Lue keskustelun säännöt.
Kiusatuksi tuleminen todellinen muoti-ilmiö
21.09.2015 |
Kuuntelin jonkin aikaa kahta n. kymmenvuotiasta pikkupoikaa bussipysäkillä. Oli kova kisa siitä, kumpi on enemmän kiusattu.
-mä olin kiusattu heti ekalla.. siinä oli Joni ja Jesse ja ne koko ajan haukku mua
-hei, mä olin kiusattu jo päiviksessä, koko ajan kiusattiin ja mun äiskä meni sinne sit puhumaan
Heh, heh...
Bussini tuli ja en tiedä päätyivätkö kohtukiusaamiseen asti. Tai peräti olivat jo siittiöinä kiusattuja :D
Mutta selvähän se, että jokaisen pitää nykyään olla koulukiusattu. Löytyy harvoin julkkishaastattelua, jossa ei mainittaisi tämä synkkä tausta kiusattuna. Tämän perusteella kiusatuksi tuleminen on tavoiteltava asia. Pääsee näes julkkikseksi.
Kommentit (26)
Joo, nykyään kaikki joille on joskus huudettu pihalla "haista paiska" ovat rankasti kiusattuja. Semisti huvittavaa, että kouluaikainen paras ystävänikin toitottaa nykyään (aikuisena) fb:ssa olleensa lapsena koulukiusattu. Taustallahan on se, että pari luokan poikaa naljaili tälle kaverille toistuvasti... Niin kuin ihan kaikille tytöille. Jostain syystä tää nyt on sit jättänyt kaveriin kauheat arvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen on pitkään ollut tabu, ja vaikka se on traumatisoinut tuhansia ihmisiä ja aiheuttanut ison laskun yhteiskunnalle, siitä ei selvästikään vielä olla valmiita keskustelemaan. Helposti aletaan vääntämään kättä siitä, että mikä on oikeastaan kiusaamista, ja kaikki vastuu näistä kiusaamistilanteista yhä edelleen vieritetään kaikkien muiden hartioille paitsi sen kiusaajan. Vika on aina uhreissa ja ryhmässä ja opettajassa ja yhteiskunnassa ja Nikon ja Jonin vanhemmissa ja lapsuuden traumoissa. Sellaista ei saa sanoa ääneen, että jotkut lapset vaan on ilkeitä ja vallanhaluisia ja ehtivät elämänsä aikana kiusata ihmiset ympärillään puolihulluiksi. Vielä aikuisenakin nämä Nikot & co. oppivat selittämään asiat aina muiden syyksi ja myrkyttävät työyhteisöt ympärillään, kun ei kukaan koskaan käskenyt heitä katsomaan peiliin ja miettimään mitä siellä näkyy. He ovat näppärästi omaksuneet sekä kiusaajan että ikiuhrin roolin, jossa oma mielihyvä ja oma paha mieli on aina kaikkein tärkein, muiden tunteista ei ole niin väliä.
Pitäisi olla yhteiset säännöt joka koulussa miten kiusaamiseen puututaan. Onko kiusatun aina poistuttava? Eikö oikeasti ole muuta tahoa kuin lastensuojelu ja poliisi jotka EHKÄ saa kitkettyä kiusaamisen pois?
Rankka koulukiusaaminen sairastuttaa koko kiusatun perheen. Vanhemmat istuvat palavereissa ja ovat sydän syrjällään mitä koulussa tapahtuu päivän aikana. Sisarukset jää osittain huomiotta kun kiusatun asiat vievät voimia ja aikaa.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:24"]
Kyllä niitä rajusti kiusattujakin on oikeasti olemassa!
[/quote]
Tämä tosiseikka ei poista kiusatuksi tulemista muoti-ilmiönä. Jokainen peräkylän missi tai tangomarkkinoilla semifinaaliin päässyt toitottaa taustaansa kiusattuna.
Tämä on ikävä juttu ja vie huomiota oikeasti asiasta kärsiville.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:24"]
Kyllä niitä rajusti kiusattujakin on oikeasti olemassa!
[/quote]
Tämä tosiseikka ei poista kiusatuksi tulemista muoti-ilmiönä. Jokainen peräkylän missi tai tangomarkkinoilla semifinaaliin päässyt toitottaa taustaansa kiusattuna.
