Olen hoitaja ja oikeasti elin siinä uskossa, että minua arvostetaan (? :D) ja että täällä palstalla vaan
trollaillaan siitä, että pyyhit vain perseitä eikä sinusta mitään tule. Nyt tajusin, että suurin osa suomalaisista sekä halveksii että vihaa hoitajia ihan rehellisen oikeasti. Työnkuva ei ehkä ole se mitä ajattelin tekeväni, mutta saan paljon siitä, että pystyn auttamaan ja pidän hoitotyöstä ja hoitotoimenpiteiden tekemisestä. Minua kiinnostaa elimistön toiminta ja erilaiset sairaudet ja kaikennäköinen ihmiskehon "manipulointi", kun arvoja saadaan suuntaan tai toiseen eri tavoilla. Alunperin hain hoitajaksi sen takia, että osaan auttaa läheisiäni, jos heille tapahtuu jotain. Lapsena pelkäsin hirveästi, että joudumme jonnekin jumalan selän taakse ja siskoni tai veljeni loukkaantuu vakavasti.
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka vertaavat jatkuvasti hoitajia sekä insinöörejä niin onko kukaan teistä ajatellut sitä pientä eroa että insinööri on yksityisellä puolella jossa tehdään verovaroja ja hoitaja julkisella jossa tuhlataan verovaroja. Tuottavuuden mukaan palkka maksetaan eikä auttamisen mukaan
Mites nää kuntien ja valtion inssit? Pitkät lomat, hyvä palkka ja leppoisa työ. Mitä ja paljonko tuottavat? Kerro mittarit.
Ota huomioon alan palkka, suurin osa insinööreistä yksityisella puolella, joten palkkataso sen mukainen.
Ei sinne kuntiin tai valtiolle saataisi insinöörejä, kun yksityisellä saa paljon parempaa palkkaa.
Sama kuin yksityisellä puolen maksettaisiin hoitajille tuntuvasti enemmän kuin julkisella, sinnehän ne hoitajat karkaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkapussiko on ainoa, mitä hoitaja työssään arvostaa?
Luulisi että eniten antaa se, että saa tehdä itselleen mieluisaa, motivoivaa työtä. Ei hoitajilla niin surkeat palkat ole, että tälläistä älämölöä täytyisi pitää. Ja jos ala on itselle väärä, niin vaihda alaa. Ei se työ palkankorotuksella iloksi muutu, jos ei siitä lähtökohtaisesti pidä.
Motivoiva työ vaatii motivoivan palkkauksen. Hoitajan tuntipalkka on pieni ja vuorolisät huonot. Ei urakehitystä, kaksi satasen korotusta ensimmäinen viiden vuoden kuluttua ja toinen 10-vuoden jälkeen. Tadaa olet urasi huipulla.
Tämä kuuluu sarjaan: ei logiikkaa.
Valitaan ala jolla urakehitys on mikä on, ja sitten vaaditaan korotuksia sen takia kun urakehitystä ei ole.
Veikkaan, että enemmän on aloja joilla ylhäältä päin tapahtuvaa urakehitystä ei juuri tapahdu, kuin aloja joilla sitä tapahtuu.
Ei kai teitä kukaan halveksi, mutta ette myöskään ole sen kummempia kuin muutkaan. Isot luulot ja isot vaatimukset kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan teitä, mutta en 4300 euron edestä.
Itse en lähtisi tuolla rahalla ketään hoitamaan.
Veikkaan, että on muitakin aloja, mitä et lähtisi tekemään, vaikka palkka olisi 10 000€/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista ja katkeraa puhetta. Kärsit kyllä kovasti, kun olet saanut muistoistasi rakennettua mielessäsi kauhukertomuksen. Tarvisisit apua tuohon, että pääset asiasta yli. Olet takertunut vaan kaikkeen mikä saa mahdollisimman negatiivisen kuvan esiin. Surullista ja omaa mieltäsi kuormittavaa. Tiedäthän, että kaikkien muistot muovautuvat ajan kanssa ja vääristyvät. Jokainen näkee samatkin tilanteet omalla tavallaan.
