Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus
06.04.2022 |
Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa ja mitä kannattaisi tehdä? Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta. Minulla on ihana miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet jo 3 vuotta. Käytännössä koen että hän on vain yksi lisärasite tarpeineen. Olen vain niin kiireinen, ettei minulla ole aikaa hänelle ja jos olen hänen kanssaan, minua usein turhauttaa, että teemme asioita hänen ehdoillaan, vaikka minulla on pitkä lista omia asioita hoidettavana. Tuntuu jotenkin kamalalta, että minulla ei ole aikaa edes rakkaudelle. Mies tosiaan tuntuu vain häiritsevän, eikä hän tunnu oikein ymmärtävän elämäntilannettani tai ainakaan ikinä auta minua missään. Hän kyllä mielestään järjestää minulle rentouttavia viikonloppuja, mutta minua ei rentoutua treffailu, kun haluaisin hoitaa arkisia velvollisuuksiani ja elää ihan tavallista elämää. Tuntuu ikävältä, että minulla ei ole aikaa vain nautiskella elämästä omien lasteni tai ystävieni kanssa, kun mies vie vapaa-aikani. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja voiko siitä jotenkin selvitä, vai onko ero ainoa mahdollisuus.
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tismalleen mistä ap puhuu ja pistää huvittamaan osan kommentoijista vastaus. Selittää ainakin sen miksi osan ihmisistä elämä on jatkuvaa kaaosta tai mikään pysy ruodussa, jos asenne on tuo, että työkalut pitäisi lennähtää aina kädestä kun mies vain vislaa.
Olen kokenut saman kuin ap, mutta ilman lapsia ja se oli silti kuormittavaa. Opiskelin, kävin töissä, harrastin ja oli valtava tuttavapiiri. Ei ne tunteet riitä, jos mies sattuu olemaan hirveän dominoiva ja täysin taipumaton luonteeltaan. Omalla kohdallani kävi niin, että silloin kun itselläni olisi ollut vapaata, minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä. Siihen päälle mies ei kestänyt minkäänlaista yksinoloa, ja kun tein selväksi, että oma elämä on pakko hoitaa, niin hän yritti pakottaa minut irrottautumaan omista kuvioistani. Hän suuttui jos menin kavereiden kanssa baariin (wtf). Oli hienoa sen kolmen kuukauden aikana kuunnella iltakaudet miten teen hänet hulluksi tällä touhullani (en jättänyt työvuoroja tekemättä ja valmistauduin näyttöihin). En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska aamulla menin opiskelupaikkaani, illaksi töihin ja siinä matkalla meni taisteluksi ettei mies kuluta kaikkia akkujani soittelemalla lukemattomia kertoja tentatakseen miten meidän käy..
Erosin ja se ei käynyt kovinkaan kauniisti.
"minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä."
Miksi tämä ajattelumalli on NIIN yleinen miehillä?!? Olen ollut monenlaisten miesten kanssa tapailu/suhteessa ja KAIKKIEN kanssa on ollut se ongelma, että yhteiset tekemiset ja aika rytmitetään miehen aikataulujen ja mielihalujen mukaan. Vaikka tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa, tämä on silti ajoittain ongelma, mutta onneksi lähinnä pienissä asioissa (kyllä se vaan silti hiertää). Tyyliin, mies pelaa pleikkaria silloin kun haluaa, eikä pelisessiota todellakaan keskeytetä (tai minulle aina edes vastata) jos minä kaipaan seuraa tai läheisyyttä tai kysyn milloin aloitetaan sen leffan katsominen josta puhuttiin. Sen sijaan jos minä luen sohvalla hyvää kirjaa ja olen päässyt kunnon lukuflow'hun, mies automaattisesti olettaa että laitan kirjan pois ilomielin heti kun hän haluaa jotain, ja jos minä sanon että mulla on tää luku kesken ja haluan lukea sen loppuun, niin mies ottaa sen aina vaikeasti vastaan. Miehen mieluhalujen ja aikataulun mukaan meneminen on monelle miehelle itsestäänselvyys, ja jos nainen vetääkin rajoja ja haluaisi elää oman aikataulunsa mukaan, niin nainen on se vaikea ja julmuri...Minulla pahin tällainen minä minä minä -mies on ollut mies, joka on vaatinut perheenlisäystä. Ihan vain siksi, koska HÄN haluaa. Ja HÄN haluaa monta. Ja heti. Riippumatta siitä, mitä MINÄ olisin halunnut. Hänen perässäänkin olisi pitänyt muuttaa toiselle paikkakunnalle. Koska HÄN ei halua kodistaan ja elämästään luopua, mutta MINUN ja LAPSEN olisi kyllä pitänyt järjestää elämässämme kaikki uusiksi HÄNEN takiaan, ihan vain siksi, että HÄN haluaa. Kyllä oli suuttumusta ja loukkaantumista, kun en tähän suostunut. Hän piti itsestäänselvänä monia tällaisia asioita, joista ei kysellyt minulta mitään mielipidettä.
Mutta eihän tuo eroa ollenkaan siitä että sinä halusit toista etkä toiminut hänen toiveiden mukaan vaan omiesi. Miksei mies voisi kirjoittaa susta ihan samaa? Et sinäkään luopunut omastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena mietin miltä tuntuisi jos mies alkaisi siivota autotallia kuulokkeet korvillaan kuunnellen itselleen mieluista musiikkia.
Ja haluaisi olla senkin ajan omissa oloissaan. Kun minä menisin hänen luokseen viettämään viikonloppua. Niinä harvoina kertoina milloin mieheltä ylipäätään liikenisi aikaa kokoaikaiselta kiireeltään ja stressiltään.
Miksi ihmeessä joku haluaa pestä lattiaa mielummin kuin olla miesystävän kanssa. Onko lattia niin likainen? Ei pitäisi olla kun kiireinen yh kotonaan luultavasti puunaa jatkuvasti. Prioriteetit on nyt pikkasen hukassa. Tai lattianpesu on tekosyy ettei tarvitse olla miehen kanssa ja jutella. Tai itsensä ja kiireidensä korostuskeino: olen näin kiireinen, ettei minulla ole yhtään vapaa-aikaa.
Jos ihmisellä ei ole todellakaan, tai tuntee niin, vapaa-aikaa, niin jotain tarttis sille asialle tehdä. Ensiksikin omassa päässään.Olisi todella ärsyttävää jos mies sen puuhailunsa lisäksi koko ajan minun siellä ollessa antaisi minun ymmärtää ja hermoilisi, että voi kauheeta, mun tarvis tänkin ajan olla siellä ja täällä ja tehdä sitä ja tätä. Voi voi kun on stressaantunut olo kun menee aikaa hukkaa sun kanssas.
Se olisi aika lyhyt suhde. Ymmärtäisin yskän. Nostaisin kytkintä, mies saisi jatkaa omien kytkimiensä parissa siellä autotallissaan kuulokkeineen ja musiikkeineen.
Ihme kun aloittajan mies on näinkin kauan ollut kärsivällinen.Miksi sinä olet noin ilkeä ihminen?
Miten niin ilkeä ihminen? Kerroin vain miten minä asiat omasta näkökulmastani näen. Naisena.
Ihan realistisesti mielestäni kerroin.
En tosiaankaa itse seurustelisi miehen kanssa joka yhteisen ajan sijasta valitsisi olla yksikseen kuulokkeet korvilla omassa rauhassa tekemällä omia kesken jääneitä hommiaan.
Jos minä olisin omalla vapaa-ajallani tullut kutsuttuna hänen luokseen. Odottaen leppoisaa yhdessäoloa ja juttelua.
