Miten lastensuojelua pitäisi muuttaa?
Perhesurmakeskustelu poistui. Jäi vaivaamaan tämä, voidaanko niitä ehkäistä miten(kään).
Lastensuojelu pitää rakentaa uudelleen niin, että vanhempia ei ajeta nurkkaan eikä pelotella, eikä laiteta niin tiukille taloudellisesti että uhataan viedä lapset köyhyyden takia. Lähtökohtana pitää olla, että vaikka lapset eivät voisi asua enää kotona, yhteyksiä ei katkota muuten ilman erityistä syytä, vaan lapsia tapaa edelleen jos jaksaa ja haluaa. Sitten tarjotaan apua jonka ansiosta on mahdollista nähdä lapsia jatkossa enemmän tai saada heidät kotiin tai päästä asumaan heidän lähelleen. Eli luodaan toivoa ja autetaan.
Ymmärtäisin, että tämä tuoreinkin tapaus ei ole saanut apua pärjäämiseen, ei ole hoidettu mt-ongelmaa ja sitten tuodaan lasta takaisin kotiin ilman että paine helpottaa minnekään. Kaikki näkevät vanhemman pelkoaggression mutta ei edes yritetä hoitaa sitä mitenkään, pallotellaan vain lasta lisää.
Lastensuojelun suunnittelijoiden ja tutkijoiden pitäisi perehtyä villihevosten kesyttämisen lainalaisuuksiin. Sen sijaan toteutetaan meillä niin yleistä näkökulmaa, jossa vanhemmat ovat kansalaisia, joiden pitäisi ymmärtää toimia ideaalimallin mukaan. Oikeasti paniikkiin ajettu ihminen on eläin, jolle lastensuojelu ja tätä edeltävät viranomaiset saarnaavat ja luovat lisäuhkia. Toimii todella heikosti. Toimisi paljon paremmin jos vanhemmat eivät välittäisi lapsistaan, silloin ei syntyisi paniikkiakaan vaan vanhemmat kokisivat helpotuksena lasten viemisen. Huolenpidon heikkoudet katsotaan todisteiksi piittaamattomuudesta lapsesta vaikka ne kertovat usein siitä, että ihminen ei piittaa itsestään eikä enää näe mitään menetettävää, ja lapsen erillisyys unohtuu. Ollaan lauma, ja hädässä.
Mitä pitää tehdä että tämä ymmärretään?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "tukeminen" on lastensuojeluyhteyksissä melkoisen orwellmainen sana. Käytännössä se tarkoitaa yksityisyyden menetystä, lasten tilapäisiä sijoituksia, kotirauhan menetystä ja muuta vastaavaa, mikä ajaa monet perheet kriisiin ja avioeroon. "Tukeminen" on pitkälti synonyymi painostamiselle ja rankaisulle. Huostaanotto on vasta se äärimmäinen seuraus jos lapsen vanhempia ei muuten ole saatu taivuteltua lastensuojelun tahtoon.
Varmasti tätäkin tapahtuu, en sitä kiellä, mutta en ole koskaan kokenut painostusta ja rankaisua. Olenkin ottanut tosi avoimen linjan ja olen valmis ja halukas ottamaan apua vastaan.
Mitä aputoimia sulle on tarjottu?
Mulle on tarjottu jossain denojen ryhmässä höpöttelyä pari kertaa kuukaudessa, ja sitten tantan kanssa hakemusten täyttelyä pari kertaa kuukaudessa, siitäkin huolimatta että osaan ne hakemukset tehdä itsekin.
Rahattomuus on ollut meidän perheen ongelma vuosia, mutta rahaa ei vaan ole tullut, kun se ei kuulemma edistäisi perheen hyvinvointia... jännästi sit niiden omat helvetin kalliit "tukemiset" jollain ihmeen ilveellä edistäisi, kai sitä sitten stressaisi vähemmän vilua ja nälkää kun ottaisi nuo "avut" vastaan?
En halua ihan tarkasti kertoa eikä kaikkia ole käytetty, mutta voin kertoa mitä on ehdotettu: tukihenkilö lapselle, tukiperhe lapselle, perhetyö, kotiapu ja tietenkin asiakkuus on edistänyt verkostopalaverien toteutumista. Valitettavaa sinänsä, että vasta se saa muitakin tahoja hereille. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että jos perheessä on päihdeongelmaa niin sen hoitamiseen kannattaisi sitoutua. Voi olla vaikeaa päästä lasusta muuten eroon.
