Suurin yksittäinen syy työttömyyteesi?

Sairaus ja pieni paikkakunta missä ei ole työpaikkoja.

Työnhakuvelvoitteeni on 1 paikka, en tiedä mihin haen koska paikkoja ei ole mihin olisi realistiset mahdollisuudet päästä.

Olen kärsinyt sosiaalisesta ahdistuksesta ja vaikka alan olla muuten toipunut työnhausta on niin huonoja kokemuksia että saan yhä haastatteluista traumaperäisen reaktion.

Väsymys. En jaksa kokopäivätyötä.  Teen aioastaan osapäivätöitä sovittelun piirissä.

Töi töi töihin laiskimukset

Vierailija kirjoitti:

Näiillä näkymin lapsuudesta saakka jatkunut uniongelma ja se että ala asteella ei ollut terapioiista tietoakaan, eikä ollut nettiäkään.

Mä esim muiista yhdeltäkään oppitunnilta etttä mitään olisi jäänyt kallloon. Olen ollut niin pihalla. Ja jos ajatellaan sosiaalisiatilanteiita niin ei sitä jutunjuonta kauheasti kerry jos muiisti, järki ja keskittyminen ei huonosti nukutun yön jälkeen pelaaa-

-Kapanteri.- kirjoitti:

Jos päädyn töihin, haluaisin työskennellä yksin mutta en yrittäjänä,

ulkona ja  osaaikaisesti käy. Etiketit ja pokkuroinnit voi unohtaa. Olen aamuuninen.  Palkka voi olla varsin nimellinen.  Meriittilistat puuttuvat mutta en juo enkä ole juonut koskaan.

Kysyttiin yhtä syytä. Vastauksesi antoi siitä kyllä jo vinkkiä.

Ei muuta syitä, kun ei vaan ole tullut valituksi niihin paikkoihin, joihin on hakenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiillä näkymin lapsuudesta saakka jatkunut uniongelma ja se että ala asteella ei ollut terapioiista tietoakaan, eikä ollut nettiäkään.

Mä esim muiista yhdeltäkään oppitunnilta etttä mitään olisi jäänyt kallloon. Olen ollut niin pihalla. Ja jos ajatellaan sosiaalisiatilanteiita niin ei sitä jutunjuonta kauheasti kerry jos muiisti, järki ja keskittyminen ei huonosti nukutun yön jälkeen pelaaa-

Muta toki se etttä voihan sitä yrittää nyt kuroa kiiinni ja tietysti nuorelta aikuiselta odotetaaan vähän muuta kuin enenvanhaa eli tukka takana ja elämä edessä -tyyliin mutta tässä joudutaan lähtemään vähän niinkuin takaa ajao asemasta muttta ei kuitenkaan soitelllen sotaan niinkuin sanotaan.

Aika. Työaika + työmatkat veisivät suurimman osan päivästä ja vuodesta. Minulla on mielekkäämpääkin puuhaa.

Jos asuisin maaseudulla niin voisin yhdistää ammatin harrastuksiin ja pienimuotoisesti viljellä jotain tai nikkaroida vaikka soittimia.

Vuosia jatkuneet liiallinen työmäärä, jatkuvasti kasvavat vaatimukset ja erittäin ilkeä esihenkilö johtajana.

Ihan sama mitä teit, etsittiin pelkkiä virheitä ja puutteita, työ oli yhtä puolustautumista ja selittämistä. Syyllistettiin asioista joihin itsellä ei ole osaa eikä arpaa eikä mahdollisuutta vaikuttaa.

Irtisanouduin koska en vaan jaksa enkä voi olla tuollaisen pomon alaisuudessa.

Tykkäsin kyllä tuöstäni.

Vierailija kirjoitti:

postin tekemät jatkuvat, toistuvat palkanalennukset, kymmeniä prosentteja huonosta alkupalkasta...

Ei ollut enää varaa käydä töissä.

Asiat vaiettiin julkisuudesta. PAU, ammattiliitto hyväksyi KAIKKI palkanalet -> oma lopputilin ottaminen johti 7 kk karenssiin. Moni, moni otti loparit.

Sylkisin naamaan eräitä poliitikkoja, jotka palkittiin hienoilla viroilla 2019, jos sattuisivat kohdalle.

