Mitä sinulta on kadonnut oudosti eikä ole löytynyt?

Uppis kirjoitti:

Useimmat täällä, jos olisivat rehellisiä, vastaisivat: Mielenterveys. Moniko ei tee elämässään muuta, kuin lukee ja kirjoittaa tänne?

Mielenterveys on järkkynyt mutta olen saanut sen takaisin. Nykyisin onnellisesti vakitöissä asiantuntijatason hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Meiltä on hävinnyt kolme kirjaston CD:tä. Outoa tästä tekee se, että ne ovat hävinneet yksi kerrallaan. Yhtä jo etsittiin kissojen ja koirien kanssa, kun toista vielä kuunneltiin. Kaikki mahdolliset paikat on käännetty nurin. Huoneessa, jossa niitä kuunnellaan, ei ole mitään kolosia tai patterintauksia, joihin ne voisivat sujahtaa. Ja kyllä on katsottu kaikki kirjojen ja papereiden välit ja reppujen taskut ja ihan kaikki.

Kyse on lasten äänikirjoista, ja periaatteessa myös joku lapsi on myös voinut kuljetella niitä, mutta ei heillä ole tapana niin tehdä, ja kaikista muistakin huoneista on etsitty kaikista hyllyistä, kolosista, patjojen väleistä, vaatekaapeista jne jne. Etsimättä on lähinnä jotkut vähän käytetyt komeroitten ylähyllyt ja varastot, mutta en keksi, miksi ja miten ne olisivat niihin päätyneet. Piilotteluikäisiä leikki-ikäisiä ei ole.

Periaatteessa CD voisi vaikka tipahtaa roskiin, tai pudota johonkin ostoskassiin, reppuun tms. jonka kyydissä joutuu pois kotoa. Mutta kolme erikseen?

Varkaus on pois laskuista.

Sain jo ensimmäiselle CD:lle kirjastosta jatkoaikaa, mutta sekin on jo loppu, ja ei tässä varmaan enää muuta voi kuin korvata sen. Toisille on vielä vähän aikaa.

Tarkoitatko kansiossa olevia irrallisia CD-levyjä, eli samaan kirjaan kuuluvia eri osia?

Olen kirjastossa töissä ja niissä on toisinaan sekaannuksia, joskus siellä on ollut oma levy seassa tai jonkun muun kirjan osa-cd. Ne kyllä aina tarkastetaan palautuksen jälkeen ennen hyllyyn laittoa, mutta kaikki on mahdollista.

Yksittäinen CD omassa kotelossaan, niissä voi myös olla levyt vaihtuneet, sisältö siis eri kuin kannet. Kannattaa tarkastaa kaikki omat cd-kotelot, ettei ole sekaantuneet niihin.

Pyydä kirjastosta lisäaikaa, sitä voi jatkaa pitkäänkin koska kokemus on osoittanut, että kun kadonneeksi todettu aineisto korvataan, se jostain sitten kuitenkin putkahtaa esiin.

Mutta joskus kyllä tapahtuu näitä mysteeri katoamisia. Minulta katosi joulun alla leivinalusta, sellainen silikoninen. Otin sen esiin kun aloin tehdä pipareita, ja se katosi melkeinpä kuin silmieni edestä. Ei ole löytynyt mistään.

Tässä talossa mikä me nyt omistetaan on tapahtunut kuulemma kaikenlaista ja ilmeisesti tapahtuu vieläkin. Täältä kuuluu outoja ääniäkin joskus ja on ilmestynyt tavaroita, jotka ei ole meidän.

Aviomies

Vierailija kirjoitti:

Mikroateria! Ostin kaupasta, vein autoon ja luiskahti auton penkkien alle. En ikinä löytänyt sitä ja ei kyllä haissut tai mitään ikinä vaikka auto oli mulla vuosia myös sen jälkeen.

Olisi kannattanut ostaa makroater...ääh, tylsä vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Hiljattain ostamani Jussi -kalevalakoru.[/quote

Täällä on monikin valitellut Kalevala-korujen katoamista.

