, miettisitkö samaa ?

Exällä ei ole syöpää vaan kärsi raskauden jälkeisestä masennuksesta, vaikka en aikoinani jättänyt vauvaa ja äitiä yksin. Hoidimme vauvaa yhdessä, mutta päivänä jolloin hylkäys tapahtui vaimo ja vauva olivat kahden. Minä tulin asioilta kotiin, löysin vauvan yksin ja huomasin vaimon pakanneen kamat ja häipyneen. Ap

Toivottavasti sinulla on esim. omat vanhempasi olleet tukena.

Vierailija kirjoitti:

Eikös nämä asiat päätetä lasun taholta? Siis että onko äidillä tapaamisoikeus vai ei. 

Vaiko sittenkin lastenvalvojan taholla?

Tämän tarinan lapsella on hyvä olla isänsä luona, joten ei siihen pidä ylikuormittunutta lastensuojelua sekoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan kun siitä kirjasta - yösyöttö

Kannattaa muuten lukea se kirja,

Tiedän parikin vastaavaa tapausta oikeasta elämästä, joissa sitä toipumista ei ole tullut vaan noudattaa aika samaa kaavaa kuin kirjassa kerrottu.

Kaikki eivät vaan parane. Taustalla ehkä jotain, jonka sitten raskaus ja synnytys laukaisee.

Kirjailija itse täällä boostaa kirjan myyntiä..? Taitaa olla sepitystä koko aloitus kun yhtä yösyöttöä nää kommentit :Dddd

Kyllä sitä ostetaan ilman boostaustakin. Alan kulttikirja, jota luetaan yhä tosi paljon, koska on paitsi asiallinen, myös hauska.

Itseäni koskettaa juuri siksi, että peilaan kirjan tarinassa myös omaa "kohtaloani".

Valvotut tapaamiset. Älä anna lasta äidille ilman että joku valvoja on paikalla. Ehkä voitte tavata puistossa tms. Mikään pakko sinun ei ole suostua.

Jos äiti lähtee hakemaan tapaamisoikeutta käräjien kautta, oikeus todennäköisesti myöntää hänelle valvotut tapaamiset pari kertaa kuussa. Huoltajuus pysyy tietysti sinulla.

Onko äiti maksanut elareita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan kun siitä kirjasta - yösyöttö

Kannattaa muuten lukea se kirja,

Tiedän parikin vastaavaa tapausta oikeasta elämästä, joissa sitä toipumista ei ole tullut vaan noudattaa aika samaa kaavaa kuin kirjassa kerrottu.

Kaikki eivät vaan parane. Taustalla ehkä jotain, jonka sitten raskaus ja synnytys laukaisee.

Mutta suurin osa kuitenkin toipuu.

Ja ettei tulisi vääntöä, sanon, että suurin osa ei tarkoita samaa kuin kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos äiti olisi kärsinyt syövästä, ja ei olisi pystynyt olemaan lapsen kanssa, miettisitkö samaa ?

Exällä ei ole syöpää vaan kärsi raskauden jälkeisestä masennuksesta, vaikka en aikoinani jättänyt vauvaa ja äitiä yksin. Hoidimme vauvaa yhdessä, mutta päivänä jolloin hylkäys tapahtui vaimo ja vauva olivat kahden. Minä tulin asioilta kotiin, löysin vauvan yksin ja huomasin vaimon pakanneen kamat ja häipyneen. Ap

Älä vähättele masennusta. Se on vakava sairaus. Vähättelysi voi olla syy, ettei saanut tukea.

En ole koskaan vähätellyt vaimoa enkä haukkunut, mutta en edelleenkään ymmärrä miksi vaimo ei sanonut mitään vaan lähti hylkäämällä lapsensa. Puhelimessa sanoin viimeksi exälle lapsen tilanteesta ja kyselin exän vointia ym. sekä sanoin selkeästi etten halua exän vain ilmestyvän tässä äiti ja häipyvän taas. Ap

Kaffebulla kirjoitti:

Valvotut tapaamiset. Älä anna lasta äidille ilman että joku valvoja on paikalla. Ehkä voitte tavata puistossa tms. Mikään pakko sinun ei ole suostua.

Jos äiti lähtee hakemaan tapaamisoikeutta käräjien kautta, oikeus todennäköisesti myöntää hänelle valvotut tapaamiset pari kertaa kuussa. Huoltajuus pysyy tietysti sinulla.

Onko äiti maksanut elareita?

