Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus
06.04.2022 |
Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa ja mitä kannattaisi tehdä? Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta. Minulla on ihana miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet jo 3 vuotta. Käytännössä koen että hän on vain yksi lisärasite tarpeineen. Olen vain niin kiireinen, ettei minulla ole aikaa hänelle ja jos olen hänen kanssaan, minua usein turhauttaa, että teemme asioita hänen ehdoillaan, vaikka minulla on pitkä lista omia asioita hoidettavana. Tuntuu jotenkin kamalalta, että minulla ei ole aikaa edes rakkaudelle. Mies tosiaan tuntuu vain häiritsevän, eikä hän tunnu oikein ymmärtävän elämäntilannettani tai ainakaan ikinä auta minua missään. Hän kyllä mielestään järjestää minulle rentouttavia viikonloppuja, mutta minua ei rentoutua treffailu, kun haluaisin hoitaa arkisia velvollisuuksiani ja elää ihan tavallista elämää. Tuntuu ikävältä, että minulla ei ole aikaa vain nautiskella elämästä omien lasteni tai ystävieni kanssa, kun mies vie vapaa-aikani. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja voiko siitä jotenkin selvitä, vai onko ero ainoa mahdollisuus.
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena mietin miltä tuntuisi jos mies alkaisi siivota autotallia kuulokkeet korvillaan kuunnellen itselleen mieluista musiikkia.
Ja haluaisi olla senkin ajan omissa oloissaan. Kun minä menisin hänen luokseen viettämään viikonloppua. Niinä harvoina kertoina milloin mieheltä ylipäätään liikenisi aikaa kokoaikaiselta kiireeltään ja stressiltään.
Miksi ihmeessä joku haluaa pestä lattiaa mielummin kuin olla miesystävän kanssa. Onko lattia niin likainen? Ei pitäisi olla kun kiireinen yh kotonaan luultavasti puunaa jatkuvasti. Prioriteetit on nyt pikkasen hukassa. Tai lattianpesu on tekosyy ettei tarvitse olla miehen kanssa ja jutella. Tai itsensä ja kiireidensä korostuskeino: olen näin kiireinen, ettei minulla ole yhtään vapaa-aikaa.
Jos ihmisellä ei ole todellakaan, tai tuntee niin, vapaa-aikaa, niin jotain tarttis sille asialle tehdä. Ensiksikin omassa päässään.Olisi todella ärsyttävää jos mies sen puuhailunsa lisäksi koko ajan minun siellä ollessa antaisi minun ymmärtää ja hermoilisi, että voi kauheeta, mun tarvis tänkin ajan olla siellä ja täällä ja tehdä sitä ja tätä. Voi voi kun on stressaantunut olo kun menee aikaa hukkaa sun kanssas.
Se olisi aika lyhyt suhde. Ymmärtäisin yskän. Nostaisin kytkintä, mies saisi jatkaa omien kytkimiensä parissa siellä autotallissaan kuulokkeineen ja musiikkeineen.
Ihme kun aloittajan mies on näinkin kauan ollut kärsivällinen.Miksi sinä olet noin ilkeä ihminen?
Miten niin ilkeä ihminen? Kerroin vain miten minä asiat omasta näkökulmastani näen. Naisena.
Ihan realistisesti mielestäni kerroin.
En tosiaankaa itse seurustelisi miehen kanssa joka yhteisen ajan sijasta valitsisi olla yksikseen kuulokkeet korvilla omassa rauhassa tekemällä omia kesken jääneitä hommiaan.
Jos minä olisin omalla vapaa-ajallani tullut kutsuttuna hänen luokseen. Odottaen leppoisaa yhdessäoloa ja juttelua.
Ja mies vielä ivailisi, että en hän mistään "huvittelusta" edes piittaa. Töitä, töitä sitä täällä tehdään.
Miksi olisin hänen kanssaan, olisimme liian etilaiset.Ei ehkä ilkeä, mutta sanotaanko että kykenemätön asettumaan toisen asemaan. Eikä tuo vertauksesi on aika kaukaa haettu, eihän tässä tuommoisesta ole edes kyse. Ap:n tilanteeseen verrattavassa tilanteessa miehellä on siellä autotallissa menossa joku tärkeä projekti, josta olet tietoinen. Voit mennä hänen luokseen jos haluat, mutta se projekti pitää saada tehtyä. Voin mennä sinne seuraksi taikka ihan avuksi, tai sitten voit mennä vaikka lyhyemmäksi aikaa, että toinen saa hommaansa edistettyä rauhassa ja ehtii sitten keskittyä sinuun.
Tarkoitin nyt lähinnä näitä tapauksia jotka oleilevat autotallissa tms. mieluummin kuin minun kanssani noin ylipäätään.
Kuten aloittaja kertoi: mieluummin pesee lattiaa kuulokkeet korvissa kuunnellen omaa lempimusiikkia.
Hän kuulemma tekee sitä mieluummin kuin on miesystävänsä kanssa.
Vertasin nyt hiukan niinkuin tähän.
Eli jos jonkulle miehelle on alvariinsa mieluisampaa roplata autoaan kuin minua niin roplatkoon sitten. Mitäs minä siinä sitten teen
Ei kai se ap ollut sitä miestä kutsumassa katsomaan omaa lattian pesuaan. Hän vaan sanoi, että joskus olisi ihan mukavaa vaan olla yksin. Loukkaantuisitko siis, jos seurustelukumppanisi joskus haluaisi tehdä jotain muuta kuin olla sinun kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena mietin miltä tuntuisi jos mies alkaisi siivota autotallia kuulokkeet korvillaan kuunnellen itselleen mieluista musiikkia.
Ja haluaisi olla senkin ajan omissa oloissaan. Kun minä menisin hänen luokseen viettämään viikonloppua. Niinä harvoina kertoina milloin mieheltä ylipäätään liikenisi aikaa kokoaikaiselta kiireeltään ja stressiltään.
Miksi ihmeessä joku haluaa pestä lattiaa mielummin kuin olla miesystävän kanssa. Onko lattia niin likainen? Ei pitäisi olla kun kiireinen yh kotonaan luultavasti puunaa jatkuvasti. Prioriteetit on nyt pikkasen hukassa. Tai lattianpesu on tekosyy ettei tarvitse olla miehen kanssa ja jutella. Tai itsensä ja kiireidensä korostuskeino: olen näin kiireinen, ettei minulla ole yhtään vapaa-aikaa.
Jos ihmisellä ei ole todellakaan, tai tuntee niin, vapaa-aikaa, niin jotain tarttis sille asialle tehdä. Ensiksikin omassa päässään.Olisi todella ärsyttävää jos mies sen puuhailunsa lisäksi koko ajan minun siellä ollessa antaisi minun ymmärtää ja hermoilisi, että voi kauheeta, mun tarvis tänkin ajan olla siellä ja täällä ja tehdä sitä ja tätä. Voi voi kun on stressaantunut olo kun menee aikaa hukkaa sun kanssas.
Se olisi aika lyhyt suhde. Ymmärtäisin yskän. Nostaisin kytkintä, mies saisi jatkaa omien kytkimiensä parissa siellä autotallissaan kuulokkeineen ja musiikkeineen.
Ihme kun aloittajan mies on näinkin kauan ollut kärsivällinen.Miksi sinä olet noin ilkeä ihminen?
Miten niin ilkeä ihminen? Kerroin vain miten minä asiat omasta näkökulmastani näen. Naisena.
Ihan realistisesti mielestäni kerroin.
En tosiaankaa itse seurustelisi miehen kanssa joka yhteisen ajan sijasta valitsisi olla yksikseen kuulokkeet korvilla omassa rauhassa tekemällä omia kesken jääneitä hommiaan.
Jos minä olisin omalla vapaa-ajallani tullut kutsuttuna hänen luokseen. Odottaen leppoisaa yhdessäoloa ja juttelua.
Ja mies vielä ivailisi, että en hän mistään "huvittelusta" edes piittaa. Töitä, töitä sitä täällä tehdään.
Miksi olisin hänen kanssaan, olisimme liian etilaiset.Mitä noille keskenjääneille hommille pitäisi sitten tehdä, jos ne eivät saa mennä parisuhteen edelle?
