Olen hoitaja ja oikeasti elin siinä uskossa, että minua arvostetaan (? :D) ja että täällä palstalla vaan

Hyväpalkkaiset hoitajat vinkuu ja lääkäin palkkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka vertaavat jatkuvasti hoitajia sekä insinöörejä niin onko kukaan teistä ajatellut sitä pientä eroa että insinööri on yksityisellä puolella jossa tehdään verovaroja ja hoitaja julkisella jossa tuhlataan verovaroja. Tuottavuuden mukaan palkka maksetaan eikä auttamisen mukaan

Mitenkäs selität sen että julkisen puolen lääkärille maksetaan verovaroista 12 000 € kk palkkaa ja insinöörille yksityisellä tuottavalla puolella vain 4 000 € kk palkkaa?

Samaan aikaan hoitajille siirretään ilman maksettavaa korvausta töitä lääkäreiltä. Lääkärin työ menee kokoajan enemmän konsultin suuntaan. Lääkäri päättää tai neuvoo tarvittaessa. Hoitaja suorittaa toimenpiteet. Kyllä tehtävien siirrosta ja vastuun lisääntymisestä tulee maksaa. Hoitajat on oikealla asialla. Julkisessa keskustelussa takerrutaan lillukan varsiin. Ne perimmäiset kipeämmät syyt jätetään huomiotta. Lisäksi unohdetaan, että tässä maassa sairaanhoitajat tekevät monia sellaisia hommia itsenäisesti esim erikoissairaanhoitaja nimikkeellä terveydenhoitaja joka on monessa maassa lääkärin työtä. Suomalainen hoitaja on saanut jo lähtökohtaisesti koulutuksen, joka vastaa monessa maassa sairaanhoitajan lisäopinnoilla saamaa täydennyskoulutusta. Se on kielitaidon puutteen lisäksi syy miksei ne ulkolaiset hoitajat pärjää. Niiden koulutuksen sisältö on suppeampi. Tulevat kulttuurista jossa lääkäri tekee enemmän.Se on myös syy miksi Suomalaiset hoitajat on kovaa valuuttaa maailmalla. Suomalainen osaa paljon jo tullessaan. On koulutetumpi.

Kyllähän hoitajia mielellään arvostaisi, jos he ajattelisivat kuin AP sanoo ajattelevansa, ja jos he tekisivät arvostettavaa työtä.

Mutta he eivät.

Minä olen liikuntavammainen, ja olin pienenä lapsena hyvin sairas. Minua pistettiin silloin neuloilla niin paljon, että sain siitä suunnattoman neulafobian. Olin vasta 10-vuotias, kun pelottavaa verikoetta ottava hoitaja rääkyi minulle päin naamaa: "noin iso lapsi ei enää saa itkeä".

Ja sairaalaosastolla asuessani, kun verikokeita piti ottaa säännöllisesti aamuisin, hoitajat yleensä vain lampsivat huoneeseeni ennen herätystä, ja rupesivat ottamaan verikoetta kuin olisin ollut esine. Heräsin monesti aamulla siihen, kun neula työnnettiin käsivarteen.

Yksi hoitaja turhautui, kun minulla kesti portaissa niin kauan. En osannut käyttää portaita, kun tarvitsen liikuntavammani vuoksi hissiä, mutta sillä sairaalaosastolla ei ollut hissiä siihen tiettyyn kerrokseen. Hoitaja tuli väkivaltaisesti repimään minua portaita eteenpäin niin, että sain hänen kätensä muotoisen mustelman.

He myös jakoivat minulle väärät lääkkeet noin kuukausittain. He patistivat ja kiirehtivät minua vetämään lääkkeet nopeasti kurkusta alas, ja alkoivat hermostua ja korottaa ääntään, jos vitkastelin. Minua pelotti, että mitä jos en ehdi saada suunvuoroa kysyäkseni, miksi kupissa on eri näköiset pillerit kuin normaalisti. Kun sanoin lääkkeiden näyttävän oudolta,  hoitaja vei ne takahuoneeseen, ja tuli naureskellen takaisin oikeiden lääkkeiden kanssa. "Hihhih, katso nyt kollega kun tähän oli väärät lääkkeetkin tullut, miten se nyt noin, hihhih kuinka hassua kun välillä sattuu näitä mokia". Lapsena oli pelottavaa, kun tajusi olevansa itse vastuussa siitä, mitä lääkkeitä käytän. Pelotti, että mitäs jos minulle joskus annetaan lääke, joka näyttää samalta kuin oikea lääke, mutta onkin aivan eri tavaraa.

