Miksi nykyään vainaja haudataan jopa 2 kk:n päästä kuolemasta?
Ennen oli tapana pitää hautajaiset kahden viikon sisällä.
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän pappi ole sitä vainajaa vastaanottamassa siunaustilaisuuteen. Näin ollen pappi ei voi edes tietää onko vainaja jo tuhkattu ennen siunausta vai ei. Jos alttarilla odottaakin uurna, niin tuskin se pappi siunauksesta kieltäytyy.
Tai voihan omaiset tosiaan laittaa sen tuhkauurnan arkkuun, ja arkku ihan normisti kirkkoon ja siellä siunaus.
Ensin tehdään siunaus ja sitten vainaja kuljetetaan krematorioon (tai lasketaan hautaan). Ei toisinpäin
On mahdollista tehsä myös siten päin että vainaja tuhkataan ennen siunaustilaisuutta.
Kirkollisten toimitusten opas sanoo, että siunaaminen tehdään ennen tuhkausta. Päinvastaidta menettelyä noudatetaan vain painavista syistä, joten kyllä se järjesdtys on niin, että ensin siunataan ruumis, sitten tuhkataan (siitäkin huolimatta, että poikkeuksiakin on)
Eipä siihen mitään sellaisia erityisiä syitä tarvinut, vaan on ollut lähinnä ilmoitusasia. Toki varmasti yleisempää on se että ensin siunataan ja sitten vasta tuhkataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautaustoimisto ilmoitti, että hauajaiset järjestyy aikaisintaan kahden viikon päästä heidän osaltaan. Sen jälkeen sitten kyseltiin seurakunnalta vapaata aikaa siunauskappeliin. Meni vielä siitä kahdesta viikosta eteenpäin.
Hautaustoimiston voi myös kilpailuttaa, vaikka moni pitää sitä törkeänä, mutta hautaustoimistot ovat pelkkää bisnestä ja hehän pyytävät sen, mitä ilkeävät luottaen, ettei sureva tingi. Toinen toimisto voi hoitaa koko roskan pelkän arkun hinnalla.
Hautaustoimistot eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia. Jos joku hoitaa kaiken arkun hinnalla, niin sitten on todella kallis arkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautaustoimisto ilmoitti, että hauajaiset järjestyy aikaisintaan kahden viikon päästä heidän osaltaan. Sen jälkeen sitten kyseltiin seurakunnalta vapaata aikaa siunauskappeliin. Meni vielä siitä kahdesta viikosta eteenpäin.
Hautaustoimiston voi myös kilpailuttaa, vaikka moni pitää sitä törkeänä, mutta hautaustoimistot ovat pelkkää bisnestä ja hehän pyytävät sen, mitä ilkeävät luottaen, ettei sureva tingi. Toinen toimisto voi hoitaa koko roskan pelkän arkun hinnalla.
Hautaustoimistot eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia. Jos joku hoitaa kaiken arkun hinnalla, niin sitten on todella kallis arkku.
Hautaustoimisto lisöä arkkuihin omat hintalisänsä, sama arkkuneri hautaustoimistoissa saattaa olla 600 euroa tai 900 euroa.
Tulipalossa kuollut tai kadonnut henkilö voidaan siunata symbolisesti. Ihan eri asia. Tulipalossakin vainajan jäänteet jäävät olemaan ja ne siunataan arkussa. Ja eihän sille kadonneelle ja kuolleeksi julistetulle vainajalle mitään tyhjää arkkua osteta, hyvänen aika. Olette osa kyllä ihan pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Tulipalossa kuollut tai kadonnut henkilö voidaan siunata symbolisesti. Ihan eri asia. Tulipalossakin vainajan jäänteet jäävät olemaan ja ne siunataan arkussa. Ja eihän sille kadonneelle ja kuolleeksi julistetulle vainajalle mitään tyhjää arkkua osteta, hyvänen aika. Olette osa kyllä ihan pihalla.
Kyllä omaiset saavat sen arkun ostaa myös kadonneelle jos niin tahtovat, monet ovat tehneet niinkin. Kadonneen henkilön arkku voi olla siunauksen aikana joko tyhjä, tai sitten siellä voi olla esimerkiksi omaisten laittamia esineitä, kuten vaikka kirjeitä tai kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Tulipalossa kuollut tai kadonnut henkilö voidaan siunata symbolisesti. Ihan eri asia. Tulipalossakin vainajan jäänteet jäävät olemaan ja ne siunataan arkussa. Ja eihän sille kadonneelle ja kuolleeksi julistetulle vainajalle mitään tyhjää arkkua osteta, hyvänen aika. Olette osa kyllä ihan pihalla.
