Tokaluokkalaiselle oli sattunut pissavahinko koulussa. Voi tätä häpeän määrää.

Mulle kävi näin ekalla luokalla. Olin pieni tyttö, tunti oli loppumassa, enkä kehdannut/uskaltanut viittä minuuttia ennen tunnin loppua pyytää lupaa.

Tää on vakava varoitus. Älä ainakaan seuraavaa sano lapselle.

Ruokapöydässä äiti tuskastuneen vihaisena isälle: siellä se on koulussa kussut housuunsa.

Hetken kuluttua isä vihaisen ivallisesti lapselle: eikös sinne pitänyt mennä koulua käymään, eikä housuun kusemaan.

Häpeä, lannistuminen, huonommuuden tunne seurana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei uskaltanut pyytää lupaa vessaan? Oletteko pelotelleet sillä, että vessassa saa käydä vain välitunnilla?

Ei olla peloteltu, mun lapsi on vaan melko ujo ja koulussa opekin on neuvonut, että vain välkällä käydään vessassa ja sitä ohjetta on yrittänyt noudattaa. Ja me vanhemmat ollaan siihen myös ohjattu, mutta ei vessareissuja hätätilanteissa olla kielletty. ap

Voisit osoittaa nyt opea syyttävällä sormella. Jos lapsella on noin kova pissahätä niin sen huomaa. Miksi ei lähettänyt hätäistä lasta vessaan? Kuten sanoit lapsi ei välttämättä kehtaa pyytää lupaa, mutta ope voisi tulla vastaan. Väitän että ei tuota hätää ole voinut olla huomaamatta.

Voi herran jestas sentään. Opella on 20-25 muutakin lasta opetettavana. Ei varmasti pysty kiinnittämään jokaiseen koko ajan 100 prosenttista huomiota. Ei vaikka mitä jumppaa ja hytkymistä tuo poika olisi siellä paniikissa harrastanut. Tuon ikäinen lapsi osaa jo viitata ja pyytää lupaa käydä vessassa. Ei ole tosiaan open syy.

Kyllä sen hytkymisen huomaa etenkin jos lapsi on yleensä rauhallinen. Minä ainakin kysyn lapselta haluaako käydä vessassa. Aina haluavat. Nämä hytkyjät on ujoja lapsia. Heitä pitää hieman tulla vastaan.

T. Ekaluokan ope

Oletpas tyhmä moukka. Jos lapsi on tosi ujo, ja sinä suureen ääneen kysyt muiden kuullen, haluaako käydä vessassa, se voi olla tosi nöyryyttävää lapselle, joka nimenomaan ei halua, että muut kuulevat!

Pitää kysyä tosi vaivihkaa, esim. käymällä lapsen pulpetilla ja tietty siinäkin vaiheessa osan päät kääntyvät. Parasta olisi sopia pelisäännöt etukäteen. Ihanteellisin olisi sama kuin yliopiston tentissä: saa viitata vaivihkaa tai joku muu merkki, jonka jälkeen voi lähteä vessaan. Tenttitilanteessa on toki saattoväki mukana, mitä ei tarvita mutta siis toi perusidea, että muita häiritsemättä ilmoitetaan merkillä, että lähtee veskiin ja sitten vaan menee.

Musta toikin on ihan älyvapaata, ettei saisi mennä vessaan luokkatilanteesta. MIkä pointti tossa on? Jos joku alkaa hyväksikäyttää oikeutta käydä vessassa, niin siihen sitten puututaan tarvittaessa. Eihän tuossa ole järkeä, että kaikkien elämä tehdään vaikeaksi siltä varalta, että joukosta joku mahdollisesti ehkä käyttää vessaan poistumista johonkin lorvehtimiseen.

Sorry, mutta missä hän sanoi kysyvänsä suureen ääneen, haluaako lapsi käydä vessassa?  Ei missään!!!

Älä mollaa opettajaa, joka toimii aivan oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tärkeintä on opettaa lasta nyt sanomaan reippaasti vastaan, olettaen että kiusataan. Jos joku katsoo virnuillen ton takia, niin lapsen on syytä mulkaista uhmakkaasti takaisin, sellaisella varokin sanomasta mitään tai täältä pesee -tyyppisellä katseella. Mikä tahansa moka unohtuu, kunhan ihminen, lapsi tai aikuinen näyttää, että hän pystyy puolustamaan tarvittaessa itseään. Noista kasvaa kauheita kiusausjuttuja, jos kohde näyttää siltä, että itsekin häpeää itseään ja suurin piirtein itse ojentaa kaulansa, että lynkkaajajoukko saa sen katkaista.