Hoitajat eivät sallineet migreenikohtauksia, jos sairaalassa oli muun syyn kuin migreenin vuoksi. Sairaalassa sai olla sairas vain yhdestä syystä kerrallaan. Eli kun minä olin sairaalassa muun sairauden vuoksi, niin hoitajat eivät suvainneet minun olla sairaana migreenissä. Räpsyttelivät valoja huoneessa, "herätys herätys, olet jo nukkunut monta minuuttia pommiin", ja kun olin tullut vessasta oksentamassa, hoitaja meni perässäni kurkistamaan pyttyyn, ja sitten syytti minua migreenikohtauksen teeskentelystä, kun pytyssä ei ollut oksennusta. Vaikka olihan hän juuri kuullut, kun olin sen pytyn vetänyt. Hän ei ollut edes sanonut, että pyttyä ei saisi vetää, eikä kertonut haluavansa todisteita oksentamisen tapahtumisesta. Allergiat, intoleranssit ja ruokavaliot eivät myöskään olleet sallittuja, vaan kaikkien oli pakko syödä samaa ruokaa, vaikka sitten naama olisi sen vuoksi jatkuvasti punaisella, nestettä tihkuvalla ihottumalla. Ei se haitannut, kun enhän minä sairaalassa sen ihottuman vuoksi ollut, joten hoitajat eivät siis piitanneet siitä, kuten eivät migreenistäkään.

Minusta hoitajat pitäisi pistää palkattomaan orjatyöhön niin pitkäksi aikaa, että alkaa työnteko sujumaan. Sitten kun potilaita aletaan kohdella kuin he olisivat ihmisiä, voisi alkaa taas saada palkkaa. Mutta näin kun ei tule oikeasti tapahtumaan, niin toivottavasti he sitten edes itse joutuvat kuolemaan itsensä kaltaisten hoitajien ammattitaidottomissa käsissä.

En arvosta ihmisiä titteleiden takia vaan siihen vaikuttaa ihan muut tekijät.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan teitä, mutta en 4300 euron edestä.

Itse en lähtisi tuolla rahalla ketään hoitamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko nyt joku kertoa miten hoitajalle pitäisi osoittaa arvostusta. Olen tavis. Pitäisikö sanoa, että arvostan sinua, vai miten se tapahtuu. Olen itsekkin tehnyt aika vaikeaa työtä ihmisten parissa, mutta en ole osannut odottaa ympäristöstä mitään arvostuksen osoitusta.

Käyttäytymällä asiallisesti ja antamalla toisen tehdä työnsä. Odottamalla omaa vuoroa. Ymmärtämällä sen, että ammattilaiset laittavat vaivan vaarallisuuden mukaan hoidettavat hoitojärjestykseen. Luottamalla siihen, että he osaavat sen tehdä maalikkoa paremmin. Antautumalla hoidettavaksi. Olemalla haukkumatta jotain ammattiryhmiä joka paikassa. Törkeimmät valittavat esim kaupassa ettei hoitajilla saisi olla varaa tulla samaan kauppaan ostoksille. Viime vuosina törkeä kielenkäyttö on lisääntynyt huolestuttavasti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän hoitajia mielellään arvostaisi, jos he ajattelisivat kuin AP sanoo ajattelevansa, ja jos he tekisivät arvostettavaa työtä.

Mutta he eivät.

Minä olen liikuntavammainen, ja olin pienenä lapsena hyvin sairas. Minua pistettiin silloin neuloilla niin paljon, että sain siitä suunnattoman neulafobian. Olin vasta 10-vuotias, kun pelottavaa verikoetta ottava hoitaja rääkyi minulle päin naamaa: "noin iso lapsi ei enää saa itkeä".

Ja sairaalaosastolla asuessani, kun verikokeita piti ottaa säännöllisesti aamuisin, hoitajat yleensä vain lampsivat huoneeseeni ennen herätystä, ja rupesivat ottamaan verikoetta kuin olisin ollut esine. Heräsin monesti aamulla siihen, kun neula työnnettiin käsivarteen.

