Työskentelin koulunkäynnin ohjaajana ja paloin loppuun. Jouduin jäämään pois työelämästä, en ole vieläkään toipunut puolen vuoden sairasloman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin sairaalatyöstä koulunkäynnin ohjaajaksi. Työpäivät ovat paljon kevyempiä ja "asiakkaat" eli lapset paljon helpompia kuin monisairaat vanhukset. Enää ei tarvitse tehdä useita kertoja päivässä mm. potilaiden vuodepesuja ja putsata löysiä ulosteita vaipoista ja vuoteesta. Ei ole raskaita nostoja eikä kukaan hauku ja valita koko ajan. Opettajat ovat olleet tosi mukavia ja päivät kuluvat nopeasti. Myöskään työkaverit ( = lapset ja muu koulun henkilökunta) eivät valita koko ajan. Sairaalassa valitus on aivan jatkuvaa ja tosi kuormittavaa. Myöskään ei tarvitse kirjata koko päivän tapahtumia jatkuvasti.

Eli kyllä lähihoitajan työ on paljon raskaampaa potilaiden ja vanhusten kanssa..

En halua vähätellä hoitajan työtä, mutta koulunkäyntiavustajan työn raskaus riippuu tosi paljon, että missä koulussa on töissä. Onneksi sinä olet löytänyt hyvän työpaikan ja työyhteisön.

En ihmettele. Itse en toipuisi varmasti ikinä. Riittää kun noita hirviö-nassikoita kuuntelee yhden työmatkan verran bussissa.

Niinpä. Ei näistä todellakaan puhuta tarpeeksi. 

Olin lähes 2 vuotta lastensuojelulaitoksessa. Väkivaltaa lähes joka päivä. Nimittelyä lähes koko vuoron ajan, mutta se ei sentäs "sattunut" fyysisesti. Pahinta oli, kun päin kasvoja syljettiin, potkittiin, lyötiin nyrkillä, revittiin hiuksista, heiteltiin kirjoilla/tuolilla/repulla/ihan millä tahansa päin omaa kehoa. Väsyin. Uuvuin. En enää jaksanut. Nyt olen ollut yli vuoden työttömänä, ansiosidonnaisella. En tiedä palaanko enää koskaan oman alani töihin. Työterveydestä kirjotettiin "päivä, pari" -saikkua ja se siinä. En enää arvostanut edes itse itseäni. Nykyään arvostan! Ja sen takia olen alkanut miettimään muita vaihtoehtoja... nyt kun taas saattaisin jaksaa!

Omakohtainen kommentti. Koulunkäynninohjaajan työ on yksi ammattikuntien pohjasakkaa, yksi ammatti, jota yhdenkään TÄYSIJÄRKISEN pitäisi joutua tekemään. Joten otin lopputilin !

Älkää hakeko noihin töihin jos mielenterveys on teille kallisarvoinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Joo tein tota homma 9v ala-asteen erityisluokan avustajana. Suurin syy miksi niinkin pitkään jaksoin oli että ala-asteen työnkuva on kuitenkin helpommin hallittavissa kuin ylä-asteen teinit. Palkka on kuitenkin surkea, täysillä tunneilla 34h/vko taisi olla 1530e netto. Saa kyllä palkka luvan nousta kahteen tonniin että edes miettisin menemistä takaisin lentelevien saksien ja tuolien maaliksi. Jotkut erityisopettajat osasivat käsitellä oppilaita sillä tavalla että konfliktit vähentyivät ajan myötä, jotkut taas eskaloivat ne jolloin luokista tuli jokapäiväisiä painajaisia. Palkka ei tosin ole nousemassa koska ohjaajat ovat riistohenkilöstöfirmojen työntekijöitä joita kaupunki/kunta vuokraa työvoimaksi kouluihin.

Tähän lisään sen että koulunkäynninohjaajat ovat suhteessa opettajiin b-luokan työvoimaa jos katsoo työsopimusta, joka aina puretaan kesälomien ajaksi koska kaupunki ei halua maksaa palkkaa sinä aikana. Eli lomautukseen joutuu joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon kyllä, mutta kertoisitko siitä, millaista tyranniaa olet kohdannut opettajilta?

