Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinulta on kadonnut oudosti eikä ole löytynyt?
Meiltä mm. katosi lapsen toinen talvikenkä. Sisään hän ei ole voinut tulla yhdellä kengällä ja asunnossa sitä ei ollut, on sen jälkeen ollut muuttokin. Aikanaan teini-iässä multa katosi trendikäs toppaliivi, mietin sitä toisinaan vieläkin että miten olisin voinut sen kouluun unohtaa. Sitten tietysti sukkia ja muuta pientä katoaa yhtenään.
Kommentit (1602)
Olin it-alalla. Eräs nuorempi työkaveri varasteli tavaroitani, kirjoja, kahvikupin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun toinen sateenvarjo katosi johonkin viime syksyn aikana. Ei oo töissä, ei oo kotona, ei oo autossa, ei oo repussa. On kai sitten jäänyt johonkin, ei mitään muistikuvaa, että minne. No, toivon, että joku on ottanut sen sieltä, minne se on jäänyt, ja saanut siitä jotain hyötyä. :D
Vierailija kirjoitti:
Huh, aika kylmäävää tietää, että on näin paljon varkaita, jotka ihan pokkana varastavat lähipiirinsä kodeista arvokasta tavaraa.
Nehän joutuu sitten piilotella niitä varastamiaan Muumi-mukeja, Arabioita, pelikonsoleita ynnä muita jossain kaapin perukoilla eivätkä voi nauttia niiden "omistamisesta" julkisesti. Wtf.
Onko tää muuten ihan suomalainen piirre, että pöllitään vaikka oman sisaruksen kodista arvotavaraa?
Mulla on useita sukulaisia jotka ovat varastaneet tavaroita. Eri ikäisiä sukulaisia siis. Vanhoja valokuvia, asiakirjoja, DVDboxeja jne
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 11:31"]
Itselläni oli yksinasuvana vain tasan kuusi haarukkaa. Jossain vaiheessa kaksi niistä katosi. Kaikki tiskit oli tiskattu ja silti oli vain neljä. Jonkin aikaa ihmettelin ja etsin. Ajattelin menneen vaikka vahingossa roskikseen ja unohdin asian. No. Jokunen kuukausi sitten tajusin, että minulla on taas kuusi haarukkaa. En muista löytäneeni haarukoita mistään oudosta paikasta.
Tämä on paras tarina, koska kyseessä on nimenomaan todellla outo katoaminen. Hämmentävää. Kotitonttu otti lainaan?
Itselle tapahtunut myös, että tietyt haarukat tai lusikat ovat kateissa. Ne löytyvät siten, että olen jättänyt lusikan esim. hillopurkkiin, josta sen sitten olen jossain vaiheessa pannut tiskiin ja avot! kaikki aterimet ovatkin "mystisesti" taas tallessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mökin avaimet. Ne olivat kiinni tietyssä avaimenperässä. Ja arvatkaapa mitä.. avaimet ovat yhä kiinni kyseisessä avaimenperässä mutta ne eivät käy enää mökin oveen. Enkä tiedä mihin ne käyvät. Elii... häh...?
1. Olet väärällä mökillä.
2. Lukko on mennyt rikki, eikä avaimet enää avaa sitä.
3. Joku on vaihtanut lukon.
Vierailija kirjoitti:
Silmälasit. Niiden on pakko olla meillä kotona, koska en selviä autolla ajamisesta ilman niitä. En siis lähtisi talosta ilman, tai ainakin palaisin hetkessä takaisin. Katoamisesta on jo vuosia, eikä niitä ole edelleenkään tullut vastaan.
Oli kyllä tosi mielenkiintoista selviytyä siitä, kun ei ollut varalaseja...
Sori, mutta en ymmärrä tätä. Jos ei pärjää ilman laseja, niin miksei ole niitä varalaseja olemassa? Kyllähän laseista voi vaikka sanka rikkoutua, mites sitten pärjäät? Teippaat kasaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metallinen kestokahvinsuodatin. Laitoin mielestäni sen astianpesukoneeseen, jonka jälkeen kyseinen kapine katosi kuin pieru saharaan. En käsitä missä se voisi olla.