Yksi hoitaja turhautui, kun minulla kesti portaissa niin kauan. En osannut käyttää portaita, kun tarvitsen liikuntavammani vuoksi hissiä, mutta sillä sairaalaosastolla ei ollut hissiä siihen tiettyyn kerrokseen. Hoitaja tuli väkivaltaisesti repimään minua portaita eteenpäin niin, että sain hänen kätensä muotoisen mustelman.

He myös jakoivat minulle väärät lääkkeet noin kuukausittain. He patistivat ja kiirehtivät minua vetämään lääkkeet nopeasti kurkusta alas, ja alkoivat hermostua ja korottaa ääntään, jos vitkastelin. Minua pelotti, että mitä jos en ehdi saada suunvuoroa kysyäkseni, miksi kupissa on eri näköiset pillerit kuin normaalisti. Kun sanoin lääkkeiden näyttävän oudolta,  hoitaja vei ne takahuoneeseen, ja tuli naureskellen takaisin oikeiden lääkkeiden kanssa. "Hihhih, katso nyt kollega kun tähän oli väärät lääkkeetkin tullut, miten se nyt noin, hihhih kuinka hassua kun välillä sattuu näitä mokia". Lapsena oli pelottavaa, kun tajusi olevansa itse vastuussa siitä, mitä lääkkeitä käytän. Pelotti, että mitäs jos minulle joskus annetaan lääke, joka näyttää samalta kuin oikea lääke, mutta onkin aivan eri tavaraa.

Hoitajat eivät sallineet migreenikohtauksia, jos sairaalassa oli muun syyn kuin migreenin vuoksi. Sairaalassa sai olla sairas vain yhdestä syystä kerrallaan. Eli kun minä olin sairaalassa muun sairauden vuoksi, niin hoitajat eivät suvainneet minun olla sairaana migreenissä. Räpsyttelivät valoja huoneessa, "herätys herätys, olet jo nukkunut monta minuuttia pommiin", ja kun olin tullut vessasta oksentamassa, hoitaja meni perässäni kurkistamaan pyttyyn, ja sitten syytti minua migreenikohtauksen teeskentelystä, kun pytyssä ei ollut oksennusta. Vaikka olihan hän juuri kuullut, kun olin sen pytyn vetänyt. Hän ei ollut edes sanonut, että pyttyä ei saisi vetää, eikä kertonut haluavansa todisteita oksentamisen tapahtumisesta. Allergiat, intoleranssit ja ruokavaliot eivät myöskään olleet sallittuja, vaan kaikkien oli pakko syödä samaa ruokaa, vaikka sitten naama olisi sen vuoksi jatkuvasti punaisella, nestettä tihkuvalla ihottumalla. Ei se haitannut, kun enhän minä sairaalassa sen ihottuman vuoksi ollut, joten hoitajat eivät siis piitanneet siitä, kuten eivät migreenistäkään.

Minusta hoitajat pitäisi pistää palkattomaan orjatyöhön niin pitkäksi aikaa, että alkaa työnteko sujumaan. Sitten kun potilaita aletaan kohdella kuin he olisivat ihmisiä, voisi alkaa taas saada palkkaa. Mutta näin kun ei tule oikeasti tapahtumaan, niin toivottavasti he sitten edes itse joutuvat kuolemaan itsensä kaltaisten hoitajien ammattitaidottomissa käsissä.

Surullista ja katkeraa puhetta. Kärsit kyllä kovasti, kun olet saanut muistoistasi rakennettua mielessäsi kauhukertomuksen. Tarvisisit apua tuohon, että pääset asiasta yli. Olet takertunut vaan kaikkeen mikä saa mahdollisimman negatiivisen kuvan esiin. Surullista ja omaa mieltäsi kuormittavaa. Tiedäthän, että kaikkien muistot muovautuvat ajan kanssa ja vääristyvät. Jokainen näkee samatkin tilanteet omalla tavallaan.

Sairaanhoitajien arvostus laski kuin lehmän hntä kun tässä tilanteessa kehtaavat vaatia tonnin palkan lisiä jo valmiiksi todella korkeisiin palkkoihin kun vertaa yhtä korkeasti koulutettuihin tai jopa yliopistokoulutuksen saaneisiin. Heidän työ ei ole sen arvostettavampaa kuin sairaalan siivoajankaan. Ovat nolanneet itsensä.

Kyllä sairaanhoitajiakin arvostetaan, mutta on tuossa väärinkäsitys, että heidät olisi jotenkin ylennetty suhteessa kaikkiin muihin ammattiryhmiin nähden, ja että juuri heille pitäisi maksaa nyt enemmän palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Lakko on aina kiristystä, siksi en kannata lakkoa

Et tainut ymmärtää koko lakon ideaa?