Ne pitäisi hoitaa muuna aikana pois tai jättää tekemättä sillä aikaa kun on kutsunut jonkun kotiinsa. Esimerkiksi naisystävänsä.
Minua myös alkaisi mietityttää miksi sillä miehellä on aina näitä kesken jääneitä hommia tehtävänä. Jos aina tai melkein aina niitä siis olisi. Tietenkin jonkin lyhytaikaisen homman käsittäisin, mutten joka tapaamiskerta.
Ovatko ne työt oikeasti pakollisia tehdä juuri silloin olen olen paikalla vai pakeneeko hän niiden pariin jostain syystä. Ja jos pakenee, niin miettisin mistä syystä. Kykeneekö mies rentoutumaan ja olemasn tekemättä töitä ylipäätään. Jos ei niin huono homma parisuhteen kannalta.
Myös miettisin onko hän huono organisoimaan asioitaan. Vai onko tuo vain tapa viettää vapaa-aikaansa ja ei nyt pysty itseään muuttamaan. Vaikka haluisi minut elämäänsä.
Jos "pakolliset työt" jatkuvasti tai melko usein ohittaisivat parisuhteen miettisin miksiköhän olen tässä. Jos mies viettää aikaansa mieluummin muilla tavoin kuin minun kanssani.
Tietysti oman miettimisen lisäksi sitten keskustelisin myös miehen kanssa. Mitä mies selittää pohdintoihini.
Haluammeko samoja asioita vai emme. Ja osuuko lainkaan tai miten paljon osuu ajatusmaailmamme yhteen.
Sen keskustelun perusteella tekisin/tekisimme ratkaisun. Voisin antaa vielä miehelle mahdollisuuden, mutta jos mikään ei muuttuusi niin lopettaisin suhteen. Ihan kummankin eduksi.Ai että jos mies on vaikkapa maatilayrittäjä niin loukkaantuisit jos hän menee hoitamaan lehmänsä kun sinä olet paikalla? Tai ylipäätään yrittäjä jolla on paljon hommia, sen luonteinen ala että sesonki on viikonloppuna syystä tai toisesta, tai vaikka lähi-isä, joka ei ehdi arkipäivisin hoitaa noita askareitaan? Miksi pidät huonona sitä, että toinen on tunnollinen ja hoitaa velvollisuutensa kunnolla? Ainoa oikea tapa olla kanssasi on koko ajan keskittyä 100% sinuun, mitään omaa vapaa-aikaa ei toisella saisi olla?
En nyt tarkoittanut maatalousyrittäjää joka menee hoitamaan lehmiä. Sen kyllä tajuan ja tajusit itsekin että en tätä tarkoittanut.
Mutta jos tämä ko. maatalousyrittäjä viettää siellä navetassa tai ulkorakennuksissa suurimman osan aikaansa kopistelemalla jotain rännejä tai katselemassa miten ne hänen rakkaat traktorinsa jaksavat niin en aina ymmärtäisi.
Olet joko harvinaisen ymmärtämätön tai haluat ymmärtää tahallisesti väärin.
Ei minun kanssani tarvitse olla 100 %. Mutta en myöskään tykkää hyvää jos miesystäväni on noin 100 % jossain muussa itse keksimässään tai hoitamatta jääneessä hommassa mieluummin kuin minun kanssani.
Minulla on senverran järkeä tajuta itse, että olenko siellä vain tyhjän panttina jonkun tavan tai miehen mukavuuden vuoksi vai onko miesystävä todella tarkoittanut, että tulisin hänen luokseen ja myös satsannut siihen hiukan. Että on varannut aikaansa myös minulle.
Onko jotkut naiset niin umpityhmiä, että eivät ymmärrä häipyä kuviosta vaikka miesystävä ei selkeästi välitä heistä pätkääkään.
Norkoilevat vain miehen nurkissa tai jopa pistävät pystyyn joka kerta käydessään miehen huushollissa itselleen siivousprojektin, verhojen vaihdon, mattojen pesun, ikkunoiden pesun, leipovat ja laittavat miehen pakastimen täyteen yms.
Että mies huomaisi kuinka tarpeellinen, välttämätön ja ahkera tekemään töitä tämä nainen on. Ja taatakseen, että mies kutsuu taas hänet sinne. Ainakin silloin kun alkaa ruoka loppua tai huusholli kaipaa naisen kättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena mietin miltä tuntuisi jos mies alkaisi siivota autotallia kuulokkeet korvillaan kuunnellen itselleen mieluista musiikkia.
Ja haluaisi olla senkin ajan omissa oloissaan. Kun minä menisin hänen luokseen viettämään viikonloppua. Niinä harvoina kertoina milloin mieheltä ylipäätään liikenisi aikaa kokoaikaiselta kiireeltään ja stressiltään.
Miksi ihmeessä joku haluaa pestä lattiaa mielummin kuin olla miesystävän kanssa. Onko lattia niin likainen? Ei pitäisi olla kun kiireinen yh kotonaan luultavasti puunaa jatkuvasti. Prioriteetit on nyt pikkasen hukassa. Tai lattianpesu on tekosyy ettei tarvitse olla miehen kanssa ja jutella. Tai itsensä ja kiireidensä korostuskeino: olen näin kiireinen, ettei minulla ole yhtään vapaa-aikaa.
Jos ihmisellä ei ole todellakaan, tai tuntee niin, vapaa-aikaa, niin jotain tarttis sille asialle tehdä. Ensiksikin omassa päässään.Olisi todella ärsyttävää jos mies sen puuhailunsa lisäksi koko ajan minun siellä ollessa antaisi minun ymmärtää ja hermoilisi, että voi kauheeta, mun tarvis tänkin ajan olla siellä ja täällä ja tehdä sitä ja tätä. Voi voi kun on stressaantunut olo kun menee aikaa hukkaa sun kanssas.
Se olisi aika lyhyt suhde. Ymmärtäisin yskän. Nostaisin kytkintä, mies saisi jatkaa omien kytkimiensä parissa siellä autotallissaan kuulokkeineen ja musiikkeineen.
Ihme kun aloittajan mies on näinkin kauan ollut kärsivällinen.Miksi sinä olet noin ilkeä ihminen?
Miten niin ilkeä ihminen? Kerroin vain miten minä asiat omasta näkökulmastani näen. Naisena.
Ihan realistisesti mielestäni kerroin.
En tosiaankaa itse seurustelisi miehen kanssa joka yhteisen ajan sijasta valitsisi olla yksikseen kuulokkeet korvilla omassa rauhassa tekemällä omia kesken jääneitä hommiaan.
Jos minä olisin omalla vapaa-ajallani tullut kutsuttuna hänen luokseen. Odottaen leppoisaa yhdessäoloa ja juttelua.
Ja mies vielä ivailisi, että en hän mistään "huvittelusta" edes piittaa. Töitä, töitä sitä täällä tehdään.
Miksi olisin hänen kanssaan, olisimme liian etilaiset.Ei ehkä ilkeä, mutta sanotaanko että kykenemätön asettumaan toisen asemaan. Eikä tuo vertauksesi on aika kaukaa haettu, eihän tässä tuommoisesta ole edes kyse. Ap:n tilanteeseen verrattavassa tilanteessa miehellä on siellä autotallissa menossa joku tärkeä projekti, josta olet tietoinen. Voit mennä hänen luokseen jos haluat, mutta se projekti pitää saada tehtyä. Voin mennä sinne seuraksi taikka ihan avuksi, tai sitten voit mennä vaikka lyhyemmäksi aikaa, että toinen saa hommaansa edistettyä rauhassa ja ehtii sitten keskittyä sinuun.
Tarkoitin nyt lähinnä näitä tapauksia jotka oleilevat autotallissa tms. mieluummin kuin minun kanssani noin ylipäätään.
Kuten aloittaja kertoi: mieluummin pesee lattiaa kuulokkeet korvissa kuunnellen omaa lempimusiikkia.
Hän kuulemma tekee sitä mieluummin kuin on miesystävänsä kanssa.
Vertasin nyt hiukan niinkuin tähän.
