Työskentelin koulunkäynnin ohjaajana ja paloin loppuun. Jouduin jäämään pois työelämästä, en ole vieläkään toipunut puolen vuoden sairasloman jälkeen.

Olipas "hauska" lukea tästä juuri nyt: olen itsekin nyt kaksi viikkoa sairauslomalla, koska yhtenä päivänä pää oli räjähtää ja sain vain yksinkertaisesti tarpeekseni. Toivottavasti pääsen irtisanoutumaan pian.

Oma bruttopalkkani on 1337€/kk. 25h/vko, myöskin vaativan erityisen tuen pienryhmässä, erityiskoulussa. Työskentelen Saksassa.

Todella vaativaa työtä ja arvostus nolla. Lapset kärsivät sosiaalis-emotionaalisista ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, jos olet joutunut olemaan huonossa työyhteisössä. Meidän koulussa opettajat kyllä arvostavat ohjaajia ja ohjaaja on ihan yhtä tärkeä työpari opettajalle kuin toinenkin opettaja. Opehuoneessa keskustellaan ihan kaikkien kanssa ja ohjaajat saavat vaikuttaa omiin töihinsä niin paljon kuin pystyy. Rehtoriin on tosi avoimet ja mutkattomat välit ja ohjaajien toiveita kyllä kuunnellaan.

Niin, tosin palkan tasossa tuo arvostus ei näy. Vai jatkaisitko itse opettajana jos palkkasi tippuisi 1500e/kk nettotasolle? Riittäisikö että työyhteisö niin arvostaisi sua mielipiteissään ja sydämessään?

Olen sitä varten korkeakoulutettu, että en joutuisi kärvistelemään matalapalkkaisena.

- Opettaja

Et vastannut vaan kiersit kysymyksen? Ja eihän kukaan ole väittämässä että olisi opettajien syy että ohjaajien palkat ovat liian matalalla. Kyllä sen pitäisi näkyä palkkatasossa jollain lailla, jos esim avustaa erityisluokalla ja joka viikko saa kuunnella solvauksia, uhkauksia. Oppilaat sylkee, puree, potkii ja saavat raivareita, heittelevät saksia ja tuoleja. Ei sillä koulutuksella tai sen puutteella pitäisi olla yhtään mitään vaikutusta ohjaajien palkkaan, koska kyseessä psyykkisesti ja joskus fyysisesti vaativa työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, jos olet joutunut olemaan huonossa työyhteisössä. Meidän koulussa opettajat kyllä arvostavat ohjaajia ja ohjaaja on ihan yhtä tärkeä työpari opettajalle kuin toinenkin opettaja. Opehuoneessa keskustellaan ihan kaikkien kanssa ja ohjaajat saavat vaikuttaa omiin töihinsä niin paljon kuin pystyy. Rehtoriin on tosi avoimet ja mutkattomat välit ja ohjaajien toiveita kyllä kuunnellaan.

Niin, tosin palkan tasossa tuo arvostus ei näy. Vai jatkaisitko itse opettajana jos palkkasi tippuisi 1500e/kk nettotasolle? Riittäisikö että työyhteisö niin arvostaisi sua mielipiteissään ja sydämessään?

Olen sitä varten korkeakoulutettu, että en joutuisi kärvistelemään matalapalkkaisena.

- Opettaja

Ylpeytesi vielä kolahtaa omaan nilkkaasi.

En ymmärrä kommenttiasi. Olen itsekin panostanut (opettajan)koulutukseeni osin siksi, että saisin parempaa palkkaa kuin jossain muussa työssä. Nyt suoritan työn ja perhehulinan keskellä iltaisin ja vkonloppuisin lisäopintoja avoimessa yliopistossa, jotta saisin edelleen nostettua palkkaani.

En tee tai sano sitä ylpeydestä vaan ihan omaa elämääni pitkällä tähtäimelöä helpottaakseni.

Vierailija kirjoitti:

Olipas "hauska" lukea tästä juuri nyt: olen itsekin nyt kaksi viikkoa sairauslomalla, koska yhtenä päivänä pää oli räjähtää ja sain vain yksinkertaisesti tarpeekseni. Toivottavasti pääsen irtisanoutumaan pian.

Oma bruttopalkkani on 1337€/kk. 25h/vko, myöskin vaativan erityisen tuen pienryhmässä, erityiskoulussa. Työskentelen Saksassa.

Todella vaativaa työtä ja arvostus nolla. Lapset kärsivät sosiaalis-emotionaalisista ongelmista.

