Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa vaikeaa miehen kanssa, joka ei ilmeisesti välitä.
Onneton rakkaudessa
03.04.2022 |
Olemme mieheni kanssa seurustelleet 3 vuotta. Hän puhuu kokoajan ristiriitaisesti yhteen muuttamisesta esim. "Voit muuttaa eka tähän minun luokseni" Ja sitten seuraavassa lauseessa valittaa sitä miten vuokrasopimus pitäisi uusia.
Hän nyt sanoi, että 3 vuoden seurustelun jälkeen on vieläkin muka liian kiire muuttaa yhteen, että liian nopeaa toimintaa...
Hän on muutenkin lopettanut yhteydenpidon ja siihen sanoi "Miksi pitää yhteyttä jos ei ole asiaa. " Mielestäni naisystävälle voisi pitää yhteyttä ilman asiaakin, esimerkiksi vaikka ihan ilmoittaa että pyörii mielessä tai kysellä päivän kuulumisia tms.
Hän ei ole kiinostunut lainkaan milloin minulla on vapaata, häntä ei kiinosta kysellä milloin nähtäisiin seuraavan kerran eikä edes pyytää minua minnekkään. Tuntuu, että hänen mielenkiintonsa minua kohtaan on täysin loppu ja olisin yksin tässä sihteessa, koska me ei nähtäisiin eikä pidettäisi yhteyttä jos minä en tekisi kaikkea tätä suhdetta kohtaan.
Keskustelu ei auta, koska hän suuttuu ja alkaa raivoamaan tai viestitse jättää vastaamatta.
En haluaisi eron olevan ainoa vaihtoehto, mutta ansaitsisin miehen, joka olisi kiinostunut minusta, sekä haluaisi tavata minua ja kyselisi itse minulta milloin voitaisiin nähdä, että se en olisi aina minä, joka tekee kaikki parisuhteeseen kuuluvat asiat.
Kommentit (48)
Olet kynnysmatto.
Et siis mitään. Hänellä on toinen oma elämä. Sinä et kuulu siihen. Tuo ei ole mikään parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohdellaanko kumppania tolla tavoin kuin mies kohtelee? Tuntuu enemmän, että hän kohtelee sinua kuin vakinaista "kodinkone-seksikone-viihdyttäjää" ja laittaa aina "varastoon" (menet omaan asuntoosi) siksi aikaa, kun sinua ei tarvitse.
Lähtisin suhteesta. Ansaitset parempaa kohtelua ja sitä, että sinusta oikeasti välitetään.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua mitään vakavaa. Seuraavalla kerralla kannattaa jo viestittelyvaiheessa kysyä, millaista suhdetta mies hakee. Jos vastaus on: "Eihän sitä etukäteen osaa sanoa, millaiseksi suhde tulee", se tarkoittaa, että mies ei HALUA MITÄÄN VAKAVAA, mutta asettelee sanansa niien, että saa sinut koukkuunsa.
Mies täytyy saada rakastumaan.
Minä luulen, että sinulla on nyt päässäsi jonkinlainen visio siitä, millainen toivoisit hänen olevan, ja rakastat sitä visiota. + hänen ulkonäkönsä miellyttää sinua.
Ajattele niitä piirteitä todellisessa hänessä, joista et pidä. Niihin keskittymällä sinun on helpompi luovuttaa hänen suhteensa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ihmettelen tällaista. Jos ei halua olla suhteessa, miksi ei sitä voi reilusti sanoa toiselle osapuolelle? Ei ole oikein jättää toista arvailemaan ja "itse tajuamaan" asian laita. Mykkäkoulu sen sijaan että sanoisi suoraan haluavansa jatkaa eri suuntiin on toiselle tosi kuluttavaa.
Olisiko täällä joku joka kertoisi mitä mielessä liikkuu silloin kun jättää toisen tyhjän päälle?
Tuohon tilanteeseen voidaan päätyä, jos kahdella ihmisellä on erilainen näkemys siitä, mikä tämä kyseinen ihmissuhde on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ihmettelen tällaista. Jos ei halua olla suhteessa, miksi ei sitä voi reilusti sanoa toiselle osapuolelle? Ei ole oikein jättää toista arvailemaan ja "itse tajuamaan" asian laita. Mykkäkoulu sen sijaan että sanoisi suoraan haluavansa jatkaa eri suuntiin on toiselle tosi kuluttavaa.
Olisiko täällä joku joka kertoisi mitä mielessä liikkuu silloin kun jättää toisen tyhjän päälle?