Juuri oli uutisissa, miksi venäläiset jaksavat edelleen rakastaa Putinia. Heille on toitotettu sitä propagandaa ihanasta, hyvästä Putinista niin kauan, että nyt heidän on henkisesti helpompaa keksiä tekosyitä ihanan Putinin puolustamiseen, kuin muuttaa maailmankuvaansa ja tunnustaa julmuri-Putinin olemassaolo.
Suomessa on paljon teitä, joiden mielestä Suomessa on ihana terveydenhuolto, jossa tapahtuu pelkkää hyvää, ja huonot tapaukset (kuten Kupittaa, Myyrmäen palvelutalo, vaasalaisen palvelukodin bideesuihkuraiskaukset...) ovat kaikki pelkkiä yksittäistapauksia, ja sitä paitsi niistä ei saa puhua ääneen.
Olet oikeassa, kyllä tarvitsisin apua tästä yli pääsemiseen. Mutta en voi saada apua, koska kaikki auttajat ovat samanlaisia kuin sinä. Yrittävät uskotella minulle, että traumaattisia hoitotapahtumia ei oikeasti tapahtunut, minä olen vain yliherkkä.
Tämän vuoksi hoitajia kohtaan ollaan niin katkeria. Hoitajat ruikuttavat, että potilaat ovat kiittämättömiä eivätkä luota hoitajien osaamiseen. Johtuisiko se vaikka siitä, että väärinkäytöksiin ei puututa mitenkään, eivätkä vahingollisten hoitotapahtumien uhrit saa koskaan oikeutta heitä kohtaan tehtyihin virheisiin? Edes tunnustusta siitä, että virhe tapahtui?
Kun hoitajat valittavat, että potilaissa on massoittain hoitajavastaisuutta, niin sehän tarkoittaa vain, että potilailla on massoittain epäonnistumisia hoitohistoriassaan. Voivatko muka niin monet potilaat olla kaikki yhtä aikaa väärässä, ja vain kuvitella pahoja asioita tapahtuneen?
Hoitajille toimenpiteet ovat rutiinityötä, joka varmaan tulee tehdä valmiiksi tiettyjen aikarajojen puitteissa.
Kun työ on itselle arkista ja tuttua, ei enää aina muista ottaa huomioon, miltä se tuntuu asiakkaista, siis potilaista, jotka ehkä ovat tuossa tilanteessa ensimmäistä kertaa.
On jotain tuon tyylisiä kokemuksia varmaan kaikilla. Itseä ne eivät ole hirveästi vaivanneet, vaikka toki ovat jonkin verran muuttaneet asennetta. Vaikeinta oli huomata, että vanhaa lähiomaistakin kohdeltiin jotenkin ronskisti, ei arvostavasti.
Kyllä pitää muistaa ottaa huomioon, ihan kaikissa muissakin töissä pitää muistaa, vaikka työ tuntuisi kuinka arkiselta ja tutulta. Se on osa sitä ammattitaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän hoitajia mielellään arvostaisi, jos he ajattelisivat kuin AP sanoo ajattelevansa, ja jos he tekisivät arvostettavaa työtä.
Mutta he eivät.
Minä olen liikuntavammainen, ja olin pienenä lapsena hyvin sairas. Minua pistettiin silloin neuloilla niin paljon, että sain siitä suunnattoman neulafobian. Olin vasta 10-vuotias, kun pelottavaa verikoetta ottava hoitaja rääkyi minulle päin naamaa: "noin iso lapsi ei enää saa itkeä".
Ja sairaalaosastolla asuessani, kun verikokeita piti ottaa säännöllisesti aamuisin, hoitajat yleensä vain lampsivat huoneeseeni ennen herätystä, ja rupesivat ottamaan verikoetta kuin olisin ollut esine. Heräsin monesti aamulla siihen, kun neula työnnettiin käsivarteen.
Yksi hoitaja turhautui, kun minulla kesti portaissa niin kauan. En osannut käyttää portaita, kun tarvitsen liikuntavammani vuoksi hissiä, mutta sillä sairaalaosastolla ei ollut hissiä siihen tiettyyn kerrokseen. Hoitaja tuli väkivaltaisesti repimään minua portaita eteenpäin niin, että sain hänen kätensä muotoisen mustelman.
