Miten jotkut ihmiset löytävät niin nopeasti seurustelukumppaneita?

En ole 37 ikavuoteen mennessa tavannut sellaista miesta, joka olisi halunnut minun kanssa vakavan seurustelusuhteen eli yhteenmuutto yms. Pistakaa paremmaksi!

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:36"]Tuossa voi olla perää, sillä serkkuni on mielestäni aika tavallinen ihminen. Oikeastaan erittäin tavallinen nyt kun miettii. Harrastaa säännöllisesti liikuntaa, käy koulussa, käy töissä, syö normiruokaa ja tekee kaikin puolin normaaleita asioita, kuten kattoo viikonloppuisin koko perheen viihdeohjelmia tai leipoo kavereidensa kanssa. Itse taidan olla ihan toistan maata. En ole esimerkiksi katsonut telkkaria vuosiin. Minua kiinnostaa tiede, kahvi, viini ja hyvä ruoka, sekä vaikka nettisarjat. [/quote]

Olet tavallinen ihminen, et ketään parempi, et edes serkkuasi tai naapurin juoppo-Markkua. Et ole parempi sillä, että sinulla synkkaa harvempien miehien kanssa. Et ole parempi sillä, että pidät viinistä tai tieteistä. Olet ihan tavallinen ihminen, jossa on paljon puutteita, kuten kaikissa. Sinun pitäisi lapioida lehmän paskaa 8 tuntiä päivässä muutama kuukausi, jotta laskeutuisit pilvesi päältä saamaan vähän tervettä nöyryyttä ja oikeaa perspektiiviä elämään.

[/quote]Tämä vastaus jo kertoo siitä, kuinka vahvoilla "tavalliset" ihmiset Suomessa ovat. Ei saa olla "erikoinen", vaan varminta olla nöyrä ja harmaa maukka perusjätkä. Ei saa näyttää muille omaa tyytyväisyyttään eikä itsearvostustaan. Nämä ovat kulttuurimme pelikirjan vastaisia asioita ja ehkä sitovat naisia vielä enemmän kuin miehiä.

Itse ihastun suunnilleen jokaiseen mieheen jonka kanssa juttelen useamman kerran, ja kriteereitä minulla on tuskin lainkaan. Ehkä yli 60-vuotiaat ei kelpaa, tai alle 20. En ole koskaan seurustellut ja kukaan ei koskaan yritä iskeä minua. En ole omasta mielestäni ruma mutta ilmeisesti minussa sitten on jokin kuitenkin pahasti vialla.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:36"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:19"] Toisilla on parempi onni. Myös mitä tavallisempi ihminen olet, sen useamman kanssa sovit olemaan ja päinvastoin. Pariutumista ja lapsia tapahtuu suurimmalla todennäköisyydellä, jos olet aika "perustyyppi" etkä mieti kumppanin ulkonäköä kovinkaan paljon. [/quote]   Tuossa voi olla perää, sillä serkkuni on mielestäni aika tavallinen ihminen. Oikeastaan erittäin tavallinen nyt kun miettii. Harrastaa säännöllisesti liikuntaa, käy koulussa, käy töissä, syö normiruokaa ja tekee kaikin puolin normaaleita asioita, kuten kattoo viikonloppuisin koko perheen viihdeohjelmia tai leipoo kavereidensa kanssa.   Itse taidan olla ihan toistan maata. En ole esimerkiksi katsonut telkkaria vuosiin. Minua kiinnostaa tiede, kahvi, viini ja hyvä ruoka, sekä vaikka nettisarjat. [/quote] Haha, kylläpäs olet kummajainen! Kukaan tavallinen ihminenhän ei pidä tieteestä, kahvista, viinistä, hyvästä ruoasta ja nettisarjoista :)

[/quote]

Minähän sanoin vain että verrattuna serkkuuni olemme ihan toistan maata. Mistä te keksitte että väitän olevani erityinen?

[/quote]

Ihan siitä tulee vedettyä tuo johtopäätös, että pidät itseäsi erikoisena, kun ensin sanot että serkku on tavallinen tylleröinen mutta minäpä olen toista maata (=ei tavallinen = erikoinen). 