Opeta lapsellesi itsetuntoa ja sitä, että hänellä on oikeus puolustaa itseään. Muistuta tosiaan, että noin voi käydä kelle tahansa. Mutta älä tyydy siihen. Tärkeintä on, ettei näytä arkuuttaan muille tai sitä, että häpeää. Se antaa muille luvan kiusata.

Älkääkä vähätelkö tätä. Nämä on lasten maailmassa kuolemanvakavia juttuja. Tollanen moka, se nyt vaan on absoluuttinen häpeä. Kaikki tietää sen. Ja on tyhmintä maailmassa vähätellä sitä. Lapsiparka, ei varmaan saa unta yöllä ja aamulla vatsa pelosta velloen kouluun odottamaan, että miten käy. Huhhuh... hirvittää jopa näin ulkopuolisena lapsen puolesta.

Älä sinä nyt lähde ruokkimaan toista ylireagoivaa. Ei ole mitään tarvetta puolustautua kun se nauru on ihan normaali reaktio tuossa tilanteessa. Pitkittyvä vinoilu ei ole, ja jos sellainen yltyy, pitää saada tilanne poikki ja opettaja kommentoimaan, että hän ei ehkä ole antanut ihan loppuun mietittyjä ohjeita ja nauku seis. Mutta jos heti hyökkää takaisin, ei sekään aina niin järkevää ole. 

Edelleen, tämän tarinan ainoa todellinen ongelma on äiti, joka häpeää lastaan, vaikka väittää tekevänsä jotain muuta. Häpeä ja sen kiistäminen eivät kumpikaan ole asiallisia reaktioita tilanteeseen, ja äidin olisi syytä miettiä omia tunnereaktioitaan, mistä ne kumpuavat. Tunteille on selityksensä, mutta ihmisen pitää itse ymmärtää onko hänen taustassaan käsittelemättömiä asioita, jotka nyt sitten kätevästi siirretään seuraavan polven ongelmaksi.

No kyllä todellakin alan, koska housuun pissaaminen nyt vaan on kuolemanvakava asia lapsilla, ja jos sinä epäempaattinen ja lasten lainalaisuudet jo unohtanut et sitä halua uskoa (ehkä asia on sinulle vielä kipeämpi kuin meille muille?), niin ei voi mitään.

Selvästikin äiti muistaa nämä asiat, ja myötähäpeä on täysin luonnollinen reaktio, joka tulee sekunnin sadasosassa, ei sitä voi sensuroida pois. Se vain tapahtuu. Äiti ei taatusti millään tavalla näytä sitä lapselleen, eikä todellakaan tuo asia ole nyt tässä se suurin ongelma (miksi edes olisi, mitä se sinusta kertoo, että koet asian noin?). Ongelma on nyt vaan tuo pissaaminen. MOka on tapahtunut ja moka on moka, se ei muuksi muutu sillä, että sinä yrität haudata sen maton alle, sellainen vain kasvattaa häpeää, siitä tosiaan tulee se home, joka muhii pinnan alla. 

Tuokin voi olla hyvä ratkaisu, että vaikka hampaat irvessä väkisin mutta kuitenkin, kääntää asian vitsiksi ja nauraa sille. Sekin on itsetunnon ilmaisua muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sä häpeät lastasi? No ei ihme, että raukka on niin sulkeutunut persoona, että ei edes uskalla lupaa pyytää päästä vessaan.

En sanonut niin. En lapselle sitä näyttänyt, mutta kyllä tuo tilanne mua hävetti. Se kun ope soitti mulle ja kertoi asiasta. Kurja olo on lapsen puolesta, mutta tiedän miten julmia lapset osaa olla toisilleen. Pienemmistäkin asioista. Tätä ei olisi kaivattu. ap

Ei se ole julmuutta vaan keskenkasvuisuutta. Jos sua on kiusattu, ymmärrän että ahdistaa kun lapsi tulee samaan ikään. Mutta pitää ymmärtää, että sulla on silloin painolastia, ja taipumus tulkita asioita negatiivisemmin kuin mitä ne oikeasti ovat. 