Mikä tarkalleen on päihdeongelma, míten se voidaan määritellä objektiivisesti?
Lastenhoidossa ei ole edes laissa määrättyä promillerajaa, lapset voi siis viedä puhalsi pilliin 0,1 tai 1,1.
Tästä syystä aikoinaan ei tantta osannut edes kuvailla millä tapaa tarkalleen olen muka kykenemättömässä kunnossa hoitamaan lapsiani, kun ei sillä ollut mitään muuta kuin mittarilukema mihin se vetosi, ei ollut esimerkiksi sammumista, pystyssä pysymisen vaikeutta, vaikeutta puhua selkeästi, ei yhtikäs mitään muutaku "Mittarilukema! mittarilukema!"
Samasta syystä kaiketi mukaan revityt konstaapelitkin vaan tuijottelu turvat tukossa kenkien kärkiään, kun tajusivat itsekin miten epäreilusta, ennaltasuunnitellusta keikasta oli kyse.
Tantta vielä itsekin siinä silloin totesi, että ei ole tosiaan mitään laissa määrättyä promillerajaa vaan asia menee kunnon mukaan tulkiten, eli toisinsanoen oli aivan sama minkä lukeman puhalsin, he oli vaan päättäneet että nyt lapset viedään ja that's it.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 90-luvulla suuressa enemmistössä perheistä tartuttiin tukkaan säännöllisesti. Nykysäännöillä siis suurin osa sen ajan lapsista olisi tullut ottaa huostaan.
Ajat ovat muuttuneet ja hyvä niin. Tosin 90-luvulla nyt ei puututtu lasun puolesta oikein mihinkään.
Siten että kiellettäisiin lasten tappaminen!
Ei kyllä 90-luvulla enemmistö käyttänyt väkivaltaa lapsiin. Palstalla oma kupla yleistetään koskemaan kaikkia. Jos on itse perheestä ja ympyröistä, joissa lapsia laiminlyödään, luullaan että muutkin on.
Huomaa, että aloittaja on niin pihalla lastensuojelusta kuin olla vaan voi.
Jos asia kiinnostaa, suosittelen hakeutumaan alan opiskeluihin ja menemään sitä kautta tekemään muutosta ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua, kun ei ne minun parit tuopit päivässä ole ongelma minulle saati lapsilleni, eikä siinä ole mitään laitonta?
Onko siis lopulta kysekin siitä, että minun ja tanttaroiden arvomaailmat ei kohtaa, niin aletaan sitten vaatimaan myös raivoraittiutta (eivät tosin vaadi sitä itseltään) ja esittämään sitä yhtenä huostaanoton perusteena, siltähän tuo kovasti vaikuttaa?
Minusta tuntuu, että meidänkään arvomaailmat ei oikein kohtaa ja siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään. Laskepa ensinnäkin paljonko maksaa pari tuoppia kuukaudessa. On vähän turhaa valittaa jatkuvia rahaongelmia ja syyttää sossuja, jos halvinkin kaljatölkki taitaa maksaa reilun euron, saatikka kalliimpi tai tuoppi baarissa. Lasu ei vaadi raivoraittiutta, mutta jokapäiväinen tarve saada alkoholia kertoo kyllä alkoholiriippuvuudesta. Toisekseen, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen eivätkä kerro eteen päin, vaikka kärsisivät tilanteesta. Siihen on siis mielestäni turha vedota.
Mietitään vaikkapa sellaista EU-maata kuin Ranskaa. Siellä on normaalia juoda alkoholia (viiniä) joka päivä ruokajuomana ja myös ruumiillinen kuritus on muuten laillista. Ranskalaisena varoisin muuttamasta Suomeen, koska täällä heidät leimattaisiin viranomaisten toimesta alkoholisteiksi ja lastenhakkaajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua, kun ei ne minun parit tuopit päivässä ole ongelma minulle saati lapsilleni, eikä siinä ole mitään laitonta?
