Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinulta on kadonnut oudosti eikä ole löytynyt?
Meiltä mm. katosi lapsen toinen talvikenkä. Sisään hän ei ole voinut tulla yhdellä kengällä ja asunnossa sitä ei ollut, on sen jälkeen ollut muuttokin. Aikanaan teini-iässä multa katosi trendikäs toppaliivi, mietin sitä toisinaan vieläkin että miten olisin voinut sen kouluun unohtaa. Sitten tietysti sukkia ja muuta pientä katoaa yhtenään.
Kommentit (1602)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moottorisaha Stihl 200, liekkö joku muu tarvinnu, ei löytynyt vaikka kysyin selvännäkijältäkin, tosin "veikkasi" "taparikollista".
Vierailija kirjoitti:
Moottorisaha Stihl 200, liekkö joku muu tarvinnu, ei löytynyt vaikka kysyin selvännäkijältäkin, tosin "veikkasi" "taparikollista".
Hurja löytö kahdesta ajoneuvosta: Tallinnan satamassa takavarikoitiin valtava kasa Suomesta varastettua tavaraa
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/5f1e0ea2-4df3-4a63-bd4a-8575793ac527
Vierailija kirjoitti:
Eräs huppari mystisesti pesukoneesta. Laitoin yksin kotona ollessani pyykkejä pesukoneeseen ja koneen päälle. Kun menin hakemaan pyykkejä koneesta kun ohjelma loppui, niin hupparia ei löytynyt koneesta eikä mistään koko asunnosta. Siitä tulee pian 4 vuotta eikä sitä ole löytynyt.
Mulla kävi sama treenihousuille! Yhdessä hetkessä ne olivat kädessä ja seuraavaks en löydä niitä mistään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan on saha Virossa, taitaa sinne jäädäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kaksi kananmunapakettia. Toinen, jonka olin juuri ostanut, oli täynnä kananmunia. Toisessa oli vain yksi muna jäljellä ja ajattelin syödä sen. Laitoin sen kattilaan ja lisäsin vettä ja hieman suolaa. Kun keittämisen jälkeen otin kattilan hellalta, ei siellä ollutkaan enää kananmunaa. Katsoin, olisiko se sittenkin jäänyt pakkaukseensa, vaikka muistin selvästi panneeni sen kattilaan. Ei se ollut siellä. Eikä sitä löytynyt koskaan mistään muualtakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haarukoita ja veitsiä vähitellenkunnes oli jäljellä vaan yhdet. Tämä mysteeri selvisi kun selvisi että kämppis söi pitsaa suoraan laatikosta aterimilla ja unohti ne laatikkoon ja heitti boxit pois, viimeisen parin pelastin kun laatikossa kolisi.
Pyykkinarulta kadonnut yhtä ja toista, naisen vaatetta alkkareista alkaen. Ppervo nysämuna hieronee niihin nysäänsä tänäkin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen kaksosista kohdusta. Olin raskaana raskausviikolla 39 ja juuri muutama päivä aikaisemmin kumpikin kaksonen oli näkynyt kohdusta, eli ja liikkui siellä hyvin kun minua tutkittiin. Sitten kun synnytys alkoi, niin syntyi yksi lapsi, minkä jälkeen kohdusta tuli ulos kaksi istukkaa ja napanuoraa, mutta lapsia oli siis vain yksi. Koskaan ei selvinnyt, että missä toinen kaksonen oli, kun synnytyksessä kohdusta kuului kahdet sydänäänet ja toisen kaksosen jälkeen sieltä yhä kuului toisen lapsen sydänäänet ja tunsin sikiön liikkuvan siellä mutta mitään lasta siellä ei ole. Ei ole vaikka 2 vuotta sen jälkeen minulle piti tehdä hätäsektio, niin sieltä löytyi vain 1 lapsi ja istukka. Silti sieltä kuuluu selvät sydänäänet ja tuntuu lapsen liikkeetkin ihan selvästi.
Minä lapsettomana en ole oikein selvillä raskaus- ja synnytysasioista, mutta pakko kysyä onko tämä totta ja mahdollista? Ettei ole mitään "tämäpä tapahtuikin kun olin Intiassa"- juttua?
No ei tietenkään voi olla mahdollista, että kohdusta kuuluu sikiön sydänäänet ja tuntuu kuinka sikiö liikkuu siellä jos siellä ei mitään sikiötä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keikkakengät! Täysin mystinen juttu. Varmasti pakkasin ne kotona mukaan (selkeä muistikuva siitä), mutta keikkapaikalla ne ei sit enää ollutkaan laukussa, eikä myöskään kotona. Käytiin matkalla yhdessä isossa marketissa, jonne ne todennäköisesti on laukusta pudonnut esim lompakkoa kaivaessa (tosin luulis, että sen olis huomannut?!), mutta ei niitä kuulemma sielläkään ollut näkynyt, kun soitin ja kysyin.
Myyjä: Ei oo totta, noi hyvät keikkakengät tos maas! Mä taidan ottaa ne!! Ei, nyt joku soittaa. "Hei, onko mun keikkakenkiä näkyny?" E-ei oo, varmaa tippunu jonnekki matkalle sonmoroheihei!