Minua on monta kertaa patisteltu koulunkäynninohjaajaksi yms., mutta omasta mielestäni en sovellu siihen työhön, koska en esimerkiksi pysty kumartelemaan ollenkaan selkävammani vuoksi. Istuminen kyllä onnistuu, mutt käveleminen on ihan päivästä kiinni. Mitä mieltä olet?

Joissakin kouluissa on minua=avustajaa pidetty tyhmänä ja yksinkertaisena ääliönä. Eräässä koulussa opettaja ei puhunut minulle. Olin luokassa olematta yhtään mitään. Opettajainhuoneessa on joissain paikoissa kirjoittamaton sääntö että istumapaikat on varattu ensisijaisesti opettajille. Avustajilla ei muuten sinne olle muutenkaan niin asiaa kun meidät pidetään niin kiireisinä ettemme ehdi edes taukoja pitämään:)

Ymmärrän. Olin 90-luvun alussa pari vuotta opettajana koulussa, jossa oli yksi avustaja, eräällä CP-vammaisella oppilaalla. Muistan sen, että hän oli ihan koko ajan tuon oppilaan kanssa. En tiedä, olisiko hän edes päässyt opettajainhuoneeseen, mutta en ihmettele, jos hän olisi pysynyt sieltä vapaaehtoisesti poissa. Minä olin tuolloin vasta kandi, ja sain kyllä tuntea niskassani ekä epäpätevyyteni että sijaisuuteni painon. Opehuoneiden omatekoinen arvojärjestys on kurja juttu alimmilla pienoilla istuville.

Harmi, jos olet joutunut olemaan huonossa työyhteisössä. Meidän koulussa opettajat kyllä arvostavat ohjaajia ja ohjaaja on ihan yhtä tärkeä työpari opettajalle kuin toinenkin opettaja. Opehuoneessa keskustellaan ihan kaikkien kanssa ja ohjaajat saavat vaikuttaa omiin töihinsä niin paljon kuin pystyy. Rehtoriin on tosi avoimet ja mutkattomat välit ja ohjaajien toiveita kyllä kuunnellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon kyllä, mutta kertoisitko siitä, millaista tyranniaa olet kohdannut opettajilta?

Minua on monta kertaa patisteltu koulunkäynninohjaajaksi yms., mutta omasta mielestäni en sovellu siihen työhön, koska en esimerkiksi pysty kumartelemaan ollenkaan selkävammani vuoksi. Istuminen kyllä onnistuu, mutt käveleminen on ihan päivästä kiinni. Mitä mieltä olet?

Joissakin kouluissa on minua=avustajaa pidetty tyhmänä ja yksinkertaisena ääliönä. Eräässä koulussa opettaja ei puhunut minulle. Olin luokassa olematta yhtään mitään. Opettajainhuoneessa on joissain paikoissa kirjoittamaton sääntö että istumapaikat on varattu ensisijaisesti opettajille. Avustajilla ei muuten sinne olle muutenkaan niin asiaa kun meidät pidetään niin kiireisinä ettemme ehdi edes taukoja pitämään:)

Ymmärrän. Olin 90-luvun alussa pari vuotta opettajana koulussa, jossa oli yksi avustaja, eräällä CP-vammaisella oppilaalla. Muistan sen, että hän oli ihan koko ajan tuon oppilaan kanssa. En tiedä, olisiko hän edes päässyt opettajainhuoneeseen, mutta en ihmettele, jos hän olisi pysynyt sieltä vapaaehtoisesti poissa. Minä olin tuolloin vasta kandi, ja sain kyllä tuntea niskassani ekä epäpätevyyteni että sijaisuuteni painon. Opehuoneiden omatekoinen arvojärjestys on kurja juttu alimmilla pienoilla istuville.

Älkää alistuko noihin arvojärjestyksiin. Istukaa tahallaan opettajien paikoille ja oikein leveästi ! Sitten saa oppia akateemikko nöyrtymään seisoessaan kahvikuppi kädessään. Opetetaanko opettajat leuhkoiksi jo koulutuksen aikana?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tein tota homma 9v ala-asteen erityisluokan avustajana. Suurin syy miksi niinkin pitkään jaksoin oli että ala-asteen työnkuva on kuitenkin helpommin hallittavissa kuin ylä-asteen teinit. Palkka on kuitenkin surkea, täysillä tunneilla 34h/vko taisi olla 1530e netto. Saa kyllä palkka luvan nousta kahteen tonniin että edes miettisin menemistä takaisin lentelevien saksien ja tuolien maaliksi. Jotkut erityisopettajat osasivat käsitellä oppilaita sillä tavalla että konfliktit vähentyivät ajan myötä, jotkut taas eskaloivat ne jolloin luokista tuli jokapäiväisiä painajaisia. Palkka ei tosin ole nousemassa koska ohjaajat ovat riistohenkilöstöfirmojen työntekijöitä joita kaupunki/kunta vuokraa työvoimaksi kouluihin.