Onko siis lopulta kysekin siitä, että minun ja tanttaroiden arvomaailmat ei kohtaa, niin aletaan sitten vaatimaan myös raivoraittiutta (eivät tosin vaadi sitä itseltään) ja esittämään sitä yhtenä huostaanoton perusteena, siltähän tuo kovasti vaikuttaa?
Minusta tuntuu, että meidänkään arvomaailmat ei oikein kohtaa ja siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään. Laskepa ensinnäkin paljonko maksaa pari tuoppia kuukaudessa. On vähän turhaa valittaa jatkuvia rahaongelmia ja syyttää sossuja, jos halvinkin kaljatölkki taitaa maksaa reilun euron, saatikka kalliimpi tai tuoppi baarissa. Lasu ei vaadi raivoraittiutta, mutta jokapäiväinen tarve saada alkoholia kertoo kyllä alkoholiriippuvuudesta. Toisekseen, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen eivätkä kerro eteen päin, vaikka kärsisivät tilanteesta. Siihen on siis mielestäni turha vedota.
Sehän on täysin valtion syytä että tuoppi maksaa mitä maksaa, ja kuka edes sanoi että joisin nimenomaan kaupasta ostettuja ylihintaisia juomia?
Ei se mikään tarve ole, vaan juon koska pidän siitä, ja kysehän oli keskiarvosta, se ei siis tarkoita sitä että joisin päivittäin.
Eipä ole mun lapset sanoneet kärsivänsä mitenkään siitä että juon pari kaljaa, päinvastoin ovat kokoajan vaatineet päästä takaisin kotiin ja jatkuvasti myös hiillostavat tanttoja kertomaan heille miksi eivät välitä heidän mielipiteistään pätkän vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavat "heräsi huoli" ilmoitukset tulee kieltää ja keskittyä oikeasti apua tarvitseviin. Ja lastensuojelu on LAPSEN suojelemista varten, se ei ole AIKUISTEN suojelu. Olen ylo 30vuotias alle kouluikäisen lapsen äiti, laseni on iloinen, tyytyväinen, sosiaalinen lapsi jolla ei ole mitään käytösongelmia. Viimeksi syksyllä tekivät lasun MINUSTA koska olin kuulemma ärsyttävä ja hakenut lapsen myöhässä mikä ei edes pitänyt paikkaansa, lapsella ei siis mitään hätää ollut vaan minua haluttiin kiusata. Lisäksi on tehty lasu esim siitä että 3v lapsi ei puhunut vaan pelleili minua koskevalla 10 minuutin mittaisella tapaamisella joten tekivät lasun että lapsi ei osaa puhua eikä ymmärrä puhetta ja että äidillä on aikaisempia lastensuojelu kontakteja. Ja lapsi siis oikeasti ososi puhua ja ymmärsi puhetta ja täysin terve. Sitten on neuvolasta tehty lasu lapsen hoikkuuden takia koska oli kuulemma pakko tehdä vaikka hoikkuus oli geneettistä eikä edes vaarallisissa lukemissa. Lisäksi naapurin tekemä kostolasu koska sai varoituksen tupakoinnista minun ilmiantaessani hänet. Näiden lisäksi ainikin 3 muuta yhtä perätöntä lasua jotka on kaikki arvion jälkeen todettu perättömiksi.
Näihin vähintään 7 perättömään lasuun on tuhlattu vaikka kuinka paljon resursseja kun samaan aikaan vilja eerika, koskelan poika ja tämä uusin tapaus ovat saaneet tapahtua.
Samalla lapsen päiväkodissa toinen lapsi saa vapaasti potkia, lyödä, sylkeä muiden päälle ja kiroilla ilman että asialle tehdään mitään kun itse saa elää pelossa että milloin joku taas tekee lasun ilman syytä. Soitin itse kerran yhdestä lasu uhkauksesta lastensuojeluun ja sieltä sanottiin että "no kun sinusta on näitä lasuja tehty useampi niin olisiko vika sitten kuitenkin sinussa."
Minulla ei minkäänlaista luottoa ole lastensuojeluun enää, olen stressaantunut ja elän jatkuvassa lastensuojelin pelossa kun ikinä ei tiedä mitä satuja joku seuraavaksi keksii.