Itselläni on Kalavala-korun korvikset, erittäin mieleiset ja mieheni minulle ostamat, tunnearvoakin siis paljon.

Tässä muutaman vuoden aikana oikean korvan koru on pudonnut lukuisia kertoja, vaikka olen taivuttanut koukunkin niin, ettei sen pitäisi mitenkään irrota. 

Onneksi joka kerran koru on myös löytynyt.

Tuli vaan mieleen onko tämä joku Kalevala-korun pirullinen salajuoni: Korut käsitellään jollain aineella millä ne luiskahtavat  kadoksiin käyttäjänsä kaulasta, sormesta, korvanlehdestä ja jopa kaapista sekä korurasiasta.

Ja näin ihmiset joutuvat ostamaan uusia liikkeestä uusia koruja... ai hitto mikä juon.

Vanhan, puretun kotitaloni avain jonka halusin säilyttää. 6 v olen etsinyt ja penkonut varastojani, uskon että.siellä se jossain on!

Ta joilla on akvaario ja kala on hävinnyt.

Voisiko olla niin että kala hyptessään akvaariosta on sätkytellä lätkytellyt vaikka kuinka kauas akvaariosta ja kuivunut jonnekin patterin rakoon niin ettei sitä siivotessakaan tunnista kalaksi vaan ajattelee, että se on  vaikka pihalta kengänpohjaan tarttunut lehti tms.

Olin käynyt terveyskeskuksessa ja ennen kotiinlähtöä poikkesin vessaan. Naistenvessassa oli vain kaksi koppia ja narahtava jäykkä ovi. Toinen koppi oli tyhjä enkä kuullut kenenkään tuleva nvessaan, mutta takkini katosi naulakosta. Vanha, jo vähän kulahtanut tavallinen musta toppatakki, harmitti kyllä kun uusi pipo oli hihassa! Onneksi mies tuli hakemaan niin ei tarvinnut neulepaitasillaan ajella bussilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No paljon se aika kun Ei ollut Covid19, on kadonnut.

Eli se normaali elämä ei ole vieläkään palannut

No eipä varmaan , monelle muullekkaan.

Mutta kadotinpa , sellaisen unikko trikoopopon, jossa oli leijonan kuvia, siis ihan piirrettyjä kelta- ruskeita leijonan kuvia .

Ei siis ollut kyseessä kiekko leijonien Fani- trikoopopon.

Vaan oli leijona 🦁 juurikin tämän näköisiä leijonan kuvia kuosissa

, Ja katosi jäljettömiin tuo trikoopopon oli sillä tavalla unikko pipo, ettei ollut mitään massatuontatantoa.

Vaan pienyrittäjä teki ihan näitä työkseen lapsille ja aikuisille pipono oli Aikuisten kokoa.

Nyt olen ikäväkseni kuullut, että tämä yrittäjä on joutunut lopettamaan Covid19 myötä yrityksen eli ei saa , sitten samanlaista sitten mistään.

Olenpa , jopa netissä käynyt kahtoon onko Juuri tämän valmistsmisamia tuotteita Ei, eipä ole hänellä edes verkkokauppa.

Mikä harmi ja hän eikä hän ole ainoa moni yritys koti Covid19 vuoksi Kokonaan sulkemaan ovensa yrityksensä.

Sinulla on hauska tyyli kirjoittaa :)

Ihan älyttömän hauska. Hah hah hah hah hah hah!!! Nauran asialla varmasti vielä kymmenenkin vuoden päästä.

Piti oikein avata ja katsoa kuka niin hauskasti on kirjoittanut ja onhan tuo aivan ihana.

Jotenkin niin  tohkeissaan toinen kirjoittaa. Ja mukavasti hän kirjoittaa sanan pipo: Popon ja pipono. Ja unikko trikoopopo.

Mietin kyllä pitkään miten Marimekolla on unikkopipo (popo ) ja siihen on päälle maalattu leijonan kuvia.

Kirjoittaja tarkoittikin sanaa "uniikki". 

Harmittelen minäkin kirjoittajan puolesta että hänen leijona-piponsa katosi.