Kyky liikkua. Aivan masentavaa. Minulla oli selässä välilevytyrä, joka leikattiin jo kolmekymppisenä, koska ajoittain oli vaikeuksia jalkojen toiminnassa. Siitä alkoi kuntoutus, ensin rollaattorin kanssa ja sitten ilman. Pahaksi onneksi olin kävelemässä mäkeä alas kun jalka luiskahti enkä saanut korjattua asentoa. Polvi vääntyi, lumpio pois sijoiltaan ja murtuma. Leikkaus ja puoli vuotta kuntoutusta. Polveen sattui kroonisesti aina kun kävelin. Murtuma ei ollut parantunut. Lisättiin levy. Polvi tulehtui. En pystynyt kävelemään tai varaamaan jalalle painoa kuukausiin. Polvi avattiin lopulta uudelleen, kun tulehdusta ei saatu pois. Uusi levy eri materiaalista. Nyt on mennyt yli 3 vuotta. Kipua on edelleen. Käyn vesijuoksemassa monta kertaa viikossa, mutta kävelemään en pysty normaalisti. Elämä rajoittuu jalan mukaan. Olen paljon kotona, teen etätöitä ja katson leffoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiden markan kolikko, jolla olin menossa ostamaan karkkia vuonna 1989. Kuulin ja näin kun se putosi kadulle, etsiskelin sitä ympäriinsä vaikka kuinka kauan enkä löytänyt. Se lapsen tunne, kun joutuikin karkkiostosten sijaan menemään takaisin kotiin tyhjin käsin. :( Vieläkin tekisi mieli lähteä etsimään sitä kolikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi muumilusikkaa hävinny. Useita vuosia sitten ensimmäinen ja ehkä pari vuotta sitten toinen. Oon ihmetellyt mihin, koska asun yksin. Oonko epähuomiossa väsyneenä menny laittamaan roskikseen jugupurkin mukana vai onko joku kaveri vienyt? En oikein epäile heitäkään
Vierailija kirjoitti:
Kyky liikkua. Aivan masentavaa. Minulla oli selässä välilevytyrä, joka leikattiin jo kolmekymppisenä, koska ajoittain oli vaikeuksia jalkojen toiminnassa. Siitä alkoi kuntoutus, ensin rollaattorin kanssa ja sitten ilman. Pahaksi onneksi olin kävelemässä mäkeä alas kun jalka luiskahti enkä saanut korjattua asentoa. Polvi vääntyi, lumpio pois sijoiltaan ja murtuma. Leikkaus ja puoli vuotta kuntoutusta. Polveen sattui kroonisesti aina kun kävelin. Murtuma ei ollut parantunut. Lisättiin levy. Polvi tulehtui. En pystynyt kävelemään tai varaamaan jalalle painoa kuukausiin. Polvi avattiin lopulta uudelleen, kun tulehdusta ei saatu pois. Uusi levy eri materiaalista. Nyt on mennyt yli 3 vuotta. Kipua on edelleen. Käyn vesijuoksemassa monta kertaa viikossa, mutta kävelemään en pysty normaalisti. Elämä rajoittuu jalan mukaan. Olen paljon kotona, teen etätöitä ja katson leffoja.
Yksityiselle ortopedille? Julkisella mikään ei toimi, kokemusta on. Kun tehdään leikkaus, josta ei ala toipua normaalisti, saa seuranta-aikaa ja taas uutta seuranta-aikaa. Tehdään tutkimuksia, joissa todetaan, että tarve leikata uudestaan ja taas mitään ei tapahdu. Jossain vaiheessa EHKÄ mahdollisesti pääsee uudestaan leikkausjonoon ja odottelee taas puoli vuotta sitä leikkausaikaa, jota siirretään henkilöstöpulan takia. Koronan varjolla peruttiin niin paljon välttämättömiä leikkauksia, että ihmiset meni rapakuntoon. Ihmiset jää kotiin neljän seinän sisälle odotellessaan leikkausta.