He myös jakoivat minulle väärät lääkkeet noin kuukausittain. He patistivat ja kiirehtivät minua vetämään lääkkeet nopeasti kurkusta alas, ja alkoivat hermostua ja korottaa ääntään, jos vitkastelin. Minua pelotti, että mitä jos en ehdi saada suunvuoroa kysyäkseni, miksi kupissa on eri näköiset pillerit kuin normaalisti. Kun sanoin lääkkeiden näyttävän oudolta, hoitaja vei ne takahuoneeseen, ja tuli naureskellen takaisin oikeiden lääkkeiden kanssa. "Hihhih, katso nyt kollega kun tähän oli väärät lääkkeetkin tullut, miten se nyt noin, hihhih kuinka hassua kun välillä sattuu näitä mokia". Lapsena oli pelottavaa, kun tajusi olevansa itse vastuussa siitä, mitä lääkkeitä käytän. Pelotti, että mitäs jos minulle joskus annetaan lääke, joka näyttää samalta kuin oikea lääke, mutta onkin aivan eri tavaraa.
Hoitajat eivät sallineet migreenikohtauksia, jos sairaalassa oli muun syyn kuin migreenin vuoksi. Sairaalassa sai olla sairas vain yhdestä syystä kerrallaan. Eli kun minä olin sairaalassa muun sairauden vuoksi, niin hoitajat eivät suvainneet minun olla sairaana migreenissä. Räpsyttelivät valoja huoneessa, "herätys herätys, olet jo nukkunut monta minuuttia pommiin", ja kun olin tullut vessasta oksentamassa, hoitaja meni perässäni kurkistamaan pyttyyn, ja sitten syytti minua migreenikohtauksen teeskentelystä, kun pytyssä ei ollut oksennusta. Vaikka olihan hän juuri kuullut, kun olin sen pytyn vetänyt. Hän ei ollut edes sanonut, että pyttyä ei saisi vetää, eikä kertonut haluavansa todisteita oksentamisen tapahtumisesta. Allergiat, intoleranssit ja ruokavaliot eivät myöskään olleet sallittuja, vaan kaikkien oli pakko syödä samaa ruokaa, vaikka sitten naama olisi sen vuoksi jatkuvasti punaisella, nestettä tihkuvalla ihottumalla. Ei se haitannut, kun enhän minä sairaalassa sen ihottuman vuoksi ollut, joten hoitajat eivät siis piitanneet siitä, kuten eivät migreenistäkään.
Minusta hoitajat pitäisi pistää palkattomaan orjatyöhön niin pitkäksi aikaa, että alkaa työnteko sujumaan. Sitten kun potilaita aletaan kohdella kuin he olisivat ihmisiä, voisi alkaa taas saada palkkaa. Mutta näin kun ei tule oikeasti tapahtumaan, niin toivottavasti he sitten edes itse joutuvat kuolemaan itsensä kaltaisten hoitajien ammattitaidottomissa käsissä.
Surullista ja katkeraa puhetta. Kärsit kyllä kovasti, kun olet saanut muistoistasi rakennettua mielessäsi kauhukertomuksen. Tarvisisit apua tuohon, että pääset asiasta yli. Olet takertunut vaan kaikkeen mikä saa mahdollisimman negatiivisen kuvan esiin. Surullista ja omaa mieltäsi kuormittavaa. Tiedäthän, että kaikkien muistot muovautuvat ajan kanssa ja vääristyvät. Jokainen näkee samatkin tilanteet omalla tavallaan.
Huhhuh. Miksei saisi olla katkera siitä, jos hoitaja on pahoinpidellyt, huutanut itkevälle lapselle, myrkyttänyt allergisoivalla ruoalla, kiduttanut migreenipotilasta kohtauksen aikana ja jakanut lääkkeet jatkuvasti väärin? Mitä selittäviä tekijöitä noissa tilanteissa voi mukamas olla niin, ettei hoitajia voisi syyllistää toiminnastaan? Ei tuollaisia muistoja nyt tyhjästäkään revi.
Onko se totta,että hoitajilla on ne yli 30 lomapäivää ilman lauantaisääntöä?Jos kyllä,niin todella törkeää vaatia lisää liksaa.Palkka kyllä varsin kilpailukykyinen pitkillä lomilla.
Kyllä on Rytkösen vika, ettei teistä nyt pidetä!