Jos olet aikuinen, SINUSTA ei ole tehty lasu- ilmoitusta. Tämä on se suuri ongelma systeemissä, kun vanhemmat kuvittelevat olevansa keskipiste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua, kun ei ne minun parit tuopit päivässä ole ongelma minulle saati lapsilleni, eikä siinä ole mitään laitonta?
Onko siis lopulta kysekin siitä, että minun ja tanttaroiden arvomaailmat ei kohtaa, niin aletaan sitten vaatimaan myös raivoraittiutta (eivät tosin vaadi sitä itseltään) ja esittämään sitä yhtenä huostaanoton perusteena, siltähän tuo kovasti vaikuttaa?
Minusta tuntuu, että meidänkään arvomaailmat ei oikein kohtaa ja siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään. Laskepa ensinnäkin paljonko maksaa pari tuoppia kuukaudessa. On vähän turhaa valittaa jatkuvia rahaongelmia ja syyttää sossuja, jos halvinkin kaljatölkki taitaa maksaa reilun euron, saatikka kalliimpi tai tuoppi baarissa. Lasu ei vaadi raivoraittiutta, mutta jokapäiväinen tarve saada alkoholia kertoo kyllä alkoholiriippuvuudesta. Toisekseen, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen eivätkä kerro eteen päin, vaikka kärsisivät tilanteesta. Siihen on siis mielestäni turha vedota.
Mietitään vaikkapa sellaista EU-maata kuin Ranskaa. Siellä on normaalia juoda alkoholia (viiniä) joka päivä ruokajuomana ja myös ruumiillinen kuritus on muuten laillista. Ranskalaisena varoisin muuttamasta Suomeen, koska täällä heidät leimattaisiin viranomaisten toimesta alkoholisteiksi ja lastenhakkaajiksi.
Ei Suomessakaan viedä lapsia alkoholinkäytön takia ellei siihen liity lapsen vaarantavaa laiminlyöntiä eikä perheelle tarjotut tukitoimet auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua, kun ei ne minun parit tuopit päivässä ole ongelma minulle saati lapsilleni, eikä siinä ole mitään laitonta?
Onko siis lopulta kysekin siitä, että minun ja tanttaroiden arvomaailmat ei kohtaa, niin aletaan sitten vaatimaan myös raivoraittiutta (eivät tosin vaadi sitä itseltään) ja esittämään sitä yhtenä huostaanoton perusteena, siltähän tuo kovasti vaikuttaa?
Minusta tuntuu, että meidänkään arvomaailmat ei oikein kohtaa ja siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään. Laskepa ensinnäkin paljonko maksaa pari tuoppia kuukaudessa. On vähän turhaa valittaa jatkuvia rahaongelmia ja syyttää sossuja, jos halvinkin kaljatölkki taitaa maksaa reilun euron, saatikka kalliimpi tai tuoppi baarissa. Lasu ei vaadi raivoraittiutta, mutta jokapäiväinen tarve saada alkoholia kertoo kyllä alkoholiriippuvuudesta. Toisekseen, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen eivätkä kerro eteen päin, vaikka kärsisivät tilanteesta. Siihen on siis mielestäni turha vedota.
Mietitään vaikkapa sellaista EU-maata kuin Ranskaa. Siellä on normaalia juoda alkoholia (viiniä) joka päivä ruokajuomana ja myös ruumiillinen kuritus on muuten laillista. Ranskalaisena varoisin muuttamasta Suomeen, koska täällä heidät leimattaisiin viranomaisten toimesta alkoholisteiksi ja lastenhakkaajiksi.
Ei Suomessakaan viedä lapsia alkoholinkäytön takia ellei siihen liity lapsen vaarantavaa laiminlyöntiä eikä perheelle tarjotut tukitoimet auta.
Ehkä ei viedä lapsia, mutta esimerkiksi yksityisyyden menetys, pelko ja leimaaminen ovat silti keinoja joiden avulla lastensuojelu tekee perheen elämästä hyvin ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua, kun ei ne minun parit tuopit päivässä ole ongelma minulle saati lapsilleni, eikä siinä ole mitään laitonta?