Minun lähipiirissäni omaisen välttämätön silmäleikkaus venyi vuodella, siis siitä laskien kun ensimmäisen kerran silmälääkäri oli leikkausta esittänyt. Toinen silmä olisi ollut tarkoitus leikata samalla, mutta käsittämättömästä syystä se jätettiin tekemättä, kun oli lopulta se sovittu aika. Leikkaukset oli myöhässä 2 tuntia sinä päivänä, minkä takia ehkä aikapulan takia päättivät leikata vain toisen silmän. Sitten unohtivat antaa ajan sen toisen silmän leikkaukseen. Omaiseni odotteli kotona, milloin uusi aika tulee postissa. Leikkaamattoman silmän näkökyky oli heikentynyt jo olemattomiin odotellessa. Kun hän lopulta soitti silmäklinikalle ja ihmetteli, miksei uutta aikaa tule, oli sanottu, että se toisen silmän leikkausaika olisi pitänyt antaa jo silloin kun leikkaus peruttiin, koska peruminen oli heidän työtilanteesta johtuvasta syystä. Omakannassa ei näkynyt minkäänlaista mainintaa tuosta. Siellä oli ainoastaan epikriisi sen toisen silmän leikkauksesta ja silmätippareseptit. Mihinkään ei voi luottaa. Jos tuo tilanne olisi nyt, ehdottomasti jostain kaivettaisiin ne rahat ja leikkaus yksityisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmälasit. Niiden on pakko olla meillä kotona, koska en selviä autolla ajamisesta ilman niitä. En siis lähtisi talosta ilman, tai ainakin palaisin hetkessä takaisin. Katoamisesta on jo vuosia, eikä niitä ole edelleenkään tullut vastaan.
Oli kyllä tosi mielenkiintoista selviytyä siitä, kun ei ollut varalaseja...
Sori, mutta en ymmärrä tätä. Jos ei pärjää ilman laseja, niin miksei ole niitä varalaseja olemassa? Kyllähän laseista voi vaikka sanka rikkoutua, mites sitten pärjäät? Teippaat kasaan?
En ole sama, mutta kyllä minulla likinäköisenä ja taittovirheisenä silmälasit maksaa helposti tonnin. Jos on rahaa, niin mikäpä siinä on varalaseja ostellessa. Mulla on pienipalkkausena toimistotyöntekijänä vaikeuksia ostaa edes ne yhdet lasit. Joudun säästämään monta kuukautta palkasta satasen kuussa, että on lasirahat kasassa.
Isoäidin vihkisormus. Todella kummallinen tapaus. Käytin sitä usein töissä. Muistelen sinäkin päivänä laittaneeni sen sormeen aamulla, mutta illalla kun menin suihkuun, sormus oli poissa. En ota sitä pois käsiä pestessä (vaikka tietysti pitäisi), joten lavuaarin reunalla se ei ole. Silloin oli kylmä ilma. Yksi vaihtoehto on, että sormus putosi nahkahansikkaan sisälle bussimatkalla ja kun olen riisunut hansikkaat, olisi voinut pudota sieltä. Toisaalta kyllä sormuksen kilahduksen lattialle kuulee. Kotonakin meillä on kivilaattaa eteisen lattiassa eli ei se nyt ihan huomaamatta olisi pudonnut. Sormusta on etsitty kaikkialta talosta eikä löydy. Löytötavaroista kysyin, ei ollut tuotu poliisilaitoksellekaan. Harmittaa tietysti, koska se oli ainoa perintö isoäidiltä ja aika arvokaskin.