Näsäviisas ilkeän oloinen räyhääjä johtamassa lakkoa. Vastaa toimittajien kysymyksiin ilkeästi (..kristallipallokurssia en kätilöopintojeni aikaan suorittanut, jne.)
Hän ei vaikuta neuvottelukykyiseltä, vaan rähjääjältä ja kiusaajalta ja heikkolahjaiselta. Helposti leimaa teidät normaalit hoitajatkin sellaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu ihan hoitajien omasta käytöksestä.
Ja hoitajilla on hyvä palkka koulutukseen ja työhön suhteutettuna.
Miksi insinööreillä (AMK) palkka on sitten huippuhyvä koulutukseen suhteutettuna? Miksi peruskoulun käynyt ahtaaja saa yli 3000€? Eli siis esittämälläsi logiikalla, miksi miesvaltaisilla aloilla palkka on erityisen hyvä koulutukseen ja työhön suhteutettuna? Sairaanhoitajalla on potilaana elävä ihminen, ahtaajalla kontti.
Ensinnäkin ahtaajan palkan maksaa asiakas, ei yhteiskunta.
Toiseksi et ole ilmeisesti perehtynyt poliisien, palomiesten, sotilaiden yms. miesvaltaisten, verovaroin rahoitettavien alojen palkkaukseen? Nämä jäävät kirkkaasti jälkeen sairaanhoitajista.
Toivottavasti lohduttaa, että minä ainakin arvostan. Monta hoitoalan ihmistä lähipiirissä ja tekevät oikeasti tärkeää työtä sydämellään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on Rytkösen vika, ettei teistä nyt pidetä!
Näsäviisas ilkeän oloinen räyhääjä johtamassa lakkoa. Vastaa toimittajien kysymyksiin ilkeästi (..kristallipallokurssia en kätilöopintojeni aikaan suorittanut, jne.)
Hän ei vaikuta neuvottelukykyiseltä, vaan rähjääjältä ja kiusaajalta ja heikkolahjaiselta. Helposti leimaa teidät normaalit hoitajatkin sellaisiksi.
Jostain syystä mediassa MRR:lle sallitaan kysymyksiin vastaamattomuus, siirtyminen toiseen aiheeseen tai puhuminen vertauksin, jotka eivät liity aiheeseen.
Salaihailua?
Media, varsikin Yle TV1, nosti MRR:n tehyn puheenjohtajaksi.
Muistattehan kätilöt, joiden esiintyminen käänsi silloisen pm. Sipilän näkökannan?
MRR pidettiin joukon eturivissä näkyvissä ja samaan aikaan hän kävi Tehyn pj. vaalikampanjaa.
Tuli valituksi, tehtävä suoritettu!
Kummallinen aukko kommenteissa 3.-21. 4. välisenä aikana.
Onko pyyhkäisty pois ja mistä moinen sensurointi johtuu?
Turha väittää, ettei kommentteja olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän hoitajia mielellään arvostaisi, jos he ajattelisivat kuin AP sanoo ajattelevansa, ja jos he tekisivät arvostettavaa työtä.
Mutta he eivät.
Minä olen liikuntavammainen, ja olin pienenä lapsena hyvin sairas. Minua pistettiin silloin neuloilla niin paljon, että sain siitä suunnattoman neulafobian. Olin vasta 10-vuotias, kun pelottavaa verikoetta ottava hoitaja rääkyi minulle päin naamaa: "noin iso lapsi ei enää saa itkeä".
Ja sairaalaosastolla asuessani, kun verikokeita piti ottaa säännöllisesti aamuisin, hoitajat yleensä vain lampsivat huoneeseeni ennen herätystä, ja rupesivat ottamaan verikoetta kuin olisin ollut esine. Heräsin monesti aamulla siihen, kun neula työnnettiin käsivarteen.
Yksi hoitaja turhautui, kun minulla kesti portaissa niin kauan. En osannut käyttää portaita, kun tarvitsen liikuntavammani vuoksi hissiä, mutta sillä sairaalaosastolla ei ollut hissiä siihen tiettyyn kerrokseen. Hoitaja tuli väkivaltaisesti repimään minua portaita eteenpäin niin, että sain hänen kätensä muotoisen mustelman.