Ja mies vielä ivailisi, että en hän mistään "huvittelusta" edes piittaa. Töitä, töitä sitä täällä tehdään.
Miksi olisin hänen kanssaan, olisimme liian etilaiset.Ei ehkä ilkeä, mutta sanotaanko että kykenemätön asettumaan toisen asemaan. Eikä tuo vertauksesi on aika kaukaa haettu, eihän tässä tuommoisesta ole edes kyse. Ap:n tilanteeseen verrattavassa tilanteessa miehellä on siellä autotallissa menossa joku tärkeä projekti, josta olet tietoinen. Voit mennä hänen luokseen jos haluat, mutta se projekti pitää saada tehtyä. Voin mennä sinne seuraksi taikka ihan avuksi, tai sitten voit mennä vaikka lyhyemmäksi aikaa, että toinen saa hommaansa edistettyä rauhassa ja ehtii sitten keskittyä sinuun.
Tarkoitin nyt lähinnä näitä tapauksia jotka oleilevat autotallissa tms. mieluummin kuin minun kanssani noin ylipäätään.
Kuten aloittaja kertoi: mieluummin pesee lattiaa kuulokkeet korvissa kuunnellen omaa lempimusiikkia.
Hän kuulemma tekee sitä mieluummin kuin on miesystävänsä kanssa.
Vertasin nyt hiukan niinkuin tähän.
Eli jos jonkulle miehelle on alvariinsa mieluisampaa roplata autoaan kuin minua niin roplatkoon sitten. Mitäs minä siinä sitten teenEi kai se ap ollut sitä miestä kutsumassa katsomaan omaa lattian pesuaan. Hän vaan sanoi, että joskus olisi ihan mukavaa vaan olla yksin. Loukkaantuisitko siis, jos seurustelukumppanisi joskus haluaisi tehdä jotain muuta kuin olla sinun kanssasi?
Itse naisena en ainakaan alkaisi pestä lattiia kun miesystävä on meillä. Elle ole tullut jotain vahinkoa lattialle.
En loukkaannu jostain väliaikaisesta hommasta. Mutta jos huomaan ja tajuan miehen tahallaan järjestävän itselleen kovin paljon muuta hommaa tai on kovin poissaoleva ettei oikeastaan kiinnitä minun sielläolooni mitään huomiota niin loukkaannun.Ihmettelen miten nämä asiat ja läytöstavat ovat muka joillekin naisille ihka outoja ja selitettävä rautalangasta.. Minkälaista kohtelua olette valmiit sietämään omalta miesystävältänne. Tai miten kohtelette itse.
Minä toimin ajatuksella, että kohtele muita niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Ja toivon itseäni kohdeltavan niinkuin itse kohtelen muita.
Minä en jätä miesystävääni oman onnensa nojaan viettämään aikaansa miten tahtoo jos olen hänet kutsunut.
Olen luullut, että hyvät käytöstavat koskevat myös seurustelua. Puolin ja toisin.
Taidan sitten ollakin väärässä.
Eli käytännössä jos sinulla on vain rajallinen määrä aikaa. Lattiat jää kokonaan pesemättä? Tai joku muu asia. Ehkä töissä käynti, nukkuminen tai vanhempen/lastenhoito tai suihkussa käynti tai ruuanlaitto tai renkaiden vaihto?
Jos sitä ylimääräistä aikaa on paljon, niin sen voi viettää helposti vain olemalla. Yksin tai miesystävän kanssa, jos sitä ei ole, niin joku muu asia jää tekemättä. Varsinkin, kun puhutaan kokonaisista viikonlopuista ajallisesti. Se ei vaan onnistu aina olla vapaalla viettämässä laatuaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Miks helvetissä pitäisi viettää enemmän aikaa muksujen kanssa? Niillä on jo isä. Pääasia että pysyy lasten kanssa väleissä eikä puutu niiden kasvatukseen (ei moiti ja arvostele ap:n kasvatusmenetelmiä). Mä olen serustellut nyt 6 vuotta naisen kanssa jonka lapsiin olen pitänyt riittävän hajuraon, en mä isää ala niille leikkimään. Moikataan kun nähdään ja ollaan kohteliaita. M40
Ymmärrän näkökulmasi, mutta aika harva äiti haluaa ainakaan kotiinsa mitään hajurakoja, sehän olisi lapsille ankea kasvuympäristö ja useimmat äidit tämän ymmärtävät eivätkä ota kotiin sellaista miestä joka ei ole lapsille aidosti positiivinen asia elämässä. Mikään kohtelias moikkailu ei ole se mitä lapsi tarvitsee kotonaan jatkuvasti olevalta aikuiselta vaan turvallista ja välittävää olemista. Jos suhtautuu näin, niin pitää sitten ymmärtää, että saa naiseltaan vain ne muruset, mitä jää lapsilta yli, ehkä treffejä lapsivapaina viikonloppuina.
Nainen on varmasti vuosien aikana nähnyt etten ota osaa tai kantaa asioihin jotka liittyvät lasten hoitamiseen tai niiden kasvattamiseen. Se on äidin ja isän tehtävä. Sulle voi tulla yllätyksenä että naisystävä on joka toinen viikonloppu (siis 4 päivänä kuukaudesta) täydellisen tyytyväinen mun järkkäämiin reissuihin (kylpylät, luonnonpuistot, kaupunkilomat), tapahtumiin (konsertit, teatterit, leffat), mökkeilyihin jne. Helpottunut että pääsee hetkeksi pois härdellistä ja irti arjesta. Puhutaan kauniisti toisillemme ja pidetään meidän parisuhteesta hyvää huolta. Toinen yllätys lienee (palstamiehille?) että hän haluaa osallistua kustannuksiin tasapuolisesti. M40
Onneksi olkoon toimivasta suhteesta. Tuon tapainen siis meilläkin on ja mies on mielestään maailman parhaassa suhteessa ja pitää myös minua hyvin onnekkaana ihmisenä, kun pääsen härdellistäni hänen huvituksiinsa. Mutta minä en enää viihdy. En laittaisi vältämättä kauhean paljon likoon teidänkään suhteenne pitkälle kestolle. Mutta ihmisiä on monenlaisia ja jos tuo teille toimii niin pitäkää hauskaa. Varo kuitenkin ettet lähde olettamaan että tuo toimii toiselle kun se toimii sinulle. Ap
Sen takia ihmiset KOMMUNIKOIVAT suhteessaan. Kenenkään ei tarvitse toisen ajatuksia lukea, jos tuon miehen naisystävä on ilmaissut olevansa tyytyväinen, miehellä on täysi oikeus siihen luottaa ja uskoa.
Tuo että maalailet piruja seinälle muiden suhteesta, kertoo vain itsestäsi. Mitä enemmän täällä avaudut, sitä vastenmielisemmältä vaikutat.
Kyllä, juurikin näin. Noi 4 päivää kuukaudessa kun saadaan olla vain kahdestaan on jotain mitä molemmat odottaa malttamattomina. Eikä me joka toinen viikonloppu aina olla menossa, voidaan vain kokkailla yhdessä ja käydä vaikka hiihtämässä tai laskettelemassa. Kertaakaan meidän yhteistä aikaa (kuusi vuotta) ei olla vietetty imurin varressa tai lattialuutun. Vietän naisen luona myös arki-iltoja ja öitä (ehkä reilun viikon verran kuukaudesta), ja siivoan omat jälkeni ja kannan ruokaa kaappiin, ja sitä myös koko köörille valmistan koska tykkään ruoan laitosta ja nainen minua vähemmän. Mä siivoan ja puunaan oman taloni ja nainen omansa, työnjako on kristallinkirkas. Nainen hoitaa lapsensa enkä siihen puutu. Pysyttelen täysin ulkona naisen ja sen ex-miehen kuvioista. Naisen lapset on mukavia mutta en silti ala arki-isäksi, voin auttaa lapsia jos tulee kysymään apua, vaikka polkupyörästä tai tietokoneesta. Hyvin on toiminut tähän asti ja en näe etteikö toimisi seuraavatkin 6 vuotta. Jos naista alkaa harmittamaan meidän ikioma yhteinen aika on tämä parisuhde taputeltu. M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.
Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?
Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.
Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.
Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?
Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap
Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.
Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?
Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?
Jos kerran rakastat miesystävääsi?
En millään saa kiinni ajatuksesta.
Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.En ole ap, mutta ymmärtäisin, että hän haluaisi aikaa rentoutua ihan kotonaan. Minusta on ihan normaalia, jos haluaa seurustelusuhteessakin viettää aikaa sekä omassa kotonaan, että puolisonsa kotona sen sijaan, että olisi aina esimerkiksi hotellissa. Etkö sinä koskaan halua olla rakastamasi miehen kanssa ihan ns. "normaalisti", vai kaipaatko yksinomaan pelkkiä "hemmottelulomia" kaukana kotoa hänen kanssaan?
Jos tapaisin rakastamani miesystävän noin 4 kertaa kuukaudessa en ainakaan silloin haluaisi pestä lattioita tai tehdä niitä samoja, stressaavia asioita joita teen arkisin. Haluaisin juuri unohtaa ne siksi ajaksi.
Oli se ns. normaali mitä tahansa, niin jotain mukavaa ydessäoloa. Joko jommankumman kotona tai sitten joku pieni reissu.
Kotona esimerjiksi yhdessä laitettu hyvä ruoka, hyvä viini ja kattaus viinipullon ja kynttilän tai tuikkujen kera.
Juttelu, lähekkäin istuminen illalla niin kauan kuin se huvittaa ja nukkumaanmeno toisenen läheisyydestä nauttien.
Joka tapauksessa se yhdessäolo olisi jotain rentouttavaa ja miellyttävää.Jos siis tämä tapahtuisi ilman lapsia. Lasten ollessa jossain muualla.
Jos mä taas tapaisin rakastamaani miestä vain 4x/kk, niin rakkaus kyllä hiipuisi häntä kohtaan melko nopeasti, ja kun niin tapahtuisi, niin viettäisin nuo päivät mieluummin jossain muualla kuin miehen kanssa.
Sulla on ap loppuelämä aikaa löytää sinulle sopiva parisuhde, ja matkamutkatkin muuttuvat matkalla :)
En ollut aloittaja, otin vain esimerkinä tuon hänen kertomansa 4 pv kuukaudessa.
Itse tapaan kyllä useammin.Jos aloittajalla on haasteellinen ja vatuullinen työ niin ilmeisesti palkkakin on sen mukainen.
Miksei hän silloin voisi hankkia apua arkeensa, esimerkiksi sännöllinen siivouspalvelu? Ikkunanpesu, suursiivous, viikkosiivous jne.
Jos on omakotitalo niin pihatöihin on saatavissa apua maksua vastaan. Kannattaisi käyttää rahaa lieventääkseen kiirettä ja stressiä. Miksi edes käydä vaativassa työssä, joka vie mehut, ellei sitten hyödynnä itseensä siitä saatua palkkaa? Saahan näistä myös kotitalousvähennyksenkin.
Itse jos pystyisin rahallisesti niin ottaisin siivoojan heti. Vaikka en ole edes kiireinen tai stressaantunut. Mutta ihan ilolla luovuttaisin tylsemmät hommat muille.En mäkään ole ap, mutta siltikin rakkaus kuihtuisi jos nähtäisiin vain 4x/kk.
Varmasti en alkaisi maksamaan siitä hyvästä siivoojille sun muille, miehestä jota tapaan 4x/kk. Siis siitä että voisin olla miehen kanssa. Samahan tuo olisi sitten miehen maksaa, jos kerran haluaisi olla minun kanssani. Tai voisi maksaa sille miehelle että tulee arkena tekemään pihaöitä minun kotiini. Sinänsä kaukaa haettua, koska tunteet väljähtyisivät mieheen jota näkisin noin vähän.
Mies voisi siivota ap:n kodin 2 kertaa kuussa=palkkioksi hyvää seksiä!
Miten tuo eroaa prostituutiosta? Rahaa tai rahanarvoinen työ vaihdetaan seksiin.
Parisuhteissa seksiä harrastetaan koska molemmat pitävät siitä. Ei niin että toinen "sai seksiä" ja hänen tulee kompensoida se jollain.
Samalla tavalla kuin se että naisen käsketään maksamaan rahaa siivoojalle jotta mies saisi seksiä.
Tai ei oikeastaan edes samalla tavalla vaan vielä enemmän päinvittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tismalleen mistä ap puhuu ja pistää huvittamaan osan kommentoijista vastaus. Selittää ainakin sen miksi osan ihmisistä elämä on jatkuvaa kaaosta tai mikään pysy ruodussa, jos asenne on tuo, että työkalut pitäisi lennähtää aina kädestä kun mies vain vislaa.
Olen kokenut saman kuin ap, mutta ilman lapsia ja se oli silti kuormittavaa. Opiskelin, kävin töissä, harrastin ja oli valtava tuttavapiiri. Ei ne tunteet riitä, jos mies sattuu olemaan hirveän dominoiva ja täysin taipumaton luonteeltaan. Omalla kohdallani kävi niin, että silloin kun itselläni olisi ollut vapaata, minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä. Siihen päälle mies ei kestänyt minkäänlaista yksinoloa, ja kun tein selväksi, että oma elämä on pakko hoitaa, niin hän yritti pakottaa minut irrottautumaan omista kuvioistani. Hän suuttui jos menin kavereiden kanssa baariin (wtf). Oli hienoa sen kolmen kuukauden aikana kuunnella iltakaudet miten teen hänet hulluksi tällä touhullani (en jättänyt työvuoroja tekemättä ja valmistauduin näyttöihin). En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska aamulla menin opiskelupaikkaani, illaksi töihin ja siinä matkalla meni taisteluksi ettei mies kuluta kaikkia akkujani soittelemalla lukemattomia kertoja tentatakseen miten meidän käy..
Erosin ja se ei käynyt kovinkaan kauniisti.
"minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä."
Miksi tämä ajattelumalli on NIIN yleinen miehillä?!? Olen ollut monenlaisten miesten kanssa tapailu/suhteessa ja KAIKKIEN kanssa on ollut se ongelma, että yhteiset tekemiset ja aika rytmitetään miehen aikataulujen ja mielihalujen mukaan. Vaikka tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa, tämä on silti ajoittain ongelma, mutta onneksi lähinnä pienissä asioissa (kyllä se vaan silti hiertää). Tyyliin, mies pelaa pleikkaria silloin kun haluaa, eikä pelisessiota todellakaan keskeytetä (tai minulle aina edes vastata) jos minä kaipaan seuraa tai läheisyyttä tai kysyn milloin aloitetaan sen leffan katsominen josta puhuttiin. Sen sijaan jos minä luen sohvalla hyvää kirjaa ja olen päässyt kunnon lukuflow'hun, mies automaattisesti olettaa että laitan kirjan pois ilomielin heti kun hän haluaa jotain, ja jos minä sanon että mulla on tää luku kesken ja haluan lukea sen loppuun, niin mies ottaa sen aina vaikeasti vastaan. Miehen mieluhalujen ja aikataulun mukaan meneminen on monelle miehelle itsestäänselvyys, ja jos nainen vetääkin rajoja ja haluaisi elää oman aikataulunsa mukaan, niin nainen on se vaikea ja julmuri...No niinpä. Minun ex-miesystävästäni oli ihan selvää ettei hän aina ehdi tapaamaan minua kun on muita juttuja. Jos minulle ei sopinut joku tapaaminen, jonka mies saattoi jopa hyvin lyhyellä varoitusajalla yllättäen ehdottaa, kun olin ehtinyt jo sopia muuta menoa niin se miehen ilme... tai jos asia keskusteltiin viestillä niin sieltä tuli jotain vähän passiivis-aggressiivista, vaikka muuten mies kiltti olikin. Miehen piti saada läheisyyttä kun sitä kaipasi mutta jos minulla oli ikävä niin sain vaan kestää.
