Kaveri jätti vastasyntyneen yksin kotiin

Pieni vauva saattaa puklata ja vetää maidot keuhkoihin. Tähän riittää minuutti, aivovammaan pari lisää. Noin pientä ei saa jättää yksin minkään kauppareissun ajaksi. Mikä siellä kaupassa on niin tärkeää, ettei sitä voi hakea silloin kun on puoliso kotona, tai ottaa sitä nukkuvaa muksua vaunuissa mukaan? Tavarat voi myös tilata kotiovelle nykyään.

Kyllä se siellä pärjää jääkaapissa  kaljaa ja maksalaatikko, älä vouhkaa mennään jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksosten kanssa tuli kyllä vauvavuotena tilanteita, joissa toinen joutui odottamaan vuoroaan. Tai jopa molemmat hetken niinä päivinä kun isompi sisarus oli kotona ja tilanne ns. päällä. Toinen vauvoista herää nälkäisenä, toinen nukkuu sikeästi. Päätät syöttää heränneen kun on selkeästi nälkä, mutta kesken imetyksen toinenkin herää. Siinä se toinen sitten joutui muutaman minuutin odottamaan, että eka sai syötyä. Ihan sama jos olisin ollut vessassa tai suihkussa. Joku roti tähän panikointiin. Aivan eri asia pitkiä aikoja toistuvasti itkettää, se ei tietenkään ole hyväksi.

Onko joku puhunut minuuteista?? Puhutaan kauppareissusta. Edelleen on avoin kysymys kuinka kaukana kauppa on. Sun esimerkkisi ei liippaa läheltäkään aloittajan kysymystä. Kuka käy kaupassa muutamassa minuutissa???

Ei sinne silloin mitään viikon ruokaostoksia lähdetääkään tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jätin joka päivä useamman kerran yksinään. Vauva nukkui niin mistäpä se tiesi olenko hakemassa puita vai vessassa.

Meneekö sinulla puoli tuntia vessassa käymiseen? Sinnekin sitäpaitsi kuitenkin kuulisit lapsen itkun. Puoli tuntia menee helposti kaupassa käymiseen. Vauva voi herätä vartin päästä äidin lähdöstä ja ruveta itkemään. Ehtii itkeä vartin ennen äidin paluuta. Kyllä siinä aivoradat häiriintyy ja tulee perusturvattomuuden tunne.

Jos esimerkki on totta, se kertoo siitä, että kyseinen äiti ei ole vielä saanut rakennettua kiintymyssuhdetta vauvaansa. Kun pystyy lähtemään ja jättämään vauvansa yksin. Terveessä tilanteessa vaistot kertoo, että ei voi jättää lasta yksin.

Niin, eikä se kiintymyssuhde synny napista painamalla heti synnytyksen jälkeen, vaan monella pikkuhiljaa vauvaa hoitaessa. Kannattaa pitää vastasyntynyttä paljon fyysisesti lähellä, se auttaa maidon eritykseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jätin joka päivä useamman kerran yksinään. Vauva nukkui niin mistäpä se tiesi olenko hakemassa puita vai vessassa.

Meneekö sinulla puoli tuntia vessassa käymiseen? Sinnekin sitäpaitsi kuitenkin kuulisit lapsen itkun. Puoli tuntia menee helposti kaupassa käymiseen. Vauva voi herätä vartin päästä äidin lähdöstä ja ruveta itkemään. Ehtii itkeä vartin ennen äidin paluuta. Kyllä siinä aivoradat häiriintyy ja tulee perusturvattomuuden tunne.

Jos esimerkki on totta, se kertoo siitä, että kyseinen äiti ei ole vielä saanut rakennettua kiintymyssuhdetta vauvaansa. Kun pystyy lähtemään ja jättämään vauvansa yksin. Terveessä tilanteessa vaistot kertoo, että ei voi jättää lasta yksin.

Niin, eikä se kiintymyssuhde synny napista painamalla heti synnytyksen jälkeen, vaan monella pikkuhiljaa vauvaa hoitaessa. Kannattaa pitää vastasyntynyttä paljon fyysisesti lähellä, se auttaa maidon eritykseenkin.

Ilmankos ne on muuttanut pois kotoo. Ei tainnut kiintymyssuhdetta syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jätin joka päivä useamman kerran yksinään. Vauva nukkui niin mistäpä se tiesi olenko hakemassa puita vai vessassa.