Neuvotellaan ex-vaimon kanssa tapaamista toiseen kaupunkiin missä tämä asuu ja olen sanonut etten ota poikaa mukaani, jos ja kun tapaamme ensin kahden kesken ja juttelemme asioista rauhassa. Jos ja kun päädymme siihen, että exä tapaa pojan niin en jätä heitä kahden. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos äiti olisi kärsinyt syövästä, ja ei olisi pystynyt olemaan lapsen kanssa, miettisitkö samaa ?

Exällä ei ole syöpää vaan kärsi raskauden jälkeisestä masennuksesta, vaikka en aikoinani jättänyt vauvaa ja äitiä yksin. Hoidimme vauvaa yhdessä, mutta päivänä jolloin hylkäys tapahtui vaimo ja vauva olivat kahden. Minä tulin asioilta kotiin, löysin vauvan yksin ja huomasin vaimon pakanneen kamat ja häipyneen. Ap

Toivottavasti sinulla on esim. omat vanhempasi olleet tukena.

Olen kiitollinen tuesta ja mahtavasta tukiverkosta ympärillä ja pojasta on kasvanut terve ja iloinen lapsi kaikesta huolimatta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse puhuisin lapsen kanssa ja kysyisin häneltä haluaisiko hän tavata äidin.

Ei tuon ikäiselle lapselle voi sälyttää aikuisen vastuuta. Uskon, että lapsi on kysellyt äidistään. Lapsella on oikeus tavata äitiä ja isän tehtävä on luoda siihen turvallinen mahdollisuus.

Tietysti, mutta tapaamiset kotona ja olet itse paikalla.

Itse suosittelisin sitä, että tapaisit itse eksäsi kahdestaan ilman lasta. Kysele häneltä onko hän käynyt hoidoissa, miten hänen elämänsä on tällä hetkellä ja muutenkin kartoita, onko millainen henkilö ylipäätänsä.

Jos oikeasti vaikuttaa, että hänen elämänsä on nyt parempi, on tasaisempi, on lääkitys tai hoitosuhde, niin sitten mielestäni hyvin voi pojan tavata. Mutta en antaisi poikaa tavata, ennen kuin olet itse tavannut hänet ja asiasta keskustellut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos äiti olisi kärsinyt syövästä, ja ei olisi pystynyt olemaan lapsen kanssa, miettisitkö samaa ?

Exällä ei ole syöpää vaan kärsi raskauden jälkeisestä masennuksesta, vaikka en aikoinani jättänyt vauvaa ja äitiä yksin. Hoidimme vauvaa yhdessä, mutta päivänä jolloin hylkäys tapahtui vaimo ja vauva olivat kahden. Minä tulin asioilta kotiin, löysin vauvan yksin ja huomasin vaimon pakanneen kamat ja häipyneen. Ap

Älä vähättele masennusta. Se on vakava sairaus. Vähättelysi voi olla syy, ettei saanut tukea.

Tämä. Se nimenomaan on sairaus, joka vaikuttaa lamauttavasti ajatteluun, harkintakykyyn ja tunne-elämään. Toivon, että lapsi tietää että äiti lähti, koska äiti oli sairas eikä vaan hylännyt. Voihan olla niinkin, että lähti, koska pelkäsi satuttavansa lasta.

Minusta kanssa valvotut tapaamiset, hoitokontaktit ja edes jotain myötätuntoa naista kohtaan: ei kukaan valitse sairastua masennukseen. On todella epäreilua kohdella tilannetta ikäänkuin olisi mieli kirkkaana ja vapaaehtoisesti tehty tämmöinen valinta vain jättää lapsi. Joku sosiopaatti/psykopaatti nainen kuten Casey Anthony saattaisikin päähänpistosta tuommoisen asian tehdä ja vaan lähteä bilettämään jättäen lapsen, mutta nythän ei ollut siitä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nämä asiat päätetä lasun taholta? Siis että onko äidillä tapaamisoikeus vai ei. 

Vaiko sittenkin lastenvalvojan taholla?

Tämän tarinan lapsella on hyvä olla isänsä luona, joten ei siihen pidä ylikuormittunutta lastensuojelua sekoittaa.

Nyt on menny käsitys lastensuojelusta metsään. Lastensuojelu ei ole sama kuin lastensuojeluilmoitus/asiakkuus.

Lastensuojelu toimii myös sosiaalihuoltona, josta todellakin voi kysyä neuvoja ja apua tilanteeseen.