Tämä on ikävä juttu ja vie huomiota oikeasti asiasta kärsiville.
[/quote]
Nimenomaan. Juuri tuota tarkoitin... Ennenkaikkea sitä, että yksittäiset haistattelut ja haukkumiset eivät ole systemaattista kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hajuste yliherkkyys ja gluteenittomuuski on muoti-ilmiöitä jotka haittaa asiasta oikeesti kärsiviä :s
En väitä, etteikö kiusaaminen olisi paha juttu, mutta itse en tunne ketään sellaista kiusattua, jolla ei olisi ollut yhtäkään ystävää ja olisi näin jäänyt ihan vaille puolustusta. Urpoja tulee aina olemaan, niin lasten kuin aikuistenkin maailmassa, mutta tarvitseeko heistä välittää? Miksi heille annetaan valta tuhota itsetunto? Onko se siinä, että kiusattu jotenkin itse arvostaa näitä kiusaajiaan ja siksi kuuntelee heidän mielipiteitään, vai mihin perustuu tää paljon jauhettu haavoittavuus? Kyllä mullekin urpot huutelivat vaikka mitä ala- ja yläasteella, mutta en antanut sen vaikuttaa muhun. Ehkä itsetuntoni oli aika hyvä aina, mutta se taas johtui siitä, että ystäviä mulla kuitenkin aina oli. En kokenut itseäni yksinäiseksi. ...Mun mielestä se nyt on vaan hassua, että paras ystäväni, jonka kanssa olin kuin paita ja peppu ja jonka kanssa yhdessä otimme vastaan luokan poikien naljailut, kokee nyt vielä aikuisenakin tulleensa kiusatuksi, kun taas itse en ollenkaan. #3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:35"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:24"]
Kyllä niitä rajusti kiusattujakin on oikeasti olemassa!
[/quote]
Tämä tosiseikka ei poista kiusatuksi tulemista muoti-ilmiönä. Jokainen peräkylän missi tai tangomarkkinoilla semifinaaliin päässyt toitottaa taustaansa kiusattuna.
Tämä on ikävä juttu ja vie huomiota oikeasti asiasta kärsiville.
[/quote]
Tätä juuri tarkoitan, että kiusaamisesta on tehty tabu. Joidenkin mielestä vain se, joka on saanut elinikäisiä psyykkisiä tai fyysisiä vammoja, saa sanoa tämän Suuren Sanan, eli kiusaamisen. Vaikka he ovat jo kokeneet rajua henkistä ja fyysistä väkivaltaa, jota vain vähätellään kutsumalla sitä kiusaamiseksi.
Kuitenkin kiusaaminen on juuri sellaista tahallista pientä kiusantekoa, toisen ihmisen huonosti kohtelemista. Ja sitähän on paljon. Siksi että me niin helposti vähättelemme toisten lyttäämistä ja nimittelyä ja syrjimistä ja pientä tönimistä. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin arkipäivän tilanteista, ja siitä että lapsilta ei vaadita minkäänlaisia käytöstapoja. Ihan perinteinen kuri ja terve auktoriteettien kunnioittaminen tekisi esimerkiksi koulurauhalle oikein hyvää. Nyt se menee niin, että lapset elää kaksoistodellisuudessa; toisaalta koulu sanoo että ketään ei saa kiusata, mut lapset näkevät sitä kiusaamista koko ajan ja se on selvästi kaikkien mielestä hyväksyttyä.
Ei ihme jos kiusaajilla on sellainen käsitys, että he eivät oikeastaan ole koskaan kiusanneetkaan ketään, kun kuitenkin ympäristö on sen hyväksynyt. Täytyy muistaa, että jokainen väkivaltainen aikuinen on ollut jollain lailla väkivaltainen myös lapsena. Ja ne uhrit on olleet myös lapsia, haavoittuvaisia, eikä niiden puolella usein ole kukaan ollut siinä tilanteessa. Se on jättänyt heihin moniin sellaista turvattomuutta ja epäluuloa ympäristöä kohtaan, että he aikuisenakin kokevat, että ryhmätoiminnassa on aina omat riskinsä ja uhkansa, koska ryhmään ei voi luottaa. He, joiden luuli olevan ihan ok-tyyppejä, voivat yhtäkkiä mennä mukaan siihen kiusaamiseen.