Voimia, ei vaieta enää alan epäkohdista!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon kyllä, mutta kertoisitko siitä, millaista tyranniaa olet kohdannut opettajilta?

Minua on monta kertaa patisteltu koulunkäynninohjaajaksi yms., mutta omasta mielestäni en sovellu siihen työhön, koska en esimerkiksi pysty kumartelemaan ollenkaan selkävammani vuoksi. Istuminen kyllä onnistuu, mutt käveleminen on ihan päivästä kiinni. Mitä mieltä olet?

Joissakin kouluissa on minua=avustajaa pidetty tyhmänä ja yksinkertaisena ääliönä. Eräässä koulussa opettaja ei puhunut minulle. Olin luokassa olematta yhtään mitään. Opettajainhuoneessa on joissain paikoissa kirjoittamaton sääntö että istumapaikat on varattu ensisijaisesti opettajille. Avustajilla ei muuten sinne olle muutenkaan niin asiaa kun meidät pidetään niin kiireisinä ettemme ehdi edes taukoja pitämään:)

Ymmärrän. Olin 90-luvun alussa pari vuotta opettajana koulussa, jossa oli yksi avustaja, eräällä CP-vammaisella oppilaalla. Muistan sen, että hän oli ihan koko ajan tuon oppilaan kanssa. En tiedä, olisiko hän edes päässyt opettajainhuoneeseen, mutta en ihmettele, jos hän olisi pysynyt sieltä vapaaehtoisesti poissa. Minä olin tuolloin vasta kandi, ja sain kyllä tuntea niskassani ekä epäpätevyyteni että sijaisuuteni painon. Opehuoneiden omatekoinen arvojärjestys on kurja juttu alimmilla pienoilla istuville.

Älkää alistuko noihin arvojärjestyksiin. Istukaa tahallaan opettajien paikoille ja oikein leveästi ! Sitten saa oppia akateemikko nöyrtymään seisoessaan kahvikuppi kädessään. Opetetaanko opettajat leuhkoiksi jo koulutuksen aikana?!

Tuota on aika hankala tehdä, kun paikat ovat vakiintuneet. Minulta ei löydy sellaista röyhkeyttä, että ryhtyisin siirtelemään muiden tavaroita pois itseni tieltä ja tunkemaan pöytään, johon minua ei haluta. Eikä koulutus ihmisistä leuhkoja tee, vaan leuhkuus tulee työpaikan ja -kokemuksen mukana, jos siis on tullakseen.

Tuolloin 90-luvulla olin töissä toisessakin koulussa, samassa, jossa olin itse käynyt lukion, yläasteen ja yhden vuoden oppikouluakin. Ensimmäisenä työpäivänä rehtori vei minut opehuoneeseen, osoitti erästä pitkää pöytää, jonka ääreen minä kuuluin. Pöydissä istuttiin aineryhmittäin. Ajattelin sijoittua pöydän ääripäähän, mutta viereisen tuolin ope sanoi, että siinä istui jo joku. Melkein jokaisessa noin 20 tuolista istui jo joku, ja jollei istunut, "minä pidän siinä minun tavaroita". Aika hyvin kävi selväksi, että en ollut tervetullut. Olin omina kouluaikoinani pitänyt parista opettajasta kovasti, mutta nyt pääsin näkemään heidät uudesta näkökulmasta. Minua eivät tainneet muistaa.

Lopputulos oli kyllä aiottua parempi. Me kourallinen hylkiöitä löysimme tyhjän pöydän lokerikkojen keskeltä kahden kulkutien risteyksestä, jota kai pidettiin liian vilkkaana paikkana. Se oli loistava paikka: kaikkialle pääsi nopeasti, ja vaikka meitä ei näkynyt, me näimme kaiken. Hylkiöiden pöydän henki oli mahtava, ja pari kivointa "vanhaa" opea vaihtoi paikkaa meidän joukkoomme. Muutama muukin yritti, mutta me pidettiin siinä meidän tavaroita.

Olen noiden vuosien jälkeen ollut aika yliherkkä työpaikkakiusaamiselle. Olen ollut koulutushommissa työelämässä ja nähnyt kaikenlaista. Ja jokaisessa firmassa kiusataan jotakuta, vaikkeivät sitä kaikki aina huomaakaan. Outoa odottaa alaikäisiltä sitä, mihin aikuisetkaan eivät pysty.

