Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus
06.04.2022 |
Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa ja mitä kannattaisi tehdä? Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta. Minulla on ihana miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet jo 3 vuotta. Käytännössä koen että hän on vain yksi lisärasite tarpeineen. Olen vain niin kiireinen, ettei minulla ole aikaa hänelle ja jos olen hänen kanssaan, minua usein turhauttaa, että teemme asioita hänen ehdoillaan, vaikka minulla on pitkä lista omia asioita hoidettavana. Tuntuu jotenkin kamalalta, että minulla ei ole aikaa edes rakkaudelle. Mies tosiaan tuntuu vain häiritsevän, eikä hän tunnu oikein ymmärtävän elämäntilannettani tai ainakaan ikinä auta minua missään. Hän kyllä mielestään järjestää minulle rentouttavia viikonloppuja, mutta minua ei rentoutua treffailu, kun haluaisin hoitaa arkisia velvollisuuksiani ja elää ihan tavallista elämää. Tuntuu ikävältä, että minulla ei ole aikaa vain nautiskella elämästä omien lasteni tai ystävieni kanssa, kun mies vie vapaa-aikani. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja voiko siitä jotenkin selvitä, vai onko ero ainoa mahdollisuus.
Kommentit (344)
Rakastuin niin palavasti mieheen kun tapasimme, että olen antanut hänelle paljon vapaa-aikaani ja siitä on muut elämän osa-alueet kärsineet. Alkaa olla jo vuosien univelat kun öisin on sekstaillut, enkä ole ehtinyt tavata ystäviä tai sukua kovinkaan paljon, kun lasten ollessa isällään mies odottaa ja olettaa, että menen aina hänen kanssaan mökille koko viikonlopuksi tai vastaavaa. Aluksi ajattelin, että tämä on tavallaan panostusta tulevaisuuteen, jossa meille sitten muodostuu jokin yhteinen arki, jossa todellakin voisimme auttaa toisiamme ja olla tukena ihan käytännön tasolla ja henkisesti, mutta ei se vain onnistu. Mies ei kai tarvitse minulta sellaista tukea tai ehkä minäkään en osaa sitä hänelle antaa, koska hänestä suhteemme on oikein hyvä. Minusta tuntuu että hän haluaa vain seksiä ja huvitteluja. Minä kai haluaisin varmaan pikemminkin pestä keittiön lattiat ja kuunnella samalla itse valitsemaani musiikkia. Kuulostaa tylstältä, mutta ei kai yh-äiti pidemmän päälle tarvitse mitään unelmatreffejä vaan tukea arjen pyörittämiseen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu sille miehelle. Ei se muuten tiedä.
Kannattaa vielä puhua miehelle näistä tuntemuksista. Siis siitä miten kaipaisit enemmän yhteistä arkea eikä pelkästään vapaa-ajalla huvittelua. Voi olla, että mies ei halua muuta kuin rusinat pullasta teidän suhteelta. Tai sitten voi olla, että haluaisikin osallistua myös arkeen, mutta ei ole halunnut tungetella. Yrittäkää keskustella rauhassa asiasta. Jos toiveet eivät kohtaa voi olla parempi erota. Mutta voihan olla, että muutosta on myös tiedossa.
Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.
Kannattaa miettiä, että lapset muuttavat jossain vaiheessa pois. Parisuhde voi kestää hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osin sama fiilis tuli, kun muutama vuosi sitten kokeilin kaukosuhdetta. Käytännössä lapsettomalla viikonlopulla perjataina jompikumpi matkusti toisen luokse ja olimme yhdessä maanantai aamuun. Aika äkkiä huomasi, ettei olekaan omaa aikaa juuri ollenkaan, kuin muutamana arki-iltana. Totesin, ettei kaukosuhde ole minun juttu ja varsinkin nykyään, kun harrastukset haukkaavat osansa, niin olisi kurja missata seuran treenit ollessa eri seutukunnalla.
Nyt toivonkin löytäväni kumppanin niin läheltä, että voimme myös viettää illan yhdessä, mutta nukkua omassa kodissa yksin. Öitä ja viikonloppuja toki ollaan yhdessä, mutta sen ei tule olla pakon sanelema vakiotilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu sille miehelle. Ei se muuten tiedä.
Olen kyllä puhunutkin, mutta ei se auta tilannetta. En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia. Minun on vaikea pyytää häneltä apua, ja minulla on sellainen tunne, että jos olen pyytänyt, niin hän on usein kieltäytynyt ja sivuuttanut asian. Tiedän että mies kyllä aidosti välittää minusta eikä haluaisi erota. Toisaalta en tiedä pystyykö hän muuttumaankaan. Eihän hänellä ole mitään velvollisuutta osallistua minun arkeni pyörittämiseen. ap
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.
Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei tunnu tajuavan että se ole sinä itse joka tässä häiritsee, ja saisit olla kiitollinen miehelle joka jaksaa seurustella kanssasi.
Sinä vain rutiset että miksei mies halua "jakaa arkea", mikä tarkoittaa käytännössä sitä että sinun velvollisuuksiasi siirtyy hänelle. Miksi helvetissä kukaan täysjärkinen haluaisi ryhtyä ilmaiseksi työkalupakiksi toiselle? Sinä olisit yksipuolisesti hyötyjä tässä kaupassa.
Oman kuvauksesi mukaan mies järjestää sinulle vikonloppuja, ja sinä vain valitat koska et sinä haluaisi mitään kivaa vaan että mies tulisi kotiisi työleirille.
Toivottavasti mies tajuaa ottaa hatkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisen paskan novellin täti teki tänään.
Ap se tässä niitä lattioita haluaa jynssätä. Sano miehelle että tulee viikonlopuksi istumaan sohvallesi ja juomaan kaljaa sillävälin kun sinä siivoat. Ehkä sen jälkeen treffailu ja rentouttavat mökkiviikonloput taas kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.
Ap järjestää elämänsä sellaiseksi ettei yhteen muutettaessa käy niin että hänen velvollisuutensa vähenevät mutta miehen velvollisuudet lisääntyvät.
Tai etsii miehen joka on yhtä lailla kiireinen yh-isä.
Mies häiritsee?! Eikö ongelmasi ole kuintenkin nyt se oman elämäsi organisointi?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.
"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lasten isät ovat?
En tiedä keitä lasten isät ovat.
Ap
Ok
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.
"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap
Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?
Mulla oli samankaltainen tilanne ja erosin. Mies oli kaikin puolin mukava ja kunnollinen, mutta mä vain väsyin kun olisi pitänyt vielä seurustella iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen ja mä olisin vain halunnut itsekin mennä ajoissa sänkyyn. En mä loppuelämääni yksin toivo olevani, mut nyt pienten lasten totaali yh:na ja täyspäivä työläisenä en vaan jaksa enempää. Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä uusi yritys.