Lue keskustelun säännöt.
Ihan hirveä tunne, kun mieheni läsnäolo on alkanut ahdistaa. Yksin ollessa hyvä olla
18.10.2026 |
Mieheni on hyvä, kiltti, reilu, hellä. Ei mitään pahaa hänessä. Siksi onkin tosi surullinen ja syyllinen olo, että tunnen näin. Eilen hän oli ylitöissä ja pitkästä aikaa minulla oli ihana lauantai kotona.
Kommentit (31)
Osaatko spesifioida miksi? Miten ahdistaa? Ahdistaako muutkin läheiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama tilanne. Miehessä ei ole mitään vikaa. Rakastan häntä enkä halua ketään toista. Mutta minulla on vain liian vähän yksinoloaikaa ja arki on kiireistä. Kaipaan työnteon, kotitöiden ja seurustelun lisäksi myös aikaa omille harrastuksilleni ja ihan vaan oleskeluun.
Vierailija kirjoitti:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
Taidat viettää hieman liikaa aikaa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma aika on tärkeämpää joillekin. Kaikki ei jaksa koko aikaa olla jonkun seurassa. Koita järjestää enemmän aikaa vain itsellesi.
Niin, itsekin sanoit sen jo. Miehesi on sinulle liian tylsä. Tarvitset miehen, joka vie jalat alta mennessään. Miehen, jonka kanssa elämä on täynnä yllätyksiä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välittömästi kerrot miehellesi, että olet valmis eroamaan. turha pilata miehen elämää enempää. ällöttävä akka tuollainen.
Sama juttu, meillä tosin on vielä lisäksi yksi lapsi. Olen päättänyt että lapsen aikuistuessa otan viimeistään eron ja erakoidun. Lastani haluan toki tavata, on äärettömän rakas. En vain oikeasti ole tehty tähän asumiseen ja elämiseen yhdessä muiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipaat jännämiestä
Joo, isoapamppuakuivanaperseeseen
Jännämies ei tee ylitöitä, vaan viettää aikansa baarissa vikittelemässä muita naisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, meillä tosin on vielä lisäksi yksi lapsi. Olen päättänyt että lapsen aikuistuessa otan viimeistään eron ja erakoidun. Lastani haluan toki tavata, on äärettömän rakas. En vain oikeasti ole tehty tähän asumiseen ja elämiseen yhdessä muiden ihmisten kanssa.
Ei ole pakko erota, erillään asuminenkin voi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaat jännämiestä
Joo, isoapamppuakuivanaperseeseen
On teillä mammoilla jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaatko spesifioida miksi? Miten ahdistaa? Ahdistaako muutkin läheiset?
Ei skitsofreninen ãmmã sellaista osaa määritellä.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, meillä tosin on vielä lisäksi yksi lapsi. Olen päättänyt että lapsen aikuistuessa otan viimeistään eron ja erakoidun. Lastani haluan toki tavata, on äärettömän rakas. En vain oikeasti ole tehty tähän asumiseen ja elämiseen yhdessä muiden ihmisten kanssa.
Lapsesi hylkää sinut kyllä narsistisen ja nalkuttavan luonteesi takia. Hän rakastaa isäänsä.
Mitä osaa avioliittolupauksen kohdassa ”…myötä ja vastamäessä” et ymmärtänyt, ap???
Nainen luovuttaa aina. Kun ei vaan osaa, niin luovuttaa.
Onneksi olkoon ap, tuo on Alzheimerin ensimmäisiä oireita.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko spesifioida miksi? Miten ahdistaa? Ahdistaako muutkin läheiset?
Kaikki ahdistaa. En saa unta. Itkettää ja kipuilen ja oireilen.
Ap
Kaipaat jännämiestä