He myös jakoivat minulle väärät lääkkeet noin kuukausittain. He patistivat ja kiirehtivät minua vetämään lääkkeet nopeasti kurkusta alas, ja alkoivat hermostua ja korottaa ääntään, jos vitkastelin. Minua pelotti, että mitä jos en ehdi saada suunvuoroa kysyäkseni, miksi kupissa on eri näköiset pillerit kuin normaalisti. Kun sanoin lääkkeiden näyttävän oudolta, hoitaja vei ne takahuoneeseen, ja tuli naureskellen takaisin oikeiden lääkkeiden kanssa. "Hihhih, katso nyt kollega kun tähän oli väärät lääkkeetkin tullut, miten se nyt noin, hihhih kuinka hassua kun välillä sattuu näitä mokia". Lapsena oli pelottavaa, kun tajusi olevansa itse vastuussa siitä, mitä lääkkeitä käytän. Pelotti, että mitäs jos minulle joskus annetaan lääke, joka näyttää samalta kuin oikea lääke, mutta onkin aivan eri tavaraa.
Hoitajat eivät sallineet migreenikohtauksia, jos sairaalassa oli muun syyn kuin migreenin vuoksi. Sairaalassa sai olla sairas vain yhdestä syystä kerrallaan. Eli kun minä olin sairaalassa muun sairauden vuoksi, niin hoitajat eivät suvainneet minun olla sairaana migreenissä. Räpsyttelivät valoja huoneessa, "herätys herätys, olet jo nukkunut monta minuuttia pommiin", ja kun olin tullut vessasta oksentamassa, hoitaja meni perässäni kurkistamaan pyttyyn, ja sitten syytti minua migreenikohtauksen teeskentelystä, kun pytyssä ei ollut oksennusta. Vaikka olihan hän juuri kuullut, kun olin sen pytyn vetänyt. Hän ei ollut edes sanonut, että pyttyä ei saisi vetää, eikä kertonut haluavansa todisteita oksentamisen tapahtumisesta. Allergiat, intoleranssit ja ruokavaliot eivät myöskään olleet sallittuja, vaan kaikkien oli pakko syödä samaa ruokaa, vaikka sitten naama olisi sen vuoksi jatkuvasti punaisella, nestettä tihkuvalla ihottumalla. Ei se haitannut, kun enhän minä sairaalassa sen ihottuman vuoksi ollut, joten hoitajat eivät siis piitanneet siitä, kuten eivät migreenistäkään.
Minusta hoitajat pitäisi pistää palkattomaan orjatyöhön niin pitkäksi aikaa, että alkaa työnteko sujumaan. Sitten kun potilaita aletaan kohdella kuin he olisivat ihmisiä, voisi alkaa taas saada palkkaa. Mutta näin kun ei tule oikeasti tapahtumaan, niin toivottavasti he sitten edes itse joutuvat kuolemaan itsensä kaltaisten hoitajien ammattitaidottomissa käsissä.
Surullista ja katkeraa puhetta. Kärsit kyllä kovasti, kun olet saanut muistoistasi rakennettua mielessäsi kauhukertomuksen. Tarvisisit apua tuohon, että pääset asiasta yli. Olet takertunut vaan kaikkeen mikä saa mahdollisimman negatiivisen kuvan esiin. Surullista ja omaa mieltäsi kuormittavaa. Tiedäthän, että kaikkien muistot muovautuvat ajan kanssa ja vääristyvät. Jokainen näkee samatkin tilanteet omalla tavallaan.
Huhhuh. Miksei saisi olla katkera siitä, jos hoitaja on pahoinpidellyt, huutanut itkevälle lapselle, myrkyttänyt allergisoivalla ruoalla, kiduttanut migreenipotilasta kohtauksen aikana ja jakanut lääkkeet jatkuvasti väärin? Mitä selittäviä tekijöitä noissa tilanteissa voi mukamas olla niin, ettei hoitajia voisi syyllistää toiminnastaan? Ei tuollaisia muistoja nyt tyhjästäkään revi.
Ei kuulosta uskottavalta.
vanhakyynikko kirjoitti:
Kummallinen aukko kommenteissa 3.-21. 4. välisenä aikana.
Onko pyyhkäisty pois ja mistä moinen sensurointi johtuu?