Eli jos jonkulle miehelle on alvariinsa mieluisampaa roplata autoaan kuin minua niin roplatkoon sitten. Mitäs minä siinä sitten teenEi kai se ap ollut sitä miestä kutsumassa katsomaan omaa lattian pesuaan. Hän vaan sanoi, että joskus olisi ihan mukavaa vaan olla yksin. Loukkaantuisitko siis, jos seurustelukumppanisi joskus haluaisi tehdä jotain muuta kuin olla sinun kanssasi?
Itse naisena en ainakaan alkaisi pestä lattiia kun miesystävä on meillä. Elle ole tullut jotain vahinkoa lattialle.
En loukkaannu jostain väliaikaisesta hommasta. Mutta jos huomaan ja tajuan miehen tahallaan järjestävän itselleen kovin paljon muuta hommaa tai on kovin poissaoleva ettei oikeastaan kiinnitä minun sielläolooni mitään huomiota niin loukkaannun.
Ihmettelen miten nämä asiat ja läytöstavat ovat muka joillekin naisille ihka outoja ja selitettävä rautalangasta.. Minkälaista kohtelua olette valmiit sietämään omalta miesystävältänne. Tai miten kohtelette itse.
Minä toimin ajatuksella, että kohtele muita niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Ja toivon itseäni kohdeltavan niinkuin itse kohtelen muita.
Minä en jätä miesystävääni oman onnensa nojaan viettämään aikaansa miten tahtoo jos olen hänet kutsunut.
Olen luullut, että hyvät käytöstavat koskevat myös seurustelua. Puolin ja toisin.
Taidan sitten ollakin väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kärjekästä keskustelua. Ihmettelen teitä miehiä jotka puhutte noin rumasti meistä yh-äideistä ja väitätte, että haluan miehen joksikin orjaksi jynssäämään lattioitani. Hoidan omat hommani aivan sujuvasti, mutta niiden päälle en ehdi enkä halua viihdytellä miestä niin paljon kuin hän olettaa ja toivoo. Kivakin asia muuttuu velvollisuudeksi, jos on koko ajan kiire ja stressi. Tämä on minun elämntilanteeni, ja jos se ei miehelle käy niin ei ole pakko olla minun kanssani. Voisitte miehet myös miettiä sitä faktaa, että tilastojen mukaan naisen terveys ja elinvuodet lisääntyvät jos hän on sinkku, miehillä taas ne lisääntyvät jos hän on suhteessa. Meistä naisista on paljon iloa ja hyötyä miehille, mutta onko teistä meille? Seksi on minusta ihan mukavaa, mutta naisille tulee usein katkera olo, jos heitä pidetään vain escortina. Ap
Tuo mainitsemasi tilasto johtuu siitä että naiset typillisemmin haluavat parisuhteeseen kun heillä on tarpeita, kun taas miehet tyypillisemmin pääsevät parisuhteeseen kun heillä on annettavaa.
Eniten elinikä korreloi varallisuuden kanssa, ja varallisuus korreloi parisuhteiden kanssa siten että varakkaat miehet pariutuvat muita useammin ja varakkaat naiset muita harvemmin.
Ei se ole parisuhde joka lisää tai vähentää elinikää, vaan ne tekijät jotka ratkaisevat päätyykö parisuhteeseen.
Herää myös kysymys ap:n miesmausta.
Exää ei huvita osallistua lasten hoitamiseen. Nykyinen halusi viikoinloppusuhteen (minkä ap hyväksyi, mutta alkoi toivomaan enemmän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.
Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?
Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.
Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.
Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?
Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap
Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.
Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?
Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?
Jos kerran rakastat miesystävääsi?
En millään saa kiinni ajatuksesta.
Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.En ole ap, mutta ymmärtäisin, että hän haluaisi aikaa rentoutua ihan kotonaan. Minusta on ihan normaalia, jos haluaa seurustelusuhteessakin viettää aikaa sekä omassa kotonaan, että puolisonsa kotona sen sijaan, että olisi aina esimerkiksi hotellissa. Etkö sinä koskaan halua olla rakastamasi miehen kanssa ihan ns. "normaalisti", vai kaipaatko yksinomaan pelkkiä "hemmottelulomia" kaukana kotoa hänen kanssaan?
Jos tapaisin rakastamani miesystävän noin 4 kertaa kuukaudessa en ainakaan silloin haluaisi pestä lattioita tai tehdä niitä samoja, stressaavia asioita joita teen arkisin. Haluaisin juuri unohtaa ne siksi ajaksi.
Oli se ns. normaali mitä tahansa, niin jotain mukavaa ydessäoloa. Joko jommankumman kotona tai sitten joku pieni reissu.
Kotona esimerjiksi yhdessä laitettu hyvä ruoka, hyvä viini ja kattaus viinipullon ja kynttilän tai tuikkujen kera.
Juttelu, lähekkäin istuminen illalla niin kauan kuin se huvittaa ja nukkumaanmeno toisenen läheisyydestä nauttien.
Joka tapauksessa se yhdessäolo olisi jotain rentouttavaa ja miellyttävää.Jos siis tämä tapahtuisi ilman lapsia. Lasten ollessa jossain muualla.
Jos mä taas tapaisin rakastamaani miestä vain 4x/kk, niin rakkaus kyllä hiipuisi häntä kohtaan melko nopeasti, ja kun niin tapahtuisi, niin viettäisin nuo päivät mieluummin jossain muualla kuin miehen kanssa.
Sulla on ap loppuelämä aikaa löytää sinulle sopiva parisuhde, ja matkamutkatkin muuttuvat matkalla :)
En ollut aloittaja, otin vain esimerkinä tuon hänen kertomansa 4 pv kuukaudessa.
Itse tapaan kyllä useammin.Jos aloittajalla on haasteellinen ja vatuullinen työ niin ilmeisesti palkkakin on sen mukainen.
Miksei hän silloin voisi hankkia apua arkeensa, esimerkiksi sännöllinen siivouspalvelu? Ikkunanpesu, suursiivous, viikkosiivous jne.
Jos on omakotitalo niin pihatöihin on saatavissa apua maksua vastaan. Kannattaisi käyttää rahaa lieventääkseen kiirettä ja stressiä. Miksi edes käydä vaativassa työssä, joka vie mehut, ellei sitten hyödynnä itseensä siitä saatua palkkaa? Saahan näistä myös kotitalousvähennyksenkin.
Itse jos pystyisin rahallisesti niin ottaisin siivoojan heti. Vaikka en ole edes kiireinen tai stressaantunut. Mutta ihan ilolla luovuttaisin tylsemmät hommat muille.En mäkään ole ap, mutta siltikin rakkaus kuihtuisi jos nähtäisiin vain 4x/kk.
Varmasti en alkaisi maksamaan siitä hyvästä siivoojille sun muille, miehestä jota tapaan 4x/kk. Siis siitä että voisin olla miehen kanssa. Samahan tuo olisi sitten miehen maksaa, jos kerran haluaisi olla minun kanssani. Tai voisi maksaa sille miehelle että tulee arkena tekemään pihaöitä minun kotiini. Sinänsä kaukaa haettua, koska tunteet väljähtyisivät mieheen jota näkisin noin vähän.
Mies voisi siivota ap:n kodin 2 kertaa kuussa=palkkioksi hyvää seksiä!
Miten tuo eroaa prostituutiosta? Rahaa tai rahanarvoinen työ vaihdetaan seksiin.
Parisuhteissa seksiä harrastetaan koska molemmat pitävät siitä. Ei niin että toinen "sai seksiä" ja hänen tulee kompensoida se jollain.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tismalleen mistä ap puhuu ja pistää huvittamaan osan kommentoijista vastaus. Selittää ainakin sen miksi osan ihmisistä elämä on jatkuvaa kaaosta tai mikään pysy ruodussa, jos asenne on tuo, että työkalut pitäisi lennähtää aina kädestä kun mies vain vislaa.