Vierailija kirjoitti:

Punkkipihdit. Eräänä iltana vuosia sitten huomasin polvitaipeessani punkin -> punkkipihtejä hakemaan, mutta ei missään. Punkki oli jo kuollut, mutta silti halusin sen heti pois ja lopulta kiskoin tavallisilla pinseteillä ja en saanut kokonaisena irti (ei niitä jämiä saanut lääkärikään seuraavana päivänä). Tämän jälkeen ostin uudet punkkipihdit ja ne eivät ole kadonneet, mutta niitä alkuperäisiä ei ole edelleenkään vuosia myöhemminkään löytynyt.

Punkkipihtejä pitäisi ostaa kerralla koprallinen.

Varmasti löytyvät sieltä kadonneiden tavaroiden planeetalta, jossa on paripuolia sukkia, pakasterasian kansia ja niitä hyviä metallisia kynsiviiloja, jotka kuuluivat sellaiseen kynnenhoito-settiin. 

Keittiöstä katosi yhtäkkiä kuorimaveitsi jota käytin steariinin puhdistamiseen yhdestä kiposta. Mielestäni en ole heittänyt roskiin todellakaan, koska odotin sen käyttöä innolla. Nyt joudun hankkimaan kaksi uutta varmaan. Sinkku ja kotona ei ole tuolla välin käynyt ketään, unissani en kävele ja ovessa on ketju kun olen paikalla. Joskus muulloin on tai ei ole takalukko. Ainoa avainmahdollisuus on sukulaisella, huoltomiehellä/vartijalla ja taloyhtiöllä (hallitus). Kuka hullu edes sellaisen steariinisen veitsen veisi, ei kukaan. Joten tässä sitä ihmetellään sitten. Olisi helpointa ajatella että olisi vaan heittänyt sen itse epähuomiossa pois ajatuksissaan, mutta kun en tee sellaista. Olen katsonut myös lattian tasolle keittiössä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kertaa on ollut todella outoja katoamisia. Ensimmäisen kerran v. 2007, kun esikoinen oli juuri syntynyt. Olin ihan varma, että jätin vaunujen kopan meidän eteiseen ja kopassa oli vauvan makuupussi. Vaan eipä seuraavana päivänä ollutkaan. Oli tyhjä vaunukoppa ilman sitä makuupussia. Me asuttiin siihen aikaan luhtitalon alakerrassa ja ovi oli päivät yleensä niin ettei mene lukkoon. Periaatteessa kuka tahansa pihalla kulkeva olisi voinut avata oven ja napata makuupussin, mutta miksi ihmeessä joku ottaisi riskin ja varastaisi vauvan makuupussin? Meillä näkyi siihen luhtitalon pihalle keittiön ikkunasta. Mieheni väitti pitkään, että olen ulkoilun jälkeen varmaan ottanut vauvan pois kopasta ja siirtänyt samalla sen makuupussin pois. Kuitenkaan sitä ei ikinä löytynyt, ei siivotessa eikö silloinkaan kun muutettiin pois siitä asunnosta.

Meillä aikoinaan kun itse olin pieni vietiin vaunuista pyörät. Äiti laittoi kiukkuisen viestin paikallislehteen ja pyörät ihmeenkaupalla palautuivat. Saman rapun pojat olivat ottaneet mäkiautoonsa. Joten ihan hyvin on voinut tilaisuus tehdä varkaan makuupussinkin kohdalla, äkkiä sen tunkee vaikka takin sisään.