Jos tämän keskustelunkin jälkeen allekirjoitat tämän viestisi ja olet sitä mieltä, että poikasi on töpännyt radikaalisti, niin sinä olet tässä se julma. Eivät ne lapset, jotka käsittelivät tilanteen naurahtamalla kertaalleen ja hyvän opettajan ohjaamina lopettavat mahdollisen nälvimisen siihen kun hän kerran sanoo että nyt riittää ja vahinkoja sattuu ja lapsuuteen kuuluu se, ettei aina saa suutaan auki oikeassa kohtaa, kun se ei ole aikuisillekaan aina helppoa. 

Minusta ap:n aloituksessa on jotain outoa.. vaikka jotain empatiaakin löytyy.. mutta väistämättä tulee mieleen, että vanhemmilla olisi peiliin katsomisen paikka, jos lapsi on niin ujo ja arka..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sä häpeät lastasi? No ei ihme, että raukka on niin sulkeutunut persoona, että ei edes uskalla lupaa pyytää päästä vessaan.

En sanonut niin. En lapselle sitä näyttänyt, mutta kyllä tuo tilanne mua hävetti. Se kun ope soitti mulle ja kertoi asiasta. Kurja olo on lapsen puolesta, mutta tiedän miten julmia lapset osaa olla toisilleen. Pienemmistäkin asioista. Tätä ei olisi kaivattu. ap

Miksi mulle tulee sellainen olo, että pelkäät kyllä nyt enemmän itsesi ja oman maineesi puolesta? Ehkä pelkäät sitä, että joudut nyt mahdollisesti hoitamaan tuosta aiheutuvaa kiusaamista. Tai että saat sen "nolon pojan" vanhemman maineen. Vai onko sulla kenties turhankin läheinen suhde johonkin pojan opettajaan ja nyt pelkäät suhteen kärsivän, kun niin häpeät lapsesi vahinkoa? ;)

Vierailija kirjoitti:

Kunnon vässykän oot kasvattanu. Onnittelut.

Todellakin onnitella voi. Hän ei ole kasvattajana epäonnistunut kuten sinun vanhempasi. He ovat kasvattaneet epäempaattisen ja suorastaan sadistisen sinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sä häpeät lastasi? No ei ihme, että raukka on niin sulkeutunut persoona, että ei edes uskalla lupaa pyytää päästä vessaan.

En sanonut niin. En lapselle sitä näyttänyt, mutta kyllä tuo tilanne mua hävetti. Se kun ope soitti mulle ja kertoi asiasta. Kurja olo on lapsen puolesta, mutta tiedän miten julmia lapset osaa olla toisilleen. Pienemmistäkin asioista. Tätä ei olisi kaivattu. ap

Miksi mulle tulee sellainen olo, että pelkäät kyllä nyt enemmän itsesi ja oman maineesi puolesta? Ehkä pelkäät sitä, että joudut nyt mahdollisesti hoitamaan tuosta aiheutuvaa kiusaamista. Tai että saat sen "nolon pojan" vanhemman maineen. Vai onko sulla kenties turhankin läheinen suhde johonkin pojan opettajaan ja nyt pelkäät suhteen kärsivän, kun niin häpeät lapsesi vahinkoa? ;)

Mene nyt jonnekin keskenkasvuisten palstalle hölmöjen "sulla on suhde..." -juttujesi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tärkeintä on opettaa lasta nyt sanomaan reippaasti vastaan, olettaen että kiusataan. Jos joku katsoo virnuillen ton takia, niin lapsen on syytä mulkaista uhmakkaasti takaisin, sellaisella varokin sanomasta mitään tai täältä pesee -tyyppisellä katseella. Mikä tahansa moka unohtuu, kunhan ihminen, lapsi tai aikuinen näyttää, että hän pystyy puolustamaan tarvittaessa itseään. Noista kasvaa kauheita kiusausjuttuja, jos kohde näyttää siltä, että itsekin häpeää itseään ja suurin piirtein itse ojentaa kaulansa, että lynkkaajajoukko saa sen katkaista.

Opeta lapsellesi itsetuntoa ja sitä, että hänellä on oikeus puolustaa itseään. Muistuta tosiaan, että noin voi käydä kelle tahansa. Mutta älä tyydy siihen. Tärkeintä on, ettei näytä arkuuttaan muille tai sitä, että häpeää. Se antaa muille luvan kiusata.