Onko siis lopulta kysekin siitä, että minun ja tanttaroiden arvomaailmat ei kohtaa, niin aletaan sitten vaatimaan myös raivoraittiutta (eivät tosin vaadi sitä itseltään) ja esittämään sitä yhtenä huostaanoton perusteena, siltähän tuo kovasti vaikuttaa?
Minusta tuntuu, että meidänkään arvomaailmat ei oikein kohtaa ja siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään. Laskepa ensinnäkin paljonko maksaa pari tuoppia kuukaudessa. On vähän turhaa valittaa jatkuvia rahaongelmia ja syyttää sossuja, jos halvinkin kaljatölkki taitaa maksaa reilun euron, saatikka kalliimpi tai tuoppi baarissa. Lasu ei vaadi raivoraittiutta, mutta jokapäiväinen tarve saada alkoholia kertoo kyllä alkoholiriippuvuudesta. Toisekseen, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen eivätkä kerro eteen päin, vaikka kärsisivät tilanteesta. Siihen on siis mielestäni turha vedota.
Mietitään vaikkapa sellaista EU-maata kuin Ranskaa. Siellä on normaalia juoda alkoholia (viiniä) joka päivä ruokajuomana ja myös ruumiillinen kuritus on muuten laillista. Ranskalaisena varoisin muuttamasta Suomeen, koska täällä heidät leimattaisiin viranomaisten toimesta alkoholisteiksi ja lastenhakkaajiksi.
Ei Suomessakaan viedä lapsia alkoholinkäytön takia ellei siihen liity lapsen vaarantavaa laiminlyöntiä eikä perheelle tarjotut tukitoimet auta.
Ehkä ei viedä lapsia, mutta esimerkiksi yksityisyyden menetys, pelko ja leimaaminen ovat silti keinoja joiden avulla lastensuojelu tekee perheen elämästä hyvin ikävää.
Veronmaksajana katson, että päihdekuntoutuksen tarjoaminen päihdeongelmaisille vanhemmille on verorahojen oikeaa käyttöä.
Väärä apukeino on antaa lisää rahaa juomiseen, vaikka päihdevanhempi katsoisi sen olevan paras apu.
Lastensuojelun ja terveyspalvelujen ennaltaehkäisevä yhteistyö: laajat testit koko väestölle (huumetestit, psyk. testit yms.) ja pakkosterilisaatio vanhemmuuteen kykenemättömille.
Vierailija kirjoitti:
Ummikko kyselee, mitä hyötyä tuosta perhetyöstä on?
Palstalla oon saanut käsityksen, että se tarkoittaa sitä, että työntekijä tulee kotiin, tarkkailee ja kirjoittaa raportin näkemästään. Mitä sen jälkeen ja kuinka kauan tämä toimenpide kestää?
Onko paikalla joku, joka olisi saanut avun tuosta ja millaista se apu on?
Perhetyössä on tarkoitus auttaa perheen dynamiikkaan. Jos ongelma on vaikkapa se, että nuori kuljeskelee yöt kaudet kaduilla ja kavereilla, koska on huonot välit vanhempaan, niin perhetyöllä pyritään selvittämään tätä ja hakemaan väleihin parannusta. Tai äiti uupuu, koska tekee yksin kaikki talouden kotityöt eikä isä osallistu pätkääkään tai äidin tavoitetaso on järjetön lapsiperheessä, jossa koskaan ei ole täysin tahratonta. Näitä yritetään selvittää, puhua järkeä, osallistaa muita perheenjäseniä jne. Tai vanhempi ei osaa rajata lasta muuta kuin tukistamalla. Perhetyöllä pyritään löytämään vanhemmille muita taitoja lapsen rajaamisessa. Perhetyö ei pese kenenkään vessoja tai kuori perunoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua, kun ei ne minun parit tuopit päivässä ole ongelma minulle saati lapsilleni, eikä siinä ole mitään laitonta?
Onko siis lopulta kysekin siitä, että minun ja tanttaroiden arvomaailmat ei kohtaa, niin aletaan sitten vaatimaan myös raivoraittiutta (eivät tosin vaadi sitä itseltään) ja esittämään sitä yhtenä huostaanoton perusteena, siltähän tuo kovasti vaikuttaa?
