Mitä sinulta on kadonnut oudosti eikä ole löytynyt?

Vierailija kirjoitti:

Selluliitti.

Kerran olin juopotellut viikon putkeen, niin yhtäkkiä se oli vaan hävinnyt! Melkein 60kg.

Kylillä sitten myöhemmin kertoivat, ettei se kuulemma takaisinkaan enää tule.. JESSS!!

Siinä on hyöty jakautunut; onnellisia sekä sinä, että selluliitti 👏🏻

Bridget Jones, mad about the boy -kirja. Ei mitään hajua, minne se katosi viimeisen lukuhetken jälkeen. Jätin sen hyllyn päälle ja siitä se mystisesti katosi. On nyt ollut kateissa 1,5 vuotta...

Vierailija kirjoitti:

Olin kitkemässä kukkapenkkejä porukoiden maatilalla, ei hanskoja kädessä.

Heitin vielä kitkemistuotokset ryteikköön.

Jossain vaiheessa huomasin kihla- ja vihkisormuksen kadonneen 😔

Voi, ei! Soitin miehelleni ja itkuhan siinä tuli. Uudet piti ostaa, ei ole vielä löytynyt. Tapahtuneesta on jo yli kymmenen vuotta. Harmittaa siinäkin mielessä, että pidän enemmän alkuperäisestä vihkisormuksesta...

Yritettiin etsiä laajasta pihapiiristä, mutta vielä ei ole onnistanut.

Tuosta ei mennyt kovin kauan, kun olin töistä lähdössä. Mieheni istui portailla ja sanoi kadottaneensa sormuksensa ollessaan pelaamassa snuukkeria kaverinsa kanssa...Hänellekin ostettiin uusi sormus.

Meillä, jotka emme olleet juuri sormuksia aikaisemmin pitäneet ansaksi tuli varmaan, se että olimme valinneet liian väljät sormukset.

Hyvälaatuisella metallinpaljastimella voisi vielä löytyä, sellaisella haravoi hehtaarikaupalla päivässä, vuokrattavia luultavasti löytyy koska aika hintavia tehokkaammat erottelevat mallit.

Lempi kaulakoruni jonka sain mieheltä kun lapsemme syntyi, se Michael Monroen kalevalakoru. Se vain katosi mun yöpöydältä. Anopille mystisesti ilmestyi samanlainen heti vierailunsa jälkeen, mutta milläs todistan. Mies osti mulle hääpäivälahjaksi uuden samanlaisen.

Aikanaan katosi mustat juhlahousut, tosi kivat ja tykkäsin niistä ja ne kävi maailmallakin muutaman kerran. Siinä meni kauan aikaa ennenkuin huomasin että olivat kadonneet. Ei mitään muuta mahista oo kun joku varasti ne ja se joku oli vieras nainen tai mies antoi hänelle. Meillä tuli ero mutta ei niistä housuista ja en kertonut edes miehelle epäilyksistä. 

Vanhasta asunnostani löytyi remppaa tehdessä lattialistan takaa edellisen asukkaan pankkitunnukset :D miettikää kuinka paljon hän on ihmetellyt, kun maksanu laskuja työhuoneessa ja sitten yhtäkkiä tunnuksia ei löydy enää mistään koska ne on seinän ja lattialistan välissä.

Dildo. Luulen, että mies on pöllinyt sen. Kokee ehkä uhkana?

Voi kadonnut mystisesti vaikka mitä!

Tallilla katosivat saappaat jotka veli antoi minulle lahjaksi. Näin ne tallin kilpavarustelaatikossa myöhemmin. Kuittasin kaikkien nähden kassasta ne rahat takasin, omistaja antoi pikkulikkojen kautta minulle rosvon maineen. Töitä piti tehdä yötäpäivää hikipäässä palkasta ei tietoakaan, mikä ei tänäpäivänä menisi mitenkään läpi ilman oikeusprosessia. Vieläkin kuulen sen muijan puhuvan minusta rosvona vaikka koko kaupungissa kerrottiin että ko muija olisi pöllässyt srk kassasta 400 000 mutta suhteillaan armahdettiin kun oli lapsia.

Minulla oli lapsena pehmolelu optikkoliikkeessä mukana. Leikin sillä silmälasihyllyn ääressä, kun veljelleni mittailtiin oikeita linssejä, ja yllättäen lelu vain humpsahti jonnekin hyllyn taakse. En saanut sitä itse takaisin, eikä saanut äitikään. Käynnin päätteeksi liikkeen työntekijä avasi hyllyn laatikot ja veti koko rotiskon irti seinästä, mutta lelua ei ollut enää missään.