Vierailija kirjoitti:

Surullista ja katkeraa puhetta. Kärsit kyllä kovasti, kun olet saanut muistoistasi rakennettua mielessäsi kauhukertomuksen. Tarvisisit apua tuohon, että pääset asiasta yli. Olet takertunut vaan kaikkeen mikä saa mahdollisimman negatiivisen kuvan esiin. Surullista ja omaa mieltäsi kuormittavaa. Tiedäthän, että kaikkien muistot muovautuvat ajan kanssa ja vääristyvät. Jokainen näkee samatkin tilanteet omalla tavallaan.

Juuri oli uutisissa, miksi venäläiset jaksavat edelleen rakastaa Putinia. Heille on toitotettu sitä propagandaa ihanasta, hyvästä Putinista niin kauan, että nyt heidän on henkisesti helpompaa keksiä tekosyitä ihanan Putinin puolustamiseen, kuin muuttaa maailmankuvaansa ja tunnustaa julmuri-Putinin olemassaolo.

Suomessa on paljon teitä, joiden mielestä Suomessa on ihana terveydenhuolto, jossa tapahtuu pelkkää hyvää, ja huonot tapaukset (kuten Kupittaa, Myyrmäen palvelutalo, vaasalaisen palvelukodin bideesuihkuraiskaukset...) ovat kaikki pelkkiä yksittäistapauksia, ja sitä paitsi niistä ei saa puhua ääneen.

Olet oikeassa, kyllä tarvitsisin apua tästä yli pääsemiseen. Mutta en voi saada apua, koska kaikki auttajat ovat samanlaisia kuin sinä. Yrittävät uskotella minulle, että traumaattisia hoitotapahtumia ei oikeasti tapahtunut, minä olen vain yliherkkä.

Tämän vuoksi hoitajia kohtaan ollaan niin katkeria. Hoitajat ruikuttavat, että potilaat ovat kiittämättömiä eivätkä luota hoitajien osaamiseen. Johtuisiko se vaikka siitä, että väärinkäytöksiin ei puututa mitenkään, eivätkä vahingollisten hoitotapahtumien uhrit saa koskaan oikeutta heitä kohtaan tehtyihin virheisiin? Edes tunnustusta siitä, että virhe tapahtui?

Kun hoitajat valittavat, että potilaissa on massoittain hoitajavastaisuutta, niin sehän tarkoittaa vain, että potilailla on massoittain epäonnistumisia hoitohistoriassaan. Voivatko muka niin monet potilaat olla kaikki yhtä aikaa väärässä, ja vain kuvitella pahoja asioita tapahtuneen?

Ettekö hoitajat tajua, että teidän kuuluu ottaa mitä vaan työtä lisää tehtäväksenne ilman lisäkorvausta. Jaksaa potilaiden kiukuttelua. Jaksaa vuorotyötä. Jaksaa tehdä niskalimassa juosten ilman virheiden tekoa työvuoro toisensa perään kuin olisi ikuinen poikkeusolo. Olette kutsumustyössä eli muiden käskytettävissä ja palvelette heitä. Arvostamme teitä kunhan teette kaiken mitä potilas tai työnantaja pyytää heti paikalla. Arvostamme sillä saattehan rahaa ruokaan ja vaatteisiin. Teillä on katto pään päällä. Älkää valittako orjat eikö siis arvon hoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista ja katkeraa puhetta. Kärsit kyllä kovasti, kun olet saanut muistoistasi rakennettua mielessäsi kauhukertomuksen. Tarvisisit apua tuohon, että pääset asiasta yli. Olet takertunut vaan kaikkeen mikä saa mahdollisimman negatiivisen kuvan esiin. Surullista ja omaa mieltäsi kuormittavaa. Tiedäthän, että kaikkien muistot muovautuvat ajan kanssa ja vääristyvät. Jokainen näkee samatkin tilanteet omalla tavallaan.

Juuri oli uutisissa, miksi venäläiset jaksavat edelleen rakastaa Putinia. Heille on toitotettu sitä propagandaa ihanasta, hyvästä Putinista niin kauan, että nyt heidän on henkisesti helpompaa keksiä tekosyitä ihanan Putinin puolustamiseen, kuin muuttaa maailmankuvaansa ja tunnustaa julmuri-Putinin olemassaolo.