Tuo johtuu siitä että miehet ovat itsekkäitä, ja jos he yrittävät olla olematta, niin pikku hiljaa alkaa sappi kerääntyä, ja voi olla varma että joku kaunis päivä se räjähtää. Ei tietenkään kaikki miehet, mutta iso osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena mietin miltä tuntuisi jos mies alkaisi siivota autotallia kuulokkeet korvillaan kuunnellen itselleen mieluista musiikkia.
Ja haluaisi olla senkin ajan omissa oloissaan. Kun minä menisin hänen luokseen viettämään viikonloppua. Niinä harvoina kertoina milloin mieheltä ylipäätään liikenisi aikaa kokoaikaiselta kiireeltään ja stressiltään.
Miksi ihmeessä joku haluaa pestä lattiaa mielummin kuin olla miesystävän kanssa. Onko lattia niin likainen? Ei pitäisi olla kun kiireinen yh kotonaan luultavasti puunaa jatkuvasti. Prioriteetit on nyt pikkasen hukassa. Tai lattianpesu on tekosyy ettei tarvitse olla miehen kanssa ja jutella. Tai itsensä ja kiireidensä korostuskeino: olen näin kiireinen, ettei minulla ole yhtään vapaa-aikaa.
Jos ihmisellä ei ole todellakaan, tai tuntee niin, vapaa-aikaa, niin jotain tarttis sille asialle tehdä. Ensiksikin omassa päässään.Olisi todella ärsyttävää jos mies sen puuhailunsa lisäksi koko ajan minun siellä ollessa antaisi minun ymmärtää ja hermoilisi, että voi kauheeta, mun tarvis tänkin ajan olla siellä ja täällä ja tehdä sitä ja tätä. Voi voi kun on stressaantunut olo kun menee aikaa hukkaa sun kanssas.
Se olisi aika lyhyt suhde. Ymmärtäisin yskän. Nostaisin kytkintä, mies saisi jatkaa omien kytkimiensä parissa siellä autotallissaan kuulokkeineen ja musiikkeineen.
Ihme kun aloittajan mies on näinkin kauan ollut kärsivällinen.Miksi sinä olet noin ilkeä ihminen?
Miten niin ilkeä ihminen? Kerroin vain miten minä asiat omasta näkökulmastani näen. Naisena.
Ihan realistisesti mielestäni kerroin.
En tosiaankaa itse seurustelisi miehen kanssa joka yhteisen ajan sijasta valitsisi olla yksikseen kuulokkeet korvilla omassa rauhassa tekemällä omia kesken jääneitä hommiaan.
Jos minä olisin omalla vapaa-ajallani tullut kutsuttuna hänen luokseen. Odottaen leppoisaa yhdessäoloa ja juttelua.
Ja mies vielä ivailisi, että en hän mistään "huvittelusta" edes piittaa. Töitä, töitä sitä täällä tehdään.
Miksi olisin hänen kanssaan, olisimme liian etilaiset.Mitä noille keskenjääneille hommille pitäisi sitten tehdä, jos ne eivät saa mennä parisuhteen edelle?
Ne pitäisi hoitaa muuna aikana pois tai jättää tekemättä sillä aikaa kun on kutsunut jonkun kotiinsa. Esimerkiksi naisystävänsä.
Minua myös alkaisi mietityttää miksi sillä miehellä on aina näitä kesken jääneitä hommia tehtävänä. Jos aina tai melkein aina niitä siis olisi. Tietenkin jonkin lyhytaikaisen homman käsittäisin, mutten joka tapaamiskerta.
Ovatko ne työt oikeasti pakollisia tehdä juuri silloin olen olen paikalla vai pakeneeko hän niiden pariin jostain syystä. Ja jos pakenee, niin miettisin mistä syystä. Kykeneekö mies rentoutumaan ja olemasn tekemättä töitä ylipäätään. Jos ei niin huono homma parisuhteen kannalta.
Myös miettisin onko hän huono organisoimaan asioitaan. Vai onko tuo vain tapa viettää vapaa-aikaansa ja ei nyt pysty itseään muuttamaan. Vaikka haluisi minut elämäänsä.
Jos "pakolliset työt" jatkuvasti tai melko usein ohittaisivat parisuhteen miettisin miksiköhän olen tässä. Jos mies viettää aikaansa mieluummin muilla tavoin kuin minun kanssani.
Tietysti oman miettimisen lisäksi sitten keskustelisin myös miehen kanssa. Mitä mies selittää pohdintoihini.
Haluammeko samoja asioita vai emme. Ja osuuko lainkaan tai miten paljon osuu ajatusmaailmamme yhteen.
Sen keskustelun perusteella tekisin/tekisimme ratkaisun. Voisin antaa vielä miehelle mahdollisuuden, mutta jos mikään ei muuttuusi niin lopettaisin suhteen. Ihan kummankin eduksi.
Olet täydellinen esimerkki keskustelupalstan aitakeskustelijasta. Minä puhun aidasta, niin toit loistavasti esiin aidanseipään ominaisuudet.
Lähivanhempana se arki on jokseenkin hetkistä, eikä ole väliä onko lapsia yksi vai sata, mutta arki menee siinä että saa kaikki pysymään hengissä, puhtaana, ruokittua ja ajoissa nukkumaan. Mahdollisesti myös bonukset päälle (esim uimahallireissut, lasten tai omat harrastukset). Lisäksi arki on täynnä valtavasti metatöitä (opettajien viestit koulun palveluissa, mitä ruokaa kaappiin, ai niin uudet kurikset..)
Silloin tietyt hommat jäävät viikonvaihteelle tai vapaailloille, kuten isommat kaappien siivoukset, autonpesut, maalaukset sun muut pienet kodin hoitohommat joihin ei kannata kutsua remppamiehiä paikalle. Nytkin keväällä monella on ikkunoiden pesu ja verhojen vaihto edessä, ja niin kiva pieni homma kuin onkin, niin siinä menee aikaa. Lisäksi viikonloppuiltoina teen itse kaikki lapsiin liittyvät varaukset, kuten esim. koulun valokuvaukset, uinti- ja retkireissut "joo osallistuu ensi viikolla SonjaPetterin synttäreille, mitä lahjatoiveita"- tyyliset vahvistukset.