Minusta tuntuu että joillakin on niin tuuliviirimäinen luonne, että eivät itsekään tiedä mitä milloinkin haluavat. Eksäni mykkäkouluili ja halusi erota säännöllisesti. Mutta ei halunnutkaan erota kun minä halusin. Kaksi vuotta eron jälkeen on "tajunnut", että suhteeseen pitää panostaa ja haluaa takaisin yhteen. Jos olisimme 15 v. asia voisi olla näin. Mutta 40 + iässä jokainen tietää parisuhteen faktat.
Laita aloituksen kaksi viimeisintä kappaletta miehelle. Ero on ainoa vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei varsinaisesti viihdy seurassasi, mutta kun ei satu nyt ketään muutakaan olemaan, antaa sinun tulla käymään silloin, kun tuntuu, että olisi kiva kun olisi edes joku.
En kyllä kolmea vuotta odottelisi ketään. Jos ei vuoden jälkeen onnistu yhteenmuutto, niin mäkeen vaan, ainakin jos ikää +30 ja lapsihaaveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ihmettelen tällaista. Jos ei halua olla suhteessa, miksi ei sitä voi reilusti sanoa toiselle osapuolelle? Ei ole oikein jättää toista arvailemaan ja "itse tajuamaan" asian laita. Mykkäkoulu sen sijaan että sanoisi suoraan haluavansa jatkaa eri suuntiin on toiselle tosi kuluttavaa.
Olisiko täällä joku joka kertoisi mitä mielessä liikkuu silloin kun jättää toisen tyhjän päälle?Minusta tuntuu että joillakin on niin tuuliviirimäinen luonne, että eivät itsekään tiedä mitä milloinkin haluavat. Eksäni mykkäkouluili ja halusi erota säännöllisesti. Mutta ei halunnutkaan erota kun minä halusin. Kaksi vuotta eron jälkeen on "tajunnut", että suhteeseen pitää panostaa ja haluaa takaisin yhteen. Jos olisimme 15 v. asia voisi olla näin. Mutta 40 + iässä jokainen tietää parisuhteen faktat.
Jotkut on sellaisia tuuliviirejä, että haluavat kaiken, mitä näkevät. Eivät voi asettua yhteen suhteeseen, koska silloin saattaisi jäädä joku mahdollisesti parempi kokemus kokematta.
Meikä on roikkunut tällaisessa "suhteessa" jo vuosikaudet. Se ei ole muuttunut miksikään, emmekä ole muuttaneet yhteen. Molemmilla täysin oma elämä. Emme tapaa toistemme perheenjäseniä. Seksikin jossain vaiheessa kuoli. En ole päässyt irti. Jollain sairaalla tavalla hän pitää minua otteessaan ja koen syyllisyyttä jos tarjolle tulee vaihtoehtoja, esim. joku pyytää minua treffeille. Koen että minut on pysyttävä uskollisena hänelle, tyhjälle. Joka ei koskaan kysy kuulumisiani mutta jolle neuroottisesti itse laitan mitä kuuluu? -viestejä. Hän vastailee niihin yhdellä tai kahdella sanalla. "Syön", "grillillä", "teeveen toljotusta", "joiskohan kahvit", tms. täysin kuollutta. Näistä viesteistään innostuneena kerron omat kuulumiseni joihin hän vastaa jos vastaa tyyliin "aivan" tai "niinpä".
Hävettää. Turhauttaa. Harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö, ap, että joko ikinen eletty päivä on päivä vähemmän elämässäsi.
Mieti miten sen olet käyttänyt. Eikö olisi järkeenkäypää ja tervettä haluta elää mahdollismman hyvää elämää, koska uusintaa ei tule.
Onko järkeä käyttää kallisarvoiset hetket jahkailuun? Päätä mikä sinulle on tärkeää; oma onnesi vai riippuminen ihmissuhteessa joka ei mitään anna, ottaa vain, koska et uskalla tehdä päätöstä. Tuo "mutta kun rakastan niin kauheasti" on niin tyypillinen vastaus tämän kaltaisissa. Luullaan riippuvuutta ja uuden pelkoa rakkaudeksi, tuttu p-ka on parempi ja turvallisempi kuin uusi ja onnellisempi mutta tuntematon.
Siihen on turvallista tarttua.