Älkääkä vähätelkö tätä. Nämä on lasten maailmassa kuolemanvakavia juttuja. Tollanen moka, se nyt vaan on absoluuttinen häpeä. Kaikki tietää sen. Ja on tyhmintä maailmassa vähätellä sitä. Lapsiparka, ei varmaan saa unta yöllä ja aamulla vatsa pelosta velloen kouluun odottamaan, että miten käy. Huhhuh... hirvittää jopa näin ulkopuolisena lapsen puolesta.

Älä sinä nyt lähde ruokkimaan toista ylireagoivaa. Ei ole mitään tarvetta puolustautua kun se nauru on ihan normaali reaktio tuossa tilanteessa. Pitkittyvä vinoilu ei ole, ja jos sellainen yltyy, pitää saada tilanne poikki ja opettaja kommentoimaan, että hän ei ehkä ole antanut ihan loppuun mietittyjä ohjeita ja nauku seis. Mutta jos heti hyökkää takaisin, ei sekään aina niin järkevää ole. 

Edelleen, tämän tarinan ainoa todellinen ongelma on äiti, joka häpeää lastaan, vaikka väittää tekevänsä jotain muuta. Häpeä ja sen kiistäminen eivät kumpikaan ole asiallisia reaktioita tilanteeseen, ja äidin olisi syytä miettiä omia tunnereaktioitaan, mistä ne kumpuavat. Tunteille on selityksensä, mutta ihmisen pitää itse ymmärtää onko hänen taustassaan käsittelemättömiä asioita, jotka nyt sitten kätevästi siirretään seuraavan polven ongelmaksi.

No kyllä todellakin alan, koska housuun pissaaminen nyt vaan on kuolemanvakava asia lapsilla, ja jos sinä epäempaattinen ja lasten lainalaisuudet jo unohtanut et sitä halua uskoa (ehkä asia on sinulle vielä kipeämpi kuin meille muille?), niin ei voi mitään.

Selvästikin äiti muistaa nämä asiat, ja myötähäpeä on täysin luonnollinen reaktio, joka tulee sekunnin sadasosassa, ei sitä voi sensuroida pois. Se vain tapahtuu. Äiti ei taatusti millään tavalla näytä sitä lapselleen, eikä todellakaan tuo asia ole nyt tässä se suurin ongelma (miksi edes olisi, mitä se sinusta kertoo, että koet asian noin?). Ongelma on nyt vaan tuo pissaaminen. MOka on tapahtunut ja moka on moka, se ei muuksi muutu sillä, että sinä yrität haudata sen maton alle, sellainen vain kasvattaa häpeää, siitä tosiaan tulee se home, joka muhii pinnan alla. 

Tuokin voi olla hyvä ratkaisu, että vaikka hampaat irvessä väkisin mutta kuitenkin, kääntää asian vitsiksi ja nauraa sille. Sekin on itsetunnon ilmaisua muita kohtaan.

Ei tarvitse nauraa hampaat irvessä jos toiset auttavat rentoutumaan ja suhtautumaan vähemmän vakavasti vahinkoihin. Voi nauraa ihan aidosti. Aikuisilla on pallo tässä asiassa, he ohjaavat lapsia joko viisautta kohti tai sitten ohi väylän ja kiville. Minä en ole epäempaattinen enkä unohtanut lasten lainalaisuuksia, enkä peittele omaa tuskaa. Sinä sen sijaan olet jäänyt jumiin väärinymmärretyn lapsen reaktioon, olet pelkoaggressiivinen ja jaat kaikennielevää myötätuntoa sinne missä tarvitaan ohjaavia kysymyksiä etkä oikeasti tee muuta kuin ruokit toisen pelkoa ja ohjeistat pelkäävää aikuista kasvattamaan lapsestaan jälleen yhtä pelkoaggressiivista, mikä johtaa varmemmin negatiiviseen huomioon luokkatovereiden taholta kuin minun ohjeeni. Eli levität omaa myrkkyäsi ja vahingoitat ihmisiä. Rauhoitu ja mene itseesi. 

Vierailija kirjoitti:

Voi seurata jotain kiusaamista. Pyydä opettajaa hetken katsomaan enemmän lapsesi perään. Lapsellesi kerrot heti, että äärimmäisessä hädässä ennemmin kesken tunnin vessaan kuin housuun. Jospa kuitenkin olisi nyt oppinut että välkällä tosiaan kannattaa käydä vessassa.

