Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En vaan käsitä eutanasian vastustajia.

Vierailija
26.09.2015 |

Anoppi sai eilen saattohoitopäätöksen. Enää ei nesteytetä, ei anneta ravintoa, ei anneta muita lääkkeitä kuin kipulääkkeitä joilla lähtee ymmärrys tähän maailmaan. Anoppi on 86 vuotias ja sydän alkaa olla loppu, sydämentahdistin laitettiin vuodenvaihteessa, ja nyt on pahoja verenkiertohäiröitä ja hengityskatkoksia. Anoppi ei saa puhuttuakaan juuri yhtään enää.

Pari viikkoa sitten oli vielä omassa asunnossaan, kulki rollaattorilla ja jutteli suurimmaksi osaksi normaaleja asioita, vielä sairaalassakin edellispäivänä muisti asioita erittäin hyvin silloin kun oli selvä hetki. Anoppi on tiennyt itse että hänellä on jotain vikaa päässä, ja nyt vasta sanottiin että jo maaliskuussa on päässä näkynyt aivoinfarktin jälkiä, ja niitä on tullut lisää kun nyt kuvattiin pää uudestaan. Lääkäri on sanonut että sairaus ei selitä nielemisvaikeuksia. Toisaalta anoppi on tupakoinut lähes koko ikänsä, joten mistä sen tietää mitä kurkussa tai keuhkoissa on.

Anoppi on pitkään puhunut että hänen olisi aika päästä pois, parikymmentä vuotta ollut jo leskenä, ja vanhimmat lapset jo yli kuusikymppisiä.

Nuorin poika, eli minun mieheni jolla on pienet lapset ja raskas työ, ja oma sairaus joka haittaa elämää, on se joka äidistä on huolehtinut ja joka päivä käynyt katsomassa niin kotona  kuin sairaalassa, kaksi vanhempaa veljeä eivät ota mitään vastuuta vaikka ovat eronneita sinkkumiehiä. Mieheni on todella kovan paineen alla ja myös anoppi tietää sen. Myös minulle on kova paikka nähdä kun mieheni itkee katsoessaan kituvaa äitiään.

Minä en missään nimessä haluaisi että joutuisin omaa äitiäni katsomaan tuossa tilassa, enkä haluaisi että omat lapseni joutuisivat minua katsomaan tuossa tilassa. Toivon ja rukoilen että eutanasia hyväksytään Suomessa ennenkuin siihen joudutaan. Mieheni joutui katsomaan jo isänsä kitumisen pois, kävi syöttämässä sairaalassa ym. ja nyt vielä äitinsä. Miksi pitää olla näin? Miksi ihminen ei saa lähteä arvokkaasti tästä maailmasta kun sen aika on? Miksi pitää lääkkeillä tappaa hitaasti kiduttamalla, kun lääkkeillä voisi tehdä sen nopeasti?

Jotkut vetoavat siihen että raamatussa sanotaan että älä tapa, että on Jumalan tahto koska ihminen kuolee, no kyllä tuossa kiduttamisessa mun mielestä tehdään Jumalan tahtoa vastaan. Jumala antoi ihmiselle oman tahdon, vapauden päättää asioistaan, miksi sairaana pitää siitä omasta tahdosta luopua ja antaa itsensä muiden käsiin joilla ei ole mitään tietoa siitä mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Jotkut väittävät että ei voi tehdä eutanasiaa kun ihmisellä sairaudesta huolimatta voi olla jotain sisältöä elämässä ja elämänhalua. No ei varmaan sellaiset sairaat jotka haluavat elää varmaan sitten sano että haluavat eutanasian, eihän sitä kellekään väkisin tehdä. Kun lääkäri sanoo että kaikki toivo toipumisesta on menetetty, ja ikää on niin paljon että loppu on joka tapauksessa lähellä, miksi ei voi antaa ihmisen mennä ilman että tapetaan janoon ja nälkään? Miksi ihmistä pitää pitää jossain ihme välimaastossa, ei tajua olevansa elossa ja elimistön annetaan hiipua itsekseen? Ilman niitä hoitotoimenpiteitä ihminen olisi jo kuollut, joten siinä vaiheessa kun toivoa ei enää ole, ei ole mitään syytä enää mennä pitkän kaavan mukaan, kuolema ei ole enää luonnollinen muutenkaan.

Kommentit (55)

Vierailija
41/55 |
27.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma mummoni olisi halunnut kuolla jo noin 15 vuotta sitten. Hän menehtyi lopulta viime kesänä 98-vuotiaana. Hän oli viimeiset 12 vuotta vuoteessa ja käytti vaippoja. Hän uskoi jumalaan mutta se teki kepposen ja unohti mummon maan päälle.