[/quote]Tieteestä ja viinilajikkeista kiinnostunut nainen ei ole tavallinen.

[/quote]

Viinilajikkeista kiinnostuneisuus nyt lienee kohtuullisen yleistä ainakin vähän vanhempien naisten keskuudessa? Tiedekin on niin leveä käsite, että eikö kaikki nyt ole jostain tieteeksi luokiteltavasta kiinnostuneita. 

[/quote]

Joo kyllä mun mielestä myös viinilajikkeista kiinnostuneisuus on ihan normaalia. Varsinkin just niille vanhemmille naisille, mutta myös muillekin viinin ystäville. Nykyään jo alle 30 vuotiaat on kiinnostuneita viineistä joita juovat. Ja tosiaan tieteetkin on todella laaja käsite. Esimerkiks itse ainoat lehdet joita luen on tiede, tieteenkuvalehti ja jotkut historia lehdet. Tietynlaiset tieteen alat kiinnostavat paljon, enkä oikeastaan tiedä ihmistä ketä mikään tiede ei kiinnostaisi. Ne ap:n mainitsemat nettisarjat on kyllä myös nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus ihmisillä ja kahvia juo myös suuri osa ja on tarkkoja siitä mitä kahvia juovat. Ja esimerkiks ne hyvät ruoat on myös enemmän sääntö kuin poikkeus ihmisillä. En ylipäätään usko, että noista löytyy syy miksi ap:n kaveri löytää helpommin seurustelukumppaneita kuin ap. 

Väitän, että asia on täysin luonteesta kiinni. Toiset kiinnostaa ihmisiä ja kiinnostuu ihmisistä eritavalla kuin toiset. Rento ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, kiinnostunut toisista ihmisistä ja avoin monille asioille on monien mielestä miellyttävä. Ja mitä usemman mielestä ihminen on miellyttävä sitä useamman kanssa synkkaa ja seurustelumahdollisuuksia on. 

up

Varmasti ulkonäkö ja sosiaaliset taidot merkitsevät paljon. Kaikkihan me ihastumme viehättäviin ihmisiin. Mutta silti väitän, että "helposti pariutuville" ei ole niin tärkeää kenen kanssa on, kunhan joku on. Yksi ystäväni on sellainen. Jos ei ole parisuhteessa, sopii tapaamisia kavereiden kanssa joka päivälle. Kärsii yksinäisyydestä todella paljon. Hän on siis itse itkenyt "yksinäisyyttään" minulle, vaikka kavereita on joka sormelle ja kivoja menoja koko ajan. Ei vain selviä elämässä ilman, että joku on koko ajan vieressä turvaa tuomassa.

Myös eksälläni oli sama homma. Harmi etten tajunnut asiaa aikaisemmin. Hän ei oikeastaan välittänyt yhtään millainen tai kuka olen, tärkeää oli vain se että on joku. Eromme jälkeen hän haki epätoivon vimmalla uutta "jokua" rinnalleen, ja n. 7 oli sitten se oikea.

Itse en ehkä oikein osaa hakea tukea ja turvaa ihmissuhteissa, olen ottanut tukimuurin roolin (lapsuudessa oli pakko).

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 09:01"]

Minista tuo hymyilevyys ja lähestyttävyys on se juttu, miksi jotkut pariutuvat. Ja sellainen taito, että pitää puhetta yllä, ja pystyy kannttaelemasn tilannetta kuin tilannetta. Sellaisen ihmisen kanssa on helppo olla, kun ei tarvitse kukn kulkea mukana, ei tarvitse itse yrittää mitään.

[/quote

Mulla tämä. Hymy, lähestyttävyys, ja se että on kiinnostunut ihmisistä, ja asioista yleensä monipuolisesti. Silloin voi kehittää juttua monenlaisten ihmisten kanssa ja syntyy kontaktia. Minulle on moni sanonut myös että vaikutan rauhalliselta, tasapainoiselta ja luotettavalta. Minulle voi kuulemma puhua asioita joita ei ole puhunut kenellekään. Ja niin voikin, eikä ne koskaan mene eteenpäin. Minun ei onnekseni ole koskaan tarvinnut pitkään olla ilman kumppania, hyvä niin koska minusta yhdessä on hyvä.