P...nis katosi oudosti, mutta myöhemmin tajusin, että hyvinvointiin liittyvä vatsani peittää sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt pelottava tapaus, mutta minulta katosi aikaa kokonainen iltapäivä. Aivoista siis. Oltiin lomamatkalla ja otettiin aurinkoa rannalla aamulla. Tultiin suihkuun ja käytiin kevyellä lounaalla. Sen jälkeen en muista mitään. Ulkoisesti ei näkynyt mitään, en ole käyttäytynyt oudosti, en ole kaatunut ja lyönyt päätä enkä ole saanut havaittavissa olevaa epilepsiakohtausta. Sen vaan tiedän, etä seuraava muistikuva oli illalta, kun oltiin ravintolassa syömässä. Olen kysynyt siskoltani, mitä me tehdään nyt iltapäivällä ja hän luuli sitä vitsiksi, kun oli jo ilta, kello ehkä kahdeksan. Minä aidosti luulin, että ollaan vielä lounaalla. Kävin siellä sairaalassa, EKG normaali, samoin verenpaine jne. Kotiin päästyä hakeuduin tk-päivystykseen ja selitin oireet ja lähete pään kuvaukseen. Syy ei koskaan selvinnyt. Epäiltiin, että olisi ollut yksittäinen epilepsiakohtaus. Se olisi laittanut aivosähkökäyrän sekaisin. Tia-kohtaus myös mahdollinen eli aivojen verenkierron häiriö, joka ei näkynyt enää kuvissa. Yksi vaihtoehto on nukahtaminen, aivot voi kuulemma nukahtaa ja ulkoisesti toimintakyky säilyy (vrt. unissakävely), mutta yleensä silloin tekee tai puhuu myös epäloogisia asioita, mutta minun seurassa olleet ei huomanneet mitään. On myös mahdollista, että sai aamulla rannalla auringonpistoksen, joka vaikutti aivojen toimintaan. Kauhean kova stressi oli pitkään päällä sen jälkeen, kun ei selvinnyt, mitä minulle tapahtui. Monta tuntia vain katosi mystisesti eikä muisti ole palautunut sen iltapäivän ja alkuillan osalta.

(tähän piti siis vastata)

Minultakin on kadonntu aikaa mutta onneksi ei noin paljoa. En tiedä mitä on tapahtunut. Ihan hereillä olen ollut ja seissyt normaalisti.

Aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Ne on hyvin yleisiä. Se on tavallaan sama kuin epilepsia, mutta poissaolokohtaus kestää vain lyhyen aikaa eikä siihen liity kouristuksia tai virtsarakon pidätyskyvyb menetystä.

Minulla on ollut noita lapsuudesta alkaen aina silloin tällöin. En siis kouristele enkä kaadu. Hetkeen en vaan pysty toimimaan ja ilmeisesti katsekin on seisahtuvaa. Pystyn kääntämään päätä ja jos joku kysyy jotain, saatan jopa vastata. Esimerkiksi jos joku sanoo: Hei Leila, mikä sulla on? Voin vastata siihen esim. että ei mikään tai miten niin. Kun tajunta palaa en muista koko kysymystä enkä omaa vastaustani siihen. Mieheni on kerran ollut paikalla, kun aloin tuijottaa eteeni. Hän pelästyi niin, että alkoi vääntää minua tuolille istumaan, koska oli näyttänyt ihan siltä kuin en eläisi ollenkaan, täysin ilmeetön tuijotus kuulemma.

Minulla ei ole mitään epilepsialääkitystä, koska kohtausta ei tule edes joka vuosi. Monesti se liittyy äärimmäiseen väsymykseen ja stressiin. Kun olin saanut koronatartunnan eikä ollut vielä kunnon oireitakaan, oli viimeksi tuollainen kohtaus. Olin lähdössä työpaikalle, vähän flunssainen olo ja paleli. Yhtäkkiä jäin paikoilleni eteisessä ja tunsin, että jotain tapahtuu, vähän kuin aika pysähtyisi, siltä se tuntuu. Kun heräsin siitä, aikaa oli kulunut vain ehkä minuutti tai pari. En ole uskaltanut ikinä lähteä ajamaan ajokorttia, koska pelkään, että tuijotuskohtaus tulisi auton ratissa ja kuinka sitten käy.

tuo ajan katoaminen kylläkin kuulostaa enemmän dissosaatiohäiriöltä. TOinen persoona josta ei itse tiedä, ottaa vallan.

Tuo on kyllä ihan mahdollinen skenaario.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljattain ostamani Jussi -kalevalakoru.[/quote

Täällä on monikin valitellut Kalevala-korujen katoamista.