Minusta tuntuu, että meidänkään arvomaailmat ei oikein kohtaa ja siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään. Laskepa ensinnäkin paljonko maksaa pari tuoppia kuukaudessa. On vähän turhaa valittaa jatkuvia rahaongelmia ja syyttää sossuja, jos halvinkin kaljatölkki taitaa maksaa reilun euron, saatikka kalliimpi tai tuoppi baarissa. Lasu ei vaadi raivoraittiutta, mutta jokapäiväinen tarve saada alkoholia kertoo kyllä alkoholiriippuvuudesta. Toisekseen, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen eivätkä kerro eteen päin, vaikka kärsisivät tilanteesta. Siihen on siis mielestäni turha vedota.
Mietitään vaikkapa sellaista EU-maata kuin Ranskaa. Siellä on normaalia juoda alkoholia (viiniä) joka päivä ruokajuomana ja myös ruumiillinen kuritus on muuten laillista. Ranskalaisena varoisin muuttamasta Suomeen, koska täällä heidät leimattaisiin viranomaisten toimesta alkoholisteiksi ja lastenhakkaajiksi.
Ei Suomessakaan viedä lapsia alkoholinkäytön takia ellei siihen liity lapsen vaarantavaa laiminlyöntiä eikä perheelle tarjotut tukitoimet auta.
Ehkä ei viedä lapsia, mutta esimerkiksi yksityisyyden menetys, pelko ja leimaaminen ovat silti keinoja joiden avulla lastensuojelu tekee perheen elämästä hyvin ikävää.
Olisiko mikään vaihtoehto raitistua? Silloin pääsisi lastensuojelusta ja rahatkin riittäisi kun ei menisi joka päivä alkoholiin rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua, kun ei ne minun parit tuopit päivässä ole ongelma minulle saati lapsilleni, eikä siinä ole mitään laitonta?
Onko siis lopulta kysekin siitä, että minun ja tanttaroiden arvomaailmat ei kohtaa, niin aletaan sitten vaatimaan myös raivoraittiutta (eivät tosin vaadi sitä itseltään) ja esittämään sitä yhtenä huostaanoton perusteena, siltähän tuo kovasti vaikuttaa?
Minusta tuntuu, että meidänkään arvomaailmat ei oikein kohtaa ja siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään. Laskepa ensinnäkin paljonko maksaa pari tuoppia kuukaudessa. On vähän turhaa valittaa jatkuvia rahaongelmia ja syyttää sossuja, jos halvinkin kaljatölkki taitaa maksaa reilun euron, saatikka kalliimpi tai tuoppi baarissa. Lasu ei vaadi raivoraittiutta, mutta jokapäiväinen tarve saada alkoholia kertoo kyllä alkoholiriippuvuudesta. Toisekseen, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen eivätkä kerro eteen päin, vaikka kärsisivät tilanteesta. Siihen on siis mielestäni turha vedota.
Mietitään vaikkapa sellaista EU-maata kuin Ranskaa. Siellä on normaalia juoda alkoholia (viiniä) joka päivä ruokajuomana ja myös ruumiillinen kuritus on muuten laillista. Ranskalaisena varoisin muuttamasta Suomeen, koska täällä heidät leimattaisiin viranomaisten toimesta alkoholisteiksi ja lastenhakkaajiksi.
Ei Suomessakaan viedä lapsia alkoholinkäytön takia ellei siihen liity lapsen vaarantavaa laiminlyöntiä eikä perheelle tarjotut tukitoimet auta.
Niin, täällä tehdäänkin sitä, että perheet ajetaan taloudelliseen ahdinkoon eikä siitä suostuta päästämään pois, tilalle tarjotaan täysin hyödyttömiä "tukitoimia" ja sitten se pohjaton säkki kainalossa haukutaan vanhempia huonoiksi ja ettei tukitoimet ny vaan toiminu kun vanhempi oli nii paska. (skipaten täysin siis ne oikeasti auttavat ja tanttojen omiin pykäliin merkatut mahdolliset tukitoimet, apu kotitöissä ja suora rahallinen tuki)
Naurettavinta oli lukea hiljattain sitä yhtä iltiksen artikkelia, missä tantta valittaa että ei oo rahaa ennaltaehkäisyyn.. koska rahat menee toista sataa tonnia vuodessa per lapsi maksavaan huostaanotto-businekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua, kun ei ne minun parit tuopit päivässä ole ongelma minulle saati lapsilleni, eikä siinä ole mitään laitonta?