Vierailija
42/55 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olisin ap:n anopin lapsi tai muu lähimmäinen niin en pitäisi kuinka ap kirjoittaa tällä palstalla. Todella pahalta tuntuisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/55 |
27.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainoastaan silloin voisin sallia, jos on kamalissa fyysisissä kivuissa kokoajan. Pelkästään sen takia en hyväksyisi, jos on vaan kyllästynyt elämään, tai masentunut tms. Ei tämä elämä muutenkaan niin kauan kestä, kyllä se sata vuottakin minusta vaan pitäisi jaksaa sinnitellä, ellei tosiaan ole valtavissa kivuissa, jolloin armollinen kuolema olisi hyvä asia ja suuri helpotus.

Vierailija
44/55 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika usea psyykkisesti sairaskin joutuu elämään elämää joka on täynnä kipua ja tuskaa eikä ole toivoa paremmasta. Psyykkisissä sairauksissa keho kuitenkin jaksaa, joten tuskaa jotuua kokemaan vuosikymmeniä. Eutanasiaa en silti hyväksy, en psyykkisissä enkä fyysissä sairauksissa.

Vierailija
45/55 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:40"]

Aika usea psyykkisesti sairaskin joutuu elämään elämää joka on täynnä kipua ja tuskaa eikä ole toivoa paremmasta. Psyykkisissä sairauksissa keho kuitenkin jaksaa, joten tuskaa jotuua kokemaan vuosikymmeniä. Eutanasiaa en silti hyväksy, en psyykkisissä enkä fyysissä sairauksissa.

[/quote]

Mitä ihmeen mielihyvää kaltaisesi saa tuosta?

Olet sairas.Tai uskovainen. Hmm... sama asiahan tuo.

Vierailija
46/55 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:40"]

Aika usea psyykkisesti sairaskin joutuu elämään elämää joka on täynnä kipua ja tuskaa eikä ole toivoa paremmasta. Psyykkisissä sairauksissa keho kuitenkin jaksaa, joten tuskaa jotuua kokemaan vuosikymmeniä. Eutanasiaa en silti hyväksy, en psyykkisissä enkä fyysissä sairauksissa.

[/quote]

Mitä ihmeen mielihyvää kaltaisesi saa tuosta?

Olet sairas.Tai uskovainen. Hmm... sama asiahan tuo.

[/quote]


En saa mitään mielihyvää. Mutta ihmisen ei tulisi kuitenkaan lopettaa elämäänsä. Toin vain esille pointin, että moni joutuu kärsimään kovia tuskia vuosikymmeniä, mutta niin moni ei ota psyykkisiä kiputiloja vakavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/55 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:52"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:40"]

Aika usea psyykkisesti sairaskin joutuu elämään elämää joka on täynnä kipua ja tuskaa eikä ole toivoa paremmasta. Psyykkisissä sairauksissa keho kuitenkin jaksaa, joten tuskaa jotuua kokemaan vuosikymmeniä. Eutanasiaa en silti hyväksy, en psyykkisissä enkä fyysissä sairauksissa.

[/quote]

Mitä ihmeen mielihyvää kaltaisesi saa tuosta?

Olet sairas.Tai uskovainen. Hmm... sama asiahan tuo.

[/quote]


En saa mitään mielihyvää. Mutta ihmisen ei tulisi kuitenkaan lopettaa elämäänsä. Toin vain esille pointin, että moni joutuu kärsimään kovia tuskia vuosikymmeniä, mutta niin moni ei ota psyykkisiä kiputiloja vakavasti.
[/quote]

Miksi ei tulisi lopettaa elämäänsä?

Vierailija
48/55 |
27.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:19"]

Jos olisin ap:n anopin lapsi tai muu lähimmäinen niin en pitäisi kuinka ap kirjoittaa tällä palstalla. Todella pahalta tuntuisi.

[/quote]

Jaa, mikä siinä niin pahalta tuntuu? Samasta asiasta olen puhunut kaikkien läheisteni kanssa, siitä asti kun isoäitini kuoli kun olin 12v. Ei tämä meidän tilanne ole mitenkään harvinainen, niitä vanhuksia makaa sairaalat täynnä koko ajan. 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/55 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni ukki, 93-vuotias sotaveteraani, pitkäaikaissairas ja syöpäpotilas, kuoli sairaalasänkyyn maattuaan siinä kolme viikkoa. Vuosia sitten ollessaan minun silmissäni vielä hyvissä voinneissa kertoi minulle, silloin lähes ventovieraalle ihmiselle, että tämä elämä alkaa olla aika nähtyä. Keho rapistui ja kipuja oli, mutta järki pelasi pelottavan terävästi lähes loppuun saakka. Viimeiset kolme viikkoa houraili kivuissaan, näivettyi sängyn pohjalle. Mennessään sairaalaan tiesi, ja niin tiesivät omaisetkin, että sille tielle jäädään. Tämäkö on käsitys hyvästä kuolemasta?