Olen kokenut saman kuin ap, mutta ilman lapsia ja se oli silti kuormittavaa. Opiskelin, kävin töissä, harrastin ja oli valtava tuttavapiiri. Ei ne tunteet riitä, jos mies sattuu olemaan hirveän dominoiva ja täysin taipumaton luonteeltaan. Omalla kohdallani kävi niin, että silloin kun itselläni olisi ollut vapaata, minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä. Siihen päälle mies ei kestänyt minkäänlaista yksinoloa, ja kun tein selväksi, että oma elämä on pakko hoitaa, niin hän yritti pakottaa minut irrottautumaan omista kuvioistani. Hän suuttui jos menin kavereiden kanssa baariin (wtf). Oli hienoa sen kolmen kuukauden aikana kuunnella iltakaudet miten teen hänet hulluksi tällä touhullani (en jättänyt työvuoroja tekemättä ja valmistauduin näyttöihin). En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska aamulla menin opiskelupaikkaani, illaksi töihin ja siinä matkalla meni taisteluksi ettei mies kuluta kaikkia akkujani soittelemalla lukemattomia kertoja tentatakseen miten meidän käy..
Erosin ja se ei käynyt kovinkaan kauniisti.
"minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä."
Miksi tämä ajattelumalli on NIIN yleinen miehillä?!? Olen ollut monenlaisten miesten kanssa tapailu/suhteessa ja KAIKKIEN kanssa on ollut se ongelma, että yhteiset tekemiset ja aika rytmitetään miehen aikataulujen ja mielihalujen mukaan. Vaikka tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa, tämä on silti ajoittain ongelma, mutta onneksi lähinnä pienissä asioissa (kyllä se vaan silti hiertää). Tyyliin, mies pelaa pleikkaria silloin kun haluaa, eikä pelisessiota todellakaan keskeytetä (tai minulle aina edes vastata) jos minä kaipaan seuraa tai läheisyyttä tai kysyn milloin aloitetaan sen leffan katsominen josta puhuttiin. Sen sijaan jos minä luen sohvalla hyvää kirjaa ja olen päässyt kunnon lukuflow'hun, mies automaattisesti olettaa että laitan kirjan pois ilomielin heti kun hän haluaa jotain, ja jos minä sanon että mulla on tää luku kesken ja haluan lukea sen loppuun, niin mies ottaa sen aina vaikeasti vastaan. Miehen mieluhalujen ja aikataulun mukaan meneminen on monelle miehelle itsestäänselvyys, ja jos nainen vetääkin rajoja ja haluaisi elää oman aikataulunsa mukaan, niin nainen on se vaikea ja julmuri...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tismalleen mistä ap puhuu ja pistää huvittamaan osan kommentoijista vastaus. Selittää ainakin sen miksi osan ihmisistä elämä on jatkuvaa kaaosta tai mikään pysy ruodussa, jos asenne on tuo, että työkalut pitäisi lennähtää aina kädestä kun mies vain vislaa.
Olen kokenut saman kuin ap, mutta ilman lapsia ja se oli silti kuormittavaa. Opiskelin, kävin töissä, harrastin ja oli valtava tuttavapiiri. Ei ne tunteet riitä, jos mies sattuu olemaan hirveän dominoiva ja täysin taipumaton luonteeltaan. Omalla kohdallani kävi niin, että silloin kun itselläni olisi ollut vapaata, minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä. Siihen päälle mies ei kestänyt minkäänlaista yksinoloa, ja kun tein selväksi, että oma elämä on pakko hoitaa, niin hän yritti pakottaa minut irrottautumaan omista kuvioistani. Hän suuttui jos menin kavereiden kanssa baariin (wtf). Oli hienoa sen kolmen kuukauden aikana kuunnella iltakaudet miten teen hänet hulluksi tällä touhullani (en jättänyt työvuoroja tekemättä ja valmistauduin näyttöihin). En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska aamulla menin opiskelupaikkaani, illaksi töihin ja siinä matkalla meni taisteluksi ettei mies kuluta kaikkia akkujani soittelemalla lukemattomia kertoja tentatakseen miten meidän käy..
Erosin ja se ei käynyt kovinkaan kauniisti.
"minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä."
Miksi tämä ajattelumalli on NIIN yleinen miehillä?!? Olen ollut monenlaisten miesten kanssa tapailu/suhteessa ja KAIKKIEN kanssa on ollut se ongelma, että yhteiset tekemiset ja aika rytmitetään miehen aikataulujen ja mielihalujen mukaan. Vaikka tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa, tämä on silti ajoittain ongelma, mutta onneksi lähinnä pienissä asioissa (kyllä se vaan silti hiertää). Tyyliin, mies pelaa pleikkaria silloin kun haluaa, eikä pelisessiota todellakaan keskeytetä (tai minulle aina edes vastata) jos minä kaipaan seuraa tai läheisyyttä tai kysyn milloin aloitetaan sen leffan katsominen josta puhuttiin. Sen sijaan jos minä luen sohvalla hyvää kirjaa ja olen päässyt kunnon lukuflow'hun, mies automaattisesti olettaa että laitan kirjan pois ilomielin heti kun hän haluaa jotain, ja jos minä sanon että mulla on tää luku kesken ja haluan lukea sen loppuun, niin mies ottaa sen aina vaikeasti vastaan. Miehen mieluhalujen ja aikataulun mukaan meneminen on monelle miehelle itsestäänselvyys, ja jos nainen vetääkin rajoja ja haluaisi elää oman aikataulunsa mukaan, niin nainen on se vaikea ja julmuri...
No niinpä. Minun ex-miesystävästäni oli ihan selvää ettei hän aina ehdi tapaamaan minua kun on muita juttuja. Jos minulle ei sopinut joku tapaaminen, jonka mies saattoi jopa hyvin lyhyellä varoitusajalla yllättäen ehdottaa, kun olin ehtinyt jo sopia muuta menoa niin se miehen ilme... tai jos asia keskusteltiin viestillä niin sieltä tuli jotain vähän passiivis-aggressiivista, vaikka muuten mies kiltti olikin. Miehen piti saada läheisyyttä kun sitä kaipasi mutta jos minulla oli ikävä niin sain vaan kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tismalleen mistä ap puhuu ja pistää huvittamaan osan kommentoijista vastaus. Selittää ainakin sen miksi osan ihmisistä elämä on jatkuvaa kaaosta tai mikään pysy ruodussa, jos asenne on tuo, että työkalut pitäisi lennähtää aina kädestä kun mies vain vislaa.
Olen kokenut saman kuin ap, mutta ilman lapsia ja se oli silti kuormittavaa. Opiskelin, kävin töissä, harrastin ja oli valtava tuttavapiiri. Ei ne tunteet riitä, jos mies sattuu olemaan hirveän dominoiva ja täysin taipumaton luonteeltaan. Omalla kohdallani kävi niin, että silloin kun itselläni olisi ollut vapaata, minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä. Siihen päälle mies ei kestänyt minkäänlaista yksinoloa, ja kun tein selväksi, että oma elämä on pakko hoitaa, niin hän yritti pakottaa minut irrottautumaan omista kuvioistani. Hän suuttui jos menin kavereiden kanssa baariin (wtf). Oli hienoa sen kolmen kuukauden aikana kuunnella iltakaudet miten teen hänet hulluksi tällä touhullani (en jättänyt työvuoroja tekemättä ja valmistauduin näyttöihin). En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska aamulla menin opiskelupaikkaani, illaksi töihin ja siinä matkalla meni taisteluksi ettei mies kuluta kaikkia akkujani soittelemalla lukemattomia kertoja tentatakseen miten meidän käy..
Erosin ja se ei käynyt kovinkaan kauniisti.
"minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä."
Miksi tämä ajattelumalli on NIIN yleinen miehillä?!? Olen ollut monenlaisten miesten kanssa tapailu/suhteessa ja KAIKKIEN kanssa on ollut se ongelma, että yhteiset tekemiset ja aika rytmitetään miehen aikataulujen ja mielihalujen mukaan. Vaikka tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa, tämä on silti ajoittain ongelma, mutta onneksi lähinnä pienissä asioissa (kyllä se vaan silti hiertää). Tyyliin, mies pelaa pleikkaria silloin kun haluaa, eikä pelisessiota todellakaan keskeytetä (tai minulle aina edes vastata) jos minä kaipaan seuraa tai läheisyyttä tai kysyn milloin aloitetaan sen leffan katsominen josta puhuttiin. Sen sijaan jos minä luen sohvalla hyvää kirjaa ja olen päässyt kunnon lukuflow'hun, mies automaattisesti olettaa että laitan kirjan pois ilomielin heti kun hän haluaa jotain, ja jos minä sanon että mulla on tää luku kesken ja haluan lukea sen loppuun, niin mies ottaa sen aina vaikeasti vastaan. Miehen mieluhalujen ja aikataulun mukaan meneminen on monelle miehelle itsestäänselvyys, ja jos nainen vetääkin rajoja ja haluaisi elää oman aikataulunsa mukaan, niin nainen on se vaikea ja julmuri...
