Olen hoitaja ja oikeasti elin siinä uskossa, että minua arvostetaan (? :D) ja että täällä palstalla vaan

Olen pohdiskellut synonyymia sanalle "uskominen" ja se on "en tiedä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän hoitajia mielellään arvostaisi, jos he ajattelisivat kuin AP sanoo ajattelevansa, ja jos he tekisivät arvostettavaa työtä.

Mutta he eivät.

Minä olen liikuntavammainen, ja olin pienenä lapsena hyvin sairas. Minua pistettiin silloin neuloilla niin paljon, että sain siitä suunnattoman neulafobian. Olin vasta 10-vuotias, kun pelottavaa verikoetta ottava hoitaja rääkyi minulle päin naamaa: "noin iso lapsi ei enää saa itkeä".

Ja sairaalaosastolla asuessani, kun verikokeita piti ottaa säännöllisesti aamuisin, hoitajat yleensä vain lampsivat huoneeseeni ennen herätystä, ja rupesivat ottamaan verikoetta kuin olisin ollut esine. Heräsin monesti aamulla siihen, kun neula työnnettiin käsivarteen.

Yksi hoitaja turhautui, kun minulla kesti portaissa niin kauan. En osannut käyttää portaita, kun tarvitsen liikuntavammani vuoksi hissiä, mutta sillä sairaalaosastolla ei ollut hissiä siihen tiettyyn kerrokseen. Hoitaja tuli väkivaltaisesti repimään minua portaita eteenpäin niin, että sain hänen kätensä muotoisen mustelman.

He myös jakoivat minulle väärät lääkkeet noin kuukausittain. He patistivat ja kiirehtivät minua vetämään lääkkeet nopeasti kurkusta alas, ja alkoivat hermostua ja korottaa ääntään, jos vitkastelin. Minua pelotti, että mitä jos en ehdi saada suunvuoroa kysyäkseni, miksi kupissa on eri näköiset pillerit kuin normaalisti. Kun sanoin lääkkeiden näyttävän oudolta,  hoitaja vei ne takahuoneeseen, ja tuli naureskellen takaisin oikeiden lääkkeiden kanssa. "Hihhih, katso nyt kollega kun tähän oli väärät lääkkeetkin tullut, miten se nyt noin, hihhih kuinka hassua kun välillä sattuu näitä mokia". Lapsena oli pelottavaa, kun tajusi olevansa itse vastuussa siitä, mitä lääkkeitä käytän. Pelotti, että mitäs jos minulle joskus annetaan lääke, joka näyttää samalta kuin oikea lääke, mutta onkin aivan eri tavaraa.

Hoitajat eivät sallineet migreenikohtauksia, jos sairaalassa oli muun syyn kuin migreenin vuoksi. Sairaalassa sai olla sairas vain yhdestä syystä kerrallaan. Eli kun minä olin sairaalassa muun sairauden vuoksi, niin hoitajat eivät suvainneet minun olla sairaana migreenissä. Räpsyttelivät valoja huoneessa, "herätys herätys, olet jo nukkunut monta minuuttia pommiin", ja kun olin tullut vessasta oksentamassa, hoitaja meni perässäni kurkistamaan pyttyyn, ja sitten syytti minua migreenikohtauksen teeskentelystä, kun pytyssä ei ollut oksennusta. Vaikka olihan hän juuri kuullut, kun olin sen pytyn vetänyt. Hän ei ollut edes sanonut, että pyttyä ei saisi vetää, eikä kertonut haluavansa todisteita oksentamisen tapahtumisesta. Allergiat, intoleranssit ja ruokavaliot eivät myöskään olleet sallittuja, vaan kaikkien oli pakko syödä samaa ruokaa, vaikka sitten naama olisi sen vuoksi jatkuvasti punaisella, nestettä tihkuvalla ihottumalla. Ei se haitannut, kun enhän minä sairaalassa sen ihottuman vuoksi ollut, joten hoitajat eivät siis piitanneet siitä, kuten eivät migreenistäkään.

Minusta hoitajat pitäisi pistää palkattomaan orjatyöhön niin pitkäksi aikaa, että alkaa työnteko sujumaan. Sitten kun potilaita aletaan kohdella kuin he olisivat ihmisiä, voisi alkaa taas saada palkkaa. Mutta näin kun ei tule oikeasti tapahtumaan, niin toivottavasti he sitten edes itse joutuvat kuolemaan itsensä kaltaisten hoitajien ammattitaidottomissa käsissä.

Surullista ja katkeraa puhetta. Kärsit kyllä kovasti, kun olet saanut muistoistasi rakennettua mielessäsi kauhukertomuksen. Tarvisisit apua tuohon, että pääset asiasta yli. Olet takertunut vaan kaikkeen mikä saa mahdollisimman negatiivisen kuvan esiin. Surullista ja omaa mieltäsi kuormittavaa. Tiedäthän, että kaikkien muistot muovautuvat ajan kanssa ja vääristyvät. Jokainen näkee samatkin tilanteet omalla tavallaan.

Huhhuh. Miksei saisi olla katkera siitä, jos hoitaja on pahoinpidellyt, huutanut itkevälle lapselle, myrkyttänyt allergisoivalla ruoalla, kiduttanut migreenipotilasta kohtauksen aikana ja jakanut lääkkeet jatkuvasti väärin? Mitä selittäviä tekijöitä noissa tilanteissa voi mukamas olla niin, ettei hoitajia voisi syyllistää toiminnastaan? Ei tuollaisia muistoja nyt tyhjästäkään revi.

Ei kuulosta uskottavalta.

Eli oman henkilökohtaisen ennakkoluulosi mukaan olet valmis päättämään toisen ihmisen kokemusten todenperäisyyden. Kuten epäpätevä hoitaja, vaikket sellainen välttämättä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä työ, johon sun pitää tuli pyllyn alla kiirehtiä kukonlaulun aikaan ja josta et koskaan tiedä, milloin päiväsi päättyy tai mihin vuoroon joudut pakotettuna seuraavana päivänä tulemaan, ei ole amk-koulutuksen arvoista. Ja sinua vielä rangaistaan jopa siitä että on työvaatteet ja ne tulee olla puettuna ennen kuin leimaat itsesi töihin sisään ja sama kotiin lähdettäessä, työvaatteet päällä leimaat itsesi ulos, eli jo pelkässä vaatteiden pukemisessa menetät vapaa-aikaasi sen lisäksi että olet muutenkin käytännössä aina töissä, ylitöissä tai käytettävissä.

Siis mitä mä juuri luin???Siis oikeastiko pitää saada työaikana pukea kotivaatteet ja leimata sisään?SE on kuule muuallakin näin että työaika päättyy listaan merkittynä aikana ja silloin vaihdetaan vaatteet ja töihin tullessa myös.Totta ihmeessä nämä tehdään omalla ajalla!

Tämä on sitä hoitajalogiikkaa parhaimmillaan. Hoitajien "kiireestä" ja muista "ongelmista" päästäisiin osasta meidän kouluttamattomienkin käyttämällä järjellä.