Tämä kaikki on sitä arkea. En ymmärrä mitä osa kuvittelee, että äiti suorittaa, mutta noi hommat vain kasautuvat ja kostautuvat ennenpitkää lapsille jos ne jättää hoitamatta. Itselläni oli tällainen huithapeliäiti joka saattoi kadota koko illaksi miehensä kanssa kaljalle ja illalla kauppojen sulkeuduttua tulla kotiin kuulemaan, että seuraavana päivänä koululla on joku retki minne tarvitsee karkkia ja eväät. Muija ei ottanut koskaan opikseen, vaan aina piti lähteä kuin ohjus ovista kun mies vain vislasi. Tämän takia minulta ei nouse enää ahteri mihinkään suuntaan, jos omia ja lapseni asioita on hoidettavana, koska en ole ketään muita kuin itseäni ja lastani varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena mietin miltä tuntuisi jos mies alkaisi siivota autotallia kuulokkeet korvillaan kuunnellen itselleen mieluista musiikkia.
Ja haluaisi olla senkin ajan omissa oloissaan. Kun minä menisin hänen luokseen viettämään viikonloppua. Niinä harvoina kertoina milloin mieheltä ylipäätään liikenisi aikaa kokoaikaiselta kiireeltään ja stressiltään.
Miksi ihmeessä joku haluaa pestä lattiaa mielummin kuin olla miesystävän kanssa. Onko lattia niin likainen? Ei pitäisi olla kun kiireinen yh kotonaan luultavasti puunaa jatkuvasti. Prioriteetit on nyt pikkasen hukassa. Tai lattianpesu on tekosyy ettei tarvitse olla miehen kanssa ja jutella. Tai itsensä ja kiireidensä korostuskeino: olen näin kiireinen, ettei minulla ole yhtään vapaa-aikaa.
Jos ihmisellä ei ole todellakaan, tai tuntee niin, vapaa-aikaa, niin jotain tarttis sille asialle tehdä. Ensiksikin omassa päässään.Olisi todella ärsyttävää jos mies sen puuhailunsa lisäksi koko ajan minun siellä ollessa antaisi minun ymmärtää ja hermoilisi, että voi kauheeta, mun tarvis tänkin ajan olla siellä ja täällä ja tehdä sitä ja tätä. Voi voi kun on stressaantunut olo kun menee aikaa hukkaa sun kanssas.
Se olisi aika lyhyt suhde. Ymmärtäisin yskän. Nostaisin kytkintä, mies saisi jatkaa omien kytkimiensä parissa siellä autotallissaan kuulokkeineen ja musiikkeineen.
Ihme kun aloittajan mies on näinkin kauan ollut kärsivällinen.Miksi sinä olet noin ilkeä ihminen?
Miten niin ilkeä ihminen? Kerroin vain miten minä asiat omasta näkökulmastani näen. Naisena.
Ihan realistisesti mielestäni kerroin.
En tosiaankaa itse seurustelisi miehen kanssa joka yhteisen ajan sijasta valitsisi olla yksikseen kuulokkeet korvilla omassa rauhassa tekemällä omia kesken jääneitä hommiaan.
Jos minä olisin omalla vapaa-ajallani tullut kutsuttuna hänen luokseen. Odottaen leppoisaa yhdessäoloa ja juttelua.
Ja mies vielä ivailisi, että en hän mistään "huvittelusta" edes piittaa. Töitä, töitä sitä täällä tehdään.
Miksi olisin hänen kanssaan, olisimme liian etilaiset.Mitä noille keskenjääneille hommille pitäisi sitten tehdä, jos ne eivät saa mennä parisuhteen edelle?
Voisiko joku peukuttamisen sijaan vastata? K
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin mikä on ap:n älykkyysosamäärä jos hänen henkinen kapasiteettinsa ei riitä siihen että omin avuin osaisi ratkaista näin yksinkertaisen ongelman.
Siis oikeesti ap: kyllä aikuisen pitäisi ihan ite tietää miten tuossa tapauksessa toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Miks helvetissä pitäisi viettää enemmän aikaa muksujen kanssa? Niillä on jo isä. Pääasia että pysyy lasten kanssa väleissä eikä puutu niiden kasvatukseen (ei moiti ja arvostele ap:n kasvatusmenetelmiä). Mä olen serustellut nyt 6 vuotta naisen kanssa jonka lapsiin olen pitänyt riittävän hajuraon, en mä isää ala niille leikkimään. Moikataan kun nähdään ja ollaan kohteliaita. M40
Ymmärrän näkökulmasi, mutta aika harva äiti haluaa ainakaan kotiinsa mitään hajurakoja, sehän olisi lapsille ankea kasvuympäristö ja useimmat äidit tämän ymmärtävät eivätkä ota kotiin sellaista miestä joka ei ole lapsille aidosti positiivinen asia elämässä. Mikään kohtelias moikkailu ei ole se mitä lapsi tarvitsee kotonaan jatkuvasti olevalta aikuiselta vaan turvallista ja välittävää olemista. Jos suhtautuu näin, niin pitää sitten ymmärtää, että saa naiseltaan vain ne muruset, mitä jää lapsilta yli, ehkä treffejä lapsivapaina viikonloppuina.
Nainen on varmasti vuosien aikana nähnyt etten ota osaa tai kantaa asioihin jotka liittyvät lasten hoitamiseen tai niiden kasvattamiseen. Se on äidin ja isän tehtävä. Sulle voi tulla yllätyksenä että naisystävä on joka toinen viikonloppu (siis 4 päivänä kuukaudesta) täydellisen tyytyväinen mun järkkäämiin reissuihin (kylpylät, luonnonpuistot, kaupunkilomat), tapahtumiin (konsertit, teatterit, leffat), mökkeilyihin jne. Helpottunut että pääsee hetkeksi pois härdellistä ja irti arjesta. Puhutaan kauniisti toisillemme ja pidetään meidän parisuhteesta hyvää huolta. Toinen yllätys lienee (palstamiehille?) että hän haluaa osallistua kustannuksiin tasapuolisesti. M40
Onneksi olkoon toimivasta suhteesta. Tuon tapainen siis meilläkin on ja mies on mielestään maailman parhaassa suhteessa ja pitää myös minua hyvin onnekkaana ihmisenä, kun pääsen härdellistäni hänen huvituksiinsa. Mutta minä en enää viihdy. En laittaisi vältämättä kauhean paljon likoon teidänkään suhteenne pitkälle kestolle. Mutta ihmisiä on monenlaisia ja jos tuo teille toimii niin pitäkää hauskaa. Varo kuitenkin ettet lähde olettamaan että tuo toimii toiselle kun se toimii sinulle. Ap
Sen takia ihmiset KOMMUNIKOIVAT suhteessaan. Kenenkään ei tarvitse toisen ajatuksia lukea, jos tuon miehen naisystävä on ilmaissut olevansa tyytyväinen, miehellä on täysi oikeus siihen luottaa ja uskoa.
Tuo että maalailet piruja seinälle muiden suhteesta, kertoo vain itsestäsi. Mitä enemmän täällä avaudut, sitä vastenmielisemmältä vaikutat.