Turha väittää, ettei kommentteja olisi ollut.
Jäi äsken tarkentamatta, että 3.4. oli jäljellä 2 kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista ja katkeraa puhetta. Kärsit kyllä kovasti, kun olet saanut muistoistasi rakennettua mielessäsi kauhukertomuksen. Tarvisisit apua tuohon, että pääset asiasta yli. Olet takertunut vaan kaikkeen mikä saa mahdollisimman negatiivisen kuvan esiin. Surullista ja omaa mieltäsi kuormittavaa. Tiedäthän, että kaikkien muistot muovautuvat ajan kanssa ja vääristyvät. Jokainen näkee samatkin tilanteet omalla tavallaan.
Juuri oli uutisissa, miksi venäläiset jaksavat edelleen rakastaa Putinia. Heille on toitotettu sitä propagandaa ihanasta, hyvästä Putinista niin kauan, että nyt heidän on henkisesti helpompaa keksiä tekosyitä ihanan Putinin puolustamiseen, kuin muuttaa maailmankuvaansa ja tunnustaa julmuri-Putinin olemassaolo.
Suomessa on paljon teitä, joiden mielestä Suomessa on ihana terveydenhuolto, jossa tapahtuu pelkkää hyvää, ja huonot tapaukset (kuten Kupittaa, Myyrmäen palvelutalo, vaasalaisen palvelukodin bideesuihkuraiskaukset...) ovat kaikki pelkkiä yksittäistapauksia, ja sitä paitsi niistä ei saa puhua ääneen.
Olet oikeassa, kyllä tarvitsisin apua tästä yli pääsemiseen. Mutta en voi saada apua, koska kaikki auttajat ovat samanlaisia kuin sinä. Yrittävät uskotella minulle, että traumaattisia hoitotapahtumia ei oikeasti tapahtunut, minä olen vain yliherkkä.
Tämän vuoksi hoitajia kohtaan ollaan niin katkeria. Hoitajat ruikuttavat, että potilaat ovat kiittämättömiä eivätkä luota hoitajien osaamiseen. Johtuisiko se vaikka siitä, että väärinkäytöksiin ei puututa mitenkään, eivätkä vahingollisten hoitotapahtumien uhrit saa koskaan oikeutta heitä kohtaan tehtyihin virheisiin? Edes tunnustusta siitä, että virhe tapahtui?
Kun hoitajat valittavat, että potilaissa on massoittain hoitajavastaisuutta, niin sehän tarkoittaa vain, että potilailla on massoittain epäonnistumisia hoitohistoriassaan. Voivatko muka niin monet potilaat olla kaikki yhtä aikaa väärässä, ja vain kuvitella pahoja asioita tapahtuneen?
Potilaita on myös hyvin monenlaisia. Osan käytös hoitajaansa kohtaan on todella ala-arvoista. Edes huonot kokemukset menneisyydessä ei oikeuta siihen. Tuo sinun kertomus on asian yksi puoli ja värittynyt sellainen. Vasta sitten kun näkee kokemuksen muutkin puolet pääsee siitä irti. Se taas monesti on pitkä itsetutkiskelun matka, että niin käy. Eikä se tietenkään poista kokemuksen huonoja puolia. Se auttaa vaan suhteuttamaan asian ja asettaa sen oikeisiin mittasuhteisiin. Toki jokaisen ammatin sisään voi päätyä alalle sopimattomia. Sitä yritettiin hoitoalalla ennen estää soveltuvuustestein opiskelemaan hakiessa. Se on myös yksi syy miksi ammatit on rekisteröityjä ja ilman rekisteröintiä työssä ei voi toimia. Alalle soveltumattomilta saadaan ammatinharjoittamisoikeus poikkeus, jos ovat vaaraksi.
He olivat ammatissaan toimivia aikuisia. Minä olin sairas lapsi. Miksi minun pitäisi tutkiskella itseäni siitä, millainen olin sairaana lapsena? Onko tämä siis sinun kantasi, että jos sairaalle lapselle tehdään esim. väkivaltaa (kuten retuutetaan portaissa mustelmille), niin lapsi on itse tehnyt jotain ansaitakseen sen?