Tiedän omakohtaiseta kokemuksesta, että ujo ja arka lapsi ei pysty keskeyttään keskustelua pyytääkseen päästä vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sä häpeät lastasi? No ei ihme, että raukka on niin sulkeutunut persoona, että ei edes uskalla lupaa pyytää päästä vessaan.

En sanonut niin. En lapselle sitä näyttänyt, mutta kyllä tuo tilanne mua hävetti. Se kun ope soitti mulle ja kertoi asiasta. Kurja olo on lapsen puolesta, mutta tiedän miten julmia lapset osaa olla toisilleen. Pienemmistäkin asioista. Tätä ei olisi kaivattu. ap

Kyllä lapsi tietää, että häpeät. Ja ihan sama, vaikka ei olisi huomannut. Minusta on outoa, että sun päällimmäinen tunne tuossa on häpeä.

Minkä minä sille voin, että tunnen tästä häpeää? Se on tunne. Ihmiset tuntee erilaisia tunteita eri tilanteissa. Mitä minun sitten sinun mielestäsi olisi pitänyt tuntea? Ylpeyttä? ap

Olet oikeassa, että tunteet on tunteita ja ne jotka kieltävät sinua tuntemasta, ovat väärässä.

Se miksi tunnet noin, ei ole tässä hetkessä tärkeää. Olet kuitenkin ollut empaattinen lapselle ja se on tärkeää.

Omat tunteesi ehdit analysoida myöhemmin. Tärkeintä on se, että lapsi saa nyt tukea ja sen miettiminen, miten voit tukea maksimaalisesti.

Itsesi syyllistäminen, jota täällä niin monet elämässään täysin epäonnistuneet ehdottavat, ei hyödytä tässä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n aloituksessa on jotain outoa.. vaikka jotain empatiaakin löytyy.. mutta väistämättä tulee mieleen, että vanhemmilla olisi peiliin katsomisen paikka, jos lapsi on niin ujo ja arka..

Ehkä tämä case ei ole sinulle, kun ei näytä olevan mitenkään tuttu asia lapset ja heidän erilaisuutensa.

Katsos, lapset eivät ole standardia palkkitavaraa, vaan hyvin vaihteleva kirjo persoonallisuuksia. 

On munkin poika pissanut kun oli alakoulussa. Joutui odottamaan kaveria rappukäytävässä ja pissat tuli housuun.

Tuli itkien ja raivoten kotiin.

Kaveri tietysti nauroi kun soitti sille että miten kävi että lähtee kotiin.

Eipä tajunnut mennä ulos pissalle tai osannut pyytää päästä sisälle pissalle.

Yleensäkin ei pitäisi jäädä rappukäytävään mutta en tiennyt asiasta.

Kovin nöyryyttävää lapselle.

Tänään juhlittiin synttäreitä kun poika täytti 18 vuotta.

Ihan normaalia että noin voi käydä kun ei lapsi aina toimia niin kun pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Lastasi ei todellakaan yhtään auta se, että sinä vanhempana häpeät häntä, kun hänelle sattuu vahinko, jota hän itse häpeää jo muutenkin ihan liikaa. Siinä tilanteessa hän tarvitsee lohdutusta ja tukea.

Jos vahinkoja sattuu usein, pitää niiden syy selvittää. Lasta ei kuitenkaan saa syyllistää niistä.

Minulla on näistä koulussa sattuneista pissavahingoista kokemusta sekä omalta kouluajaltani että lasteni kouluajoilta. 

Jos AP nyt näytät lapsellesi, että häpeät häntä, voit olla varma että vastaisuudessa saat hävetä vielä lisää, sillä vastaavia tilanteita tulee vain enemmän. Lapselle pitää juurikin näyttää, että hätää ei ole ja kannustaa jatkossa yrittämään rohkeasti viitata vessaan pääsyä. Lapsesi on kerran valmiiksi jo ujo ja arka, voin vain kuvitella sitä häpeän määrää mitä hän kokee nyt. Sinun tulee vanhempana nyt asettua lapsesi asemaan eikä keskittyä itseesi, siihen kuinka sinua nyt hävettää. Miksi edes häpeät täysin luonnollista vahinkoa?