Tähän lisään sen että koulunkäynninohjaajat ovat suhteessa opettajiin b-luokan työvoimaa jos katsoo työsopimusta, joka aina puretaan kesälomien ajaksi koska kaupunki ei halua maksaa palkkaa sinä aikana. Eli lomautukseen joutuu joka vuosi.

Äläpä yleistä. Monessa kaupungissa ei ohjaajia lomauteta. Meillä ohjaajat työskentelevät osan kesästä kesäkerhossa ja osan lomailevat vuosilomalla. Ja on myös hyviä työyhteisöjä missä ohjaajien työtä arvostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon kyllä, mutta kertoisitko siitä, millaista tyranniaa olet kohdannut opettajilta?

Minua on monta kertaa patisteltu koulunkäynninohjaajaksi yms., mutta omasta mielestäni en sovellu siihen työhön, koska en esimerkiksi pysty kumartelemaan ollenkaan selkävammani vuoksi. Istuminen kyllä onnistuu, mutt käveleminen on ihan päivästä kiinni. Mitä mieltä olet?

Joissakin kouluissa on minua=avustajaa pidetty tyhmänä ja yksinkertaisena ääliönä. Eräässä koulussa opettaja ei puhunut minulle. Olin luokassa olematta yhtään mitään. Opettajainhuoneessa on joissain paikoissa kirjoittamaton sääntö että istumapaikat on varattu ensisijaisesti opettajille. Avustajilla ei muuten sinne olle muutenkaan niin asiaa kun meidät pidetään niin kiireisinä ettemme ehdi edes taukoja pitämään:)

Eikö teidän esimiehet puutu noihin asioihin?

Joka päivä tekisi mieli jäädä määrittämättömän pituiselle sairaslomalle. Niin rättiväsynyt ja loppu tähän työhön ja arvostuksen puutteeseen olen.

Itken joka aamu herätessäni ennen töihin menoa ja alan itkemään heti työpäivän jälkeen. Monesti sitä toivoisi ettei edes heräisi uuteen päivään, niin ei tarvitsisi päivittäin kärsiä töissä.

Terveisin,

kollegasi

Vierailija kirjoitti:

Harmi, jos olet joutunut olemaan huonossa työyhteisössä. Meidän koulussa opettajat kyllä arvostavat ohjaajia ja ohjaaja on ihan yhtä tärkeä työpari opettajalle kuin toinenkin opettaja. Opehuoneessa keskustellaan ihan kaikkien kanssa ja ohjaajat saavat vaikuttaa omiin töihinsä niin paljon kuin pystyy. Rehtoriin on tosi avoimet ja mutkattomat välit ja ohjaajien toiveita kyllä kuunnellaan.

Niin, tosin palkan tasossa tuo arvostus ei näy. Vai jatkaisitko itse opettajana jos palkkasi tippuisi 1500e/kk nettotasolle? Riittäisikö että työyhteisö niin arvostaisi sua mielipiteissään ja sydämessään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, jos olet joutunut olemaan huonossa työyhteisössä. Meidän koulussa opettajat kyllä arvostavat ohjaajia ja ohjaaja on ihan yhtä tärkeä työpari opettajalle kuin toinenkin opettaja. Opehuoneessa keskustellaan ihan kaikkien kanssa ja ohjaajat saavat vaikuttaa omiin töihinsä niin paljon kuin pystyy. Rehtoriin on tosi avoimet ja mutkattomat välit ja ohjaajien toiveita kyllä kuunnellaan.

Niin, tosin palkan tasossa tuo arvostus ei näy. Vai jatkaisitko itse opettajana jos palkkasi tippuisi 1500e/kk nettotasolle? Riittäisikö että työyhteisö niin arvostaisi sua mielipiteissään ja sydämessään?

Olen sitä varten korkeakoulutettu, että en joutuisi kärvistelemään matalapalkkaisena.

- Opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tein tota homma 9v ala-asteen erityisluokan avustajana. Suurin syy miksi niinkin pitkään jaksoin oli että ala-asteen työnkuva on kuitenkin helpommin hallittavissa kuin ylä-asteen teinit. Palkka on kuitenkin surkea, täysillä tunneilla 34h/vko taisi olla 1530e netto. Saa kyllä palkka luvan nousta kahteen tonniin että edes miettisin menemistä takaisin lentelevien saksien ja tuolien maaliksi. Jotkut erityisopettajat osasivat käsitellä oppilaita sillä tavalla että konfliktit vähentyivät ajan myötä, jotkut taas eskaloivat ne jolloin luokista tuli jokapäiväisiä painajaisia. Palkka ei tosin ole nousemassa koska ohjaajat ovat riistohenkilöstöfirmojen työntekijöitä joita kaupunki/kunta vuokraa työvoimaksi kouluihin.

Tähän lisään sen että koulunkäynninohjaajat ovat suhteessa opettajiin b-luokan työvoimaa jos katsoo työsopimusta, joka aina puretaan kesälomien ajaksi koska kaupunki ei halua maksaa palkkaa sinä aikana. Eli lomautukseen joutuu joka vuosi.

Tämä ei pidä paikkaansa kaikilla paikkakunnilla. Ainakin pääkaupunkiseudulla on myös vakituisia koulunkäyntiavustajia/ohjaajia, jotka menevät kesäksi töihin lomahoitoon tms. ja pitävät normaalit lomat.

Muutenkin tässä ketjussa esitetään aivan älyttömiä yleistyksiä koulunkäyntiavustajan työstä. Esimerkiksi itselläni ei ole kokemusta, että opettajat kohtelisivat avustajia huonosti, päinvastoin yhteistyö on sujunut erittäin hyvin. Kokemusta on kolmessa eri koulussa työskentelystä. Väkivalta ja haastava käytös oli tosin myös itsellä se syy miksi lopetin avustajan hommat, en vaan jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tein tota homma 9v ala-asteen erityisluokan avustajana. Suurin syy miksi niinkin pitkään jaksoin oli että ala-asteen työnkuva on kuitenkin helpommin hallittavissa kuin ylä-asteen teinit. Palkka on kuitenkin surkea, täysillä tunneilla 34h/vko taisi olla 1530e netto. Saa kyllä palkka luvan nousta kahteen tonniin että edes miettisin menemistä takaisin lentelevien saksien ja tuolien maaliksi. Jotkut erityisopettajat osasivat käsitellä oppilaita sillä tavalla että konfliktit vähentyivät ajan myötä, jotkut taas eskaloivat ne jolloin luokista tuli jokapäiväisiä painajaisia. Palkka ei tosin ole nousemassa koska ohjaajat ovat riistohenkilöstöfirmojen työntekijöitä joita kaupunki/kunta vuokraa työvoimaksi kouluihin.

Tähän lisään sen että koulunkäynninohjaajat ovat suhteessa opettajiin b-luokan työvoimaa jos katsoo työsopimusta, joka aina puretaan kesälomien ajaksi koska kaupunki ei halua maksaa palkkaa sinä aikana. Eli lomautukseen joutuu joka vuosi.

Tämä ei pidä paikkaansa kaikilla paikkakunnilla. Ainakin pääkaupunkiseudulla on myös vakituisia koulunkäyntiavustajia/ohjaajia, jotka menevät kesäksi töihin lomahoitoon tms. ja pitävät normaalit lomat.

Muutenkin tässä ketjussa esitetään aivan älyttömiä yleistyksiä koulunkäyntiavustajan työstä. Esimerkiksi itselläni ei ole kokemusta, että opettajat kohtelisivat avustajia huonosti, päinvastoin yhteistyö on sujunut erittäin hyvin. Kokemusta on kolmessa eri koulussa työskentelystä. Väkivalta ja haastava käytös oli tosin myös itsellä se syy miksi lopetin avustajan hommat, en vaan jaksanut.

Kokemus siitä että on tullut huonosti kohdelluksi, on aivan yhtä validi kuin sinun kokemuksesi hyvästä kohtelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon kyllä, mutta kertoisitko siitä, millaista tyranniaa olet kohdannut opettajilta?