1990-luvusta on jo aikaa. Minulla on sen aikaisista opettajanhuoneista ihan samat kokemukset, aloittelevana opettajana. Nykyisin on maailma sen suhteen muuttunut. Meillä on muuten työyhteisössä on niin paljon väkeä, että opettajanhuoneeseen mahtuisi opettajista ja muusta henkilökunnasta istumaan tällä hetkellä ehkä neljäsosa porukasta.

Sama juttu täällä, en enää pysty palamaan työhön lasten parissa. Sen lisäksi että jotkut lapset harjoittavat fyysistä väkivaltaa, niin myös henkistä väkivaltaa on. Kyllä siellä näitä psykopaatin ja narsistin alkuja on

Te saatte aivan käsittämättömän pientä palkkaa aivan järkyttävän pelottavasta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, jos olet joutunut olemaan huonossa työyhteisössä. Meidän koulussa opettajat kyllä arvostavat ohjaajia ja ohjaaja on ihan yhtä tärkeä työpari opettajalle kuin toinenkin opettaja. Opehuoneessa keskustellaan ihan kaikkien kanssa ja ohjaajat saavat vaikuttaa omiin töihinsä niin paljon kuin pystyy. Rehtoriin on tosi avoimet ja mutkattomat välit ja ohjaajien toiveita kyllä kuunnellaan.

Niin, tosin palkan tasossa tuo arvostus ei näy. Vai jatkaisitko itse opettajana jos palkkasi tippuisi 1500e/kk nettotasolle? Riittäisikö että työyhteisö niin arvostaisi sua mielipiteissään ja sydämessään?

Olen sitä varten korkeakoulutettu, että en joutuisi kärvistelemään matalapalkkaisena.

- Opettaja

Ylpeytesi vielä kolahtaa omaan nilkkaasi.

Tämä on monitahoinen juttu. Kyllä koulutuksesta ja vastuusta (opettajalla on enemmän vastuuta kuin avustajalla) pitää saada myös korvaus. Ja pitää saada olla ylpeä koulutuksestaan ja työstään. Toisaalta korkeasti koulutetunkin pitäisi ymmärtää arvostaa myös vähemmän koulutetun tekemää arvokasta työtä. (Huom. tuo edellä palkka-asiaa kommentoinut ope ei kommentissaa väheksynyt avustajia.)

Itselläni on akateeminen koulutus ja teen asiantuntijatyötä mukavissa olosuhteissa hyvällä palkalla ja olen kiitollinen tilanteestani.

Arvostan todella paljon ihmisiä, jotka tekevät hoivatyötä tai muuta ihmisläheistä työtä, kuten kouluavustajat. Heidän työnsä on todella tärkeää. Soisin, että siitä myös maksettaisiin vähän paremmin kuin nyt tapahtuu, mutta ennen kaikkea toivoisin, ettei kukaan koskaan väheksyisi näitä ihmisiä, jotka tekevät välillä hyvinkin raskasta työtä muiden ihmisten hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi realistinen palkka teidän ammattikunnallenne? =)

Sama palkka kuin opettajilla.

Miksi joku viitsisi kouluttautua opettajaksi, jos palkka olisi koulunkäynninohjaajalla sama? Yliopistossa menee neljästä kuuteen vuotta, ja opiskeluiden aikana saattaa joutua ottamaan opintolainaa, jota sitten maksetaan pois ensimmäiset viisi tai kymmenen vuotta työuran alettua. Opettajalla on myös monia sellaisia vastuita, joita koulunkäynninohjaajalla ei ole. Koulunkäynninohjaajalla ei ole arviointityötä, johon saattaa opettajalla kulua kolmasosakin työajasta. Eiköhän ratkaisu ole ennemmin kouluttautua opettajaksi, jos palkkaero harmittaa, sillä sekä koulunkäynninohjaajien palkan nostaminen opettajan palkan tasolle että opettajien palkan laskeminen johtaisivat nopeasti opettajapulaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, jos olet joutunut olemaan huonossa työyhteisössä. Meidän koulussa opettajat kyllä arvostavat ohjaajia ja ohjaaja on ihan yhtä tärkeä työpari opettajalle kuin toinenkin opettaja. Opehuoneessa keskustellaan ihan kaikkien kanssa ja ohjaajat saavat vaikuttaa omiin töihinsä niin paljon kuin pystyy. Rehtoriin on tosi avoimet ja mutkattomat välit ja ohjaajien toiveita kyllä kuunnellaan.

Niin, tosin palkan tasossa tuo arvostus ei näy. Vai jatkaisitko itse opettajana jos palkkasi tippuisi 1500e/kk nettotasolle? Riittäisikö että työyhteisö niin arvostaisi sua mielipiteissään ja sydämessään?