Sympatiaa ja vähän ymmärrystä lapselle, kerta on noin herkkä luonne. Itse muistan kokemuksesta, että tuo vessaan pääsyn pyytäminen oli ekoilla luokilla todella kova paikka. Kääntyvät katseet, kaikki tietää, että menet vessaan, joku vielä tirskuu. Voin kertoa, että ahdisti ihan helvetisti.

Painotat, että vessaan saa ihan oikeasti mennä koska tahansa, jos on hätä. Siitä ei rangaista.

Jos häpeä edelleen valtaa oman pään, niin kohtahan se poika on jo aikuinen, ja voi katsella sun housuun kusemisia. Saa sitten vuorostansa hävetä sua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sä häpeät lastasi? No ei ihme, että raukka on niin sulkeutunut persoona, että ei edes uskalla lupaa pyytää päästä vessaan.

En sanonut niin. En lapselle sitä näyttänyt, mutta kyllä tuo tilanne mua hävetti. Se kun ope soitti mulle ja kertoi asiasta. Kurja olo on lapsen puolesta, mutta tiedän miten julmia lapset osaa olla toisilleen. Pienemmistäkin asioista. Tätä ei olisi kaivattu. ap

Miksi mulle tulee sellainen olo, että pelkäät kyllä nyt enemmän itsesi ja oman maineesi puolesta? Ehkä pelkäät sitä, että joudut nyt mahdollisesti hoitamaan tuosta aiheutuvaa kiusaamista. Tai että saat sen "nolon pojan" vanhemman maineen. Vai onko sulla kenties turhankin läheinen suhde johonkin pojan opettajaan ja nyt pelkäät suhteen kärsivän, kun niin häpeät lapsesi vahinkoa? ;)

Mene nyt jonnekin keskenkasvuisten palstalle hölmöjen "sulla on suhde..." -juttujesi kanssa. 

AV nimenomaan on keskenkasvuisten palsta. Tietäisit tämän jos yhtään seuraisit useimpien juttujen tasoa. Eli taidan olla ihan oikealla palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastasi ei todellakaan yhtään auta se, että sinä vanhempana häpeät häntä, kun hänelle sattuu vahinko, jota hän itse häpeää jo muutenkin ihan liikaa. Siinä tilanteessa hän tarvitsee lohdutusta ja tukea.

Jos vahinkoja sattuu usein, pitää niiden syy selvittää. Lasta ei kuitenkaan saa syyllistää niistä.

Minulla on näistä koulussa sattuneista pissavahingoista kokemusta sekä omalta kouluajaltani että lasteni kouluajoilta. 

Jos AP nyt näytät lapsellesi, että häpeät häntä, voit olla varma että vastaisuudessa saat hävetä vielä lisää, sillä vastaavia tilanteita tulee vain enemmän. Lapselle pitää juurikin näyttää, että hätää ei ole ja kannustaa jatkossa yrittämään rohkeasti viitata vessaan pääsyä. Lapsesi on kerran valmiiksi jo ujo ja arka, voin vain kuvitella sitä häpeän määrää mitä hän kokee nyt. Sinun tulee vanhempana nyt asettua lapsesi asemaan eikä keskittyä itseesi, siihen kuinka sinua nyt hävettää. Miksi edes häpeät täysin luonnollista vahinkoa?

Onko AP itse joskus pissannut alleen ja saanut kokea siitä nöyryytystä, vai miksi noin normaali asia ahdistaa ja hävettää niin paljon? Ymmärrän, että herkässä iässä olevaa, ujoa poikaa nolottaa kun kavereiden edessä pissasi housuihinsa, mutta miksi vanhempaa?

Itsellä kävi päiväkodissa jatkuvasti vahinkoja. Oli myös virtsatulehdusta mikä vielä lisäsi sitä. Muistan vaan sen kuinka itsekin häpesin sitä. Kouluaikana kävin vessassa tiuhaan ettei vaan kävisi enää samoin. Myöhemmin olin samassa päiväkodissa testissä niin yksi vanhempi hoitaja muisteli kuinka pissasin siellä niin usein housuun. Häpesin sitä vieläkin ja toinen vielä muistutti kaikesta. Sanoi, että kyllä sinustakin on rohkea nuori tullut vaikka housuun pissasitkin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tärkeintä on opettaa lasta nyt sanomaan reippaasti vastaan, olettaen että kiusataan. Jos joku katsoo virnuillen ton takia, niin lapsen on syytä mulkaista uhmakkaasti takaisin, sellaisella varokin sanomasta mitään tai täältä pesee -tyyppisellä katseella. Mikä tahansa moka unohtuu, kunhan ihminen, lapsi tai aikuinen näyttää, että hän pystyy puolustamaan tarvittaessa itseään. Noista kasvaa kauheita kiusausjuttuja, jos kohde näyttää siltä, että itsekin häpeää itseään ja suurin piirtein itse ojentaa kaulansa, että lynkkaajajoukko saa sen katkaista.

