Poikani Kevin Yle Teemalla

Vierailija kirjoitti:

Oliko tän elokuvan sanoma se että joku voi olla jo syntyessään paha

Tämä on maan yksinkertaisten tulkinta, lienee yleisin. Kirjoittaja itse vakaumuksellinen vela.

Todella ahdistava elokuva, ainoa elokuva jonka jälkeen olen voinut ihan fyysisesti pahoin ja oksentanut. Tuon elokuvan jälkeen en katsonut pitkään aikaan kuin lähinnä kevyitä elokuvia, olen yksinkertaisesti liian herkkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tän elokuvan sanoma se että joku voi olla jo syntyessään paha

Tämä on maan yksinkertaisten tulkinta, lienee yleisin. Kirjoittaja itse vakaumuksellinen vela.

Älähän yleistä. Minä olen "vakaumuksellinen" vela, jos sen haluaa noin ilmaista. Mutta kirjoitin myös kommentin nro 39.

En suinkaan vihaa lapsia, en vain halua omia. Yksikään vauva ei ole paha, mutta kaikista ei ole vanhemmiksi. Valitettavasti juuri heillä on usein eniten lapsia.

Työskentelen myös lasten parissa, ja olen tehnyt tätä työtä yli 15 vuotta.

Upea leffa. Jo alussa oli se veren väri, kun äiti oli tomaattifestivaaleilla Espanjassa. Hän olisi halunnut jatkaa matkustelevaa, itsenäistä elämäänsä, mutta syntyi vauva, jolla oli tarpeita, kuten kaikilla vauvoilla on. Vauva huusi, valvotti, kakkasi jne.

Äiti huusi sittemmin lapselleen, että vihaa häntä, ja haluaisi yhä malaustella. Hän tapetoi oman huoneensa (johon lapsi ei pääsisi) nenetetyillä unelmillaan ja muistoillaan, kartoilla vieraista maista. Kevin tuhosi huoneen, kosja se kuvasti juuri sitä, että äiti ei halunnut häntä. Ei rakastanut. Kukaan ei rakastanut Keviniä. Kiitosta hän sai vain juosipyssyllä ampumistaidoistaan. Kirjassa Kevin sanoi, että äiti oli ainakin rehellinen tunteissaan häntä kohtaan.

Se punainen veren väri toistui jatkuvana teemana, ja kannattaa tosiaan kuunnella laulujen sanoja.

Kukaan vauva tai lapsi ei ole paha, mutta heidän minäkuvansa ja kuvansa maailmasta voi vääristyä. Lapsi heijastaa sitä mitä kokee ja tuntee. Äidinrakkautta vasta lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Upea leffa. Jo alussa oli se veren väri, kun äiti oli tomaattifestivaaleilla Espanjassa. Hän olisi halunnut jatkaa matkustelevaa, itsenäistä elämäänsä, mutta syntyi vauva, jolla oli tarpeita, kuten kaikilla vauvoilla on. Vauva huusi, valvotti, kakkasi jne.

Äiti huusi sittemmin lapselleen, että vihaa häntä, ja haluaisi yhä malaustella. Hän tapetoi oman huoneensa (johon lapsi ei pääsisi) nenetetyillä unelmillaan ja muistoillaan, kartoilla vieraista maista. Kevin tuhosi huoneen, kosja se kuvasti juuri sitä, että äiti ei halunnut häntä. Ei rakastanut. Kukaan ei rakastanut Keviniä. Kiitosta hän sai vain juosipyssyllä ampumistaidoistaan. Kirjassa Kevin sanoi, että äiti oli ainakin rehellinen tunteissaan häntä kohtaan.

Se punainen veren väri toistui jatkuvana teemana, ja kannattaa tosiaan kuunnella laulujen sanoja.

Kukaan vauva tai lapsi ei ole paha, mutta heidän minäkuvansa ja kuvansa maailmasta voi vääristyä. Lapsi heijastaa sitä mitä kokee ja tuntee. Äidinrakkautta vasta lopussa.

Siis halusi yhä *matkustella (kosketusnäyttö). Kevin "esti" äitiä tekemästä sitä, mitä hän eniten rakasti, ja hän alkoi nähdä lapsensa pahana. Viha synnyttää vihaa.

Voi harmi kun jouduin katsomaan leffan yöllä ilman ääntä kun lapsi nukkui. :) Ei kuullut niitä biisejä.

nro 35

Vierailija kirjoitti:

Todella ahdistava elokuva, ainoa elokuva jonka jälkeen olen voinut ihan fyysisesti pahoin ja oksentanut. Tuon elokuvan jälkeen en katsonut pitkään aikaan kuin lähinnä kevyitä elokuvia, olen yksinkertaisesti liian herkkä.

On niitä kouluampujia tosielämässäkin. Tässä oli yhden tarina. Minusta jokaisen kasvattajan, vanhemman, ja vanhemmaksi aikovan, pitäisi nähdä tämä elokuva. Todellisuus on monesti vielä paljon raadollisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi kun jouduin katsomaan leffan yöllä ilman ääntä kun lapsi nukkui. :) Ei kuullut niitä biisejä.

nro 35

Se on tosiaan harmi. Mutta googlella varmaan löytyy soundtrack, ja biisien nimet ja sanoitukset.

Mäkin katsoin yöllä joten laulut jäi kuulematta harmi, ehdin jo poistaa leffan...