Mikä on sinun mielestäsi ikäraja oman käytöksensä vastuulle? Minkä ikäisenä lapsi alkaa ansaita hoitajilta kaltoinkohtelua rangaistuksena omasta huonosta käytöksestään, eli esim. kyvyttömyydestään käyttää portaita ja siitä, että hän itkee peloissaan verikokeissa? Vai ovatko kaikki sairaat lapset vastuussa siitä, ettei hoitaja tunne oloaan aliarvostetuksi? Saako ärsyttävästi huutavan vauvan päätä hakata sängynreunaan kunnes vauva tajuaa hiljetä, jos hoitajan näkemys tapahtumista on se, että vauva vain valitti vaikka hoitaja teki kaiken oikein?
kylläpä provosoiduit ja vihastuit. Sinulla lienee tosi paha mieli. Tarinaasi on vaikea uskoa todeksi vaikka kuinka asiat tuollaisena muistaisit.
Vierailija kirjoitti:
Ai, mistä sait tuollaisen käsityksen, että hoitajia halveksittaisiin ja vihattaisiin? Olisiko nyt kuitenkin käynyt niin, että muodostit mielipiteen jonkin pienen joukon mölinän takia? Kyllä suurin osa arvostaa hoitajia.
Se mölisevä joukko, olipa pieni tai suuri, pitää aivan tolkutonta mölinää. Eikä asiaa paranna sen ministeriukonketaleen lakihaaveet, kuinka hoitajat pakotettaisiin sakon uhalla töihin. Jo on aikoihin eletty, kun ministeriketale ilkeää sellaista ajatella! Olisi kiva, kun tuollainen ministeriketale saisi olla päivystysjonossa 16 tuntia silloin, kun kun ei ole mitään työtaistelua, koko palkattu henkilökunta terveenä ja töissä, ja ministeriketaleella kivulias sappikivikohtaus.
AP:lle :
jos luulet että vauva.fi -keskustelut ovat totta ja edustavat suomalaisten yleisiä mielipiteitä, niin onnea vaan elämässäsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö hoitajat tajua, että teidän kuuluu ottaa mitä vaan työtä lisää tehtäväksenne ilman lisäkorvausta. Jaksaa potilaiden kiukuttelua. Jaksaa vuorotyötä. Jaksaa tehdä niskalimassa juosten ilman virheiden tekoa työvuoro toisensa perään kuin olisi ikuinen poikkeusolo. Olette kutsumustyössä eli muiden käskytettävissä ja palvelette heitä. Arvostamme teitä kunhan teette kaiken mitä potilas tai työnantaja pyytää heti paikalla. Arvostamme sillä saattehan rahaa ruokaan ja vaatteisiin. Teillä on katto pään päällä. Älkää valittako orjat eikö siis arvon hoitajat.
Muuten tämä viesti oli tietysti sarkasmia, mutta potilaiden "kiukuttelua" hoitajien kyllä kuuluu jaksaa. Se oikeasti kuuluu työhön. Ei ihmistä voi jakaa kahtia, ruumiiksi ja sieluksi, ja sitten hoitaa vain hänen ruumistaan sielusta piittaamatta, tai pahimmillaan jopa sielun hyvinvoinnin kustannuksella.
Ei kaikille potilaille tarvitse antaa mitään erityistä, henkistä hoitoa. Jotkut tarvitsevat toki sitäkin, mutta kaikille potilaille pitäisi riittää ymmärrystä ja empatiaa enemmän kuin hoitajilla nykyään riittää. Hoitajien työhön kuuluu ymmärtää, miltä kivuissa eläminen, sairaudenpelko, kuolemanpelko, fyysisesti raskaat hoidot, epävarmuus tulevasta ja epätietoisuus hoitotoimenpiteistä tuntuvat tavalliselle ihmiselle. Kun ihmisellä on ollut suunnitelmia, ja ne romuttuvat sairastumisen tai vammautumisen vuoksi. Kun ei tiedä, mikä itseä vaivaa, ja vastauksia ei voi saada heti. Potilaalla on meneillään suuri, henkinen stressi, tai jopa kriisi, ja kriisitilanteessa on vaikea kyetä käsittelemään asioita rationaalisesti, tai keskittyä huomioimaan toisia ihmisiä (kuten hoitajia) niin kuin normaalisti pystyisi. Potilaat ovat hoidettavana siksi, koska heidän on pakko, mutta hoitajat kohtaavat potilaita siksi, koska he ovat itse valinneet sen työkseen. Potilaat ovat epänormaalissa tilanteessa, hoitajille se taas on normaalia arkea. Sen vuoksi potilaalle täytyy sallia tilaa olla heikko, ja hoitajan kuuluu pystyä kohtelemaan potilasta normaalin ystävällisesti ja empaattisesti.