Eri asia käydä viemässä vaikka roskat, josta pääsee takaisin parissa minuutissa kuin olla kaupassa arviolta yli vartin, jona aikana lapsi voi herätä ja hätääntyä pahasti, kun ei äitiä kuulukaan takaisin. Voi tietenkin herätä myös sen vessareissun tai roskien viemisen aikana, mutta ei silloin joudu odottamaan hätääntyneenä ja paniikissa lainkaan niin kauan kuin jos äiti huitelee jossain kauempana, mistä ei noin vain kotiin päästäkään. Sitten tietysti eri asia, jos kauppa on alakerrassa ja mukana itkuhälytin, että takaisin pääsee minuutissa, mutta en kyllä itse jättäisi edes roskien viennin ajaksi yksinään, jos vaikka avaimet unohtuukin ja ovi menee lukkoon perässä. Vessassa ja saunassa käyn niin, että itkuhälytin on käytössä, ja samoin itkuhälytin on vaunuissa, kun lapsi/lapset nukkuu ulkona. Näin pääsee aina reagoimaan riittävän nopeasti.

Ihan oikeesti, et voi pissalla käydä ilman itkuhälytintä? Mikset pidä itsekin vaippaa niin ei tarvitse poistua edes vessaan. Olisi kiva yhdistävä äiti-lapsi kokemus.

Kirjoitin näemmä tuon harvinaisen epäselvästi, sori. En ole nukkunut 3 viikkoon, synnytin pari viikkoa sitten :D Tarkoitus oli sanoa, että saunassa käytän hälytintä, en tosiaankaan vessassa, eikä näillä IBS-oireilla ja synnytyksen jälkeisillä jokaisen vessakäynnin yhteydessä suoritettavilla alapesuilla siitä pöntöltä pääse pois samalla sekunnilla kuitenkaan, itki lapsi tai ei. Eikä se vauva itkusta rikki mene, mutta en tieten tahtoen aiheuta tilannetta, jossa lapsi hätääntyy, kun vanhempaa ei kuulu eikä näy, eikä tarpeisiin vastata ajoissa.

Saunassa ollessa hälytin on käytössä, koska sinne ei noin hellä-äänisen lapsen yninät parin seinän läpi kuulu, enkä odota itkua ennen tarpeisiin vastaamista. Kun reagoi jo yninöihin lapsen herätessä, ei ehdi itkeä hädissään. Molemmilla lapsilla olen samaa taktiikkaa käyttänyt, että vastaan tarpeisiin jo ennen itkua, niin eivätpä ole paljoa itkeneet kuin korkeintaan protestiksi. Esikoinen itki vauvana niin vähän, että äitini ihmetteli, itkeekö ollenkaan (kyllä itki, mutta lähinnä vatsakipuja), ja tuo pari viikkoa sitten syntynyt kuopuskin narisee vain satunnaisesti lyhyitä aikoja.

Edelleen, ei itku lasta riko, mutta haluan olla lapsia varten silloin, kun he sitä tarvitsevat. Silloin voi ulkoilla ja lähteä omille asioille, kun isi tai joku muu vahtii.

Tähän sen verran tarttuisin, että itku voi rikkoa lapsen. Minulle tehtiin juuri näin: jätettiin yksin itkemään. Ja on tullut kalliiksi.

Aikuiset sanovat itselleen mieliksi: ei sille mitään käy, ei se mitään tajua, mitäpä se haittaa. Nämä ovat AIKUISEN ajatuksia. Lapsi kokee jotain aivan muuta.

Ihmisten ymmärtämättömyys takaa sen, että nuorisorikollisia, mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyjiä riittää tulevaisuudessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jätin joka päivä useamman kerran yksinään. Vauva nukkui niin mistäpä se tiesi olenko hakemassa puita vai vessassa.

70 -luvulla neuvolasta sain ohjeen, että vauvan voi jättää joksikin aikaa yksin turvalliseen sänkyyn, jos tarvii käväistä jossakin.

Itse en kyllä uskaltanut.

80-luvulla neuvolassa ohjeistettiin että jos menee hermo lapsen itkuun niin lähde ulos ja kierrä talo. Anna vauvan itkeä.

Asuttiin siis maalla.

Oli niin rauhallinen vauva ettei tarvinnut koskaan lähteä rauhoittumaan.

Vaikka kauppa-, apteekki-, postinhaku- tai pyykkitupareissu ois vain 5 min, niin muutamien kuukausien ikäiselle vauvalle saati vastasyntyneelle sekin on ikuisuudelta tuntuva aika olla yksin jos hän herää ja tarvitsee vanhempaansa jostain syystä. Vauva hätääntyy kun kukaan ei ole vastaamassa. On eri tilanne olla esim. suihkussa tai vessassa mistä voi tulla mahdollisimman pikaisesti takaisin kun kuulee itkun, tai jos nyt just sillon on pöntöllä istumassa niin veikkaan että moni meistä ainakin huutelee lapselle että äiti/isä tulee kyllä jolloin vauva kuitenkin kuulee ja vastaa hänelle joten itku ei ole turhaa ja apu on lähellä.

Lapsen kyky kestää yksinoloa kehittyy ajan kanssa. Noin pienellä se on vielä olematon.