Ärsyttävää kun ajatellaan, että on jotain vikaa tai on liian nirso, jos ei ole koko ajan suhteessa. Joo, jollain voi olla tämäkin syy mutta mulla ainakin oli pitkään se, ettei tullut vaan sopivaa vastaan. Muutama seurusteluviritys oli, mutta ne loppui eri syistä, muuten kaikki ihastukset ja säädöt aina kariutui jollain tavalla: väärinkäsityksiä, muuttoja ulkomaille, joku oli varattu tai palasi yhteen exän kanssa, ihan mitä vaan. Voihan olla persoonallisuuksien eroja, joku ei pysty olemaan yksin tai joku haluaa olla koko ajan yksin, mutta sitten on tällaisia tapauksia kuin minä, että suhteettomuus johtuu ihan sattumasta. Ehkä se voisi olla siis sattumaa myös, että jollain on koko ajan niitä suhteita.

Kyllä minä ainakin tulen juttuun ja viihdyn hyvin monien kanssa. Seurustelukriteeristö on suhteellisen korkea mutta erityisvaatimuksia ei juuri ole. Jos menen lauantaina ulos, tapaan useimmiten kiinnostavia ihmisiä, jotka myös haluaisivat tavata myöhemminkin. Uskoisin, että halutessani "pariutuisin" hyvin helposti.

Omissa kavereissani on tällaisia, jotka ovat olleet suhteessa "aina", siis suunnilleen 13-vuotiaasta lähtien pitkissä suhteissa toisensa perään ja sinkkuaikoja on välillä korkeintaan muutama kuukausi, välillä vaihdetaan lennosta uuteen.

Yhteistä heille on, että eivät osaa olla yksin (ovat itsekin todenneet tämän), eli kun on nuoresta asti ollut aina suhteessa, ajatus siitä, että kolmekymppisenä olisikin yhtäkkiä yksin, on pelottava. Kaikki tällaiset kaverini ovat myös aika "itsenäisiä", siis, sellaisia, että oma elämä on tärkeää, on joko ura tai paljon harrastuksia, tehdään paljon asioita ystävien kesken jne. Toisin sanoen, näkemys suhteesta on sellainen, että siltä ei ehkä odotetakaan niin paljon; tärkeintä on että on joku kotona ja että on suhteessa ja että jotenkin yhteiselämä toimii, mutta ei odotetaakaan että kiinnostuksenkohteet olisi samoja tai että asioita tehtäisiin paljon yhdessä. 

Mä en koe olevani mitenkään parempi kuin he, vaikka aloitin elämäni ekan vakavan suhteen vasta 30-vuotiaana. Näkemyksemme parisuhteesta on vain erilainen; mä olen sen verran introvertti ja laiska ihminen, että en jaksa jakaa elämääni kuin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa todella synkkaa kaikilla tasoilla. Minuakaan ei haittaa pikkujutut (vääränväriset farkut tms.), pidän useimpia ihmisiä ihan mukavina ja saatan jopa ihastua helposti, mutta ihastuminen ei yleensä tarkoita mulle sitä, että haluaisin aloittaa suhteen ihastuksen kohteen kanssa. Olen usein hämmästellyt kun kaverini löytävät niin nopeasti uuden seurustelukumppanin, mutta toisaalta on niitä sitten varmaan vastaavia miehiäkin paljon, jotka eivät halua olla yksin ja ajattelevat suhteesta samoin nämä ystäväni.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 09:01"]

Minista tuo hymyilevyys ja lähestyttävyys on se juttu, miksi jotkut pariutuvat. Ja sellainen taito, että pitää puhetta yllä, ja pystyy kannttaelemasn tilannetta kuin tilannetta. Sellaisen ihmisen kanssa on helppo olla, kun ei tarvitse kukn kulkea mukana, ei tarvitse itse yrittää mitään.

[/quote]

Kyllä parisuhteeseen tarvitaan vähän muutakin kuin hymyä ja small talkia! 