Kyllä, juurikin näin. Noi 4 päivää kuukaudessa kun saadaan olla vain kahdestaan on jotain mitä molemmat odottaa malttamattomina. Eikä me joka toinen viikonloppu aina olla menossa, voidaan vain kokkailla yhdessä ja käydä vaikka hiihtämässä tai laskettelemassa. Kertaakaan meidän yhteistä aikaa (kuusi vuotta) ei olla vietetty imurin varressa tai lattialuutun. Vietän naisen luona myös arki-iltoja ja öitä (ehkä reilun viikon verran kuukaudesta), ja siivoan omat jälkeni ja kannan ruokaa kaappiin, ja sitä myös koko köörille valmistan koska tykkään ruoan laitosta ja nainen minua vähemmän. Mä siivoan ja puunaan oman taloni ja nainen omansa, työnjako on kristallinkirkas. Nainen hoitaa lapsensa enkä siihen puutu. Pysyttelen täysin ulkona naisen ja sen ex-miehen kuvioista. Naisen lapset on mukavia mutta en silti ala arki-isäksi, voin auttaa lapsia jos tulee kysymään apua, vaikka polkupyörästä tai tietokoneesta. Hyvin on toiminut tähän asti ja en näe etteikö toimisi seuraavatkin 6 vuotta. Jos naista alkaa harmittamaan meidän ikioma yhteinen aika on tämä parisuhde taputeltu. M40
Kuulostaa hienolta ja kiva että suhde toimii. Luulen että moni äiti ei uskaltaisi lähteä tuollaiseen. Jos elämässä on muita vastuunkantajia, tuollainen hupimies on kiva. Jos lähellä asuu äiti, sisko, ystävä tai exä on kunnollinen, niin mikäpä sitten tuollaisessa kevytsuhteessa. Jos tilanne on se, että äiti on melko yksin elämässään, tuollaista suhdetta ei uskalla pitää. Kyse ei ole niinkään siitä imuroinnista vaan siitä että mitä tapahtuu, jos tulee joku vastoinkäyminen. Jos vaikka äiti sairastuu, olisi paha juttu, että hän on käyttänyt vuosia kaiken aikansa mieheen, joka ei ota koppia tilanteesta. Tämän vuoksi yh-äidit haluavat usein vain kevyttä tapailua tai kunnon panostusta (mikä ei ole sama kuin kotileikki vaan aito tieto ja tunne siitä, että mieheen voi luottaa vaikka se vaatisi mieheltä joskus jotain vaivannäköäkin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun miesystäväni kirjoittelisi tänne palstalle " naisystävä häiritsee" ja kyselisi neuvoa niin kyllä olisin toivonut hänen sanovan sen minulle suoraan. Olisi aika loukkaavaa kyllä olla sitä sanomatta minulle henkilökohtaisesti.
Aika pahassa jamassa olisi silloin suhde.
Oli sitten asia kuinka hyvänsä, mutta suoraa puhetta pitää siitä olla.
Olen ollut itse yh. Sii lapset asuivat minulla. Eron jälkeen aloin aika nopeasti seurustella. Kävin töissä, vein ja toin lapset hoitoon, opiskelinkin pari vuotta samalla. Mutta pystyin silti hoitamaan kotihommat ja pitämään pakan kasassa. Vanhempani olivat yli 80 vuotiaita. Heistäkin kannoin huolta. Ex-mies tapasi lapsia kuinka hänelle sopi, ei silloin ollut vuoroviikkoja.
En joutunut siivoamaan samaan aikaan kun miesystävä tuli kylään. Lauantaina ehdin hyvin siivota iltaan mennessä.
Olin ihan vapaa ilman stressiä olemaan hänen kanssaan. Joskus olivat lapset läsnä, silloin olimme kotona. Kun lapset isällään niin lähdimme jonnekin huvittelemaan. Joskus menin miesystävän luokse. Osasimme kyllä olla kotona kahdestaankin.
Itse en kokenut tuota aikaa kovin kiireiseksi tai stressaavaksi.
En tuntenut, että seurustelu häiritsi minun elämääni. Mies oli poikamies ja lapseton. Ei kai häntäkään häirinnyt minun elämäni.
Mies oli rauhallista tyyppiä. En odottanut hänestä isäpuolta tms. Hän kyllä kohteli lapsia asiallisesti. Muuta en häneltä vaatinutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos minun miesystäväni kirjoittelisi tänne palstalle " naisystävä häiritsee" ja kyselisi neuvoa niin kyllä olisin toivonut hänen sanovan sen minulle suoraan. Olisi aika loukkaavaa kyllä olla sitä sanomatta minulle henkilökohtaisesti.
Aika pahassa jamassa olisi silloin suhde.
Oli sitten asia kuinka hyvänsä, mutta suoraa puhetta pitää siitä olla.Olen ollut itse yh. Sii lapset asuivat minulla. Eron jälkeen aloin aika nopeasti seurustella. Kävin töissä, vein ja toin lapset hoitoon, opiskelinkin pari vuotta samalla. Mutta pystyin silti hoitamaan kotihommat ja pitämään pakan kasassa. Vanhempani olivat yli 80 vuotiaita. Heistäkin kannoin huolta. Ex-mies tapasi lapsia kuinka hänelle sopi, ei silloin ollut vuoroviikkoja.
En joutunut siivoamaan samaan aikaan kun miesystävä tuli kylään. Lauantaina ehdin hyvin siivota iltaan mennessä.
Olin ihan vapaa ilman stressiä olemaan hänen kanssaan. Joskus olivat lapset läsnä, silloin olimme kotona. Kun lapset isällään niin lähdimme jonnekin huvittelemaan. Joskus menin miesystävän luokse. Osasimme kyllä olla kotona kahdestaankin.Itse en kokenut tuota aikaa kovin kiireiseksi tai stressaavaksi.
En tuntenut, että seurustelu häiritsi minun elämääni. Mies oli poikamies ja lapseton. Ei kai häntäkään häirinnyt minun elämäni.
Mies oli rauhallista tyyppiä. En odottanut hänestä isäpuolta tms. Hän kyllä kohteli lapsia asiallisesti. Muuta en häneltä vaatinutkaan.
No hienoa, että sinä olet jaksanut ja suhde on voinut hyvin.
Ap nyt kokee, että ei jaksa ja ehdi kaikkea, ja kaipaisi sitä tukea siltä mieheltä myös, omaa aikaa, erilaista yhteisen ajan viettoa. Mies ei ollut suostunut auttamaan mitenkään tai joustamaan. En minä ainakaan tuollaisessa suhteessa olisi, jos se veisi viimeisetkin voimavarani, ottaen enemmän kuin antaa. Sinun tilanteessasi tilanne ollut eri. Ei voi yleistää kaikkiin sopivaksi. Ihmisiä ja kuormittuneisuuden astetta, toiveita ja tarpeita on niin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Miks helvetissä pitäisi viettää enemmän aikaa muksujen kanssa? Niillä on jo isä. Pääasia että pysyy lasten kanssa väleissä eikä puutu niiden kasvatukseen (ei moiti ja arvostele ap:n kasvatusmenetelmiä). Mä olen serustellut nyt 6 vuotta naisen kanssa jonka lapsiin olen pitänyt riittävän hajuraon, en mä isää ala niille leikkimään. Moikataan kun nähdään ja ollaan kohteliaita. M40
Ymmärrän näkökulmasi, mutta aika harva äiti haluaa ainakaan kotiinsa mitään hajurakoja, sehän olisi lapsille ankea kasvuympäristö ja useimmat äidit tämän ymmärtävät eivätkä ota kotiin sellaista miestä joka ei ole lapsille aidosti positiivinen asia elämässä. Mikään kohtelias moikkailu ei ole se mitä lapsi tarvitsee kotonaan jatkuvasti olevalta aikuiselta vaan turvallista ja välittävää olemista. Jos suhtautuu näin, niin pitää sitten ymmärtää, että saa naiseltaan vain ne muruset, mitä jää lapsilta yli, ehkä treffejä lapsivapaina viikonloppuina.