Kyllä varmaan ennen on lapsia jätetty yksin, monen ikäisiä ja lyhemmiksi ja pidemmiksi ajoiksi. Mutta ei sitä ole tehty sen takia, että se olisi ok tai hyväksi lapselle - se on ollut pakkotilanne ja/tai tietämättömyyttä lapsen tarpeita kohtaan.

Nyt hei vähän edes vaivannäköä näihin trollauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jätin joka päivä useamman kerran yksinään. Vauva nukkui niin mistäpä se tiesi olenko hakemassa puita vai vessassa.

Eri asia käydä viemässä vaikka roskat, josta pääsee takaisin parissa minuutissa kuin olla kaupassa arviolta yli vartin, jona aikana lapsi voi herätä ja hätääntyä pahasti, kun ei äitiä kuulukaan takaisin. Voi tietenkin herätä myös sen vessareissun tai roskien viemisen aikana, mutta ei silloin joudu odottamaan hätääntyneenä ja paniikissa lainkaan niin kauan kuin jos äiti huitelee jossain kauempana, mistä ei noin vain kotiin päästäkään. Sitten tietysti eri asia, jos kauppa on alakerrassa ja mukana itkuhälytin, että takaisin pääsee minuutissa, mutta en kyllä itse jättäisi edes roskien viennin ajaksi yksinään, jos vaikka avaimet unohtuukin ja ovi menee lukkoon perässä. Vessassa ja saunassa käyn niin, että itkuhälytin on käytössä, ja samoin itkuhälytin on vaunuissa, kun lapsi/lapset nukkuu ulkona. Näin pääsee aina reagoimaan riittävän nopeasti.

Minulla menee yhtä kauan viedä roskat kuin käydä vieressä olevassa kaupassa.

Ikinä en ole kyllä lasta ulkona yksin nukuttanut.

Miksi kuukauden ikäistä ei muka voisi jättää yksin kaupassa käynnin ajaksi?

Mitä se muuta tekee kuin joko nukkuu tai sotkee vaippansa.

Eihän tuon ikäistäkään voi olla valvomassa 24/7. Jos ei voi jättää yksikseen tunniksi tai pariksi niin miten voi mennä aikuinen edes nukkumaan. Vai pitäisikö hönen olla valveilla vieressä katsomassa mitä tapahtuu?

Ensinnäkin se lapsi oli vastasyntynyt puoli vuotta sitten. Veikkaisin että 6kk jälkeen äiti jo tuntee lapsensa ja tietää kauanko nukkuu ja ehtiikö käydä vaikka alakerrassa olevassa kaupassa nopeasti hakemassa pienet ostokset. Te jotka arvelette että lapsi puklaa nukkuessaan ja tukehtuu niin sehän voi käydä vaikka äidin ollessa suihkussa tai nukkuessa tms - ei kai kukaan 24/7 tuijota lastaan??

Pilkun n**** mutta kuukauden vanha ja vastasyntynyt on hieman eri asia. Vauvoista puhuttaessa tuossa on vissi ero

Hohhoijaa. Mitä siinä nyt voisi käydä jos on vartin poissa kun käy kaupassa. Ihan sama asia yöllä. Tuskin valvot siinä koko yötä vauvan vieressä ja sitkeästä unesta ei aina herää edes herätyskelloon.

En oo kuullu vaivojen kuolemisista yön aikana.

Vierailija kirjoitti:

Kaksosten kanssa tuli kyllä vauvavuotena tilanteita, joissa toinen joutui odottamaan vuoroaan. Tai jopa molemmat hetken niinä päivinä kun isompi sisarus oli kotona ja tilanne ns. päällä. Toinen vauvoista herää nälkäisenä, toinen nukkuu sikeästi. Päätät syöttää heränneen kun on selkeästi nälkä, mutta kesken imetyksen toinenkin herää. Siinä se toinen sitten joutui muutaman minuutin odottamaan, että eka sai syötyä. Ihan sama jos olisin ollut vessassa tai suihkussa. Joku roti tähän panikointiin. Aivan eri asia pitkiä aikoja toistuvasti itkettää, se ei tietenkään ole hyväksi.

Joo, mutta siinä se toinenkin vauva näkee äidin ja häntä on mahdollista puheella rauhoitella, vaikka ei ehdi samantien syöttämään. Sama jos vauva itkee autonistuimessa takapenkillä: tietysti rauhoitellaan juttelulla ja sitten jos tarvii, etsitään turvallinen pysähtymispaikka että vauva pääsee syliin lohtua hakemaan.