Kumma että jotkut ammattiliitot ajaa paremmin työntekijöidensä asioita kuin toiset. Ei oo reilu peli tämä. Tämä kannattaa muistaa kun miettii miltä alalta töitä hakee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei palkkaa minua, koska olen niin ujo. Änkytän jotain noloja kaksisanaisia vastauksia ja helotan tulipunaisena. Olen niin paniikissa, että olen pyörtyä. Olen alkanut itsekin uskoa huonommuuteeni ja kelvottomuuteeni.

Siinä kohtaa kun alkaa tiedostaa itsensä ja myöntää itselleen miten asia on, voi alkaa tekemään asialle jotain mitä tehtävissä on. Älä turhaan kanna häpeää itsestäsi.  

Kyllä ihmisten pitäisi nykyään olla avarakatseisempia ja antaa muiden vaikka punastella ja änkyttää tai täristä. Sellasta se on. Me ollaan erilaisia. Vähitellen ne erilaiset oireetki katoaa ku jokaista erilaista käyttäytymisen piirrettä ei panna suurennuslasin alle. Jos ihminen osaa hoitaa työnsä, mitä välii sen sosiaalisella kömpelyydellä? Yhteiskunta ja ihmiset itse aiheuttavat toisten pahan olon.

Vierailija kirjoitti:

Kannustinloukku. Tuet on suuremmat kuin se palkka mitä saisin töistä.

Ongelma on liian pienet palkat. Esim varastoalan tes minimi on jotain 11e/h.

Ja ne on vuorotöit0m yleensä joten omalla auto pitää olla. Olen laskenut että

näillä bensanhinnoilla ei rahaa jää yhtään käteen. Eli kun autoon tulee vika loppuisi työt siihen paikkaan ja karenssi päälle. Miksi tuhoaisin talouteni vain siksi että saisin muutaman kk kituuttaa minipalkalla varastolla raskaissa töissä??

Varmaan se, että en ole hakenut töitä vuosikymmeneen.

En tiiä mikä on suurin yksittäinen syy siihen miksi en ole työllistynyt 13 vuoteen vaikka kovaa yritystä on ollut, ei edes merkonomin tutkinto auta (26kk vanha). Pääsin viime vuonna haastatteluihin mutta nyt on ollut muutama kuukausi hiljaista. Kun kysyn perään että koska tehdään valinnat, en saa mitään vastausta mistään suunnasta.

Ja lause kaupan kassalle pääsee kuka vaan ei todellakaan pidä paikkaansa.

Ja noi pakolliset video hommelit mitä pitää tehdä menee mulla täysin vituiksi, ihan sama vaikka lukisin paperilta. En osaa olla luonnollinen, en osaa hymyillä (olen synkistelijä luonteeltani), en osaa olla ulospäinsuuntautunut extrasosiaalinen dynaamikko.

Ainut paikka mihin kelpaan on palkkatukityö tukityöllistelyille tarkoitettuun paikkaan, sieltä mulla on ainut suosittelijakin ja saan kehuja mun ahkeruudesta, tunnollisuudesta, tarkkuudesta, ja huolellisuudesta.

Ei mulla ole kuin yksi syy työttömyyteen, vittuilu tälle tomppeleiden pyörittämälle yhteiskunnalle.

Vastaan, vaikka sainkin jo töitä. Mutta ainoa syy oli se, että en tullut valituksi hakemiini paikkoihin, siihen saakka, kunnes tulin valituksi.  

Kaksi suurinta syytä on nyt, että en ole hakenut mitään töitä ja etten ottanut vastaan työtä, mitä edellinen työnantaja tarjosi. En nyt lasten ollessa pieniä ja miehen tienatessa ok viitsi mennä, opiskelen mieluummin.

En vaan viitsi, heitän keikkaa sillon kun huvittaa.... ja aika harvoin huvittaa. Olen sitä sorttia ihmisiä että on kiva vaan tehdä kaikkea muuta, en jaksa ihmisiä työpaikoilla enkä viitsi tai halua edes hakea mitään. En edes tiedä mikä muu kiinnostaisi, koulutusta mulla vaan 1 alalta. Työkkärin työtarjouksista ym voi aina suibailla ulos hyvillä puheenlhjoilla.

Mutta onneks fyrkkaa on sen verran tilillä että en tarvi töitä ja yhteiskuntahan maksaa jos rahat loppuu.

Oma päätös irtisanoutua turhauttavasta ja paikallaanpolkevasta työstä.