Minusta on erittäin hyvä, että kiusaamisesta puhutaan. Mitä enemmän siitä puhutaan, sen, varhaisemmassa vaiheessa lapset itse ottavat asian esille. Että lapset näkevät, että tuotakin on kiusattu, ja tuota, ja että minä saan sanoa, jos minua on kiusattu. Ainahan kyse ei ole kiusaamisesta, mut hyvin usein on. Mitä enemmän tästä puhutaan, sen näkyvämmäksi kiusaaminen tulee, ja sen helpompi siihen on puuttua.
On hauska ilmiö, että uhrin näkemys poikkeuksetta kyseenalaistetaan. Että oliko kiusattu oikeasti kiusattu, oliko raiskauksen uhri sittenkään raiskattu, ja saiko joku turpaansa sitten kuitenkin ihan syystä. Kuitenkin lähtökohta on se, että uhrin tunteita kunnioitetaan. Asiat voi olla monimutkaisia, mut siitä lähdetään, että jos joku tuntee tulleensa kaltoin kohdelluksi, niin sen on hänelle aito kokemus ja tunne. Ja että siihen on syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:05"]
On hauska ilmiö, että uhrin näkemys poikkeuksetta kyseenalaistetaan. Että oliko kiusattu oikeasti kiusattu, oliko raiskauksen uhri sittenkään raiskattu, ja saiko joku turpaansa sitten kuitenkin ihan syystä. Kuitenkin lähtökohta on se, että uhrin tunteita kunnioitetaan. Asiat voi olla monimutkaisia, mut siitä lähdetään, että jos joku tuntee tulleensa kaltoin kohdelluksi, niin sen on hänelle aito kokemus ja tunne. Ja että siihen on syy.
[/quote]
Syyhän voi olla mitä tahansa täysin subjektiivista.
Minulla kaveri, joka jatkuvasti itkee olevansa koulukiusattu. Totuus, että pari kertaa nyt sanottiin laudaksi, kun oli hyvin pienirintainen.
Totta kai sekin on paheksuttavaa kommentoida toisen ulkonäköä, mutta ei nyt kuitenkaan ehkä täytä kiusaamisen kriteereitä. On vain saanut tämän kiusaamisbuumin yhteydessä vettä myllyynsä.
Ei muuten kymmeneen vuoteen maininnut mitään, mutta nyt sitten joka tapaamisella. Eli muoti-ilmiö siinä missä sushista pitäminen.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:05"]
On hauska ilmiö, että uhrin näkemys poikkeuksetta kyseenalaistetaan. Että oliko kiusattu oikeasti kiusattu, oliko raiskauksen uhri sittenkään raiskattu, ja saiko joku turpaansa sitten kuitenkin ihan syystä. Kuitenkin lähtökohta on se, että uhrin tunteita kunnioitetaan. Asiat voi olla monimutkaisia, mut siitä lähdetään, että jos joku tuntee tulleensa kaltoin kohdelluksi, niin sen on hänelle aito kokemus ja tunne. Ja että siihen on syy.
[/quote]
Syyhän voi olla mitä tahansa täysin subjektiivista.
Minulla kaveri, joka jatkuvasti itkee olevansa koulukiusattu. Totuus, että pari kertaa nyt sanottiin laudaksi, kun oli hyvin pienirintainen.
Totta kai sekin on paheksuttavaa kommentoida toisen ulkonäköä, mutta ei nyt kuitenkaan ehkä täytä kiusaamisen kriteereitä. On vain saanut tämän kiusaamisbuumin yhteydessä vettä myllyynsä.
Ei muuten kymmeneen vuoteen maininnut mitään, mutta nyt sitten joka tapaamisella. Eli muoti-ilmiö siinä missä sushista pitäminen.