Opeta lapsellesi itsetuntoa ja sitä, että hänellä on oikeus puolustaa itseään. Muistuta tosiaan, että noin voi käydä kelle tahansa. Mutta älä tyydy siihen. Tärkeintä on, ettei näytä arkuuttaan muille tai sitä, että häpeää. Se antaa muille luvan kiusata.

Älkääkä vähätelkö tätä. Nämä on lasten maailmassa kuolemanvakavia juttuja. Tollanen moka, se nyt vaan on absoluuttinen häpeä. Kaikki tietää sen. Ja on tyhmintä maailmassa vähätellä sitä. Lapsiparka, ei varmaan saa unta yöllä ja aamulla vatsa pelosta velloen kouluun odottamaan, että miten käy. Huhhuh... hirvittää jopa näin ulkopuolisena lapsen puolesta.

Älä sinä nyt lähde ruokkimaan toista ylireagoivaa. Ei ole mitään tarvetta puolustautua kun se nauru on ihan normaali reaktio tuossa tilanteessa. Pitkittyvä vinoilu ei ole, ja jos sellainen yltyy, pitää saada tilanne poikki ja opettaja kommentoimaan, että hän ei ehkä ole antanut ihan loppuun mietittyjä ohjeita ja nauku seis. Mutta jos heti hyökkää takaisin, ei sekään aina niin järkevää ole. 

Edelleen, tämän tarinan ainoa todellinen ongelma on äiti, joka häpeää lastaan, vaikka väittää tekevänsä jotain muuta. Häpeä ja sen kiistäminen eivät kumpikaan ole asiallisia reaktioita tilanteeseen, ja äidin olisi syytä miettiä omia tunnereaktioitaan, mistä ne kumpuavat. Tunteille on selityksensä, mutta ihmisen pitää itse ymmärtää onko hänen taustassaan käsittelemättömiä asioita, jotka nyt sitten kätevästi siirretään seuraavan polven ongelmaksi.

No kyllä todellakin alan, koska housuun pissaaminen nyt vaan on kuolemanvakava asia lapsilla, ja jos sinä epäempaattinen ja lasten lainalaisuudet jo unohtanut et sitä halua uskoa (ehkä asia on sinulle vielä kipeämpi kuin meille muille?), niin ei voi mitään.

Selvästikin äiti muistaa nämä asiat, ja myötähäpeä on täysin luonnollinen reaktio, joka tulee sekunnin sadasosassa, ei sitä voi sensuroida pois. Se vain tapahtuu. Äiti ei taatusti millään tavalla näytä sitä lapselleen, eikä todellakaan tuo asia ole nyt tässä se suurin ongelma (miksi edes olisi, mitä se sinusta kertoo, että koet asian noin?). Ongelma on nyt vaan tuo pissaaminen. MOka on tapahtunut ja moka on moka, se ei muuksi muutu sillä, että sinä yrität haudata sen maton alle, sellainen vain kasvattaa häpeää, siitä tosiaan tulee se home, joka muhii pinnan alla. 

Tuokin voi olla hyvä ratkaisu, että vaikka hampaat irvessä väkisin mutta kuitenkin, kääntää asian vitsiksi ja nauraa sille. Sekin on itsetunnon ilmaisua muita kohtaan.