Vierailija
50/55 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:40"]

Aika usea psyykkisesti sairaskin joutuu elämään elämää joka on täynnä kipua ja tuskaa eikä ole toivoa paremmasta. Psyykkisissä sairauksissa keho kuitenkin jaksaa, joten tuskaa jotuua kokemaan vuosikymmeniä. Eutanasiaa en silti hyväksy, en psyykkisissä enkä fyysissä sairauksissa.

[/quote]

Mitä ihmeen mielihyvää kaltaisesi saa tuosta?

Olet sairas.Tai uskovainen. Hmm... sama asiahan tuo.

[/quote]


En saa mitään mielihyvää. Mutta ihmisen ei tulisi kuitenkaan lopettaa elämäänsä. Toin vain esille pointin, että moni joutuu kärsimään kovia tuskia vuosikymmeniä, mutta niin moni ei ota psyykkisiä kiputiloja vakavasti.

[/quote]

Aivan sama mitä muut tekevät.

Itse ottaisin vuosikymmenet kestävät kovat tuskat sen verran vakavasti että morjens! Ja se, että joku saatanan sadisti tahtoisi ESTÄÄ että pääsen pois helvetistä saa minut niin vihaiseksi että sanat eivät sitä riitä kuvailemaan.

Minun elämäni -minun kuolemani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/55 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:40"]

Aika usea psyykkisesti sairaskin joutuu elämään elämää joka on täynnä kipua ja tuskaa eikä ole toivoa paremmasta. Psyykkisissä sairauksissa keho kuitenkin jaksaa, joten tuskaa jotuua kokemaan vuosikymmeniä. Eutanasiaa en silti hyväksy, en psyykkisissä enkä fyysissä sairauksissa.

[/quote]

Psyykkisesti sairaat usein pystyvät tekemään itsemurhan, ja tiedätkö, yllättävän usea pitkäaikaissairas sitä lopulta ainakin yrittää. Keho jaksaa mutta korvienväli ei, ja valinta on lopulta ihmisen itsensä (tai tulisi olla ihmisen itsensä), hyväksyit sinä sitä tai et.

Vierailija
52/55 |
27.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anoppi on vieläkin hengissä, kipuja ei kuulemma ole, puheesta ei oikein saa selvää enää. Mies sanoi että anoppi on nyt rauhallisempi, ja sitä hurjaa pelokasta katsetta ei enää ole mikä oli silloin viikko sitten kun minäkin olin häntä katsomassa. Anoppia on ehkä rauhoittanut myös se että mieheni on kertonut hänelle että velipoika on ottanut asian rauhallisesti vaikka ei ole pystynyt menemään katsomaan äitiään sairaalaan.

Mies päivysti pitkälle yöhön viimeyönäkin, ja kun kävi vessassa sanoi minulle että vastaa tuohon mun puhelimeen jos se soi. Aika hyödyttömäksi tässä itsensäkin tuntee, lasten takia pitää elää normaalisti ym. ei voi alkaa vielä hautajaisia viettämään, mutta ikävä tunne ja stressi kuitenkin kun tietää että hetkenä minä hyvänsä huonot uutiset tulee.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/55 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimia teille, ap miehineen!

Puolustan eutanasiaa, tai avustettua itsemurhaa, mutta haluan olla varma että ihminen itse haluaa sitä. Sen takia jokaisen pitäisi tehdä hoitotestamentti kun on vielä voimissaan. Jos eutanasiaa ei sallita, kipulääkitys kuntoon ja jäljellä olevat päivät mahdollisimman kivuttomiksi.

Vierailija
54/55 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minäkään ymmärrä. Jokainen voi miettiä omalle kohdalleen, että haluaako omasta lopusta tulevan pitkitetty, kivulias ja raskas niin itselle kuin omaisille, sekä sitä haluaako olla todistamassa itse vierestä miten oma läheinen kituu pitkän aikaa vaikean sairauden kourissa, kun toivoa parantumisesta ei ole.

Sen vielä ymmärtäisi, että saattohoidossa keskityttäisiin oikeasti potilaaseen, mutta tutkitusti esim. syöpäsairaiden kivunhoito on täysin retuperällä, joten en käsitä laisinkaan tämän hetkistä "hoitoa" elämän viimeisissä vaiheissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/55 |
27.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisää keskustelua tästä. .

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä kaksi