Olen sitä varten korkeakoulutettu, että en joutuisi kärvistelemään matalapalkkaisena.

- Opettaja

Et vastannut vaan kiersit kysymyksen? Ja eihän kukaan ole väittämässä että olisi opettajien syy että ohjaajien palkat ovat liian matalalla. Kyllä sen pitäisi näkyä palkkatasossa jollain lailla, jos esim avustaa erityisluokalla ja joka viikko saa kuunnella solvauksia, uhkauksia. Oppilaat sylkee, puree, potkii ja saavat raivareita, heittelevät saksia ja tuoleja. Ei sillä koulutuksella tai sen puutteella pitäisi olla yhtään mitään vaikutusta ohjaajien palkkaan, koska kyseessä psyykkisesti ja joskus fyysisesti vaativa työ.

Olen samaa mieltä, että työn rankkuus tulisi näkyä palkkauksessa. Toisaalta kyseessä on ihmissuhdeammatti, jossa oma osaaminenkin välillä vaikuttaa rankkuuteen. Tätä en tarkoita riidanhaastamiseksi, enkä tarkoita, että monessakaan tilanteessa asioita voi loistavallakaan osaamisella kovasti muuttaa.

Mutta joskus on niinkin, että alalle sopimaton henkilö toimii lasten/nuorten kanssa siten, että hänen oma työnsä käy hyvin raskaaksi. Pitäisikö hänen silloin saada korkeampaa palkaa kuin viereisen luokan ohjaaja, joka pääsee helpommalla?

Kyllä koulutuksen ja ammattitaidon tulee näkyä palkassa. Koulutuksen kautta olisi tarkoitus saada eväitä tehdä oma työ paremmin. Toki resurssit, johtaminen & työyhteisö välillä pilaa huipunkin osaajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi realistinen palkka teidän ammattikunnallenne? =)

Sama palkka kuin opettajilla.

Se on pelkkä ammattitutkinto, ehkä työllisyyskoulutuksena käyty kurssi, ei tommosia palkkoja höpsis!

Suomessa tuijotetaan aivan liikaa sokeasti siihen, miten paljon on kouluttauduttu. Tokihan nyt tosielämän työelämässä olisi enemmän laitettava painoa työn vastuullisuudelle ja raskaudelle. Tästähän on kyse sairaanhoitajillakin.

Suomi on varsinainen koulutusalalla olevien kultakaivos. Kaikki laitetaan opiskelemaan kymmeniä vuosia. Opettajat saa siitä varman työpaikan. Opetuslaitos lihoo instituutiona edelleen ja on jo sellainen ameeba, ettei kukaan hallitse sen paisumista.

Mutta jonkun olisi tehtävä työtkin, ei vain kouluttauduttava. Ja joidenkin pitäisi ehtiä myös tekemään lapset ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi. Miten, kun jo kouluttautuminen vie kymmeniä vuosia elämästä?

Työstä on opittava maksamaan palkkaa vaativuuden mukaan, ei opiskeltujen vuosien mukaan. Ja opiskeluaikojen pitäisi lyhentyä, ei entisestään kasvaa. Jokainen, joka jotain on opiskellut, tietää, miten paljon kaikessa opiskelussa on turhaa läskiä. Ja toi läski takaa, että ihmiset pääsee ihan liian myöhään tekemään lapsia ja työelämää ja kaikkea. Koko opetussuunniteluala saisi hävetä itsekkyyttään. Se paisuttaa opiskeluaikaa koko muun yhteiskunnan kaikkien osa-alojen kustannuksella.

Mikä on ratkaisuehdotuksesi? Vähentää opettajien pätevyysvaatimuksia? Mikä olisi sopiva tutkinto? Ammatillinen? Alempi korkeakoulututkinto? Olisivatko pätevyysvaatimukset samat kaikilla koulutusasteilla?

Ohjaaja on koulumaailman arvohierarkiassa siivoojan yläpuolella ja kaikkien muiden alapuolella, ja saa tuntea sen.

Ihmettelinkin joskus kouluavustaja aikoinani, miksi emme vaan ryhdy lakkoon? En edes haluasi samaa palkkaa kuin opettajat, mutta jos netto olisi 1350e sijasta 1750e, niin silloin olisin voinut tehdä siitä uran. Nyt se matalapalkkaisuus johtaa vain siihen että lukiosta valmistuvat nuoret tulevat töihin koulunkäynninavustajiksi, ja huomaavat hyvin nopeasti etteivät kestä oppilaitten huonoa käytöstä, joten myös lopettavat hyvinkin nopeasti.