Itse erosin muutama päivä sitten sellaisesta vässykästä, joka lupaili olemattomia, suuttui jos kyselin niiden perään, ja lopulta käänsi sen minun syyksi ''jos ihminen sanoo että tekee jotain, ei se vielä tarkoita että se on lupaus mistään'' ja että minun olisi tämä pitänyt tajuta kontekstiasiaksi. Siis ihan sellaisia asioita että ''katsotaan leffa yhdessä'' ''herään tänään aikaisin että voidaan tehdä jotain'' (kaukosuhde, minä aina joustin aikatauluissa, valvoin yöt ja hän vielä tohti ehdottaa ettei se varmasti ole paha että herään klo 4-5 että kerkeän aamulla tekemään jotain). Lupaili isojakin asioita, näihin vaan viittasin kintaalla että puhuu lämpimikseen. Todisti minut oikeaksi mutta silti suuttui minulle että olin oikeassa.
Keskustelut aina riitoja. Hän tosin suunnitteli jo elämäänsä sen varaan, että hän tulee sitten minun palveltavakseni, ihmetteli kun en tällaiseen halunnut sitoutua.
Piti itseään jonain elämää suurempana ihmisenä, mutta pohjimmiltaan oli oikeasti aika julma, itsekeskeinen, epäempaattinen ja vastuuntunnoton. Ensin mietin pitkään että mitä kun jään yksin taas, ei muutenkaan ole sellaista tukiverkostoa, voiko minusta kukaan koskaan välittääkään, mutta paremmin menee nyt kuin tuollaisen kanssa joka latisti itsetuntoa jo entisestään. Suosittelen lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi seurustella 170 cm lyhyen miehen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, ap, että joko ikinen eletty päivä on päivä vähemmän elämässäsi.
Mieti miten sen olet käyttänyt. Eikö olisi järkeenkäypää ja tervettä haluta elää mahdollismman hyvää elämää, koska uusintaa ei tule.
Onko järkeä käyttää kallisarvoiset hetket jahkailuun? Päätä mikä sinulle on tärkeää; oma onnesi vai riippuminen ihmissuhteessa joka ei mitään anna, ottaa vain, koska et uskalla tehdä päätöstä. Tuo "mutta kun rakastan niin kauheasti" on niin tyypillinen vastaus tämän kaltaisissa. Luullaan riippuvuutta ja uuden pelkoa rakkaudeksi, tuttu p-ka on parempi ja turvallisempi kuin uusi ja onnellisempi mutta tuntematon.
Siihen on turvallista tarttua.
Eikö olekkin huvittavaa. Pitänee hakea seuraavilla vapailla tavarat pois hänen luontaan, mutta en kyllä sitten etsisi uutta miestäkään, varmaan olisin onnellisempi yksin omissa oloissa.
Ap, minä ehdin muuttamaan yhteen tällaisen tyypin kanssa ja kuvioon liittyy vielä lapsiakin. Nyt toivon, etten olisi muuttanut. Jokapäiväinen välinpitämättömyys syö itsearvostuksen ja on aiheuttanut minulle jo masennuksen. Aina kun itse olen valmis eroamaan, mies ei suostukaan siihen. Minulla ei ole voimia vaatia ja taas homma jatkuu. Elämästäni on tullut painajaista josta en pääse irti.
Unohda yhteenmuutot ja pakota itsesi eroamaan. Rakkautesi kuolee kyllä ajan myötä ja siinä vaiheessa olet tyytyväinen irtiottoosi.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kolmea vuotta odottelisi ketään. Jos ei vuoden jälkeen onnistu yhteenmuutto, niin mäkeen vaan, ainakin jos ikää +30 ja lapsihaaveita.
No en kyllä muuttaisi vuoden jälkeen kenenkään kanssa yhteen. Ap:n tosin pitäisi tajuta, ettei mitään suhdetta ole enää. Taitaa olla läheisriippuvainen.
Minun mielestä te olette vähän niin kuin jo eronneet.
Mikä parisuhde tuo nyt on. Äijä haluaa erota mutta ei ole pokeria sitä tehdä ja käyttäytyy noin että sinä lopettaisit suhteen.
Itsekin ihmettelen tällaista. Jos ei halua olla suhteessa, miksi ei sitä voi reilusti sanoa toiselle osapuolelle? Ei ole oikein jättää toista arvailemaan ja "itse tajuamaan" asian laita. Mykkäkoulu sen sijaan että sanoisi suoraan haluavansa jatkaa eri suuntiin on toiselle tosi kuluttavaa.
Olisiko täällä joku joka kertoisi mitä mielessä liikkuu silloin kun jättää toisen tyhjän päälle?