Työskentelin koulunkäynnin ohjaajana ja paloin loppuun. Jouduin jäämään pois työelämästä, en ole vieläkään toipunut puolen vuoden sairasloman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vähintään 2350 €/kk

Tuo on minun palkkani fysioterapeuttina (AMK-tutkinto)...

Fysioterapeutin (AMK) työ on kevyt ja stressitön työ verrattuna koulumaailmaan

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää ettei itse ympäristön kolkkous kuormita +kylmä sää ja kirkkaat valot, jo itsessään. Eivät lapset halua aikuisia ylikontrolloimaan moneksi tunniksi, steinerkoulussa lapsilla oli sentään välillä lupa leikkiä. Opettajat ovat valtion ohjauksessa tarkasti, vetävät sen läpi.

Valtiolla ei ole mitään tekemistä steinerkoulun kanssa: "Steinerkoulut ovat kannatusyhdistysten ylläpitämiä yksityisiä kouluja. Vanhemmat ovat yhdistysten jäseniä. Vuonna 2017 Suomessa toimii 25 steinerkoulua, joilla kaikilla on virallinen opetuksenjärjestämislupa. Näistä 10 antaa lukio-opetusta."

Haluaisit palkaksi vähintään 2350? Siis eikö teillä ole edes tuota nykyään? Mua alkaa itkettää teidän puolesta juuri nyt. HIrveää työtä, väkivaltaa, kaikkea... ja joku olisi kiitollinen jo siitä, jos saisi edes  tuon? Eijeiei, tätä ei nyt ihminen kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi realistinen palkka teidän ammattikunnallenne? =)

Sama palkka kuin opettajilla.

Se on pelkkä ammattitutkinto, ehkä työllisyyskoulutuksena käyty kurssi, ei tommosia palkkoja höpsis!

Toivottavasti saatte palkankorotuksen.

Mun bruttopalkka on 1536€/kk. 29h/vko, vaativan erityisen tuen pienryhmässä.

T. Ei ap

Vierailija kirjoitti:

Mun bruttopalkka on 1536€/kk. 29h/vko, vaativan erityisen tuen pienryhmässä.

T. Ei ap

naurettavan pieni palkka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi realistinen palkka teidän ammattikunnallenne? =)

Sama palkka kuin opettajilla.

Se on pelkkä ammattitutkinto, ehkä työllisyyskoulutuksena käyty kurssi, ei tommosia palkkoja höpsis!

Suomessa tuijotetaan aivan liikaa sokeasti siihen, miten paljon on kouluttauduttu. Tokihan nyt tosielämän työelämässä olisi enemmän laitettava painoa työn vastuullisuudelle ja raskaudelle. Tästähän on kyse sairaanhoitajillakin.

Suomi on varsinainen koulutusalalla olevien kultakaivos. Kaikki laitetaan opiskelemaan kymmeniä vuosia. Opettajat saa siitä varman työpaikan. Opetuslaitos lihoo instituutiona edelleen ja on jo sellainen ameeba, ettei kukaan hallitse sen paisumista.

Mutta jonkun olisi tehtävä työtkin, ei vain kouluttauduttava. Ja joidenkin pitäisi ehtiä myös tekemään lapset ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi. Miten, kun jo kouluttautuminen vie kymmeniä vuosia elämästä?

Työstä on opittava maksamaan palkkaa vaativuuden mukaan, ei opiskeltujen vuosien mukaan. Ja opiskeluaikojen pitäisi lyhentyä, ei entisestään kasvaa. Jokainen, joka jotain on opiskellut, tietää, miten paljon kaikessa opiskelussa on turhaa läskiä. Ja toi läski takaa, että ihmiset pääsee ihan liian myöhään tekemään lapsia ja työelämää ja kaikkea. Koko opetussuunniteluala saisi hävetä itsekkyyttään. Se paisuttaa opiskeluaikaa koko muun yhteiskunnan kaikkien osa-alojen kustannuksella.

Ymmärrän oikein hyvin tilannettasi ja toivotan voimaantumista.