Hoitajien kanssa ollaan tekemisissä yleensä silloin, kun asiat eivät ole niin kuin pitäisi. Ja kun asiat eivät ole niin kuin pitäisi, ihminen ei usein pysty ajattelemaan ja toimimaan niin kuin pitäisi. Tämä ilmiö on luonnollinen osa kaikkea sairastamista, ja hoitajien kuuluu ymmärtää, että potilaat tulevat heille henkisten ja fyysisten tekijöittensä summana. Potilaat tulevat hoitajien luokse yhtenä pakettina, josta hoitajat eivät voi vain nyppäistä fyysisiä ongelmia käsiteltäväkseen, ja jättää henkistä puolta odotushuoneeseen venailemaan, että fyysinen puoli pääsee terveenä ulos.
Tavallaan noin muttei täysin. Osa potilaista tai aika monet eivät osaa nykyään edes alkeellisimpia käytöstapoja. Ennen ihmiset eivät toimineet miten sattuu. Sellaista paheksuttiin vaikka olisi ihmisellä millainen hätä tahansa. Nyt oikeutetaan mikä vaan käytös. Ei kenenkään tarvitse sietää mitä vaan. Ei hoitotyöntekijän tehtävä ole sietää mitä vaan. On helpompi sietää, kun työntekijöitä on tarpeeksi, tauot saa pitää, työvuorot on rytmitetty niin, että palautumiselle jää aikaa.
vanhakyynikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on Rytkösen vika, ettei teistä nyt pidetä!
Näsäviisas ilkeän oloinen räyhääjä johtamassa lakkoa. Vastaa toimittajien kysymyksiin ilkeästi (..kristallipallokurssia en kätilöopintojeni aikaan suorittanut, jne.)
Hän ei vaikuta neuvottelukykyiseltä, vaan rähjääjältä ja kiusaajalta ja heikkolahjaiselta. Helposti leimaa teidät normaalit hoitajatkin sellaisiksi.
Jostain syystä mediassa MRR:lle sallitaan kysymyksiin vastaamattomuus, siirtyminen toiseen aiheeseen tai puhuminen vertauksin, jotka eivät liity aiheeseen.
Salaihailua?
Media, varsikin Yle TV1, nosti MRR:n tehyn puheenjohtajaksi.
Muistattehan kätilöt, joiden esiintyminen käänsi silloisen pm. Sipilän näkökannan?
MRR pidettiin joukon eturivissä näkyvissä ja samaan aikaan hän kävi Tehyn pj. vaalikampanjaa.
Tuli valituksi, tehtävä suoritettu!
Samanlainen kohtelu on Marinilla.
He olivat ammatissaan toimivia aikuisia. Minä olin sairas lapsi. Miksi minun pitäisi tutkiskella itseäni siitä, millainen olin sairaana lapsena? Onko tämä siis sinun kantasi, että jos sairaalle lapselle tehdään esim. väkivaltaa (kuten retuutetaan portaissa mustelmille), niin lapsi on itse tehnyt jotain ansaitakseen sen?
Mikä on sinun mielestäsi ikäraja oman käytöksensä vastuulle? Minkä ikäisenä lapsi alkaa ansaita hoitajilta kaltoinkohtelua rangaistuksena omasta huonosta käytöksestään, eli esim. kyvyttömyydestään käyttää portaita ja siitä, että hän itkee peloissaan verikokeissa? Vai ovatko kaikki sairaat lapset vastuussa siitä, ettei hoitaja tunne oloaan aliarvostetuksi? Saako ärsyttävästi huutavan vauvan päätä hakata sängynreunaan kunnes vauva tajuaa hiljetä, jos hoitajan näkemys tapahtumista on se, että vauva vain valitti vaikka hoitaja teki kaiken oikein?