Tottakai palkat on pieniä, jos tekee vain 25-30h viikkoa 🙄

Vierailija kirjoitti:

Tottakai palkat on pieniä, jos tekee vain 25-30h viikkoa 🙄

Ei siitä ole kyse, tuntipalkat ovat liian pieniä, 11e/t

Vierailija kirjoitti:

Tottakai palkat on pieniä, jos tekee vain 25-30h viikkoa 🙄

Teen täyttä työaikaa ja käteenjäävä osuus on 1600 euroa. Se on vähän perheelliselle 30-vuotiaalle. Joudun laskemaan jokaisen euron, eikä meillä ole varaa mihinkään ylimääräiseen. Työ on henkisesti uuvuttavaa ja työpäivän jälkeen tuntuu ettei voi olla äitinä parhaimmillaan, kun työ syö niin paljon voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi realistinen palkka teidän ammattikunnallenne? =)

Sama palkka kuin opettajilla.

Se on pelkkä ammattitutkinto, ehkä työllisyyskoulutuksena käyty kurssi, ei tommosia palkkoja höpsis!

Suomessa tuijotetaan aivan liikaa sokeasti siihen, miten paljon on kouluttauduttu. Tokihan nyt tosielämän työelämässä olisi enemmän laitettava painoa työn vastuullisuudelle ja raskaudelle. Tästähän on kyse sairaanhoitajillakin.

Suomi on varsinainen koulutusalalla olevien kultakaivos. Kaikki laitetaan opiskelemaan kymmeniä vuosia. Opettajat saa siitä varman työpaikan. Opetuslaitos lihoo instituutiona edelleen ja on jo sellainen ameeba, ettei kukaan hallitse sen paisumista.

Mutta jonkun olisi tehtävä työtkin, ei vain kouluttauduttava. Ja joidenkin pitäisi ehtiä myös tekemään lapset ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi. Miten, kun jo kouluttautuminen vie kymmeniä vuosia elämästä?

Työstä on opittava maksamaan palkkaa vaativuuden mukaan, ei opiskeltujen vuosien mukaan. Ja opiskeluaikojen pitäisi lyhentyä, ei entisestään kasvaa. Jokainen, joka jotain on opiskellut, tietää, miten paljon kaikessa opiskelussa on turhaa läskiä. Ja toi läski takaa, että ihmiset pääsee ihan liian myöhään tekemään lapsia ja työelämää ja kaikkea. Koko opetussuunniteluala saisi hävetä itsekkyyttään. Se paisuttaa opiskeluaikaa koko muun yhteiskunnan kaikkien osa-alojen kustannuksella.

Mikä on ratkaisuehdotuksesi? Vähentää opettajien pätevyysvaatimuksia? Mikä olisi sopiva tutkinto? Ammatillinen? Alempi korkeakoulututkinto? Olisivatko pätevyysvaatimukset samat kaikilla koulutusasteilla?

Miksi kyselet kuin lapsi? Aistin passiivis-aggressiivisuutta. Yrität saada vastaajan ahtaalle ja osoittamaan oman tietämättömyytensä, jotta voit sen jälkeen tuulettaa kysymystulvasi voittajana. En lähde tähän.

Ymmärrät varmaan perustasolla sen matemaattisesti järjettömän yhtälön, että käytännössä joka alalla parempaan palkkaan ja ammattinimikkeeseen tähtääminen vaatii liian pitkän opiskelun. Sen jälkeen tulee vielä aloilleen asettumiset kumppanin kanssa ja työnhaku. Väkisinkin ikä, jolloin on turvallista  taloudellisesti alkaa lisääntyä, menee lähelle tai yli kolmenkympin. Ei tämä voi olla kenenkään etu. Ei voi olla etu, että joudut valitsemaan elintason ja lastensaannin välillä jopa tällä tasolla.

Sinusta huokuu, että ajattelet tätä asiaa vain siitä näkökulmasta, että sinun hieno sosiaalinen asemasi heikentyy, jos lyhyemmällä koulutuksella pääsisi samaan palkkaan. Inhottava lähtökohta keskustelulle. En voi kunnioittaa kaltaisesi keskustelijan luonnetta enkä näkökulmaa.

Lähetä kysymyspatterisi opetusministeriöön, hehän tämän ongelmatiikan ovat saaneet aikaan.