Suomessa on paljon teitä, joiden mielestä Suomessa on ihana terveydenhuolto, jossa tapahtuu pelkkää hyvää, ja huonot tapaukset (kuten Kupittaa, Myyrmäen palvelutalo, vaasalaisen palvelukodin bideesuihkuraiskaukset...) ovat kaikki pelkkiä yksittäistapauksia, ja sitä paitsi niistä ei saa puhua ääneen.

Olet oikeassa, kyllä tarvitsisin apua tästä yli pääsemiseen. Mutta en voi saada apua, koska kaikki auttajat ovat samanlaisia kuin sinä. Yrittävät uskotella minulle, että traumaattisia hoitotapahtumia ei oikeasti tapahtunut, minä olen vain yliherkkä.

Tämän vuoksi hoitajia kohtaan ollaan niin katkeria. Hoitajat ruikuttavat, että potilaat ovat kiittämättömiä eivätkä luota hoitajien osaamiseen. Johtuisiko se vaikka siitä, että väärinkäytöksiin ei puututa mitenkään, eivätkä vahingollisten hoitotapahtumien uhrit saa koskaan oikeutta heitä kohtaan tehtyihin virheisiin? Edes tunnustusta siitä, että virhe tapahtui?

Kun hoitajat valittavat, että potilaissa on massoittain hoitajavastaisuutta, niin sehän tarkoittaa vain, että potilailla on massoittain epäonnistumisia hoitohistoriassaan. Voivatko muka niin monet potilaat olla kaikki yhtä aikaa väärässä, ja vain kuvitella pahoja asioita tapahtuneen?

Hoitajille toimenpiteet ovat rutiinityötä, joka varmaan tulee tehdä valmiiksi tiettyjen aikarajojen puitteissa.

Kun työ on itselle arkista ja tuttua, ei enää aina muista ottaa huomioon, miltä se tuntuu asiakkaista, siis potilaista, jotka ehkä ovat tuossa tilanteessa ensimmäistä kertaa.

On jotain tuon tyylisiä kokemuksia varmaan kaikilla. Itseä ne eivät ole hirveästi vaivanneet, vaikka toki ovat jonkin verran muuttaneet asennetta. Vaikeinta oli huomata, että vanhaa lähiomaistakin kohdeltiin jotenkin ronskisti, ei arvostavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista ja katkeraa puhetta. Kärsit kyllä kovasti, kun olet saanut muistoistasi rakennettua mielessäsi kauhukertomuksen. Tarvisisit apua tuohon, että pääset asiasta yli. Olet takertunut vaan kaikkeen mikä saa mahdollisimman negatiivisen kuvan esiin. Surullista ja omaa mieltäsi kuormittavaa. Tiedäthän, että kaikkien muistot muovautuvat ajan kanssa ja vääristyvät. Jokainen näkee samatkin tilanteet omalla tavallaan.

Juuri oli uutisissa, miksi venäläiset jaksavat edelleen rakastaa Putinia. Heille on toitotettu sitä propagandaa ihanasta, hyvästä Putinista niin kauan, että nyt heidän on henkisesti helpompaa keksiä tekosyitä ihanan Putinin puolustamiseen, kuin muuttaa maailmankuvaansa ja tunnustaa julmuri-Putinin olemassaolo.

Suomessa on paljon teitä, joiden mielestä Suomessa on ihana terveydenhuolto, jossa tapahtuu pelkkää hyvää, ja huonot tapaukset (kuten Kupittaa, Myyrmäen palvelutalo, vaasalaisen palvelukodin bideesuihkuraiskaukset...) ovat kaikki pelkkiä yksittäistapauksia, ja sitä paitsi niistä ei saa puhua ääneen.

Olet oikeassa, kyllä tarvitsisin apua tästä yli pääsemiseen. Mutta en voi saada apua, koska kaikki auttajat ovat samanlaisia kuin sinä. Yrittävät uskotella minulle, että traumaattisia hoitotapahtumia ei oikeasti tapahtunut, minä olen vain yliherkkä.

Tämän vuoksi hoitajia kohtaan ollaan niin katkeria. Hoitajat ruikuttavat, että potilaat ovat kiittämättömiä eivätkä luota hoitajien osaamiseen. Johtuisiko se vaikka siitä, että väärinkäytöksiin ei puututa mitenkään, eivätkä vahingollisten hoitotapahtumien uhrit saa koskaan oikeutta heitä kohtaan tehtyihin virheisiin? Edes tunnustusta siitä, että virhe tapahtui?