Samanlaisia kokemuksia myös täällä. Minulla on ollut kaksi miesystävää avioliittoni jälkeen (n. 9 v aikana). Itsellä lapsi. Nämä miehet on molemmat olettaneet, että olisin järjestänyt elämäni (ja lapseni elämän) heidän aikataulujensa ja mielihalujensa mukaan. Toinen piti itsestäänselvänä, että olisin myynyt kotimme, josta todella pidän ja joka sopii omaan makuuni ja muuttanut lapseni kanssa maaseudulle hänen omistamaansa taloon. Rikkonut lapseni tutut kuviot ym. Muu ei tullut kyseeseen. Hän ei tahtonut millään ymmärtää, että elämä maaseudulla ei ole minua varten.
Mies suuttui monesti, kun en raskaan työviikon jälkeen jaksanut valvoa ja sekstailla hänen kanssaan läpi yön. Aamulla oli aikaisin taapero herättämässä. Arvaatte varmasti, kuka nousi aina valvottujen öiden jälkeen väsyneenä ylös, kun toinen sai jatkaa uniaan.
Toinen mies meni kuten lystäsi, oletti voivansa muuttaa sovittuja suunnitelmia lennosta, suunnitteli elämäämme kysymättä minulta mitään (isojakin asioita, esimerkiksi talon hankintaa, oli jopa asuntonäytöissä käynyt, ei puhettakaan, että olisi minun kanssani keskustellut esim. talon sijainnista tai siitä, että niitä olisi yhdessä katsottu, myös minun toiveeni huomioiden). Itse jouduin aina joustamaan asioissa. Piti mennä hänen aikataulujensa mukaan, soitteli silloin kun hänelle sopi (vaikka tiesi, että minulle ei tiettyihin aikoihin päivästä sovi, työt, lapsen vaatimat rutiinit, eikä millään tahtonut ymmärtää tätä). Yleisesti vaati paljon, mutta antoi itse niin vähän.
En tiedä mistä näitä itsekeskeisiä miehiä tulee. Kuvittelevat naisen alkavan elää miehen määrittämää elämää. Eivät he nyt niin suuria kultakimpaileita kuitenkaan ole. Nykynainen pärjää itsekseenkin oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tismalleen mistä ap puhuu ja pistää huvittamaan osan kommentoijista vastaus. Selittää ainakin sen miksi osan ihmisistä elämä on jatkuvaa kaaosta tai mikään pysy ruodussa, jos asenne on tuo, että työkalut pitäisi lennähtää aina kädestä kun mies vain vislaa.
Olen kokenut saman kuin ap, mutta ilman lapsia ja se oli silti kuormittavaa. Opiskelin, kävin töissä, harrastin ja oli valtava tuttavapiiri. Ei ne tunteet riitä, jos mies sattuu olemaan hirveän dominoiva ja täysin taipumaton luonteeltaan. Omalla kohdallani kävi niin, että silloin kun itselläni olisi ollut vapaata, minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä. Siihen päälle mies ei kestänyt minkäänlaista yksinoloa, ja kun tein selväksi, että oma elämä on pakko hoitaa, niin hän yritti pakottaa minut irrottautumaan omista kuvioistani. Hän suuttui jos menin kavereiden kanssa baariin (wtf). Oli hienoa sen kolmen kuukauden aikana kuunnella iltakaudet miten teen hänet hulluksi tällä touhullani (en jättänyt työvuoroja tekemättä ja valmistauduin näyttöihin). En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska aamulla menin opiskelupaikkaani, illaksi töihin ja siinä matkalla meni taisteluksi ettei mies kuluta kaikkia akkujani soittelemalla lukemattomia kertoja tentatakseen miten meidän käy..
Erosin ja se ei käynyt kovinkaan kauniisti.
"minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä."
Miksi tämä ajattelumalli on NIIN yleinen miehillä?!? Olen ollut monenlaisten miesten kanssa tapailu/suhteessa ja KAIKKIEN kanssa on ollut se ongelma, että yhteiset tekemiset ja aika rytmitetään miehen aikataulujen ja mielihalujen mukaan. Vaikka tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa, tämä on silti ajoittain ongelma, mutta onneksi lähinnä pienissä asioissa (kyllä se vaan silti hiertää). Tyyliin, mies pelaa pleikkaria silloin kun haluaa, eikä pelisessiota todellakaan keskeytetä (tai minulle aina edes vastata) jos minä kaipaan seuraa tai läheisyyttä tai kysyn milloin aloitetaan sen leffan katsominen josta puhuttiin. Sen sijaan jos minä luen sohvalla hyvää kirjaa ja olen päässyt kunnon lukuflow'hun, mies automaattisesti olettaa että laitan kirjan pois ilomielin heti kun hän haluaa jotain, ja jos minä sanon että mulla on tää luku kesken ja haluan lukea sen loppuun, niin mies ottaa sen aina vaikeasti vastaan. Miehen mieluhalujen ja aikataulun mukaan meneminen on monelle miehelle itsestäänselvyys, ja jos nainen vetääkin rajoja ja haluaisi elää oman aikataulunsa mukaan, niin nainen on se vaikea ja julmuri...
Minulla pahin tällainen minä minä minä -mies on ollut mies, joka on vaatinut perheenlisäystä. Ihan vain siksi, koska HÄN haluaa. Ja HÄN haluaa monta. Ja heti. Riippumatta siitä, mitä MINÄ olisin halunnut. Hänen perässäänkin olisi pitänyt muuttaa toiselle paikkakunnalle. Koska HÄN ei halua kodistaan ja elämästään luopua, mutta MINUN ja LAPSEN olisi kyllä pitänyt järjestää elämässämme kaikki uusiksi HÄNEN takiaan, ihan vain siksi, että HÄN haluaa. Kyllä oli suuttumusta ja loukkaantumista, kun en tähän suostunut. Hän piti itsestäänselvänä monia tällaisia asioita, joista ei kysellyt minulta mitään mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tismalleen mistä ap puhuu ja pistää huvittamaan osan kommentoijista vastaus. Selittää ainakin sen miksi osan ihmisistä elämä on jatkuvaa kaaosta tai mikään pysy ruodussa, jos asenne on tuo, että työkalut pitäisi lennähtää aina kädestä kun mies vain vislaa.
Olen kokenut saman kuin ap, mutta ilman lapsia ja se oli silti kuormittavaa. Opiskelin, kävin töissä, harrastin ja oli valtava tuttavapiiri. Ei ne tunteet riitä, jos mies sattuu olemaan hirveän dominoiva ja täysin taipumaton luonteeltaan. Omalla kohdallani kävi niin, että silloin kun itselläni olisi ollut vapaata, minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä. Siihen päälle mies ei kestänyt minkäänlaista yksinoloa, ja kun tein selväksi, että oma elämä on pakko hoitaa, niin hän yritti pakottaa minut irrottautumaan omista kuvioistani. Hän suuttui jos menin kavereiden kanssa baariin (wtf). Oli hienoa sen kolmen kuukauden aikana kuunnella iltakaudet miten teen hänet hulluksi tällä touhullani (en jättänyt työvuoroja tekemättä ja valmistauduin näyttöihin). En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska aamulla menin opiskelupaikkaani, illaksi töihin ja siinä matkalla meni taisteluksi ettei mies kuluta kaikkia akkujani soittelemalla lukemattomia kertoja tentatakseen miten meidän käy..
Erosin ja se ei käynyt kovinkaan kauniisti.
"minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä."