Minua on monta kertaa patisteltu koulunkäynninohjaajaksi yms., mutta omasta mielestäni en sovellu siihen työhön, koska en esimerkiksi pysty kumartelemaan ollenkaan selkävammani vuoksi. Istuminen kyllä onnistuu, mutt käveleminen on ihan päivästä kiinni. Mitä mieltä olet?

Joissakin kouluissa on minua=avustajaa pidetty tyhmänä ja yksinkertaisena ääliönä. Eräässä koulussa opettaja ei puhunut minulle. Olin luokassa olematta yhtään mitään. Opettajainhuoneessa on joissain paikoissa kirjoittamaton sääntö että istumapaikat on varattu ensisijaisesti opettajille. Avustajilla ei muuten sinne olle muutenkaan niin asiaa kun meidät pidetään niin kiireisinä ettemme ehdi edes taukoja pitämään:)

Samankaltaisia kokemuksia täällä. Opettajat kyseenalaistavat jatkuvasti myös avustajien ammattitaitoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, jos olet joutunut olemaan huonossa työyhteisössä. Meidän koulussa opettajat kyllä arvostavat ohjaajia ja ohjaaja on ihan yhtä tärkeä työpari opettajalle kuin toinenkin opettaja. Opehuoneessa keskustellaan ihan kaikkien kanssa ja ohjaajat saavat vaikuttaa omiin töihinsä niin paljon kuin pystyy. Rehtoriin on tosi avoimet ja mutkattomat välit ja ohjaajien toiveita kyllä kuunnellaan.

Niin, tosin palkan tasossa tuo arvostus ei näy. Vai jatkaisitko itse opettajana jos palkkasi tippuisi 1500e/kk nettotasolle? Riittäisikö että työyhteisö niin arvostaisi sua mielipiteissään ja sydämessään?

Olen sitä varten korkeakoulutettu, että en joutuisi kärvistelemään matalapalkkaisena.

- Opettaja

Ylpeytesi vielä kolahtaa omaan nilkkaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tein tota homma 9v ala-asteen erityisluokan avustajana. Suurin syy miksi niinkin pitkään jaksoin oli että ala-asteen työnkuva on kuitenkin helpommin hallittavissa kuin ylä-asteen teinit. Palkka on kuitenkin surkea, täysillä tunneilla 34h/vko taisi olla 1530e netto. Saa kyllä palkka luvan nousta kahteen tonniin että edes miettisin menemistä takaisin lentelevien saksien ja tuolien maaliksi. Jotkut erityisopettajat osasivat käsitellä oppilaita sillä tavalla että konfliktit vähentyivät ajan myötä, jotkut taas eskaloivat ne jolloin luokista tuli jokapäiväisiä painajaisia. Palkka ei tosin ole nousemassa koska ohjaajat ovat riistohenkilöstöfirmojen työntekijöitä joita kaupunki/kunta vuokraa työvoimaksi kouluihin.

Tähän lisään sen että koulunkäynninohjaajat ovat suhteessa opettajiin b-luokan työvoimaa jos katsoo työsopimusta, joka aina puretaan kesälomien ajaksi koska kaupunki ei halua maksaa palkkaa sinä aikana. Eli lomautukseen joutuu joka vuosi.

Tämä ei pidä paikkaansa kaikilla paikkakunnilla. Ainakin pääkaupunkiseudulla on myös vakituisia koulunkäyntiavustajia/ohjaajia, jotka menevät kesäksi töihin lomahoitoon tms. ja pitävät normaalit lomat.

Muutenkin tässä ketjussa esitetään aivan älyttömiä yleistyksiä koulunkäyntiavustajan työstä. Esimerkiksi itselläni ei ole kokemusta, että opettajat kohtelisivat avustajia huonosti, päinvastoin yhteistyö on sujunut erittäin hyvin. Kokemusta on kolmessa eri koulussa työskentelystä. Väkivalta ja haastava käytös oli tosin myös itsellä se syy miksi lopetin avustajan hommat, en vaan jaksanut.

Kokemus siitä että on tullut huonosti kohdelluksi, on aivan yhtä validi kuin sinun kokemuksesi hyvästä kohtelusta.

Tottakai on, mutta asia esitetään tässä ketjussa niinkuin kaikki opettajat olisivat jotain ohjaajia nöyryyttäviä ja vähättelevät k*päitä ja työolot olisivat järjestäen aivan hirveitä. Vaikka todellisuudessa asia ei todellakaan ole niin, vaan monilla on myös hyviä kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon kyllä, mutta kertoisitko siitä, millaista tyranniaa olet kohdannut opettajilta?