Olen koulunkäyntiavustaja erkkaluokilla 13-15 vuotiaille oppilaille.  Mistään opiskelusta ei voi oikein puhua  ja miksi vertaan työtäni isokokoisten päiväkotilasten hyysäämiseen. Työssä desipelimäärät ylittyvät joka tunti ja päiväni alkavat usein ihan sen mukaan millä tuulella oppilaat ovat. Välillä haistatellaan v....ttua ja välillä ollaan ylimpiä kavereita. Arvaamatonta ja raskastakin, sillä jos joku päättää riehua ympäri luokkaa ja kieltäytyä istumasta paikallaan ei siinä oikein auta muu kuin rauhassa seurata katsellaan koska tilanne on ohi.  Saati ne kullanmurut, jotka ovat koko ajan huutamassa p..ka p..ka joka sanaan mitä ope sanoo.

Pidän kuitenkin oppilaista. Saan usein nauraa naseville kommenteille ja kapinamielelle. Suurimmalla osalla äly ja järki toimii, mutta ymmärrys sääntöjä ja oppimista kohtaan on miinuksella. 

Laaja-alainen erkkaope on usein ilo seurata kaikessa osaamisessaan ja oppilaiden käsittelyssään. Olen oppinut heiltä  tosi paljon ja löytänyt oman tyylini luovia avustajana erkkaluokissa. Valitettavasti sekaan mahtuu myös kokemattomia, epäpäteviä opettajia ja jotka ovat ihan yhtä rasittavia kuin oppilaatkin. 

IHmettelen myös surkeaa palkkaa. Avustaja ei onneksi joudu ottamaan vastuuta oppilaista, enkä siksi suostu muiden avustajiemme tavoin seuraamaan opettajien vanavedessä tiukkoja sääntöjä noudattaen sekä stressaten. Olen tyytyväisempi omaan tyyliini ja myös oppilaat vaistoavat sen, sillä oppilaat saattavat puolustaa minua muille oppilaille ja jotka eivät vielä tunne minua. Se helpottaa kovasti työtäni, että pahin suupalttioppilas käy ojentamassa uutta  minulle haistattelevaa.

Toivoisin, että kouluissa ymmärrettäisiin avustajaresurssi syvällisemmin. Olisi kohtuullista maksaa myös hyvästä suomen kielen taidosta ja jota ammatissa vaaditaan. Nyt on aivan sama osaako suomea hyvin tai huonosti, sillä osa kouluista hyödyntää avustajia lähinnä kahvipöydän siivoojina ja monistajina. Siinä ei puhetta saati osaamista tarvita. 

Avustajien väsyminen on useamman koulun ongelma ja saikut heillä venyvät pitkiksi. Avustajilla ei yksinkertaisesti ole omaa paikkaansa luokissa ja heitä ei ihan joka paikassa noteerata osana opetussuunnitelmaa.  Liekö vanhemmatkaan tietävät avustajian suurta panosta lastensa koulunkäynnissä? 

Ymmärrän.. Samalla alalla töitä tehneenä, olin myös burnoutista saikulla

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän oikein hyvin tilannettasi ja toivotan voimaantumista.

Olen koulunkäyntiavustaja erkkaluokilla 13-15 vuotiaille oppilaille.  Mistään opiskelusta ei voi oikein puhua  ja miksi vertaan työtäni isokokoisten päiväkotilasten hyysäämiseen. Työssä desipelimäärät ylittyvät joka tunti ja päiväni alkavat usein ihan sen mukaan millä tuulella oppilaat ovat. Välillä haistatellaan v....ttua ja välillä ollaan ylimpiä kavereita. Arvaamatonta ja raskastakin, sillä jos joku päättää riehua ympäri luokkaa ja kieltäytyä istumasta paikallaan ei siinä oikein auta muu kuin rauhassa seurata katsellaan koska tilanne on ohi.  Saati ne kullanmurut, jotka ovat koko ajan huutamassa p..ka p..ka joka sanaan mitä ope sanoo.

Pidän kuitenkin oppilaista. Saan usein nauraa naseville kommenteille ja kapinamielelle. Suurimmalla osalla äly ja järki toimii, mutta ymmärrys sääntöjä ja oppimista kohtaan on miinuksella. 