Isoäiti oli jättänyt äidilleni lähes kaikki tavaransa ja mitä teki äiti. Hän möi ne. Parvekeremontti oli tulossa ja kaikki isoäidin arvokkaat esineet möi pilkkahintaan. Katsoin yhtä Sarpanevan maljakkoa, että sellainen oli myyty keräilijälle yli 800 eurolla. Äitini oli myynyt sellaisen Torissa satasella, kun nopeasti piti saada rahaa. Kustavilaisen pikkusohvan oli antanut pois viidelläkympillä, kun päällinen oli rispaantunut. Vähänkö huusin hänelle. Sen uudelleen päällystäminen olisi ollut muutaman satasen ja sohvan arvo moninkertainen, jopa kymmenkertainen. Mutta kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Hän vaan jankutti, että millä rahalla hän olisi kunnostuttanut. Olisi sitten antanut lapsilleen, jos ei itsellään ole rahaa pitää huolta arvokkaasta omaisuudesta. Minä olisin voinut jopa maksaa siitä vähän enemmänkin kuin sen naurettavan viiskymppisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pahalta tuntuu nämä kommentoijat, joiden omat perheenjäsenet varastavat tavaroita toiselta.
Ei nyt vallan käsittämätöntä mutta en voisi kuvitella että vaikka mieheni, veljeni tai anoppini varastaisi minulta ikinä mitään.
Jotenkin ymmärtää että lapsenhuulludessa penskat saattavat varastaa kaverilta jonkun mieleisen lelun mutta että varastaisin veljeltäni vaikka cd-levyn...ei helevetti.
Miten noissa tapauksissa sitten teille, jonka perheenjäsenet osoittautuivat varkaaksi, kävi?
Otitteko tekijän luokalle vai annoitteko asian olla? Ja jos niin, miksi?
Ja mitä nämä rosvo-perheenjäsenet sanoivat kun jäivät teostaan kiinni?
En tahdo lisätä pahaa mieltä, mutta kyllä näin kauhea asia herättää kyvymyksiä.
Vastatkaa, jos jaksatte.
Minä olen ed.kommentin kirjoittaja. Se näköjään aiheutti kuitenkin pahaa mieltä ja ahdistusta. alapeukuista päätellen.
Pyydän anteeksi kommenttiani.
Poistaisin sen jos pystyisin. Voinko itse ilmoittaa sen asiattomaksi?
Tuskinpa tuossa pahasta mielestä on kyse, vaan siitä, ettei tuo ole tämän ketjun aiheena ollenkaan. Mystisesti kadonnut esine/asia. Eihän siinä ole mitään mystistä, jos tietää varastetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmälasit. Niiden on pakko olla meillä kotona, koska en selviä autolla ajamisesta ilman niitä. En siis lähtisi talosta ilman, tai ainakin palaisin hetkessä takaisin. Katoamisesta on jo vuosia, eikä niitä ole edelleenkään tullut vastaan.
Oli kyllä tosi mielenkiintoista selviytyä siitä, kun ei ollut varalaseja...
Sori, mutta en ymmärrä tätä. Jos ei pärjää ilman laseja, niin miksei ole niitä varalaseja olemassa? Kyllähän laseista voi vaikka sanka rikkoutua, mites sitten pärjäät? Teippaat kasaan?
En ole sama, mutta kyllä minulla likinäköisenä ja taittovirheisenä silmälasit maksaa helposti tonnin. Jos on rahaa, niin mikäpä siinä on varalaseja ostellessa. Mulla on pienipalkkausena toimistotyöntekijänä vaikeuksia ostaa edes ne yhdet lasit. Joudun säästämään monta kuukautta palkasta satasen kuussa, että on lasirahat kasassa.
Tuo juuri ja toinen pointti sun kommenttiin lisäyksenä, että silmien näkökyky muuttuu. Mulla ainakin parin vuoden välein joutuu yleensä uusimaan lasit ja mulla myös sama, ettei peruslasit käy. Ei oo rahaa ostaa mitään varalaseja, jotka on pari vuotta varalla. Mä käytän vanhoja, jos lasit menee rikki, mut ei oo ikinä tarvinnut kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Leevi and The Leavings - Kiinalaisessa pesulassa
"Halpahallin alennusmyynnissä vaimoni katosi
Vain sukkahousut jäi sovituskoppiin
Ja sydämeeni suuri suunnaton kaipuu..."
Joku sarjoitti mökin lukon kertomatta sulle?