Millä tavalla eri asia? Miksi joidenkin mielestä on ihan ok siunata ties mitä tai jopa tyhjää, mutta ei sitten kuitenkaan tuhkattua vainajaa? Ei mitään logiikkaa. Ihan kuin se vainaja muuttuisi olemattomaksi tai arvottomaksi tuhkauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Patologilta saa ’väliaikaisen kuolintodistuksen hautaamista varten’. Se pitää vaan osata pyytää. Joskushan lopulliset ruumiinavaustulokset valmistuvat vasta useamman kuukauden jälkeen.
Jos kuolee kotona ja oikeuslääketieteellinen avaus vaaditaan, ei mitään väliaikaisia todistuksia saa vaan on odotettava. Ja siihen voi mennä useampikin kuukausi.
Ei todellakaan vaadita jos lääkäri tulee paikalle ja toteaa esimerkiksi iäkkään ihmisen kohdalla luonnollisen kuoleman olleen odotettu sairauksien perusteella. Kuoleman syy tutkitaan jos omaiset erikseen vaativat.
Anoppi kuoli kotonaan yhdeksänkymppisenä. Syyksi kirjattiin sairaskohtaus. Ehdotin, että eikö kannattaisi teettää ruumiinavaus. Sisarukset kävivät kimppuuni ja sain ymmärtää, ettei asia minulle ulkopuolisena kuulu. Ovat sitten jälkikäteen vähän harmitelleet, etteivät tiedä lopullista,kuolisyytä, koska anopille oli monia sairauksia.
Mitä se lohduttaisi ketään? Iäkkään ihmisen ronkkiminen jotta saatte tietää kuolinsyyn?
Niinpä ja nykyään ei ole enää sukuja, eivät ainakaan enää ehdi hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se byrokratia normaaleissa kuolintapauksissa sen isompaa ole kuin ennenkään. Kuolintodistuksessa on hautauslupa ja jos ei mitään erikoisempia kuolinsyyn selvittelyitä ole tarpeen tehdä, niin hautausluvan saa hautaustoimistoon toimitettua vaikka heti kuolinpäivänä kun lääkäri on kuolintodistuksen kirjoittanut.
Ehkä on kiirusta seurakunnilla, ei ole aikoja siunaustilaisuuksiin antaa. Tai omaisilla kestää tarpeellisten asioiden järjestelyssä.
"Normaali" kuolintapaus on siis nykyaikana sellainen, että ihminen kuolee sairaalassa sairauteen, johon hänen odotetaankin kuolevan.
Jos ihminen saa kotona sairauskohtauksen, jollaista hänellä ei ole ennen ollut, ja kerkeää kuolla ennen kuin apu saadaan paikalle, se on jotenkin epänormaali tapa kuolla, vai? Tällaisessa tapauksessa kuolemansyyn tutkintaan menee vähintään 2 viikkoa.
Periaatteessa on aivan sama, miten ihminen kuolee kotonaan, sen jälkeen pitää aina tehdä ruumiinavaus mahdollisen rikoksen poissulkemiseksi.
Ei, kyllä tässä on se sama sääntö kuin sairaalassakin tunnetusta kuolemaan johtavasta sairaudesta.
Käytännössä ihmisen ei pitäisi kuolla kotona ellei jäljellä ole hoitosuhdetta esim. kotisairaalaan. Virhe/rikos on voinut esim. syntyä siinä kohtaa että kyseinen henkilö on kotiutettu liian aikaisin sairaalasta. Toisaalta ei voi myöskään olettaa etteikö henkilön jolla on joku jossain vaiheessa kuolemaan johtava sairaus kuolemaan voisi liittyä epäselvyyksiä/rikosta.
Äkkikuolema kotona on mahdollinen kenelle tahansa, vakkei olisi sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautaustoimisto ilmoitti, että hauajaiset järjestyy aikaisintaan kahden viikon päästä heidän osaltaan. Sen jälkeen sitten kyseltiin seurakunnalta vapaata aikaa siunauskappeliin. Meni vielä siitä kahdesta viikosta eteenpäin.
Hautaustoimiston voi myös kilpailuttaa, vaikka moni pitää sitä törkeänä, mutta hautaustoimistot ovat pelkkää bisnestä ja hehän pyytävät sen, mitä ilkeävät luottaen, ettei sureva tingi. Toinen toimisto voi hoitaa koko roskan pelkän arkun hinnalla.
Hautaustoimistot eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia. Jos joku hoitaa kaiken arkun hinnalla, niin sitten on todella kallis arkku.