Eräs kirjaston kirja. Olin kirjastossa ja lainasin kirjan, jonka laiton aivan varmasti reppuuni, repun vetoketjun kiinni ja repun selkään. Menin suoraa kotiin ottamatta reppua selästä kertaakaan ja ilman että kukaan olisi esimerkiksi ohittanut minut. Matka kirjastosta kotiin kesti noin viisi minuuttia. Kotona otin repun selästä ja avasin sen, mutta kirjaa ei siellä ollut. Muistan selvästi, kuinka laitoin kirjan reppuun ja repun selkään vajaa 10 minuuttia sitten, mutta enää sitä ei ollut siellä. Reppu oli siis kiinni eikä siinä ollut mitään reikää tai mitään mistä se olisi voinut pudota eikä kukaan myöskään ollut ohittanut minua että olisi voinut ottaa sitä sieltä kun minä edes pysähtynyt kertaakaan ja olisin myös taatusti huomannut jos joku tulee kaivamaan selässäni olevaa reppuani. Palasin omia jälkiäni takaisin kirjastoon eikä kirjaa näkynyt missään. Kirjastossakaan sitä ei ollut ja kirjastovirkailija muisti nähneensä kun lainasin kirjan, laitoin sen reppuun ja lähdin pois. Kirjaa etsittiin kirjastosta, kotoani ja kaikkialta siltä välitä, mutta sitä ei koskaan löytynyt. Ikävä kyllä kun jouduin sitten kuitenkin korvaamaan kirjan muutenkin vähistä rahoistani vaikka kirjaa en ollut vienyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalevala-koru johon oli kaiverrettu mun syntymäpäivä.
Itseltäni ei ole hävinnyt kun parikymmentä vuotta sitten klassisesti avainnippu: Tulin kotiin, irroitin avaimet ovesta ja tulin sisään. Aamulla eikä koskaan avaimia löytynyt mistään. Ikinä.
Mutta minun siskoltani kyllä häviää tavaraa siitäkin edestä.
Hänen mielestään se voi olla vaikka kuinka mystistä. Minun mielestäni ei.
Kun hän tulee luokseni kylään pariksi päiväksi ja sitten lähtee kotiinsa, osa tavaroista jää aina minun kämpilleni: tukkanipsuja, hiustuotteita, alushousuja, sateenvarjoja (nytkin on ainakin neljä eteisen lokerossa)
kengät(!), kyniä, kampoja...
Naurattaa kun hän siunailee että "voin vaikka vannoa," että tällä kerralla ei jäänyt mitään.
Ja se, että joka kerta hän kadottaa mystisesti tavaraa omaan olkalaukkuunsa.
Olen kymmeniä kertoja nähnyt miten hän epätoivoisesti noituen kumoaa kassinsa sisällön lattialle ja etsii milloin mitäkin.
Ja siellä kassissa todella on milloin mitäkin.
Äiti on myös aika lahjakas hävittämään tavaroitaan ja ne esineet todella myös pysyvät kadoksissa.
Mutta kerran sattui hyvä mäihä. Äiti kadotti kaulassaan olleen kultaisen riipuksen.
Kunnes puolen vuoden päästä riipus löytyi hänen työhousujensa lahkeenkäänteestä, sellaisesta upslaakin tapaisesta.
Äiti oli sen ajan tehnyt töitä navetalla, heinäladossa, puutarhassa, polttopuusavotassa ja olihan niitä housuja pestykin.
Sitkeästi se riipus oli kulkenut mukana.
Onkohan tämä jo tässä ketjussa? Joka tapauksessa: uusi punainen neule.
Ostin ja puin sen päälleni tyttären 18-vuotispäiväjuhliin. Hävisi pian sen jälkeen.
(Ex-avokki on kuollut, mutta oli erikoinen tapaus. Kaikenlaista tapahtui ennen ja jälkeen poismenon. En yhtään ihmettele yhteisen lapsemme lähellä tapahtuneita sattumuksia).
Ei mulla muuta kirjoitti:
Laukku katosi matkalla etelään- Finnair sen kadotti vaikka laukussani oli suomen lippu ja nimeni ja numeroni 3 eri kohtaa. Laukussa oli vaatteita ja läppäri. Finnair ei meinannut edes korvata sitä mutta haastoin käräjille ja vasta sieltä sain korvaukset koska läppäri oli 900 euron arvoinen niin oli pakko mennä käräjille.
Läppärit pitää olla käsitavaroissa...
Siinä ~10 ikävuoden tienoilla minulta katosi eräs sininen silkkikukkanen, kooltaan noin 4cm. Se oli irronnut mummon tekokukasta ja olin saanut sen leikkeihini, pidin sitä aina erään leluhevosen päässä, hevosen harjaan kiinni työnnettynä. Olin aina äärimmäisen tarkka leluistani, niitä ei ollut paljon ja säilytin niitä pienessä pahvilaatikossa sängyn alla. Joka ilta vedin laatikon ulos, otin lelut yksi kerrallaan pois laatikosta, kampasin hevosten harjat ja hännät ja sitten asettelin lelut takaisin laatikkoon yksitellen.
Otin tuon kyseisen kukkasen pois hevosen harjasta, asetin sen viereeni lattialle, kampasin hevosen harjan ja hännän, olin aikeissa laittaa kukkasen takaisin. Mutta niin se vain oli kadonnut siitä vierestäni lattialta. Katselin ihmeissäni ympärilleni, nousin ylös, ravistelin vaatteeni, kävin vielä kerran kaikki lelut yksitellen läpi, pyysin äitinikin etsimään ja katsomaan ettei kukka ollut tarttunut vaatteisiini - ei löytynyt sinistä silkkikukkaa. Ei enää koskaan mistään.