Mitä enemmän on kiinnostuksen kohteita, sitä enemmän on potentiaalisia kumppaneita. 

Aloitin seurustelun 13 vuotiaana, nyt olen 21. Olen seurustellut neljän ihmisen kanssa ja lyhin suhteeni kesti vuoden. Muutama räpellys siinä välissä oli, mitä en edes seurusteluksi laske. Luulen että minulla on taipumus vain tykästyä ihmisiin kovasti. Aiemmissa suhteissani olen "kyllästynyt" jossain kohtaa suhteeseen. Sitten olenkin tajunnut ettei koko aikana itseäni ole oikeastaan kiinnostanut koko tyyppi sillä tavalla kuin kuuluisi. Tykkäsin vaan niistä ihmisistä ihmisinä ja jämähdin siihen. Sekään ei ole hyvä juttu. Sen jälkeen kun aloitin seurustelemaan, en ole ollut hetkeäkään yksin. Pisin aikani "sinkkuna" taisi olla 5kk, mutta sinäkin aikana oli aina joku kuvioissa. Aina on ollut joku uusi. En edes tiedä mistä ne on löytynyt, kunhan vaan tupsahtaa eteen miellyttäviä ihmisiä ja taas mennään.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:55"]

Omalla kohdalla pohtiessani tätä samaa olen päätynyt näihin epäkohtiin: huonon puoleinen itsetunto. Keskivertoa epäsosiaalisempi persoonallisuus. Harva asia kiinnostaa niin paljon että siitä riittäisi puhuttavaa pitempään keskusteluun. Koulukiusaamisesta aiheutunut itsetunnon ja minuuden rappeutuminen, joka ehkä vaikuttaa vielä tänäänkin.

[/quote]

Täällä varmaan suht samoista syistä 12 v sinkkuna. Keskustelutaitoa löytyy kunhan vain saisin tilaisuuden tutustua paremmin. Vain "vanhat sedät" tuntuu kiinnostuvan.

Mulle on ihan utopistista löytää elämänkumppani ja oikeastaan olen jo luovuttanut. On aika kova paikka viettää elämä yksin, kyllä se laittaa mielen matalaksi :(

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:36"]Tuossa voi olla perää, sillä serkkuni on mielestäni aika tavallinen ihminen. Oikeastaan erittäin tavallinen nyt kun miettii. Harrastaa säännöllisesti liikuntaa, käy koulussa, käy töissä, syö normiruokaa ja tekee kaikin puolin normaaleita asioita, kuten kattoo viikonloppuisin koko perheen viihdeohjelmia tai leipoo kavereidensa kanssa. Itse taidan olla ihan toistan maata. En ole esimerkiksi katsonut telkkaria vuosiin. Minua kiinnostaa tiede, kahvi, viini ja hyvä ruoka, sekä vaikka nettisarjat. [/quote]

Olet tavallinen ihminen, et ketään parempi, et edes serkkuasi tai naapurin juoppo-Markkua. Et ole parempi sillä, että sinulla synkkaa harvempien miehien kanssa. Et ole parempi sillä, että pidät viinistä tai tieteistä. Olet ihan tavallinen ihminen, jossa on paljon puutteita, kuten kaikissa. Sinun pitäisi lapioida lehmän paskaa 8 tuntiä päivässä muutama kuukausi, jotta laskeutuisit pilvesi päältä saamaan vähän tervettä nöyryyttä ja oikeaa perspektiiviä elämään.

[/quote]Tämä vastaus jo kertoo siitä, kuinka vahvoilla "tavalliset" ihmiset Suomessa ovat. Ei saa olla "erikoinen", vaan varminta olla nöyrä ja harmaa maukka perusjätkä. Ei saa näyttää muille omaa tyytyväisyyttään eikä itsearvostustaan. Nämä ovat kulttuurimme pelikirjan vastaisia asioita ja ehkä sitovat naisia vielä enemmän kuin miehiä.