Isäni katosi myös joskus jonnekin. Katoamisilmoitusta ei ole syytä tehdä, mutta ei sitä hemmoa kuitenkaan ole juuri näkynyt...

Vierailija kirjoitti:

Usko suomalaisiin poliitikkoihin.

Mullekin on käynyt noin, mutta ei se musta mitenkään outoa ole...

Pikkuhousuja on katoillut oudosti.

Lapsena katosi minun ja veljeni yhteinen kansio, johon olimme keränneet Pokemon-kortteja. Emme ikinä vieneet sitä pois talosta (esim. kavereille), koska se oli liian painava. Olen varma, että vanhemmilla on jotain tekemistä asian kanssa, ovat joko vaivihkaa hävittäneet sen pois tilaa viemästä tai vahingossa tuhonneet sen. Eivät ole kuitenkaan koskaan suostuneet myöntämään tätä.

Harmittaa vieläkin, ne kortit voisivat olla nyt arvokkaita :(

Oudoin on iso viltti. Se vain hävisi kotoani, enkä ymmärrä miksi kukaan olisi sitä varastanutkaan. Käytin sitä sohvalla eikä tullut mieleen ottaa koskaan minnekään mukaan. Mutta ehkä olen sitten unissani heittänyt roskiin tai epähuomiossa siivotessa tiputtanut parvekkeelta, en keksi muutakaan selitystä. Kaipaan edelleen juuri siihen vilttiin käpertymistä. :D

Multa katosi puolet urheilupaidoista. Ajattelin jo, että joku on käynyt ne nyysimässä asunnostani (miksi joku varastaisi käytettyjä urheilupaitoja? :) ) Useampia päiviä etsin paitojani ilman tulosta. Sitten...avasin pakastimeni ja urheilupaidat olivat siellä nätisti viikattuna. Tajusin, että olin laittanut paitani freesaantumaan pakkaseen ja unohtanut sinne. Käytän pakastinta välillä bakteerien/hajujen tappamiseen, kun asun maassa, jossa ei pakkasta ulkona ole. 

Sairausvakuutuskortti vuosia sitten. Epäilen, mutta en tiedä, että se joutui lehtipinoon ja sitä tietä jätepaperiastiaan. Avain enon asuntoon. Se oli täällä kotona samassa paikassa kuin muutkin avaimet, mutta kun seuraavan kerran piti lähteä enon luo, ei avainta ollut missään. Olen mulkoillut syyttävästi pölyimuria, mutta se ei suostu tunnustamaan mitään.

Välillä "kadotan" aina silmälasini. Useimmiten kuitenkin löytyvät nenältä, sillä jos ne eivät olisi siellä, en näkisi lukea tätäkään palstaa.

Uima-asu soluasunnon kylppäristä. Oli ihan valtavan hieno ja edelleen kaipaan, mutta kämppis sen pölli.

Sormus jolla lapsi leikki ja tiputti sen, mutta ei löydy enää mistään.

Tällä hetkellä on kateissa kuumemittari. Sitä kun ei uskoisi laittavansa kovin kummalliseen paikkaan.

Yhdet kalanperkeet kaverin mökillä.

Perkasin kalat laiturin nokassa, kuvittelen pistäneeni ne perkeet pussiin, vein perattuja kaloja ynnä perkuuvälineitä sisälle mökkiin, ja sitten perkeitä ei ollut missään. En pystynyt muistamaan, olinko ottanut ne mukaani vai en. Ei löytynyt roskiksesta eikä muualtakaan. Periaatteessa tietysti lokki tai varis olisi voinut viedä, mutta olisi luullut jotain rähinää kuuluneen saaliinjaosta. Myöhemmin ei mistään ruvennut tunkemaan nenään pilaantuvien sisälmysten löyhkää.

Jotenkin pelotti, kun en pystynyt muistamaan yhtään, mitä niille olen tehnyt. Mainittakoon, että alkoholilla eikä muillakaan päihteillä ollut osuutta asiaan.

Kauniita pikkulusikoita alkoi katoilemaan - luulin että roskiin. Sitten vuosien päästä avasi naapurinmummeli kirjahyllyn oveaan ottaaksen sieltä jotain- ja kas siellä oli tungettuna paksuun maljakkoon sitä kahvilusikkamallia isosta pieniin ja eri ikäisinä ja muistin että mummohan istui kahvilla useinkin... En viitsinyt alkaa riitelemään annoin olla ja ostin sitten uudet.