On selvää, että tämä jatkuvasti paisununut koulutustaikina on paisunut kohtuuttomaksi. Suomessa on hillitön määrä ihmisiä, joiden lapset ovat jääneet kokonaan hankkimatta, koska he halusivat tavoitella muutakin kuin lapsia ja opiskelivat niin kauan, ettei lastensaanti enää onnistunutkaan. Mieti, mikä hinta. Millaisella yhteiskunnan insituutiolla on oikeus tehdä tällaisia loukkoja ihmisille? Ja ihan oman itsekkään paisumispyrkimyksensä vuoksi. Minkään maan etu ei ole, että meitä koulutetaan niin pitkään. Mutta opetusinstituution itsensä etu se on. Herätkää tajuamaan tämä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle taas tämä työ on ihan parasta. Yläkoulun oppilaat ovat ihania ja heidän kanssaan pärjää, kun ei nipota liikaa.

Tuskin työskentelet pk-seudulla. Vähän vaativampaa homma täällä.

En usko että kukaan täysjärkinen on vaatimassa ohjaajan työstä samaa palkkaa kun opettajan. Jos ohjaajille maksettaisin edes se 200e/kk enemmän kuin nyt, olisimme silti kaukana opettajien palkoista. Mutta siinä työssä olisi mielekkäämpää pysyä pitempään. Nyt porukka vaihtuu tiuhaan tahtiin koska kukaan ei halua olla oppilaitten sylkykuppina naurettavalla alle 1400 euron nettopalkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, jos olet joutunut olemaan huonossa työyhteisössä. Meidän koulussa opettajat kyllä arvostavat ohjaajia ja ohjaaja on ihan yhtä tärkeä työpari opettajalle kuin toinenkin opettaja. Opehuoneessa keskustellaan ihan kaikkien kanssa ja ohjaajat saavat vaikuttaa omiin töihinsä niin paljon kuin pystyy. Rehtoriin on tosi avoimet ja mutkattomat välit ja ohjaajien toiveita kyllä kuunnellaan.

Niin, tosin palkan tasossa tuo arvostus ei näy. Vai jatkaisitko itse opettajana jos palkkasi tippuisi 1500e/kk nettotasolle? Riittäisikö että työyhteisö niin arvostaisi sua mielipiteissään ja sydämessään?

Olen sitä varten korkeakoulutettu, että en joutuisi kärvistelemään matalapalkkaisena.

- Opettaja

Et vastannut vaan kiersit kysymyksen? Ja eihän kukaan ole väittämässä että olisi opettajien syy että ohjaajien palkat ovat liian matalalla. Kyllä sen pitäisi näkyä palkkatasossa jollain lailla, jos esim avustaa erityisluokalla ja joka viikko saa kuunnella solvauksia, uhkauksia. Oppilaat sylkee, puree, potkii ja saavat raivareita, heittelevät saksia ja tuoleja. Ei sillä koulutuksella tai sen puutteella pitäisi olla yhtään mitään vaikutusta ohjaajien palkkaan, koska kyseessä psyykkisesti ja joskus fyysisesti vaativa työ.

Olen samaa mieltä, että työn rankkuus tulisi näkyä palkkauksessa. Toisaalta kyseessä on ihmissuhdeammatti, jossa oma osaaminenkin välillä vaikuttaa rankkuuteen. Tätä en tarkoita riidanhaastamiseksi, enkä tarkoita, että monessakaan tilanteessa asioita voi loistavallakaan osaamisella kovasti muuttaa.

Mutta joskus on niinkin, että alalle sopimaton henkilö toimii lasten/nuorten kanssa siten, että hänen oma työnsä käy hyvin raskaaksi. Pitäisikö hänen silloin saada korkeampaa palkaa kuin viereisen luokan ohjaaja, joka pääsee helpommalla?

Kyllä koulutuksen ja ammattitaidon tulee näkyä palkassa. Koulutuksen kautta olisi tarkoitus saada eväitä tehdä oma työ paremmin. Toki resurssit, johtaminen & työyhteisö välillä pilaa huipunkin osaajan.

Jos ohjaaja tekee töitä esim erityisluokassa jossa on agressiivisia oppilaita ja kotiin mennään mustelmilla ja purentahaavoilla joka tai joka toinen viikko, niin KYLLÄ, ehdottomasti sen pitäisi näkyä palkassa (tai edes bonuksena) verratuna siihen ohjaajaan joka tekee töitä rauhallisten oppilaitten kanssa.