[/quote]
Muoti-ilmiö SINUN mielestäsi. Se nyt vaan menee niin, että muut eivät voi koskaan täysin tietää, miten kukin on asiat kokenut. Sinä puhut kuin tietäisit kaiken hänen elämästään, joka sekunnin, kaiken mitä hänelle on perheessä tapahtunut tai miten hän on kokenut asian. Kuitenkaan et voi tietää näitä asioita, olette kaksi erillistä ihmistä. Luulisi että tuossa tilanteessa heräisi aito mielenkiinto sitä kohtaan, miksi kaverisi reagoi näihin asioihin niin voimakkaasti. Siihen on syy. Ja voi olla ettei se pohjimmiltaan ole tuo kiusatuksi tuleminen, mutta juuri nyt se on jollain lailla se jota kautta hän sitä ilmentää.
Lyttäämisen ja vähättelyn ja aliarvioimisen sijaan kannattaa keskittyä siihen, mitä kaveri sanoo, ei siihen kuinka itseä nyt ärsyttää. Siellä taustalla voi olla muutakin. On aivan tavallista, että ihmisellä on voimakkaat defenssimekanismit tuonne lähemmäs kolmekymppiseksi, ja sitten ne alkavat murtua. Ja sieltä taustalta paljastuu aivan eri todellisuus, mitä kaverit, jotka olivat silloin itsekin vain lapsia ja nuoria, ikinä olisivat tajunneet ja ymmärtäneet.
On moraalsiesti väärin sanoa, että sehän on ihan normaali ja tuli normaalista perheestä ja eli normaalia elämää ja mitä se nyt siinä märsää. Suurin osa niistäkin, jotka on kokeneet ihan hirveitä asioista, on tulleet noista epämääräisesti määritellyistä "normaaleista" ympäristöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitte hävetä, jotka jostain sanomisista valittaa! Kun olisitte saaneet nyrkistä ja monosta, niin jo loppuisi puheet kiusauksesta, kun joku on vinoillut!
Minulle oli ihan yksi ja sama, miten nää imbesillit auko päätään, kunhan ei lyönyt, vaan turha toivo.
Kysymys oli siitä, että kannattaako sitä ihan joka asiasta uhriutua. Urpojen käytös ei muutu yhtään sen hyväksyttävämmäksi, vaikka jättäiskin sen uhriutumisen pois. Helpottais vaan omaa elämää kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:20"]
Kysymys oli siitä, että kannattaako sitä ihan joka asiasta uhriutua. Urpojen käytös ei muutu yhtään sen hyväksyttävämmäksi, vaikka jättäiskin sen uhriutumisen pois. Helpottais vaan omaa elämää kummasti.
[/quote]
Aivan. Kannattaako aikuisen uhriutua joka asiasta. Nyt puhutaan kuitenkin lapsesta. Jolla on vain hyvän vähän mekanismeja kestää ja käsitellä kiusaamista. Ongelma on se, että nämä kiusaajien laukomat "totuudet" ja se käsitys itsestä ja elämästä painuu herkässä iässä niin syvälle tunnemuistiin, että niitä on vaikea aikuisena käsitellä vaan analyyttisesti ja älyllisesti.
Edelleen kiusatulta vaaditaan valtavasti psyykkisisä voimavaroja selviytyä ja ymmärtää. Kiusaajalta harvemmin vaaditaan yhtään mitään.
Mikä tuossa aihealueessa on aloittajan mielestä viihdyttävää? Alati kovenevassa ja kilpailuhenkisemmässä maailmassa kiusataan aivan varmasti jopa aiempaa enemmän, koska osaa ihmisistä ajaa eteenpäin tarve "menestyä" täysin hinnalla millä hyvänsä ja sekin lähtee jo äidinmaidosta (tai isän vaikutuksista), ja mitä empatiakykyyn tulee, se epäilemättä vähenee sitä myöten mitä raadollisemmaksi yhteisön henkin kollektiivisesti muuttuu.
Jos kuulen pienen (tai kenen tahansa aikuisenkin) kertovan tulleensa kiusatuksi, on tunnetilani ihan toinen kuin sinulla, ap.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:37"]
Mikä tuossa aihealueessa on aloittajan mielestä viihdyttävää? Alati kovenevassa ja kilpailuhenkisemmässä maailmassa kiusataan aivan varmasti jopa aiempaa enemmän, koska osaa ihmisistä ajaa eteenpäin tarve "menestyä" täysin hinnalla millä hyvänsä ja sekin lähtee jo äidinmaidosta (tai isän vaikutuksista), ja mitä empatiakykyyn tulee, se epäilemättä vähenee sitä myöten mitä raadollisemmaksi yhteisön henkin kollektiivisesti muuttuu.