Miksi tämä ajattelumalli on NIIN yleinen miehillä?!? Olen ollut monenlaisten miesten kanssa tapailu/suhteessa ja KAIKKIEN kanssa on ollut se ongelma, että yhteiset tekemiset ja aika rytmitetään miehen aikataulujen ja mielihalujen mukaan. Vaikka tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa, tämä on silti ajoittain ongelma, mutta onneksi lähinnä pienissä asioissa (kyllä se vaan silti hiertää). Tyyliin, mies pelaa pleikkaria silloin kun haluaa, eikä pelisessiota todellakaan keskeytetä (tai minulle aina edes vastata) jos minä kaipaan seuraa tai läheisyyttä tai kysyn milloin aloitetaan sen leffan katsominen josta puhuttiin. Sen sijaan jos minä luen sohvalla hyvää kirjaa ja olen päässyt kunnon lukuflow'hun, mies automaattisesti olettaa että laitan kirjan pois ilomielin heti kun hän haluaa jotain, ja jos minä sanon että mulla on tää luku kesken ja haluan lukea sen loppuun, niin mies ottaa sen aina vaikeasti vastaan. Miehen mieluhalujen ja aikataulun mukaan meneminen on monelle miehelle itsestäänselvyys, ja jos nainen vetääkin rajoja ja haluaisi elää oman aikataulunsa mukaan, niin nainen on se vaikea ja julmuri...Samanlaisia kokemuksia myös täällä. Minulla on ollut kaksi miesystävää avioliittoni jälkeen (n. 9 v aikana). Itsellä lapsi. Nämä miehet on molemmat olettaneet, että olisin järjestänyt elämäni (ja lapseni elämän) heidän aikataulujensa ja mielihalujensa mukaan. Toinen piti itsestäänselvänä, että olisin myynyt kotimme, josta todella pidän ja joka sopii omaan makuuni ja muuttanut lapseni kanssa maaseudulle hänen omistamaansa taloon. Rikkonut lapseni tutut kuviot ym. Muu ei tullut kyseeseen. Hän ei tahtonut millään ymmärtää, että elämä maaseudulla ei ole minua varten.
Mies suuttui monesti, kun en raskaan työviikon jälkeen jaksanut valvoa ja sekstailla hänen kanssaan läpi yön. Aamulla oli aikaisin taapero herättämässä. Arvaatte varmasti, kuka nousi aina valvottujen öiden jälkeen väsyneenä ylös, kun toinen sai jatkaa uniaan.
Toinen mies meni kuten lystäsi, oletti voivansa muuttaa sovittuja suunnitelmia lennosta, suunnitteli elämäämme kysymättä minulta mitään (isojakin asioita, esimerkiksi talon hankintaa, oli jopa asuntonäytöissä käynyt, ei puhettakaan, että olisi minun kanssani keskustellut esim. talon sijainnista tai siitä, että niitä olisi yhdessä katsottu, myös minun toiveeni huomioiden). Itse jouduin aina joustamaan asioissa. Piti mennä hänen aikataulujensa mukaan, soitteli silloin kun hänelle sopi (vaikka tiesi, että minulle ei tiettyihin aikoihin päivästä sovi, työt, lapsen vaatimat rutiinit, eikä millään tahtonut ymmärtää tätä). Yleisesti vaati paljon, mutta antoi itse niin vähän.
En tiedä mistä näitä itsekeskeisiä miehiä tulee. Kuvittelevat naisen alkavan elää miehen määrittämää elämää. Eivät he nyt niin suuria kultakimpaileita kuitenkaan ole. Nykynainen pärjää itsekseenkin oikein hyvin.
Minullakin kokemusta siitä kun mies suuttuu koska en työviikon jälkeen ihan joka kerta ollut innokkaana petipuuhiin. Meillä oli seksiä paljon ja molempien mielestä se oli hyvää, mutta niinä harvoina kertoina kun olisin mieluummin ensin nukkunut hyvin ja sitten aamulla lempinyt uusin voimin, mies viitsi ilmaista mielipahansa torjunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.
Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?
Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.
Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.
Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?
Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap
Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.
Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?
Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?
Jos kerran rakastat miesystävääsi?
En millään saa kiinni ajatuksesta.
Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.En ole ap, mutta ymmärtäisin, että hän haluaisi aikaa rentoutua ihan kotonaan. Minusta on ihan normaalia, jos haluaa seurustelusuhteessakin viettää aikaa sekä omassa kotonaan, että puolisonsa kotona sen sijaan, että olisi aina esimerkiksi hotellissa. Etkö sinä koskaan halua olla rakastamasi miehen kanssa ihan ns. "normaalisti", vai kaipaatko yksinomaan pelkkiä "hemmottelulomia" kaukana kotoa hänen kanssaan?
Jos tapaisin rakastamani miesystävän noin 4 kertaa kuukaudessa en ainakaan silloin haluaisi pestä lattioita tai tehdä niitä samoja, stressaavia asioita joita teen arkisin. Haluaisin juuri unohtaa ne siksi ajaksi.
Oli se ns. normaali mitä tahansa, niin jotain mukavaa ydessäoloa. Joko jommankumman kotona tai sitten joku pieni reissu.
Kotona esimerjiksi yhdessä laitettu hyvä ruoka, hyvä viini ja kattaus viinipullon ja kynttilän tai tuikkujen kera.
Juttelu, lähekkäin istuminen illalla niin kauan kuin se huvittaa ja nukkumaanmeno toisenen läheisyydestä nauttien.
Joka tapauksessa se yhdessäolo olisi jotain rentouttavaa ja miellyttävää.Jos siis tämä tapahtuisi ilman lapsia. Lasten ollessa jossain muualla.
Jos mä taas tapaisin rakastamaani miestä vain 4x/kk, niin rakkaus kyllä hiipuisi häntä kohtaan melko nopeasti, ja kun niin tapahtuisi, niin viettäisin nuo päivät mieluummin jossain muualla kuin miehen kanssa.
Sulla on ap loppuelämä aikaa löytää sinulle sopiva parisuhde, ja matkamutkatkin muuttuvat matkalla :)
En ollut aloittaja, otin vain esimerkinä tuon hänen kertomansa 4 pv kuukaudessa.
Itse tapaan kyllä useammin.Jos aloittajalla on haasteellinen ja vatuullinen työ niin ilmeisesti palkkakin on sen mukainen.
Miksei hän silloin voisi hankkia apua arkeensa, esimerkiksi sännöllinen siivouspalvelu? Ikkunanpesu, suursiivous, viikkosiivous jne.
Jos on omakotitalo niin pihatöihin on saatavissa apua maksua vastaan. Kannattaisi käyttää rahaa lieventääkseen kiirettä ja stressiä. Miksi edes käydä vaativassa työssä, joka vie mehut, ellei sitten hyödynnä itseensä siitä saatua palkkaa? Saahan näistä myös kotitalousvähennyksenkin.
Itse jos pystyisin rahallisesti niin ottaisin siivoojan heti. Vaikka en ole edes kiireinen tai stressaantunut. Mutta ihan ilolla luovuttaisin tylsemmät hommat muille.En mäkään ole ap, mutta siltikin rakkaus kuihtuisi jos nähtäisiin vain 4x/kk.
Varmasti en alkaisi maksamaan siitä hyvästä siivoojille sun muille, miehestä jota tapaan 4x/kk. Siis siitä että voisin olla miehen kanssa. Samahan tuo olisi sitten miehen maksaa, jos kerran haluaisi olla minun kanssani. Tai voisi maksaa sille miehelle että tulee arkena tekemään pihaöitä minun kotiini. Sinänsä kaukaa haettua, koska tunteet väljähtyisivät mieheen jota näkisin noin vähän.
Mies voisi siivota ap:n kodin 2 kertaa kuussa=palkkioksi hyvää seksiä!
Miten tuo eroaa prostituutiosta? Rahaa tai rahanarvoinen työ vaihdetaan seksiin.
Parisuhteissa seksiä harrastetaan koska molemmat pitävät siitä. Ei niin että toinen "sai seksiä" ja hänen tulee kompensoida se jollain.