Kun hoitajat valittavat, että potilaissa on massoittain hoitajavastaisuutta, niin sehän tarkoittaa vain, että potilailla on massoittain epäonnistumisia hoitohistoriassaan. Voivatko muka niin monet potilaat olla kaikki yhtä aikaa väärässä, ja vain kuvitella pahoja asioita tapahtuneen?

Potilaita on myös hyvin monenlaisia. Osan käytös hoitajaansa kohtaan on todella ala-arvoista. Edes huonot kokemukset menneisyydessä ei oikeuta siihen. Tuo sinun kertomus on asian yksi puoli ja värittynyt sellainen. Vasta sitten kun näkee kokemuksen muutkin puolet pääsee siitä irti. Se taas monesti on pitkä itsetutkiskelun matka, että niin käy. Eikä se tietenkään poista kokemuksen huonoja puolia. Se auttaa vaan suhteuttamaan asian ja asettaa sen oikeisiin mittasuhteisiin. Toki jokaisen ammatin sisään voi päätyä alalle sopimattomia. Sitä yritettiin hoitoalalla ennen estää soveltuvuustestein opiskelemaan hakiessa. Se on myös yksi syy miksi ammatit on rekisteröityjä ja ilman rekisteröintiä työssä ei voi toimia. Alalle soveltumattomilta saadaan ammatinharjoittamisoikeus poikkeus, jos ovat vaaraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista ja katkeraa puhetta. Kärsit kyllä kovasti, kun olet saanut muistoistasi rakennettua mielessäsi kauhukertomuksen. Tarvisisit apua tuohon, että pääset asiasta yli. Olet takertunut vaan kaikkeen mikä saa mahdollisimman negatiivisen kuvan esiin. Surullista ja omaa mieltäsi kuormittavaa. Tiedäthän, että kaikkien muistot muovautuvat ajan kanssa ja vääristyvät. Jokainen näkee samatkin tilanteet omalla tavallaan.

Juuri oli uutisissa, miksi venäläiset jaksavat edelleen rakastaa Putinia. Heille on toitotettu sitä propagandaa ihanasta, hyvästä Putinista niin kauan, että nyt heidän on henkisesti helpompaa keksiä tekosyitä ihanan Putinin puolustamiseen, kuin muuttaa maailmankuvaansa ja tunnustaa julmuri-Putinin olemassaolo.

Suomessa on paljon teitä, joiden mielestä Suomessa on ihana terveydenhuolto, jossa tapahtuu pelkkää hyvää, ja huonot tapaukset (kuten Kupittaa, Myyrmäen palvelutalo, vaasalaisen palvelukodin bideesuihkuraiskaukset...) ovat kaikki pelkkiä yksittäistapauksia, ja sitä paitsi niistä ei saa puhua ääneen.

Olet oikeassa, kyllä tarvitsisin apua tästä yli pääsemiseen. Mutta en voi saada apua, koska kaikki auttajat ovat samanlaisia kuin sinä. Yrittävät uskotella minulle, että traumaattisia hoitotapahtumia ei oikeasti tapahtunut, minä olen vain yliherkkä.

Tämän vuoksi hoitajia kohtaan ollaan niin katkeria. Hoitajat ruikuttavat, että potilaat ovat kiittämättömiä eivätkä luota hoitajien osaamiseen. Johtuisiko se vaikka siitä, että väärinkäytöksiin ei puututa mitenkään, eivätkä vahingollisten hoitotapahtumien uhrit saa koskaan oikeutta heitä kohtaan tehtyihin virheisiin? Edes tunnustusta siitä, että virhe tapahtui?

Kun hoitajat valittavat, että potilaissa on massoittain hoitajavastaisuutta, niin sehän tarkoittaa vain, että potilailla on massoittain epäonnistumisia hoitohistoriassaan. Voivatko muka niin monet potilaat olla kaikki yhtä aikaa väärässä, ja vain kuvitella pahoja asioita tapahtuneen?

Hoitajille toimenpiteet ovat rutiinityötä, joka varmaan tulee tehdä valmiiksi tiettyjen aikarajojen puitteissa.