Ei tarvitse nauraa hampaat irvessä jos toiset auttavat rentoutumaan ja suhtautumaan vähemmän vakavasti vahinkoihin. Voi nauraa ihan aidosti. Aikuisilla on pallo tässä asiassa, he ohjaavat lapsia joko viisautta kohti tai sitten ohi väylän ja kiville. Minä en ole epäempaattinen enkä unohtanut lasten lainalaisuuksia, enkä peittele omaa tuskaa. Sinä sen sijaan olet jäänyt jumiin väärinymmärretyn lapsen reaktioon, olet pelkoaggressiivinen ja jaat kaikennielevää myötätuntoa sinne missä tarvitaan ohjaavia kysymyksiä etkä oikeasti tee muuta kuin ruokit toisen pelkoa ja ohjeistat pelkäävää aikuista kasvattamaan lapsestaan jälleen yhtä pelkoaggressiivista, mikä johtaa varmemmin negatiiviseen huomioon luokkatovereiden taholta kuin minun ohjeeni. Eli levität omaa myrkkyäsi ja vahingoitat ihmisiä. Rauhoitu ja mene itseesi. 

:D Klassinen se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. En jatka enempää kanssasi, totean vain sen, että sinun tai kenenkään muunkaan on aivan turha odottaa lapsilaumalta,  että se suhtautuu pissavahinkoon "auttaen rentoutumaan ja suhtautumaan vähemmän vakavasti vahinkoihin". Oletko täysin epärealistinen?

Ongelma on sekin, että ihan jokainen tietää, miten noloa pissavahinko on. Kenenkään ei siis tarvitse sanoa eikä suhtautua yhtikäs mitenkään, pissaaja itse osaa hävetä vahinkoaan ilman, että kukaan auttaa tekemään niin ja jo se riittää häpeäreaktion syntyyn.

Toivoa sopii, että ne muut lapset eivät jatka aiheesta ja seuraavana päivänä on jo muut ihmettelyn aiheet. Mutta aivan turha odottaa heiltä tuota, mitä sanoit. Miten pihalla joku voi olla lasten maailmasta. :D. Hurmahenki uskovainen ilmeisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei uskaltanut pyytää lupaa vessaan? Oletteko pelotelleet sillä, että vessassa saa käydä vain välitunnilla?

Ei olla peloteltu, mun lapsi on vaan melko ujo ja koulussa opekin on neuvonut, että vain välkällä käydään vessassa ja sitä ohjetta on yrittänyt noudattaa. Ja me vanhemmat ollaan siihen myös ohjattu, mutta ei vessareissuja hätätilanteissa olla kielletty. ap

Täysin typerä sääntö tai ohjeistus.

Hätä iskee silloin kun se iskee. Pissahädän voi vielä jotenkin ennakoida, mutta isompi hätä saattaa iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tai mahatauti. Tytöillä ja naisilla sitten vielä menkat. Voi olla sairauksia, joiden takia vessassa pitää käydä usein. Kunhan sinne vessaan ei jää huvikseen asumaan koko päiväksi, niin sinne pitää saada ilman pelkoa mennä juuri silloin kun siltä tuntuu.

Ei varmasti kouluissa ole mitään ehdotonta kieltoa, ettei koskaan saa käydä tunnilla vessassa mutta ihan kokemuksesta voin sanoa, että joissain alakoulun luokissa on kehittynyt kummallinen tapa jossa ihan oikeasti joka ikisellä tunnilla ne samat oppilaat haluaa kesken tunnin vessaan ja jotkut ramppaisivat jopa kaksi tai kolme kertaa tunnissa. Oikeasti siis syynä, että haluavat vaan hetkeksi pois tunnilta haahuilemaan omiaan käytävään (tästä on siis vanhemmilta varma tieto ettei lapsella ole mitään sairautta ja vanhemmatkin samaa mieltä että haluaa vaan pois tunnilta).

Olen itse kieltenopettaja ja opetan suurimman osan tunneista yläkoululla jossa oppilaat hyvin harvoin käyvät tunnilla vessassa mutta silloin jos sattuu hätä tunnille niin pyytävät lupaa ja se annetaan. Alakoululla opetan aina paria ryhmää vuodessa ja siellä ongelma näiden kanssa jotka mukamas käyvät vessassa joka välissä on todellinen. Ei tietenkään haluaisi kieltää koska pitäähän niiden päästä vessaan jotka oikeasti sitä tarvitsevat mutta saattaa olla että ne kaksi tunnilta lintsaajaa saa aikaan sen että luokanope on joutunut puuttumaan siihen jatkuvaan vessarumbaan joka aiheuttaa aina häiriötä oppituntiin ja sanomaan, että opetellaan käymään pääsääntöisesti välkän aikana vessassa.