Tämä ketju paljastaa että naiset näkevät asian yhä siten että mies "saa seksiä", ja on vääryys kun tämä saa ilmaiseksi tai halvalla tarjoamatta riittävästi konkreettista hyötyä naiselle työsuoritteen tai rahan muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kärjekästä keskustelua. Ihmettelen teitä miehiä jotka puhutte noin rumasti meistä yh-äideistä ja väitätte, että haluan miehen joksikin orjaksi jynssäämään lattioitani. Hoidan omat hommani aivan sujuvasti, mutta niiden päälle en ehdi enkä halua viihdytellä miestä niin paljon kuin hän olettaa ja toivoo. Kivakin asia muuttuu velvollisuudeksi, jos on koko ajan kiire ja stressi. Tämä on minun elämntilanteeni, ja jos se ei miehelle käy niin ei ole pakko olla minun kanssani. Voisitte miehet myös miettiä sitä faktaa, että tilastojen mukaan naisen terveys ja elinvuodet lisääntyvät jos hän on sinkku, miehillä taas ne lisääntyvät jos hän on suhteessa. Meistä naisista on paljon iloa ja hyötyä miehille, mutta onko teistä meille? Seksi on minusta ihan mukavaa, mutta naisille tulee usein katkera olo, jos heitä pidetään vain escortina. Ap
Tuo mainitsemasi tilasto johtuu siitä että naiset typillisemmin haluavat parisuhteeseen kun heillä on tarpeita, kun taas miehet tyypillisemmin pääsevät parisuhteeseen kun heillä on annettavaa.
Eniten elinikä korreloi varallisuuden kanssa, ja varallisuus korreloi parisuhteiden kanssa siten että varakkaat miehet pariutuvat muita useammin ja varakkaat naiset muita harvemmin.
Ei se ole parisuhde joka lisää tai vähentää elinikää, vaan ne tekijät jotka ratkaisevat päätyykö parisuhteeseen.
"Eniten elinikä korreloi varallisuuden kanssa, ja varallisuus korreloi parisuhteiden kanssa siten että varakkaat miehet pariutuvat muita useammin ja varakkaat naiset muita harvemmin."
Tämähän on fakta. Tilastokeskuksen sivuila löytyy tiedot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.
Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?
Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.
Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.
Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?
Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap
Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.
Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?
Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?
Jos kerran rakastat miesystävääsi?
En millään saa kiinni ajatuksesta.
Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.En ole ap, mutta ymmärtäisin, että hän haluaisi aikaa rentoutua ihan kotonaan. Minusta on ihan normaalia, jos haluaa seurustelusuhteessakin viettää aikaa sekä omassa kotonaan, että puolisonsa kotona sen sijaan, että olisi aina esimerkiksi hotellissa. Etkö sinä koskaan halua olla rakastamasi miehen kanssa ihan ns. "normaalisti", vai kaipaatko yksinomaan pelkkiä "hemmottelulomia" kaukana kotoa hänen kanssaan?
Jos tapaisin rakastamani miesystävän noin 4 kertaa kuukaudessa en ainakaan silloin haluaisi pestä lattioita tai tehdä niitä samoja, stressaavia asioita joita teen arkisin. Haluaisin juuri unohtaa ne siksi ajaksi.
Oli se ns. normaali mitä tahansa, niin jotain mukavaa ydessäoloa. Joko jommankumman kotona tai sitten joku pieni reissu.
Kotona esimerjiksi yhdessä laitettu hyvä ruoka, hyvä viini ja kattaus viinipullon ja kynttilän tai tuikkujen kera.
Juttelu, lähekkäin istuminen illalla niin kauan kuin se huvittaa ja nukkumaanmeno toisenen läheisyydestä nauttien.
Joka tapauksessa se yhdessäolo olisi jotain rentouttavaa ja miellyttävää.Jos siis tämä tapahtuisi ilman lapsia. Lasten ollessa jossain muualla.
Jos mä taas tapaisin rakastamaani miestä vain 4x/kk, niin rakkaus kyllä hiipuisi häntä kohtaan melko nopeasti, ja kun niin tapahtuisi, niin viettäisin nuo päivät mieluummin jossain muualla kuin miehen kanssa.
Sulla on ap loppuelämä aikaa löytää sinulle sopiva parisuhde, ja matkamutkatkin muuttuvat matkalla :)
En ollut aloittaja, otin vain esimerkinä tuon hänen kertomansa 4 pv kuukaudessa.
Itse tapaan kyllä useammin.Jos aloittajalla on haasteellinen ja vatuullinen työ niin ilmeisesti palkkakin on sen mukainen.
Miksei hän silloin voisi hankkia apua arkeensa, esimerkiksi sännöllinen siivouspalvelu? Ikkunanpesu, suursiivous, viikkosiivous jne.
Jos on omakotitalo niin pihatöihin on saatavissa apua maksua vastaan. Kannattaisi käyttää rahaa lieventääkseen kiirettä ja stressiä. Miksi edes käydä vaativassa työssä, joka vie mehut, ellei sitten hyödynnä itseensä siitä saatua palkkaa? Saahan näistä myös kotitalousvähennyksenkin.
Itse jos pystyisin rahallisesti niin ottaisin siivoojan heti. Vaikka en ole edes kiireinen tai stressaantunut. Mutta ihan ilolla luovuttaisin tylsemmät hommat muille.En mäkään ole ap, mutta siltikin rakkaus kuihtuisi jos nähtäisiin vain 4x/kk.
Varmasti en alkaisi maksamaan siitä hyvästä siivoojille sun muille, miehestä jota tapaan 4x/kk. Siis siitä että voisin olla miehen kanssa. Samahan tuo olisi sitten miehen maksaa, jos kerran haluaisi olla minun kanssani. Tai voisi maksaa sille miehelle että tulee arkena tekemään pihaöitä minun kotiini. Sinänsä kaukaa haettua, koska tunteet väljähtyisivät mieheen jota näkisin noin vähän.
Mies voisi siivota ap:n kodin 2 kertaa kuussa=palkkioksi hyvää seksiä!
Miten tuo eroaa prostituutiosta? Rahaa tai rahanarvoinen työ vaihdetaan seksiin.
Parisuhteissa seksiä harrastetaan koska molemmat pitävät siitä. Ei niin että toinen "sai seksiä" ja hänen tulee kompensoida se jollain.
Tämä ketju paljastaa että naiset näkevät asian yhä siten että mies "saa seksiä", ja on vääryys kun tämä saa ilmaiseksi tai halvalla tarjoamatta riittävästi konkreettista hyötyä naiselle työsuoritteen tai rahan muodossa.
Johtuu miesten sänkykäyttäytymisestä. Minäkin olisin halunnut seksiä, mutta vain mies sai sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kärjekästä keskustelua. Ihmettelen teitä miehiä jotka puhutte noin rumasti meistä yh-äideistä ja väitätte, että haluan miehen joksikin orjaksi jynssäämään lattioitani. Hoidan omat hommani aivan sujuvasti, mutta niiden päälle en ehdi enkä halua viihdytellä miestä niin paljon kuin hän olettaa ja toivoo. Kivakin asia muuttuu velvollisuudeksi, jos on koko ajan kiire ja stressi. Tämä on minun elämntilanteeni, ja jos se ei miehelle käy niin ei ole pakko olla minun kanssani. Voisitte miehet myös miettiä sitä faktaa, että tilastojen mukaan naisen terveys ja elinvuodet lisääntyvät jos hän on sinkku, miehillä taas ne lisääntyvät jos hän on suhteessa. Meistä naisista on paljon iloa ja hyötyä miehille, mutta onko teistä meille? Seksi on minusta ihan mukavaa, mutta naisille tulee usein katkera olo, jos heitä pidetään vain escortina. Ap
Tuo mainitsemasi tilasto johtuu siitä että naiset typillisemmin haluavat parisuhteeseen kun heillä on tarpeita, kun taas miehet tyypillisemmin pääsevät parisuhteeseen kun heillä on annettavaa.
Eniten elinikä korreloi varallisuuden kanssa, ja varallisuus korreloi parisuhteiden kanssa siten että varakkaat miehet pariutuvat muita useammin ja varakkaat naiset muita harvemmin.
Ei se ole parisuhde joka lisää tai vähentää elinikää, vaan ne tekijät jotka ratkaisevat päätyykö parisuhteeseen.
"Eniten elinikä korreloi varallisuuden kanssa, ja varallisuus korreloi parisuhteiden kanssa siten että varakkaat miehet pariutuvat muita useammin ja varakkaat naiset muita harvemmin."
Tämähän on fakta. Tilastokeskuksen sivuila löytyy tiedot.