Eihän se kevin edes sitä sen äidin huonetta mitenkään "tuhonnut". Vähän maalia vaan ruiskutti, ihan hyvinhän ne kartat vielä näky, mutta se äiti sai siitä jonkun sekoraivokohtauksen. Ei kai siitä nyt noin olis tarvinnut raivostua. Paperiahan ne vaan oli.

En tuomitsisi äitiä ihan noin rankasti. Kevin oli haastava vauva, eikä äiti osannut toimia hänen kanssaan, eikä saanut apua mistään. Isä vähätteli koko asiaa. Tyttären kanssa asiat sujuivat hyvin. Koko perhe olisi tarvinnut apua, ja onhan se nyt selvää että Kevinillä oli pahoja henkisen puolen ongelmia jo alusta asti, äiti teki parhaansa mutta olisivat tarvinneet ulkopuolista apua.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin katsoin yöllä joten laulut jäi kuulematta harmi, ehdin jo poistaa leffan...

Niistä biiseistä muodostui loistava kontrasti tapahtumiin. Sekä äiti että poikahan olivat molemmat aika ilmeettömiä. Ehdottomasti kannattaa kuunnella äänet päällä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se kevin edes sitä sen äidin huonetta mitenkään "tuhonnut". Vähän maalia vaan ruiskutti, ihan hyvinhän ne kartat vielä näky, mutta se äiti sai siitä jonkun sekoraivokohtauksen. Ei kai siitä nyt noin olis tarvinnut raivostua. Paperiahan ne vaan oli.

Ai oliko teidän mielestä oikeutettu reaktio?

Vierailija kirjoitti:

Katsoiko joku muu eilen? Oli tosi hyvä, mutta varsin ahdistava leffa.

Miksi teidän mielestänne Kevin tappoi suosimansa isän ja siskon, mutta ei äitiään? Hän tuntui suojelevan äitiään silloinkin kun äiti mursi käden. Toisaalta Kevin ei useinkaan ollut tyytyväisen oloinen äitinsä tekemisiin.

Siksi, että kuollutta ihmistä ei voi satuttaa. Äiti kärsisi loppuelämäsä siitä , että häneltä viedään kaksi rakasta pois ja tämä on paras tapa satuttaa. Äiti joutui kantamaan koko loppuelämän sitä taakkaa harteillaan, jos kevin olisi tappanut hänet ei hän tuntisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se kevin edes sitä sen äidin huonetta mitenkään "tuhonnut". Vähän maalia vaan ruiskutti, ihan hyvinhän ne kartat vielä näky, mutta se äiti sai siitä jonkun sekoraivokohtauksen. Ei kai siitä nyt noin olis tarvinnut raivostua. Paperiahan ne vaan oli.

Voin tulla vastaavasti koristelemaan sinun kotisi. Etenkin jos olet itse paperoinut sinulle tärkeillä kuvilla jonkun huoneen. Varmaan ihan ok? 😊

Sopisko huomenna? Aloitan makkarista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se kevin edes sitä sen äidin huonetta mitenkään "tuhonnut". Vähän maalia vaan ruiskutti, ihan hyvinhän ne kartat vielä näky, mutta se äiti sai siitä jonkun sekoraivokohtauksen. Ei kai siitä nyt noin olis tarvinnut raivostua. Paperiahan ne vaan oli.

Voin tulla vastaavasti koristelemaan sinun kotisi. Etenkin jos olet itse paperoinut sinulle tärkeillä kuvilla jonkun huoneen. Varmaan ihan ok? 😊

Sopisko huomenna? Aloitan makkarista.

Sä et oo mun lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Mua inhotti taas se äiti ja suhtautuminen lapseen; ihmeellinen valtataistelu taaperon kanssa jo. Mä tulkitsen tuon leffan niin, että äiti kohteli lasta alusta asti kuin jotain hirviötä ja sai sillä aikaan "hirviön".

Todellakin juuri näin! Äidillä oli heti raskaudesta kuultuaan vinksahtanut ja tunnekylmä suhde omaan lapseensa, joka lisäksi sattui olemaan erityislapsi. Tarvittiin hirviömäinen teko saattamaan äiti ja poika viimein yhteen.

Kirja oli loistava.

Olihan Kevin rakastettu. Isällä ja pojalla oli hyvä suhde.

Itseäni kiinnosti, kuinka poika avautui äidinrakkaudelle ollessaan haavoittuvimmillaan. Käden murtuessa, sairaana ollessaan sekä lopuksi vankilassa. Ja näiden pienten hetkien voimalla äiti jaksoi jatkaa, vaikka tilanne ympärillä oli hirveä. Niinhän äiti toimii... tekee parhaansa ja yrittää viimeiseen asti.

Mutta kaikille pahoille teoille ei ole järjellistä selitystä. Sen sinetöi Kevinkin viimeisessä puheenvuorossaan.

Eihän äiti tunnekylmä ollut. Hän vain patosi tunteensa sisimpäänsä. Esim. syyllisyyden kun poika raapi autossa kättään, yritti hyvittää miten parhaiten taisi. Minusta äidin yritys toimia poikansa parhaaksi tuli ilmi jo alussa kun hän tuuditti itkevää lasta uupumukseen saakka. Ei vaan osannut oikeita otteita tai poika oli jo tuolloin kiinnittynyt isään. Mutta äiti ei luovuttanut vaikka oli kuinka vaikeaa.

Hyvä elokuva.