Onko siis lopulta kysekin siitä, että minun ja tanttaroiden arvomaailmat ei kohtaa, niin aletaan sitten vaatimaan myös raivoraittiutta (eivät tosin vaadi sitä itseltään) ja esittämään sitä yhtenä huostaanoton perusteena, siltähän tuo kovasti vaikuttaa?
Minusta tuntuu, että meidänkään arvomaailmat ei oikein kohtaa ja siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään. Laskepa ensinnäkin paljonko maksaa pari tuoppia kuukaudessa. On vähän turhaa valittaa jatkuvia rahaongelmia ja syyttää sossuja, jos halvinkin kaljatölkki taitaa maksaa reilun euron, saatikka kalliimpi tai tuoppi baarissa. Lasu ei vaadi raivoraittiutta, mutta jokapäiväinen tarve saada alkoholia kertoo kyllä alkoholiriippuvuudesta. Toisekseen, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen eivätkä kerro eteen päin, vaikka kärsisivät tilanteesta. Siihen on siis mielestäni turha vedota.
Mietitään vaikkapa sellaista EU-maata kuin Ranskaa. Siellä on normaalia juoda alkoholia (viiniä) joka päivä ruokajuomana ja myös ruumiillinen kuritus on muuten laillista. Ranskalaisena varoisin muuttamasta Suomeen, koska täällä heidät leimattaisiin viranomaisten toimesta alkoholisteiksi ja lastenhakkaajiksi.
Viinilasillinen ruokajuomana on ihan eri asia kuin suomalaisten tapa vetää kännit. Mielestäni Ranska ei muutenkaan ole sellainen maa, jossa itse haluaisin asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua, kun ei ne minun parit tuopit päivässä ole ongelma minulle saati lapsilleni, eikä siinä ole mitään laitonta?
Onko siis lopulta kysekin siitä, että minun ja tanttaroiden arvomaailmat ei kohtaa, niin aletaan sitten vaatimaan myös raivoraittiutta (eivät tosin vaadi sitä itseltään) ja esittämään sitä yhtenä huostaanoton perusteena, siltähän tuo kovasti vaikuttaa?
Minusta tuntuu, että meidänkään arvomaailmat ei oikein kohtaa ja siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään. Laskepa ensinnäkin paljonko maksaa pari tuoppia kuukaudessa. On vähän turhaa valittaa jatkuvia rahaongelmia ja syyttää sossuja, jos halvinkin kaljatölkki taitaa maksaa reilun euron, saatikka kalliimpi tai tuoppi baarissa. Lasu ei vaadi raivoraittiutta, mutta jokapäiväinen tarve saada alkoholia kertoo kyllä alkoholiriippuvuudesta. Toisekseen, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen eivätkä kerro eteen päin, vaikka kärsisivät tilanteesta. Siihen on siis mielestäni turha vedota.
Sehän on täysin valtion syytä että tuoppi maksaa mitä maksaa, ja kuka edes sanoi että joisin nimenomaan kaupasta ostettuja ylihintaisia juomia?
Ei se mikään tarve ole, vaan juon koska pidän siitä, ja kysehän oli keskiarvosta, se ei siis tarkoita sitä että joisin päivittäin.
Eipä ole mun lapset sanoneet kärsivänsä mitenkään siitä että juon pari kaljaa, päinvastoin ovat kokoajan vaatineet päästä takaisin kotiin ja jatkuvasti myös hiillostavat tanttoja kertomaan heille miksi eivät välitä heidän mielipiteistään pätkän vertaa.
Vaikka kotiolot olisivat mitä tahansa niin harva lapsi haluaa asua muualla kuin kotonaan. Lisäksi osa vanhemmista vielä manipuloi lapsiaan sossuja vastaan. Väitit aiemmin, että säännöllisestä juomisesta ei ole mitään haittaa. Samaan aikaan kerrot kärsiväsi kroonisesta rahattomuudesta ja lapsesi ovat sijoituksessa. Olisiko aika lopettaa itsesi huijaaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua, kun ei ne minun parit tuopit päivässä ole ongelma minulle saati lapsilleni, eikä siinä ole mitään laitonta?