Kirjoitinkin niiden olevan bisnestä, en hyväntekeväisyyttä ja siksi kannattaakin kilpailuttaa eri firmoja, jos voimia on. Eräs nettifirma mainostaa tuhkahautauspakettia alk, 545 ja arkkuhautaus satasen kalliimpi. Yksi tuttu kertoi olleensa tyytyväinen palveluun. Siis itse hautaustoimistopalvelu (arkku, pukeminen, kuljetus) maksoi tuon. Tähän tietenkin tuhkausmaksut ja muistotilaisuudet päälle. Toinen sitten kertoi pelkän arkun maksaneen yli tonnin. Ja eri palveluiden hinnoissa on eroja. Kuljetus, pukeminen yms, maksavat eri firmoilla eri summan. Tuskin tämä nettifirmakaan tappiolla pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Patologilta saa ’väliaikaisen kuolintodistuksen hautaamista varten’. Se pitää vaan osata pyytää. Joskushan lopulliset ruumiinavaustulokset valmistuvat vasta useamman kuukauden jälkeen.
Jos kuolee kotona ja oikeuslääketieteellinen avaus vaaditaan, ei mitään väliaikaisia todistuksia saa vaan on odotettava. Ja siihen voi mennä useampikin kuukausi.
Ei todellakaan vaadita jos lääkäri tulee paikalle ja toteaa esimerkiksi iäkkään ihmisen kohdalla luonnollisen kuoleman olleen odotettu sairauksien perusteella. Kuoleman syy tutkitaan jos omaiset erikseen vaativat.
Anoppi kuoli kotonaan yhdeksänkymppisenä. Syyksi kirjattiin sairaskohtaus. Ehdotin, että eikö kannattaisi teettää ruumiinavaus. Sisarukset kävivät kimppuuni ja sain ymmärtää, ettei asia minulle ulkopuolisena kuulu. Ovat sitten jälkikäteen vähän harmitelleet, etteivät tiedä lopullista,kuolisyytä, koska anopille oli monia sairauksia.
Mitä se lohduttaisi ketään? Iäkkään ihmisen ronkkiminen jotta saatte tietää kuolinsyyn?
Joillekin on tärkeä tietää, mihin läheinen on kuollut. Kotonaan kuollut on voinut kuolla vaikka mihin: alkoholimyrkytys, aivoinfarktissa, sydänkohtaus jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Patologilta saa ’väliaikaisen kuolintodistuksen hautaamista varten’. Se pitää vaan osata pyytää. Joskushan lopulliset ruumiinavaustulokset valmistuvat vasta useamman kuukauden jälkeen.
Jos kuolee kotona ja oikeuslääketieteellinen avaus vaaditaan, ei mitään väliaikaisia todistuksia saa vaan on odotettava. Ja siihen voi mennä useampikin kuukausi.
Ei todellakaan vaadita jos lääkäri tulee paikalle ja toteaa esimerkiksi iäkkään ihmisen kohdalla luonnollisen kuoleman olleen odotettu sairauksien perusteella. Kuoleman syy tutkitaan jos omaiset erikseen vaativat.
Anoppi kuoli kotonaan yhdeksänkymppisenä. Syyksi kirjattiin sairaskohtaus. Ehdotin, että eikö kannattaisi teettää ruumiinavaus. Sisarukset kävivät kimppuuni ja sain ymmärtää, ettei asia minulle ulkopuolisena kuulu. Ovat sitten jälkikäteen vähän harmitelleet, etteivät tiedä lopullista,kuolisyytä, koska anopille oli monia sairauksia.
Mitä se lohduttaisi ketään? Iäkkään ihmisen ronkkiminen jotta saatte tietää kuolinsyyn?
Joillekin on tärkeä tietää, mihin läheinen on kuollut. Kotonaan kuollut on voinut kuolla vaikka mihin: alkoholimyrkytys, aivoinfarktissa, sydänkohtaus jne.
Mitä merkitystä sillä syyllä on, ellei kyseessä ole ri kos e päily, se on tietenkin eri asia. Sairauskohtausta on ihan turha tonkia sen enempää, edes tilastointi ei ole riittävän hyvä syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se byrokratia normaaleissa kuolintapauksissa sen isompaa ole kuin ennenkään. Kuolintodistuksessa on hautauslupa ja jos ei mitään erikoisempia kuolinsyyn selvittelyitä ole tarpeen tehdä, niin hautausluvan saa hautaustoimistoon toimitettua vaikka heti kuolinpäivänä kun lääkäri on kuolintodistuksen kirjoittanut.