[/quote]

No ei se nyt ihan näinkään mene. Itsetuntoa pitää olla, mutta ei ole itsevarmuutta, että lytätään toisten kiinnostusten kohteet tuodakseen omia korkeammalle. Voi olla erikoinen ja itsevarma, niillä myös yleensä on niitä miehiä. Se, että arvostelee itsensä toisia korkeammalla kiinnostustensa mukaan ei kuitenkaan ole sama asia kuin itsevarmuus ja erikoisuus vaan se on yhtä kuin huono itsetunto, jota yritetään pönkittä sillä että kiinnostaa hienommat jutut kuin muita. 

Itseään saa ja pitää arvostaa, mutta normaali itsevarma ihminen ei pidä muita itseään huonompana, varsinkaan kiinnostusten kohteiden perusteella. Itsevarma ihminen pitää itseään ihan yhtä tärkeänä ja hyvänä kuin muitakin. =)

Luulen asiassa olevan osittain kyse siitä, että aiempi kokemus seurustelusta madaltaa kynnystä ryhtyä uuteen parisuhteeseen. Jos taas kokemusta seurustelusta ei ole, suhtautuu deittailuun ja orastaviin suhteisiin ihan erilaisella (tarpeettomalla) vakavuudella ja epärealistisin odotuksin. Kumppanin etsinnästä tulee epätoivoista "sen oikean" metsästämistä ikisinkkuuden pelossa, mutta silti kukaan ei kelpaa, ja kriteerit kumppanille vain nousevat. 

Minä olen käytännössä lähes koko ajan ollut suhteessa. Joskus teininä oli muutama suhde, jotka kesti pari kuukautta. Sitten tapasin exäni, jonka kanssa olin yhdessä 7 vuotta. Sitten olin puolivuotta sinkkuna ja ajattelin etten tosiaan hetkeen kyllä ryhdy parisuhteeseen, mutta kuinka ollakaan löysin sitten nykyisen mieheni ja tässä sitä ollaan onnellisena ja rakastuneena. Sinkkuaikanakaan minulla ei ollut vaikeuksia löytää seuraa ja pareilla treffeilläkin kävin, mutta ne eivät vaan kolahtaneet. Minä en ole nirso, mutta kuitenkaan en ole sellainen, että kaikki käy. Olen myös kuullut olevani nätti ja kaunis, mutta se on kai vaan plussaa parivalinnassa. Tuskin kukaan haluaa kumppanikseen jotain tyhjäpäätä, vaikka hyvännäköinen olisikin? En minä ainakaan. Luonnettani on kuvailtu rennoksi ja rauhalliseksi ja on mulla huumorintajuakin :)

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:19"] Toisilla on parempi onni. Myös mitä tavallisempi ihminen olet, sen useamman kanssa sovit olemaan ja päinvastoin. Pariutumista ja lapsia tapahtuu suurimmalla todennäköisyydellä, jos olet aika "perustyyppi" etkä mieti kumppanin ulkonäköä kovinkaan paljon. [/quote]Itse taidan olla ihan toistan maata. En ole esimerkiksi katsonut telkkaria vuosiin. Minua kiinnostaa tiede, kahvi, viini ja hyvä ruoka, sekä vaikka nettisarjat. [/quote] Minä olen samanlainen, ja seuraa on kuitenkin riittänyt. Ja vielä ihan tasokasta seuraa. Itse olen nätti, avoin, osaan keskustella, olen kiinnostunut asioista... Ehkä sinä olet liian ylimielinen?

[/quote]

Sinä taidat kuvitella asioita.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:12"]

Miten on mahdollista että esimerkiksi serkullani "klikkaa" neljän eri ihmisen kanssa kahden vuoden aikana sen verran hyvin, että päättävät kokeilla seurustelua? En ymmärrä...

[/quote]

No ilmeisesti nyt ei kovin hyvin ole klikannut, kun nuo suhteet eivät tunnu kestävän. Parempi on olla yksin ja odottaa oikeasti sopivaa kumppania kuin vain hyppiä kukasta toiseen jokaisen vähänkin mukavan ukkelin kanssa. Ei se eroaminen mitään herkkua ole.

Itse opiskelen miesvaltaisessa koulussa ja suurin osa ystävistä miehiä ja koko ajan on useampi tyyppi sellainen kenen kanssa voisin alkaa seurustelemaankin.