Kaupassa oleva vanhempi ei ole vauvan mielessä edes olemassa. Vauva ei koe olevansa erillinen olento noin pienenä, vaan hätä erossa olosta on valtava. Tämän vuoksi unikoulut ovat niin julmia eikä itkettämistä enää suositella. Stressihormonit lopulta sammuttavat itkevän vauvan uneen, jotta energiaa jäisi tärkeimmille elintoiminnoille. Näyttää että vauva olisi rauhoittunut ”itse”. Kaupasta palaava ei yhtään tiedä, millainen vartti se on vauvalle ollut, vaikka mitään peruuttamatonta onnettumuutta ei sattuisi.

Kantoliinaan vaan, jos unien aikana pakko piipahtaa ostoksilla. Miksi olisi.

Vaikka "voisi jättää" niin en kyllä jättäisi. Miettikää, jos jotain yhtäkkiä tapahtuisi. Mitä tahansa. Siinä sitten olisi melkoinen omantunnontusta koko loppuelämän. Jos jotain käy, se on joka tapauksessa sen vika, joka jättää vauvan yksin asuntoon kauppareissun ajaksi. Vaikka miten asiaa pyörittelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka "voisi jättää" niin en kyllä jättäisi. Miettikää, jos jotain yhtäkkiä tapahtuisi. Mitä tahansa. Siinä sitten olisi melkoinen omantunnontusta koko loppuelämän. Jos jotain käy, se on joka tapauksessa sen vika, joka jättää vauvan yksin asuntoon kauppareissun ajaksi. Vaikka miten asiaa pyörittelisi.

omantunnontuska.

8 vuotta sitten lapsen päiväkotikaverin äiti jätti nuoremman n 1v lapsen kotiin päiväunille siksi aikaa kun haki esikoisen päiväkodista. Kävivät siis puolipäiväryhmää joka päättyi klo 13, eli juuri parhaaseen päiväuniaikaan. Mulla nuorempi lapsi nukkui rattaissa suht hyvällä kelillä tai sitten autossa, mut ei kyllä olisi tullut mieleenkään jättää yksin kotiin päikkäreille 😳 meillä lasitetulta parvekkeelta ei olisi päässyt karkuun kuin sisälle, mut heillä nukkui rattaissa ihan omakotitalon terassilla. Matkaa päiväkodille oli muutama kilometri että ainakin 20min kesti vaikka kuinka nopsa olisi. Ja tämä oli kyllä ihan tapa heillä, itse kertoi kun jossain kohtaa tuli puheeksi tuo aikataulu mikä oli hiukan haastava siihen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sopiva aika jättää yksin. 5 min 10 min vai 15min.

Olen itse jättänyt yksin 10 min kun olen käynyt suihkussa.

Ei vauva siitä mene rikki.

 

Ei ehkä voi oikein verrata suihkussa käyntiä ja pois kotoa kauppaan lähtöä. Olen itse käynyt paljonkin suihkussa vauvan päiväunien aikana siten, että pidän kylppärin oven auki, jotta kuulen mahdollisen itkun. Hälytintä mulla ei edes ole. En kyllä uskaltaisi jättää vauvaa yksin kotiin. En uskalla jättää edes terassille vaunuun nukkumaan jos en istu heti siinä ikkunan vieressä ja näe vaunut melkeinpä koko ajan. Pelkään lintuja ja kissoja ja ties mitä oravia vaunuun voisi pyrkiä.

Vierailija kirjoitti:

8 vuotta sitten lapsen päiväkotikaverin äiti jätti nuoremman n 1v lapsen kotiin päiväunille siksi aikaa kun haki esikoisen päiväkodista. Kävivät siis puolipäiväryhmää joka päättyi klo 13, eli juuri parhaaseen päiväuniaikaan. Mulla nuorempi lapsi nukkui rattaissa suht hyvällä kelillä tai sitten autossa, mut ei kyllä olisi tullut mieleenkään jättää yksin kotiin päikkäreille 😳 meillä lasitetulta parvekkeelta ei olisi päässyt karkuun kuin sisälle, mut heillä nukkui rattaissa ihan omakotitalon terassilla. Matkaa päiväkodille oli muutama kilometri että ainakin 20min kesti vaikka kuinka nopsa olisi. Ja tämä oli kyllä ihan tapa heillä, itse kertoi kun jossain kohtaa tuli puheeksi tuo aikataulu mikä oli hiukan haastava siihen tilanteeseen.

Meillä tuon ikäinen osasi jo juosta, taatusti olisi saanut venkoiltua rattaat kumoon tai itsensä turvavöistä karkuun, jos olisi herännyt eikä huutoon olisi vastattu. Mun pikkuveli on vauvana 80-luvulla nukkunut vaunuissa, kun ne kaatuivat niin päin, että vauva jäi kuomun alle myttyyn. Ei olisi henki kulkenut kauan, elleivät vanhemmat olisivat nukuttaneet valvonnan alla ja tulleet heti apuun. Pieni vauva ei osaa nostaa niskaa tai kääntää edes päätä, joten voi jopa turvakaukalossa nuokahtaa eteen niin, ettei kykene hengittämään.