Jos kuulen pienen (tai kenen tahansa aikuisenkin) kertovan tulleensa kiusatuksi, on tunnetilani ihan toinen kuin sinulla, ap.
[/quote]
Osaan kyllä arvioida oliko tosi kyseessä. Rullalautailevia peruspoikia, joita varmaan kumpaakaan ollut kiusattu siten, mitä kiusaamisella tarkoitetaan.
Pidän tämän, että kyseessä on muoti-ilmiö. Vähän jokaisen pitää päästä kehuskelemaan kuinka kiusattu on.
Tämä EI poista sitä, että on oikeasti kiusattuja siis jopa vainottuja. Tämä ilmiö heikentää heidän mahdollisuuksiaan saada oikeutta.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:40"]
Hajuste yliherkkyys ja gluteenittomuuski on muoti-ilmiöitä jotka haittaa asiasta oikeesti kärsiviä :s
[/quote]
Kyllä... ja hepposin perustein tehdyt lukuiset ADHD- ja aspergerdiagnoosit. On dysfasiaa ja matemaattista oppimishäiriöitä, erityistä kyvyttömyyttä tunnistaa kasvoja ym.
Tavallinen lapsi kohta on se syrjitty. Jokaisella pitää olla jokin "vamma", joka oikeuttaa erityiskohtelun.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:37"]
Mikä tuossa aihealueessa on aloittajan mielestä viihdyttävää? Alati kovenevassa ja kilpailuhenkisemmässä maailmassa kiusataan aivan varmasti jopa aiempaa enemmän, koska osaa ihmisistä ajaa eteenpäin tarve "menestyä" täysin hinnalla millä hyvänsä ja sekin lähtee jo äidinmaidosta (tai isän vaikutuksista), ja mitä empatiakykyyn tulee, se epäilemättä vähenee sitä myöten mitä raadollisemmaksi yhteisön henkin kollektiivisesti muuttuu.
Jos kuulen pienen (tai kenen tahansa aikuisenkin) kertovan tulleensa kiusatuksi, on tunnetilani ihan toinen kuin sinulla, ap.
[/quote]
Osaan kyllä arvioida oliko tosi kyseessä. Rullalautailevia peruspoikia, joita varmaan kumpaakaan ollut kiusattu siten, mitä kiusaamisella tarkoitetaan.
Pidän tämän, että kyseessä on muoti-ilmiö. Vähän jokaisen pitää päästä kehuskelemaan kuinka kiusattu on.
Tämä EI poista sitä, että on oikeasti kiusattuja siis jopa vainottuja. Tämä ilmiö heikentää heidän mahdollisuuksiaan saada oikeutta.
[/quote]
Voi mitä egoistista bullshittiä, ai ettäkö Arvon Sinä osaat epäilemättä täysin aukottomasti arvioida muutaman minuutin perusteella vieraista ihmisistä että oliko heillä taustallaan tosi kyseessä, vai ei. Voi kuule älä viitsi, uppoaa ehkä joihinkin mutta minuun ei. Sitä paitsi lasten tyyli puhua voi muutenkin olla hyvin erilainen kuin aikuisten, lapsihan voi kertoa hyvinkin kevyen tuntuisesti hyvinkin rankoista oikeista asioista. Sitten kun ymmärrys kasvaa, kasvaa ihmisen puhetyylikin varovaisemmaksi, kun on törmännyt tarpeeksi moneen sinuun...
Ja mitä ihmettä rullalaudat mihinkään liittyvät? Onko sulla joku yksinkertainen for dummies -stereotypia mielessäsi, että tämän näköistä todennäköisesti aina kiusataan, tuon näköistä harrastusvälineen kantajaa milloinkaan ei...
Ite oon ollu tarhasta asti kiusattu ja edelleen aikuis iälläkin olen kiusattu, eli kiusaamista on jatkunut n 34v. Mut on se nyt hienoa olla kiusattu, just!
Kyllä niitä rajusti kiusattujakin on oikeasti olemassa!