Nainen on varmasti vuosien aikana nähnyt etten ota osaa tai kantaa asioihin jotka liittyvät lasten hoitamiseen tai niiden kasvattamiseen. Se on äidin ja isän tehtävä. Sulle voi tulla yllätyksenä että naisystävä on joka toinen viikonloppu (siis 4 päivänä kuukaudesta) täydellisen tyytyväinen mun järkkäämiin reissuihin (kylpylät, luonnonpuistot, kaupunkilomat), tapahtumiin (konsertit, teatterit, leffat), mökkeilyihin jne. Helpottunut että pääsee hetkeksi pois härdellistä ja irti arjesta. Puhutaan kauniisti toisillemme ja pidetään meidän parisuhteesta hyvää huolta. Toinen yllätys lienee (palstamiehille?) että hän haluaa osallistua kustannuksiin tasapuolisesti. M40
Onneksi olkoon toimivasta suhteesta. Tuon tapainen siis meilläkin on ja mies on mielestään maailman parhaassa suhteessa ja pitää myös minua hyvin onnekkaana ihmisenä, kun pääsen härdellistäni hänen huvituksiinsa. Mutta minä en enää viihdy. En laittaisi vältämättä kauhean paljon likoon teidänkään suhteenne pitkälle kestolle. Mutta ihmisiä on monenlaisia ja jos tuo teille toimii niin pitäkää hauskaa. Varo kuitenkin ettet lähde olettamaan että tuo toimii toiselle kun se toimii sinulle. Ap
Sen takia ihmiset KOMMUNIKOIVAT suhteessaan. Kenenkään ei tarvitse toisen ajatuksia lukea, jos tuon miehen naisystävä on ilmaissut olevansa tyytyväinen, miehellä on täysi oikeus siihen luottaa ja uskoa.
Tuo että maalailet piruja seinälle muiden suhteesta, kertoo vain itsestäsi. Mitä enemmän täällä avaudut, sitä vastenmielisemmältä vaikutat.
Kyllä, juurikin näin. Noi 4 päivää kuukaudessa kun saadaan olla vain kahdestaan on jotain mitä molemmat odottaa malttamattomina. Eikä me joka toinen viikonloppu aina olla menossa, voidaan vain kokkailla yhdessä ja käydä vaikka hiihtämässä tai laskettelemassa. Kertaakaan meidän yhteistä aikaa (kuusi vuotta) ei olla vietetty imurin varressa tai lattialuutun. Vietän naisen luona myös arki-iltoja ja öitä (ehkä reilun viikon verran kuukaudesta), ja siivoan omat jälkeni ja kannan ruokaa kaappiin, ja sitä myös koko köörille valmistan koska tykkään ruoan laitosta ja nainen minua vähemmän. Mä siivoan ja puunaan oman taloni ja nainen omansa, työnjako on kristallinkirkas. Nainen hoitaa lapsensa enkä siihen puutu. Pysyttelen täysin ulkona naisen ja sen ex-miehen kuvioista. Naisen lapset on mukavia mutta en silti ala arki-isäksi, voin auttaa lapsia jos tulee kysymään apua, vaikka polkupyörästä tai tietokoneesta. Hyvin on toiminut tähän asti ja en näe etteikö toimisi seuraavatkin 6 vuotta. Jos naista alkaa harmittamaan meidän ikioma yhteinen aika on tämä parisuhde taputeltu. M40
Kuulostaa hienolta ja kiva että suhde toimii. Luulen että moni äiti ei uskaltaisi lähteä tuollaiseen. Jos elämässä on muita vastuunkantajia, tuollainen hupimies on kiva. Jos lähellä asuu äiti, sisko, ystävä tai exä on kunnollinen, niin mikäpä sitten tuollaisessa kevytsuhteessa. Jos tilanne on se, että äiti on melko yksin elämässään, tuollaista suhdetta ei uskalla pitää. Kyse ei ole niinkään siitä imuroinnista vaan siitä että mitä tapahtuu, jos tulee joku vastoinkäyminen. Jos vaikka äiti sairastuu, olisi paha juttu, että hän on käyttänyt vuosia kaiken aikansa mieheen, joka ei ota koppia tilanteesta. Tämän vuoksi yh-äidit haluavat usein vain kevyttä tapailua tai kunnon panostusta (mikä ei ole sama kuin kotileikki vaan aito tieto ja tunne siitä, että mieheen voi luottaa vaikka se vaatisi mieheltä joskus jotain vaivannäköäkin)
Aika samankaltainen tilanne itsellänikin. En ota liikoja kantaa naisen lapsiasioihin koska itselläni on vuoroviikoin omat lapset. Toki keskustelemme ja tuemme puolin ja toisin eri asioissa. Vietän suurimman osan lapsivapaastani naisen kotona ja hänen lapset ovat paikalla silloin myös. Autan jos apua pyydetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tismalleen mistä ap puhuu ja pistää huvittamaan osan kommentoijista vastaus. Selittää ainakin sen miksi osan ihmisistä elämä on jatkuvaa kaaosta tai mikään pysy ruodussa, jos asenne on tuo, että työkalut pitäisi lennähtää aina kädestä kun mies vain vislaa.
Olen kokenut saman kuin ap, mutta ilman lapsia ja se oli silti kuormittavaa. Opiskelin, kävin töissä, harrastin ja oli valtava tuttavapiiri. Ei ne tunteet riitä, jos mies sattuu olemaan hirveän dominoiva ja täysin taipumaton luonteeltaan. Omalla kohdallani kävi niin, että silloin kun itselläni olisi ollut vapaata, minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä. Siihen päälle mies ei kestänyt minkäänlaista yksinoloa, ja kun tein selväksi, että oma elämä on pakko hoitaa, niin hän yritti pakottaa minut irrottautumaan omista kuvioistani. Hän suuttui jos menin kavereiden kanssa baariin (wtf). Oli hienoa sen kolmen kuukauden aikana kuunnella iltakaudet miten teen hänet hulluksi tällä touhullani (en jättänyt työvuoroja tekemättä ja valmistauduin näyttöihin). En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska aamulla menin opiskelupaikkaani, illaksi töihin ja siinä matkalla meni taisteluksi ettei mies kuluta kaikkia akkujani soittelemalla lukemattomia kertoja tentatakseen miten meidän käy..
Erosin ja se ei käynyt kovinkaan kauniisti.
"minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä."
Miksi tämä ajattelumalli on NIIN yleinen miehillä?!? Olen ollut monenlaisten miesten kanssa tapailu/suhteessa ja KAIKKIEN kanssa on ollut se ongelma, että yhteiset tekemiset ja aika rytmitetään miehen aikataulujen ja mielihalujen mukaan. Vaikka tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa, tämä on silti ajoittain ongelma, mutta onneksi lähinnä pienissä asioissa (kyllä se vaan silti hiertää). Tyyliin, mies pelaa pleikkaria silloin kun haluaa, eikä pelisessiota todellakaan keskeytetä (tai minulle aina edes vastata) jos minä kaipaan seuraa tai läheisyyttä tai kysyn milloin aloitetaan sen leffan katsominen josta puhuttiin. Sen sijaan jos minä luen sohvalla hyvää kirjaa ja olen päässyt kunnon lukuflow'hun, mies automaattisesti olettaa että laitan kirjan pois ilomielin heti kun hän haluaa jotain, ja jos minä sanon että mulla on tää luku kesken ja haluan lukea sen loppuun, niin mies ottaa sen aina vaikeasti vastaan. Miehen mieluhalujen ja aikataulun mukaan meneminen on monelle miehelle itsestäänselvyys, ja jos nainen vetääkin rajoja ja haluaisi elää oman aikataulunsa mukaan, niin nainen on se vaikea ja julmuri...Minulla pahin tällainen minä minä minä -mies on ollut mies, joka on vaatinut perheenlisäystä. Ihan vain siksi, koska HÄN haluaa. Ja HÄN haluaa monta. Ja heti. Riippumatta siitä, mitä MINÄ olisin halunnut. Hänen perässäänkin olisi pitänyt muuttaa toiselle paikkakunnalle. Koska HÄN ei halua kodistaan ja elämästään luopua, mutta MINUN ja LAPSEN olisi kyllä pitänyt järjestää elämässämme kaikki uusiksi HÄNEN takiaan, ihan vain siksi, että HÄN haluaa. Kyllä oli suuttumusta ja loukkaantumista, kun en tähän suostunut. Hän piti itsestäänselvänä monia tällaisia asioita, joista ei kysellyt minulta mitään mielipidettä.