Onko siis lopulta kysekin siitä, että minun ja tanttaroiden arvomaailmat ei kohtaa, niin aletaan sitten vaatimaan myös raivoraittiutta (eivät tosin vaadi sitä itseltään) ja esittämään sitä yhtenä huostaanoton perusteena, siltähän tuo kovasti vaikuttaa?
Minusta tuntuu, että meidänkään arvomaailmat ei oikein kohtaa ja siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään. Laskepa ensinnäkin paljonko maksaa pari tuoppia kuukaudessa. On vähän turhaa valittaa jatkuvia rahaongelmia ja syyttää sossuja, jos halvinkin kaljatölkki taitaa maksaa reilun euron, saatikka kalliimpi tai tuoppi baarissa. Lasu ei vaadi raivoraittiutta, mutta jokapäiväinen tarve saada alkoholia kertoo kyllä alkoholiriippuvuudesta. Toisekseen, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen eivätkä kerro eteen päin, vaikka kärsisivät tilanteesta. Siihen on siis mielestäni turha vedota.
Mietitään vaikkapa sellaista EU-maata kuin Ranskaa. Siellä on normaalia juoda alkoholia (viiniä) joka päivä ruokajuomana ja myös ruumiillinen kuritus on muuten laillista. Ranskalaisena varoisin muuttamasta Suomeen, koska täällä heidät leimattaisiin viranomaisten toimesta alkoholisteiksi ja lastenhakkaajiksi.
Ei Suomessakaan viedä lapsia alkoholinkäytön takia ellei siihen liity lapsen vaarantavaa laiminlyöntiä eikä perheelle tarjotut tukitoimet auta.
Ehkä ei viedä lapsia, mutta esimerkiksi yksityisyyden menetys, pelko ja leimaaminen ovat silti keinoja joiden avulla lastensuojelu tekee perheen elämästä hyvin ikävää.
Veronmaksajana katson, että päihdekuntoutuksen tarjoaminen päihdeongelmaisille vanhemmille on verorahojen oikeaa käyttöä.
Väärä apukeino on antaa lisää rahaa juomiseen, vaikka päihdevanhempi katsoisi sen olevan paras apu.
No ajatellaan nyt vaikka sitten että "ottaisin vastaan" tukitoimet, eli alkaisin käymään pari kertaa kuukaudessa jossai aa-ryhmässä höpöttelemässä.
Voisin lopettaa parin tuopin päiväjuomiseni tai sitten jatkaa vain samaan malliin kuin ennenkin.
Mitä hyötyä tästä höpöttelyryhmässä käynnistä nyt sitten saisi kukin taho tarkalleen?
Jos tantat miinustelee ihan normaaleista tukisummista useita satasia kuussa, niin on aika mielipuolista väittää että tällä ei olisi muka mitään vaikutusta perheen hyvinvointiin, mutta sillä parin kaljan juomisella on.
Niin ne maalitolpat vaan siirtyilee kummasti, ja täysin epäloogisesti ja mielivaltaisesti kuin jossain banaanivaltiossa konsanaan.
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksajana katson, että päihdekuntoutuksen tarjoaminen päihdeongelmaisille vanhemmille on verorahojen oikeaa käyttöä.
Väärä apukeino on antaa lisää rahaa juomiseen, vaikka päihdevanhempi katsoisi sen olevan paras apu.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, siitäkin huolimatta, että oma perheeni on ollut lasun "kynsissä" alkoholinkäytön takia.
Minusta tuntuu, että meidänkään arvomaailmat ei oikein kohtaa ja siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään. Laskepa ensinnäkin paljonko maksaa pari tuoppia kuukaudessa. On vähän turhaa valittaa jatkuvia rahaongelmia ja syyttää sossuja, jos halvinkin kaljatölkki taitaa maksaa reilun euron, saatikka kalliimpi tai tuoppi baarissa. Lasu ei vaadi raivoraittiutta, mutta jokapäiväinen tarve saada alkoholia kertoo kyllä alkoholiriippuvuudesta. Toisekseen, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen eivätkä kerro eteen päin, vaikka kärsisivät tilanteesta. Siihen on siis mielestäni turha vedota.