Minua on monta kertaa patisteltu koulunkäynninohjaajaksi yms., mutta omasta mielestäni en sovellu siihen työhön, koska en esimerkiksi pysty kumartelemaan ollenkaan selkävammani vuoksi. Istuminen kyllä onnistuu, mutt käveleminen on ihan päivästä kiinni. Mitä mieltä olet?

Joissakin kouluissa on minua=avustajaa pidetty tyhmänä ja yksinkertaisena ääliönä. Eräässä koulussa opettaja ei puhunut minulle. Olin luokassa olematta yhtään mitään. Opettajainhuoneessa on joissain paikoissa kirjoittamaton sääntö että istumapaikat on varattu ensisijaisesti opettajille. Avustajilla ei muuten sinne olle muutenkaan niin asiaa kun meidät pidetään niin kiireisinä ettemme ehdi edes taukoja pitämään:)

Ymmärrän. Olin 90-luvun alussa pari vuotta opettajana koulussa, jossa oli yksi avustaja, eräällä CP-vammaisella oppilaalla. Muistan sen, että hän oli ihan koko ajan tuon oppilaan kanssa. En tiedä, olisiko hän edes päässyt opettajainhuoneeseen, mutta en ihmettele, jos hän olisi pysynyt sieltä vapaaehtoisesti poissa. Minä olin tuolloin vasta kandi, ja sain kyllä tuntea niskassani ekä epäpätevyyteni että sijaisuuteni painon. Opehuoneiden omatekoinen arvojärjestys on kurja juttu alimmilla pienoilla istuville.

Älkää alistuko noihin arvojärjestyksiin. Istukaa tahallaan opettajien paikoille ja oikein leveästi ! Sitten saa oppia akateemikko nöyrtymään seisoessaan kahvikuppi kädessään. Opetetaanko opettajat leuhkoiksi jo koulutuksen aikana?!

Tuota on aika hankala tehdä, kun paikat ovat vakiintuneet. Minulta ei löydy sellaista röyhkeyttä, että ryhtyisin siirtelemään muiden tavaroita pois itseni tieltä ja tunkemaan pöytään, johon minua ei haluta. Eikä koulutus ihmisistä leuhkoja tee, vaan leuhkuus tulee työpaikan ja -kokemuksen mukana, jos siis on tullakseen.

Tuolloin 90-luvulla olin töissä toisessakin koulussa, samassa, jossa olin itse käynyt lukion, yläasteen ja yhden vuoden oppikouluakin. Ensimmäisenä työpäivänä rehtori vei minut opehuoneeseen, osoitti erästä pitkää pöytää, jonka ääreen minä kuuluin. Pöydissä istuttiin aineryhmittäin. Ajattelin sijoittua pöydän ääripäähän, mutta viereisen tuolin ope sanoi, että siinä istui jo joku. Melkein jokaisessa noin 20 tuolista istui jo joku, ja jollei istunut, "minä pidän siinä minun tavaroita". Aika hyvin kävi selväksi, että en ollut tervetullut. Olin omina kouluaikoinani pitänyt parista opettajasta kovasti, mutta nyt pääsin näkemään heidät uudesta näkökulmasta. Minua eivät tainneet muistaa.

Lopputulos oli kyllä aiottua parempi. Me kourallinen hylkiöitä löysimme tyhjän pöydän lokerikkojen keskeltä kahden kulkutien risteyksestä, jota kai pidettiin liian vilkkaana paikkana. Se oli loistava paikka: kaikkialle pääsi nopeasti, ja vaikka meitä ei näkynyt, me näimme kaiken. Hylkiöiden pöydän henki oli mahtava, ja pari kivointa "vanhaa" opea vaihtoi paikkaa meidän joukkoomme. Muutama muukin yritti, mutta me pidettiin siinä meidän tavaroita.

Olen noiden vuosien jälkeen ollut aika yliherkkä työpaikkakiusaamiselle. Olen ollut koulutushommissa työelämässä ja nähnyt kaikenlaista. Ja jokaisessa firmassa kiusataan jotakuta, vaikkeivät sitä kaikki aina huomaakaan. Outoa odottaa alaikäisiltä sitä, mihin aikuisetkaan eivät pysty.