Mutta eihän tuo eroa ollenkaan siitä että sinä halusit toista etkä toiminut hänen toiveiden mukaan vaan omiesi. Miksei mies voisi kirjoittaa susta ihan samaa? Et sinäkään luopunut omastasi.
Kyllä luovuin paljon omasta, joustin aikataulujen, menojen yms mukaan, jotta koko suhde pysyi edes kasassa. Mies ei joustanut missään, aina oli pyytämässä lisää. Häneltä jos jotain joustoa pyysi, niin eihän se nyt käynyt. Tasapuolista? Monilla miehillä tätä, jos naiselle ei joku asia nyt vaan käy.
Sama juttu ap:n kohdalla. Miehen mielen mukaan mennään ap:n kaikki lapsivapaat, viis siitä mitä ap:lla olisi myös muuta välillä toiveissa. Toivottavasti on hankkiutunut siitä ukosta jo eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tismalleen mistä ap puhuu ja pistää huvittamaan osan kommentoijista vastaus. Selittää ainakin sen miksi osan ihmisistä elämä on jatkuvaa kaaosta tai mikään pysy ruodussa, jos asenne on tuo, että työkalut pitäisi lennähtää aina kädestä kun mies vain vislaa.
Olen kokenut saman kuin ap, mutta ilman lapsia ja se oli silti kuormittavaa. Opiskelin, kävin töissä, harrastin ja oli valtava tuttavapiiri. Ei ne tunteet riitä, jos mies sattuu olemaan hirveän dominoiva ja täysin taipumaton luonteeltaan. Omalla kohdallani kävi niin, että silloin kun itselläni olisi ollut vapaata, minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä. Siihen päälle mies ei kestänyt minkäänlaista yksinoloa, ja kun tein selväksi, että oma elämä on pakko hoitaa, niin hän yritti pakottaa minut irrottautumaan omista kuvioistani. Hän suuttui jos menin kavereiden kanssa baariin (wtf). Oli hienoa sen kolmen kuukauden aikana kuunnella iltakaudet miten teen hänet hulluksi tällä touhullani (en jättänyt työvuoroja tekemättä ja valmistauduin näyttöihin). En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska aamulla menin opiskelupaikkaani, illaksi töihin ja siinä matkalla meni taisteluksi ettei mies kuluta kaikkia akkujani soittelemalla lukemattomia kertoja tentatakseen miten meidän käy..
Erosin ja se ei käynyt kovinkaan kauniisti.
"minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä."
Miksi tämä ajattelumalli on NIIN yleinen miehillä?!? Olen ollut monenlaisten miesten kanssa tapailu/suhteessa ja KAIKKIEN kanssa on ollut se ongelma, että yhteiset tekemiset ja aika rytmitetään miehen aikataulujen ja mielihalujen mukaan. Vaikka tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa, tämä on silti ajoittain ongelma, mutta onneksi lähinnä pienissä asioissa (kyllä se vaan silti hiertää). Tyyliin, mies pelaa pleikkaria silloin kun haluaa, eikä pelisessiota todellakaan keskeytetä (tai minulle aina edes vastata) jos minä kaipaan seuraa tai läheisyyttä tai kysyn milloin aloitetaan sen leffan katsominen josta puhuttiin. Sen sijaan jos minä luen sohvalla hyvää kirjaa ja olen päässyt kunnon lukuflow'hun, mies automaattisesti olettaa että laitan kirjan pois ilomielin heti kun hän haluaa jotain, ja jos minä sanon että mulla on tää luku kesken ja haluan lukea sen loppuun, niin mies ottaa sen aina vaikeasti vastaan. Miehen mieluhalujen ja aikataulun mukaan meneminen on monelle miehelle itsestäänselvyys, ja jos nainen vetääkin rajoja ja haluaisi elää oman aikataulunsa mukaan, niin nainen on se vaikea ja julmuri...Minulla pahin tällainen minä minä minä -mies on ollut mies, joka on vaatinut perheenlisäystä. Ihan vain siksi, koska HÄN haluaa. Ja HÄN haluaa monta. Ja heti. Riippumatta siitä, mitä MINÄ olisin halunnut. Hänen perässäänkin olisi pitänyt muuttaa toiselle paikkakunnalle. Koska HÄN ei halua kodistaan ja elämästään luopua, mutta MINUN ja LAPSEN olisi kyllä pitänyt järjestää elämässämme kaikki uusiksi HÄNEN takiaan, ihan vain siksi, että HÄN haluaa. Kyllä oli suuttumusta ja loukkaantumista, kun en tähän suostunut. Hän piti itsestäänselvänä monia tällaisia asioita, joista ei kysellyt minulta mitään mielipidettä.
Mutta eihän tuo eroa ollenkaan siitä että sinä halusit toista etkä toiminut hänen toiveiden mukaan vaan omiesi. Miksei mies voisi kirjoittaa susta ihan samaa? Et sinäkään luopunut omastasi.
Kyllä luovuin paljon omasta, joustin aikataulujen, menojen yms mukaan, jotta koko suhde pysyi edes kasassa. Mies ei joustanut missään, aina oli pyytämässä lisää. Häneltä jos jotain joustoa pyysi, niin eihän se nyt käynyt. Tasapuolista? Monilla miehillä tätä, jos naiselle ei joku asia nyt vaan käy.
Sama juttu ap:n kohdalla. Miehen mielen mukaan mennään ap:n kaikki lapsivapaat, viis siitä mitä ap:lla olisi myös muuta välillä toiveissa. Toivottavasti on hankkiutunut siitä ukosta jo eroon.
Jotenkin paistaa läpi että ap on nauttinut miehen tarjoamasta makeasta mökkielämästä kuitenkin niin paljon ettei tosissaan ole ollut halukas vaihtamaan keittiön lattioiden pesuun. Nyt sitten harmitusta purkaa tänne joka tuli likaisista lattioista vaikka varmaan taas näin sunnuntai-iltana palailee rentouttavalta mökkiviikonlopulta kotiin.
Sellainen lokki tällä kertaa. Ja nyt pitäisi laajentaa hyöty myös kotiin asti.
Naisille ei sitten kelpaa mikään ikinä.
Et näköjään halua etkä tarvitse koko miestä. Päästä mies menemään ja etsimään oikeaa naisystävää jos noin ahdistaa. Miksi ylipäätään seurustelet hänen kanssaan jos sinua ei kerran kiinnosta?
Kuulostaa siltä että ap haluaa olla sinkku. Kerro tuo myös miesystävällesi, että hänen olemassaolonsa ja rakkautensa häiritsee sinun niin tärkeää muuta elämääsi. Luulen että mies tekee omat johtopäätöksensä ja lähtee menemään. Älä sitten itke perään. Tuskin edes muistit hänen läsnäoloaan.
Ei kato ku lapsetlapsetlapsetlapset, sitten ku ne lehahtaa maailmalle ni onkin aika muuttua mustaksi möykyksi ja katkeroitua kun on "aivan yksin enkä kelpaa enää kellekään". 🤔