Tästäkin tilastosta voi todeta, että jos naisella on varaa, hän ei ota kovin hanakasti miestä. Tai jos ottaa, niin sen miehen täytyy olla sitten ihan iloksi eikä haitaksi. Naisten kannattaa kouluttautua ja vaatia kunnon palkkaa, kuten nyt hoitajat tekevät. Sitten ei ole miesten vallan alla vaan voi tehdä oikeasti niin kuin haluaa eikä tarvitse kestää jonkun miehen sikailuja vain sen takia että ei saa muuten kotia ja ruokaa itselleen ja lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Miks helvetissä pitäisi viettää enemmän aikaa muksujen kanssa? Niillä on jo isä. Pääasia että pysyy lasten kanssa väleissä eikä puutu niiden kasvatukseen (ei moiti ja arvostele ap:n kasvatusmenetelmiä). Mä olen serustellut nyt 6 vuotta naisen kanssa jonka lapsiin olen pitänyt riittävän hajuraon, en mä isää ala niille leikkimään. Moikataan kun nähdään ja ollaan kohteliaita. M40
Ymmärrän näkökulmasi, mutta aika harva äiti haluaa ainakaan kotiinsa mitään hajurakoja, sehän olisi lapsille ankea kasvuympäristö ja useimmat äidit tämän ymmärtävät eivätkä ota kotiin sellaista miestä joka ei ole lapsille aidosti positiivinen asia elämässä. Mikään kohtelias moikkailu ei ole se mitä lapsi tarvitsee kotonaan jatkuvasti olevalta aikuiselta vaan turvallista ja välittävää olemista. Jos suhtautuu näin, niin pitää sitten ymmärtää, että saa naiseltaan vain ne muruset, mitä jää lapsilta yli, ehkä treffejä lapsivapaina viikonloppuina.
Nainen on varmasti vuosien aikana nähnyt etten ota osaa tai kantaa asioihin jotka liittyvät lasten hoitamiseen tai niiden kasvattamiseen. Se on äidin ja isän tehtävä. Sulle voi tulla yllätyksenä että naisystävä on joka toinen viikonloppu (siis 4 päivänä kuukaudesta) täydellisen tyytyväinen mun järkkäämiin reissuihin (kylpylät, luonnonpuistot, kaupunkilomat), tapahtumiin (konsertit, teatterit, leffat), mökkeilyihin jne. Helpottunut että pääsee hetkeksi pois härdellistä ja irti arjesta. Puhutaan kauniisti toisillemme ja pidetään meidän parisuhteesta hyvää huolta. Toinen yllätys lienee (palstamiehille?) että hän haluaa osallistua kustannuksiin tasapuolisesti. M40
Onneksi olkoon toimivasta suhteesta. Tuon tapainen siis meilläkin on ja mies on mielestään maailman parhaassa suhteessa ja pitää myös minua hyvin onnekkaana ihmisenä, kun pääsen härdellistäni hänen huvituksiinsa. Mutta minä en enää viihdy. En laittaisi vältämättä kauhean paljon likoon teidänkään suhteenne pitkälle kestolle. Mutta ihmisiä on monenlaisia ja jos tuo teille toimii niin pitäkää hauskaa. Varo kuitenkin ettet lähde olettamaan että tuo toimii toiselle kun se toimii sinulle. Ap
Sen takia ihmiset KOMMUNIKOIVAT suhteessaan. Kenenkään ei tarvitse toisen ajatuksia lukea, jos tuon miehen naisystävä on ilmaissut olevansa tyytyväinen, miehellä on täysi oikeus siihen luottaa ja uskoa.
Tuo että maalailet piruja seinälle muiden suhteesta, kertoo vain itsestäsi. Mitä enemmän täällä avaudut, sitä vastenmielisemmältä vaikutat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kärjekästä keskustelua. Ihmettelen teitä miehiä jotka puhutte noin rumasti meistä yh-äideistä ja väitätte, että haluan miehen joksikin orjaksi jynssäämään lattioitani. Hoidan omat hommani aivan sujuvasti, mutta niiden päälle en ehdi enkä halua viihdytellä miestä niin paljon kuin hän olettaa ja toivoo. Kivakin asia muuttuu velvollisuudeksi, jos on koko ajan kiire ja stressi. Tämä on minun elämntilanteeni, ja jos se ei miehelle käy niin ei ole pakko olla minun kanssani. Voisitte miehet myös miettiä sitä faktaa, että tilastojen mukaan naisen terveys ja elinvuodet lisääntyvät jos hän on sinkku, miehillä taas ne lisääntyvät jos hän on suhteessa. Meistä naisista on paljon iloa ja hyötyä miehille, mutta onko teistä meille? Seksi on minusta ihan mukavaa, mutta naisille tulee usein katkera olo, jos heitä pidetään vain escortina. Ap
Tuo mainitsemasi tilasto johtuu siitä että naiset typillisemmin haluavat parisuhteeseen kun heillä on tarpeita, kun taas miehet tyypillisemmin pääsevät parisuhteeseen kun heillä on annettavaa.
Eniten elinikä korreloi varallisuuden kanssa, ja varallisuus korreloi parisuhteiden kanssa siten että varakkaat miehet pariutuvat muita useammin ja varakkaat naiset muita harvemmin.
Ei se ole parisuhde joka lisää tai vähentää elinikää, vaan ne tekijät jotka ratkaisevat päätyykö parisuhteeseen.
"Eniten elinikä korreloi varallisuuden kanssa, ja varallisuus korreloi parisuhteiden kanssa siten että varakkaat miehet pariutuvat muita useammin ja varakkaat naiset muita harvemmin."
Tämähän on fakta. Tilastokeskuksen sivuila löytyy tiedot.Tästäkin tilastosta voi todeta, että jos naisella on varaa, hän ei ota kovin hanakasti miestä. Tai jos ottaa, niin sen miehen täytyy olla sitten ihan iloksi eikä haitaksi. Naisten kannattaa kouluttautua ja vaatia kunnon palkkaa, kuten nyt hoitajat tekevät. Sitten ei ole miesten vallan alla vaan voi tehdä oikeasti niin kuin haluaa eikä tarvitse kestää jonkun miehen sikailuja vain sen takia että ei saa muuten kotia ja ruokaa itselleen ja lapsilleen.
Asian voi myös siis kääntää niin, että naiset ovat ahneita opportunisteja, jos varallisuus on noin vahvasti pariutumiseen vaikuttava tekijä
Täällä taas jengi suorittaa itseään hengiltä. 🤦🏻
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, miten miesten mielestä on täysin ok suhde, jossa mies saa ap:lta aikaa miehen ehdoilla, miehelle sopivaan aikaan ja hänen haluamallaan tavalla, seksiä, läheisyyttä ja huolenpitoa, samalla kun miehen ei mitenkään tarvitse olla läsnä naisen muussa, kiireisessä elämässä. Mutta jos nainen haluaisi että mies vähän ottaisi häntä huomioon ja auttaisi arjessa, niin se on heti kamalaa miehen hyödyntämistä ja mies ei saisi siitä mitään, ja sehän ei mitenkään olisi ok vaan törkeää loisimista. 🙄
Kuuntele miten naurettavalta kuulostat! Ja käännäpä toisinpäin, jos et tajua:
Nainen tulee auttamaan miestä arjessa (= tekemään kotitöitä, auttamaan siivoamisessa ym arjen ruljanssia) ja sais vastaavasti mieheltä..... Tämän aikaa ja läheisyyttä ja seksiä! Vaude mikä diili! Not.
Ai että jos mies on vaikkapa maatilayrittäjä niin loukkaantuisit jos hän menee hoitamaan lehmänsä kun sinä olet paikalla? Tai ylipäätään yrittäjä jolla on paljon hommia, sen luonteinen ala että sesonki on viikonloppuna syystä tai toisesta, tai vaikka lähi-isä, joka ei ehdi arkipäivisin hoitaa noita askareitaan? Miksi pidät huonona sitä, että toinen on tunnollinen ja hoitaa velvollisuutensa kunnolla? Ainoa oikea tapa olla kanssasi on koko ajan keskittyä 100% sinuun, mitään omaa vapaa-aikaa ei toisella saisi olla?