Laaja-alainen erkkaope on usein ilo seurata kaikessa osaamisessaan ja oppilaiden käsittelyssään. Olen oppinut heiltä  tosi paljon ja löytänyt oman tyylini luovia avustajana erkkaluokissa. Valitettavasti sekaan mahtuu myös kokemattomia, epäpäteviä opettajia ja jotka ovat ihan yhtä rasittavia kuin oppilaatkin. 

IHmettelen myös surkeaa palkkaa. Avustaja ei onneksi joudu ottamaan vastuuta oppilaista, enkä siksi suostu muiden avustajiemme tavoin seuraamaan opettajien vanavedessä tiukkoja sääntöjä noudattaen sekä stressaten. Olen tyytyväisempi omaan tyyliini ja myös oppilaat vaistoavat sen, sillä oppilaat saattavat puolustaa minua muille oppilaille ja jotka eivät vielä tunne minua. Se helpottaa kovasti työtäni, että pahin suupalttioppilas käy ojentamassa uutta  minulle haistattelevaa.

Toivoisin, että kouluissa ymmärrettäisiin avustajaresurssi syvällisemmin. Olisi kohtuullista maksaa myös hyvästä suomen kielen taidosta ja jota ammatissa vaaditaan. Nyt on aivan sama osaako suomea hyvin tai huonosti, sillä osa kouluista hyödyntää avustajia lähinnä kahvipöydän siivoojina ja monistajina. Siinä ei puhetta saati osaamista tarvita. 

Avustajien väsyminen on useamman koulun ongelma ja saikut heillä venyvät pitkiksi. Avustajilla ei yksinkertaisesti ole omaa paikkaansa luokissa ja heitä ei ihan joka paikassa noteerata osana opetussuunnitelmaa.  Liekö vanhemmatkaan tietävät avustajian suurta panosta lastensa koulunkäynnissä? 

Saikuttavatko avustajat paljonkin?

Loppuunpalamisesta toipuminen voi viedä 3-5 vuotta. Siihen päälle traumaattiset kokemukset ja niiiden kanssa voidaan tahkota vielä 10 vuoden päästä, mahdollisesti niistä ei koskaan pääse kokonaan irti, mutta niiden kanssa oppii elämään.

t; traumataustainen

Mahtavaa tukea tälläisiä elämäntapasairaita. Mitään vastuuta ei tarvitse omista valinnoistaan ottaa. Suomi on sairaiden paratiisi.

Vierailija kirjoitti:

Uskon kyllä, mutta kertoisitko siitä, millaista tyranniaa olet kohdannut opettajilta?

Minua on monta kertaa patisteltu koulunkäynninohjaajaksi yms., mutta omasta mielestäni en sovellu siihen työhön, koska en esimerkiksi pysty kumartelemaan ollenkaan selkävammani vuoksi. Istuminen kyllä onnistuu, mutt käveleminen on ihan päivästä kiinni. Mitä mieltä olet?

Joissakin kouluissa on minua=avustajaa pidetty tyhmänä ja yksinkertaisena ääliönä. Eräässä koulussa opettaja ei puhunut minulle. Olin luokassa olematta yhtään mitään. Opettajainhuoneessa on joissain paikoissa kirjoittamaton sääntö että istumapaikat on varattu ensisijaisesti opettajille. Avustajilla ei muuten sinne olle muutenkaan niin asiaa kun meidät pidetään niin kiireisinä ettemme ehdi edes taukoja pitämään:)

Olen itse palanut loppuun toisessa ammatissa ja muusta syystä (työyhteisöongelmat, työpaikkakiusaaminen). Sen voin omasta kokemuksestani kertoa, että toipuminen vei kauan. Puolen vuoden jälkeen onnistui osa-aikatyö, vuoden jälkeen täysi työpäivä ja nyt kahden vuoden jälkeen koen jo olevani melko lailla ennallani.

Kaikkea hyvää ja tsemppiä sinulle, ap!