Eräs miesystävä katosi mystisesti muutama vuosi sitten. Olimme tavanneet netissä ja ystävystyneet. Lähettelimme toisillemme ahkerasti sähköpostia ja tekstiviestejä sekä soittelimme toisillemme ja olimme tavanneetkin muutaman kerran. Kerran sitten olimme taas lähettäneet toisillemme illan aikana useampia tekstiviestejä, kun hän yllättäen ei enää vastannut sen illan aikana viesteihini eikä myöskään puheluihini. Se loppui ihan yllättäen kuin seinään eikä hän enää sen jälkeen koskaan vastannut puheluihini, tekstiviesteihini eikä sähköposteihini. Koskaan en saanut tietää, että mitä tapahtui ja että miksi en enää saanut häneltä vastauksia viesteihini.

Kun minä vielä harrastin akvaariokalojen hoitoa, niin minun akvaarioni viereen lattialle oli yllättäen ilmestynyt melko isokokoinen, kuollut iso kala joka oli jo kuivunut tunnistamattomaksi, niin että en saanut varmuudella sen lajista selvää. Sen kuitenkin tiedän, että mitään sellaista kalaa ei 60 litran akvaariossani ole ollut, koska siellä oli vain muutama pieni (korkeintaan 5cm pitkä) kala ja tämä kala oli kuolleena ja kuivuneenakin reilusti yli 10cm pitkä. Sellaista en todellakaan olisi hankkinut akvaariooni, sillä vaikka en sen lajia saanut tietää, niin sen tiedän, että se olisi jo kokonsa puolesta tarvinnut varmasti vähintään kolme kertaa isomman akvaarion asunnokseen ja sellaista kalaa en olisi akvaariooni hankkinut. Kodissani ei myöskään ollut käynyt kukaan vieras pitkään aikaan, että hän olisi salakuljettanut sen kalan akvaariooni ja olisihan minun pitänyt huomata se kala elävänä siellä akvaariossa ennen kuin se hyppäsi sieltä ulos kuolemaan.

Vaimo. Ei ole näkynyt kolmeen vuoteen. Tiedä sitten minne meni..

Upouudet farkut. Tästä on melkein kymmenen vuotta aikaa ja asuin vielä vanhemmillani. Olin juuri edeltävällä viikolla ostanut kalliit, hienot farkut ja oli tarkoitus laittaa ne päälle kouluun. Yllätyin, kun en löytänyt niitä mistään, vaikka jatkoin etsintöjä koulupäivän jälkeenkin. Käänsin kaikki kaapit ja vaatehuoneen nurin, mutta farkut pysyivät kadoksissa. Myöhemmin mietin, että joko minä tai äitini oli heivannut ne vahingossa vaatekeräykseen vanhojen vaatteiden seassa. Minulla oli aika samanvärinen farkkutakki (jonka oli tarkoitus mennä keräykseen) ja se kyllä löytyi. No, saipahan joku uudet farkut. :D

Pakko kertoa päinvastainen, uskomaton löytymistarina: lukioiaikoina meillä oli pikkujoulujuhlat kunnan urheilutalolla. Olin laittanut sormeeni mummolta saadun hyvin tunnearvokkaan perintösormuksen, jossa oli pieni rubiinikivi. Jossain kohtaa iltaa huomasin, ettei kivi ollut enää paikoillaan. Olin aivan paniikissa ja kävin tsekkaamassa vessan lattioista lähtien kaikki paikat, missä se vaan olisi voinut olla. Mietin, että kivi oli takuulla pudonnut pyttyyn asioilla käydessäni, enkä tulisi näkemään sormusta entisenlaisena enää koskaan. Muutama kaverikin osallistui etsintöihin ja kun nuohosimme pimeää urheiluhallin puolta diskovalojen välkkeessä, eräs ystävistäni hihkaisi: "Hei onko se tämä?!" ja tuli luokseni pikkuruinen rubiini kämmenellään. Sehän se oli, enkä vieläkään tajua, miten sen kokoinen kivi on ollut mahdollista bongata ulkoa kulkeutuneen sepelin ja hiekan seasta lattialta siellä pimeässä hallissa... En myöskään nykyään tajua, miksi hitossa olen laittanut itselleni kalliin sormuksen johonkin rymyryyppäjäisiin. :D No, sormus sai alkuperäisen muotonsa kultasepän verstaan kautta ja kiven löytäjälle olen yhä kiitollinen.