Kun työ on itselle arkista ja tuttua, ei enää aina muista ottaa huomioon, miltä se tuntuu asiakkaista, siis potilaista, jotka ehkä ovat tuossa tilanteessa ensimmäistä kertaa.

On jotain tuon tyylisiä kokemuksia varmaan kaikilla. Itseä ne eivät ole hirveästi vaivanneet, vaikka toki ovat jonkin verran muuttaneet asennetta. Vaikeinta oli huomata, että vanhaa lähiomaistakin kohdeltiin jotenkin ronskisti, ei arvostavasti.

Hoitajia on liian vähän. Joutuvat palautumatta siirtymään hommasta toiseen jopa kohdattuaan jotain hyvin järkyttävää. Silloin voi olla ettei pysty toimimaan niin empaattisesti kuin olisi hyvä seuraavaa hoidettavaa kohtaan.

Luulen, että hoitajien työtä kyllä arvostetaan. Ihmiset vaan ovat usein herkässä mielentilassa ollessaan esim. sairaalassa tai tutkittavana vaivojensa takia. Siinä tilanteessa hoitohenkilökunnan ronski ja suoraan asiaan kåyvä käytös voi tuntua pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö hoitajat tajua, että teidän kuuluu ottaa mitä vaan työtä lisää tehtäväksenne ilman lisäkorvausta. Jaksaa potilaiden kiukuttelua. Jaksaa vuorotyötä. Jaksaa tehdä niskalimassa juosten ilman virheiden tekoa työvuoro toisensa perään kuin olisi ikuinen poikkeusolo. Olette kutsumustyössä eli muiden käskytettävissä ja palvelette heitä. Arvostamme teitä kunhan teette kaiken mitä potilas tai työnantaja pyytää heti paikalla. Arvostamme sillä saattehan rahaa ruokaan ja vaatteisiin. Teillä on katto pään päällä. Älkää valittako orjat eikö siis arvon hoitajat.

Muuten tämä viesti oli tietysti sarkasmia, mutta potilaiden "kiukuttelua" hoitajien kyllä kuuluu jaksaa. Se oikeasti kuuluu työhön. Ei ihmistä voi jakaa kahtia, ruumiiksi ja sieluksi, ja sitten hoitaa vain hänen ruumistaan sielusta piittaamatta, tai pahimmillaan jopa sielun hyvinvoinnin kustannuksella.

Ei kaikille potilaille tarvitse antaa mitään erityistä, henkistä hoitoa. Jotkut tarvitsevat toki sitäkin, mutta kaikille potilaille pitäisi riittää ymmärrystä ja empatiaa enemmän kuin hoitajilla nykyään riittää. Hoitajien työhön kuuluu ymmärtää, miltä kivuissa eläminen, sairaudenpelko, kuolemanpelko, fyysisesti raskaat hoidot, epävarmuus tulevasta ja epätietoisuus hoitotoimenpiteistä tuntuvat tavalliselle ihmiselle. Kun ihmisellä on ollut suunnitelmia, ja ne romuttuvat sairastumisen tai vammautumisen vuoksi. Kun ei tiedä, mikä itseä vaivaa, ja vastauksia ei voi saada heti. Potilaalla on meneillään suuri, henkinen stressi, tai jopa kriisi, ja kriisitilanteessa on vaikea kyetä käsittelemään asioita rationaalisesti, tai keskittyä huomioimaan toisia ihmisiä (kuten hoitajia) niin kuin normaalisti pystyisi. Potilaat ovat hoidettavana siksi, koska heidän on pakko, mutta hoitajat kohtaavat potilaita siksi, koska he ovat itse valinneet sen työkseen. Potilaat ovat epänormaalissa tilanteessa, hoitajille se taas on normaalia arkea. Sen vuoksi potilaalle täytyy sallia tilaa olla heikko, ja hoitajan kuuluu pystyä kohtelemaan potilasta normaalin ystävällisesti ja empaattisesti.