Itselläni on Kalavala-korun korvikset, erittäin mieleiset ja mieheni minulle ostamat, tunnearvoakin siis paljon.

Tässä muutaman vuoden aikana oikean korvan koru on pudonnut lukuisia kertoja, vaikka olen taivuttanut koukunkin niin, ettei sen pitäisi mitenkään irrota. 

Onneksi joka kerran koru on myös löytynyt.

Tuli vaan mieleen onko tämä joku Kalevala-korun pirullinen salajuoni: Korut käsitellään jollain aineella millä ne luiskahtavat  kadoksiin käyttäjänsä kaulasta, sormesta, korvanlehdestä ja jopa kaapista sekä korurasiasta.

Ja näin ihmiset joutuvat ostamaan uusia liikkeestä uusia koruja... ai hitto mikä juon.

Jos se on aina oikean korvan koru, voisko olla niin, että huomaamattasi hypistelet sitä korvaa tai korua tai työntelet hiuksia aina sinne oikean korvan taa tai jotain sellaista niin että se korun pidike löystyy.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä lopulta löytyneet. Nyt hukassa metallinen kynsinauhatyönnin... viimeksi löysin sen saunalta yhden sytyke sanomalehden välistä ikea kassista, riemu oli suuri kun se kilahti betonilattialle. Pahoin pelkään että nyt en enää koskaan sitä löydä. Miksi aina siivoan asiat johonkin epäloogiseen paikkaan... tutkin jo viherkasvitkin että olenko tökännyt sen johonkin purnukkaan pystyyn, ei yllättäisi.

Tulin kertomaan että tämä kynsinauhatyönnin löytyi! Neuloin juuri villapaitaa ja se tupsahti lankakerän sisältä... eli tökännyt sen neulepuikon tavoin keskeneräseen lankakasaan 🤦🏼

Mulla hävisi kirjoitus tälle palstalle

Pihavaraston sisältö katosi. Meillä oli 20 aikuisten ja lasten polkupyörää lukitsemattomassa varastossa. Uuden vuoden aattona huomasin että kaikki pyörät olivat kadonneet. Ihmettelen suuresti minne ovat kadonneet, koska aikuisten pyörät pääosin 50-vuotiaita mummomankeleita joista kumit tyhjinä ja ketjut ruosteessa. Lasten pyörät oli lähes uusia. Myös 12 tuumainen bilteman potkupyörä ilman satulaa ja bilteman repaleinen vetokärry ilman kuomua ja lippua oli kadonnut. Täytyy laittaa ovi lukkoon ettei romut vaan ilmesty takaisin.

Tämä ei ihan sovi otsikkoon, koska periaatteessa tavara löytyi, vaikken saanut takasin.

Kuusi vuotiaana sain mielestäni tosi hienon jääkarhu -lelun. Se oli muovinen, mutta päällystetty oikealla turkilla ja sillä oli terävät hampaat. Olin todellä ylpeä siitä ja otin sen mukaan eskariin lelupäivänä.

Päivän lopussa en enää löytänytkään lelua mistään. En vaikka etsittiinkin koko luokan ja opettajan kanssa.

Tämä harmitti minua hirveästi ja vuosia ihmettelin asiaa. Kaikki luokkakaverit tutkivat myös reppunsa ja meitä oli luokassa vain muutama.

Ollessani yläasteella vierailin yhden luokkakaverin kotona. Siinä hänen hyllyssäänhän se nalle nökötti. Tunnistin sen heti. Kysyin kaverilta, mistä hän oli sen saanut. Hän sanoi, että sen oli eskariopettaja hänelle antanut. En usko, että opettaja olisi niin tehnyt, kun hän etsi lelua niin kauan ja lohdutti minua seuraavanakin päivänä. Eli muisti varmasti kenen lelu oli kyseessä.

Luulisin, että luokkakaveri siis kuitenkin varasti lelun. En kyllä ymmärrä, mihin sen piilotti.

Herätyskello. Se katosi yöpöydältäni, kun olin lapsi. Ei koskaan löytynyt. Ehkä joku kaveri varasti, mutta kuka nyt niin kovasti haluaisi herätyskellon?