Minulle taas tämä työ on ihan parasta. Yläkoulun oppilaat ovat ihania ja heidän kanssaan pärjää, kun ei nipota liikaa.

Joo tein tota homma 9v ala-asteen erityisluokan avustajana. Suurin syy miksi niinkin pitkään jaksoin oli että ala-asteen työnkuva on kuitenkin helpommin hallittavissa kuin ylä-asteen teinit. Palkka on kuitenkin surkea, täysillä tunneilla 34h/vko taisi olla 1530e netto. Saa kyllä palkka luvan nousta kahteen tonniin että edes miettisin menemistä takaisin lentelevien saksien ja tuolien maaliksi. Jotkut erityisopettajat osasivat käsitellä oppilaita sillä tavalla että konfliktit vähentyivät ajan myötä, jotkut taas eskaloivat ne jolloin luokista tuli jokapäiväisiä painajaisia. Palkka ei tosin ole nousemassa koska ohjaajat ovat riistohenkilöstöfirmojen työntekijöitä joita kaupunki/kunta vuokraa työvoimaksi kouluihin.

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa tukea tälläisiä elämäntapasairaita. Mitään vastuuta ei tarvitse omista valinnoistaan ottaa. Suomi on sairaiden paratiisi.

Ajattelin samalla tavalla, kun olin vielä työelämässä ja kun vielä täysin rinnoin kehitin burnouttiani aamuyöstä heräillen, jokaista uutta päivää peläten ja luhistuen työkuormaan, jossa jokainen selätetty projekti tarkoitti vain sitä, että uusi, entistä isompi odottaa nurkan takana. Koska saithan sä tonkin tehtyä... joten sulle voi seuraavaksi antaa isomman.

Nyt pois itse itseni työelämästä kenkineenä tajuan, että huutelin tuolla tavalla kuin sinä, koska olin niin katkera siitä, että jotkut joutuvat sitä hullunrallia vetämään ja kestämään. Ehkä olet samassa tilanteessa... että toi on eräänlainen ilkeydeksi puettu hätähuuto omasta tilanteestasi.

Ole varovainen, jos tunnistat vastaavan työkuorman elämässäsi kuin itselläni oli. Se nimittäin voi tarkoittaa, että sinullakin lähtö on lähellä. Ja kun olet pudonnut tähän joukkoon, alat ajatella toisin. Koska näin tosiaan voi käydä ja koska kukaan ei selviä tästä ilman edes jonkinlaista itsetunnon ripettä.

Opettajana minusta on todella surullista lukea näitä kommentteja. Kamalaa, että noin moni on joutunut kokemaan epäasiallista kohtelua opettajilta (ja tietysti myös oppilailta). Emme me kouluissa selviäisi ilman teitä koulunkäyntiavustajia ja monilla erityisluokilla pitkään samalla luokalla työskennellyt avustaja on se koko luokan kasassa pitävä voima ❤️

Suosittelen muuten kaikkia lukemaan Hanna Arvelan ”Ihmeperhe”-romaanin. Siinä koulunkäyntiavustaja Marge on kuvattu aivan ihanasti. Samoin kuin se tosiasia, että häntä arvostetaan liian vähän ja avustajan palkalla ei elä.

Vaihdoin sairaalatyöstä koulunkäynnin ohjaajaksi. Työpäivät ovat paljon kevyempiä ja "asiakkaat" eli lapset paljon helpompia kuin monisairaat vanhukset. Enää ei tarvitse tehdä useita kertoja päivässä mm. potilaiden vuodepesuja ja putsata löysiä ulosteita vaipoista ja vuoteesta. Ei ole raskaita nostoja eikä kukaan hauku ja valita koko ajan. Opettajat ovat olleet tosi mukavia ja päivät kuluvat nopeasti. Myöskään työkaverit ( = lapset ja muu koulun henkilökunta) eivät valita koko ajan. Sairaalassa valitus on aivan jatkuvaa ja tosi kuormittavaa. Myöskään ei tarvitse kirjata koko päivän tapahtumia jatkuvasti.

Eli kyllä lähihoitajan työ on paljon raskaampaa potilaiden ja vanhusten kanssa..