Hoitajien kanssa ollaan tekemisissä yleensä silloin, kun asiat eivät ole niin kuin pitäisi. Ja kun asiat eivät ole niin kuin pitäisi, ihminen ei usein pysty ajattelemaan ja toimimaan niin kuin pitäisi. Tämä ilmiö on luonnollinen osa kaikkea sairastamista, ja hoitajien kuuluu ymmärtää, että potilaat tulevat heille henkisten ja fyysisten tekijöittensä summana. Potilaat tulevat hoitajien luokse yhtenä pakettina, josta hoitajat eivät voi vain nyppäistä fyysisiä ongelmia käsiteltäväkseen, ja jättää henkistä puolta odotushuoneeseen venailemaan, että fyysinen puoli pääsee terveenä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajia arvostetaan siinä missä muitakin. Mutta hoitajat saivat 2007 tasa-arvotupon ohi muiden naisvaltaisten alojen, lto:t ja kirjastonhoitajat jäivät ilman ja nyt hoitajat vaativat enemmän palkkaa kuin muut, vaikka olisi aika korottaa niille jotka eivät saaneet tasa-arvotupokorotuksia aikanaan.

Naisvaltaisten alojen ei kannattaisi kadehtia toisiaan vaan yhdistää voimat, että joskus päästäisiin edes lähelle miesvaltaisten alojen palkkoja. Minä olen koulutukseltani humanisti ja palkka on sairaanhoitajan luokkaa. Silti soisin hoitoalan palkkojen nousevan. Samoin kirjasto-, lastenhoito-, sosiaalitoimen jne. Se ei ole minulta pois.

Kyllä se on meiltä kaikilta veronmaksajilta pois, sinultakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suurin osa arvostaa, valitettavasti kärkkäimmät kommentit saavat aina huomiota. Hoitotyö on todella tärkeää ja meistä jokainen tarvitsee tai käyttää sairaanhoidon palveluja jossain vaiheessa.

En ole hoitoalalla, vaan IT-alalla työskentelevä nainen. Meillä ainakin firmassa puhutaan arvostavasti hoitotyöstä ja siitä, että palkan olisi syytä nousta.

Insinööri ja sairaanhoitaja opiskelevat samalla asteella yhtä kauan, mutta palkoissa on selvä ero. Lisäksi insinööreillä työ on usein peruspäivätyötä.

Kannatan myös, että lastensaamisesta johtuvat kulut yhteiskunnalle (hoitovapaat) maksettaisiin keskimäärin 7 kk naisen työnantajalta ja 7 kk toisen vanhemman työnantajalta Kelalle. Tällöin säästettäisiin naisvaltaisten alojen rahoja.

Ai? Meinaat, että jokaisella alalla, missä koulutuspaikka ja koulutusaika on sama, on myös sama palkka?

Vai miksi hoitajia juuri insinööreihin vertaat?

Lähinnä vertaan niitä siksi, kun ovat yleisiä saman koulutustason tutkintoja. Toiset naisvaltaisia, toiset miesvaltaisia. Olen itse insinööri ja en usko, että koulutukseni on ”vaikeampi” tai ansaitsee enemmän palkkaa, kuin hoitoala. Kyse on siitä, mitä yhteiskunta arvottaa. Hoitotyö on ”kutsumus” ja naisten hommaa. Miehet taas hoitavat oikeasti tärkeät hommat.

Onhan näitä miesvaltaisia aloja, kuten palomies ja poliisi (AMK) tuskin kouluttautuvat alalle palkan vuoksi. Jonkinlainen ”kutsumus” siihenkin työhön tarvitaan ja on yhteiskunnallisesti arvostettua ja tärkeää.

Iso osa heidänkin palkasta koostuu erilaisista lisistä, kuten hoitajillakin ja sama palkanmaksaja. Ennemmin vertailisin näiden alojen palkkoja keskenään, en insinöörien ym.

Juurikin poliisi versus sairaanhoitaja olisi sopivin vertauskuva. Molemmat AMK koulutuksia, molemmissa ihmishenki kyseesssä. Samalla tavalla se poliisi joutuu tekemään vuorotyötä eikä sieltä vuorosta taideta ihan noin vaan lähteä jos ollaan just jossain missä tilanne päällä. Samaten jos on kiireinen päivä, ei välttämättä ehdi kunnolla lounasta syömään taikka vessassa käymään. Mutta eihän se nyt sairaanhoitajille sovi niihin verrata, kas kun poliisi tienaa ihan saman verran kuin sairaanhoitaja. 

Ja molemmat julkisella töissä. Ehdottomasti pitäis verrata poliisiin.

Poliisit myös laittavat oman henkensä alttiiksi pelastaakseen muiden henkiä, joten eiköhän poliisit olisi sen korotuksen ennemmin ansainneet.

Kyllä se on niin että siviilissä jos on tekemisissä ihmisen kanssa joka sanoo ammatikseen hoitaja, sitä suhtautuu aina varauksella.