Ehkä on kiirusta seurakunnilla, ei ole aikoja siunaustilaisuuksiin antaa. Tai omaisilla kestää tarpeellisten asioiden järjestelyssä.
"Normaali" kuolintapaus on siis nykyaikana sellainen, että ihminen kuolee sairaalassa sairauteen, johon hänen odotetaankin kuolevan.
Jos ihminen saa kotona sairauskohtauksen, jollaista hänellä ei ole ennen ollut, ja kerkeää kuolla ennen kuin apu saadaan paikalle, se on jotenkin epänormaali tapa kuolla, vai? Tällaisessa tapauksessa kuolemansyyn tutkintaan menee vähintään 2 viikkoa.
Periaatteessa on aivan sama, miten ihminen kuolee kotonaan, sen jälkeen pitää aina tehdä ruumiinavaus mahdollisen rikoksen poissulkemiseksi.
Ei, kyllä tässä on se sama sääntö kuin sairaalassakin tunnetusta kuolemaan johtavasta sairaudesta.
Eli jos syöpasairas kuolee kotonaan, on aivan sama, vaikka häneltä puuttuisi takaraivo päähän ammutun luodin seurauksena, koska hänen kuolemansa oli odotettu? Epäilen vahvasti 😂
Etenevä sairaus ja ri-kos ovat kaksi eri asiaa. Mikäli tältä syöpään kuolleelta löytyy oman takaraivon kappale irtona sohvan käsinojalta, asian tutkinta siirtyy toiselle viranomaiselle. Toimenpide, jonka johdosta takaraivo on irronnut, on aiheutunut omasta tai toisen toimesta. Tiedossa ollut syöpä ei ote toimenpidettä toteuttanut. Paksusuolen polyyppien kartoitus patologin toimesta tuskin valaisee asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se byrokratia normaaleissa kuolintapauksissa sen isompaa ole kuin ennenkään. Kuolintodistuksessa on hautauslupa ja jos ei mitään erikoisempia kuolinsyyn selvittelyitä ole tarpeen tehdä, niin hautausluvan saa hautaustoimistoon toimitettua vaikka heti kuolinpäivänä kun lääkäri on kuolintodistuksen kirjoittanut.
Ehkä on kiirusta seurakunnilla, ei ole aikoja siunaustilaisuuksiin antaa. Tai omaisilla kestää tarpeellisten asioiden järjestelyssä.
"Normaali" kuolintapaus on siis nykyaikana sellainen, että ihminen kuolee sairaalassa sairauteen, johon hänen odotetaankin kuolevan.
Jos ihminen saa kotona sairauskohtauksen, jollaista hänellä ei ole ennen ollut, ja kerkeää kuolla ennen kuin apu saadaan paikalle, se on jotenkin epänormaali tapa kuolla, vai? Tällaisessa tapauksessa kuolemansyyn tutkintaan menee vähintään 2 viikkoa.
Periaatteessa on aivan sama, miten ihminen kuolee kotonaan, sen jälkeen pitää aina tehdä ruumiinavaus mahdollisen rikoksen poissulkemiseksi.
Ei, kyllä tässä on se sama sääntö kuin sairaalassakin tunnetusta kuolemaan johtavasta sairaudesta.
Käytännössä ihmisen ei pitäisi kuolla kotona ellei jäljellä ole hoitosuhdetta esim. kotisairaalaan. Virhe/rikos on voinut esim. syntyä siinä kohtaa että kyseinen henkilö on kotiutettu liian aikaisin sairaalasta. Toisaalta ei voi myöskään olettaa etteikö henkilön jolla on joku jossain vaiheessa kuolemaan johtava sairaus kuolemaan voisi liittyä epäselvyyksiä/rikosta.
Käytännössä ihminen voi kuolla missä tahansa, ja jopa milloin tahansa, ja kaikille ei riitä sairaalasänkyä tähän. Joku kuolee marjastusreissulla metsään, ja löytyy joskus, jos löytyy tai jäänteitä löytyy. Näin voi käydä, ja on käynytkin, eikä jokaiselle ole myöskään ikiomaa viranomaista, jolla on back-up vastuu kansalaisen elämänmenosta. Kuolema on glorifioitu kauniiksi, siistiksi ja hallituksi prosessiksi puhtaiden valkeiden lakanoiden välissä, sitä se ei ole. Voi olla aika karua joskus.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka ovat eronneet kirkosta pitäisi haudata muualle kuin seurakunnan hautausmaalle. Miksi pitäisi saada kirkolliset hautajaiset kun ei ole halunnut kuulua kirkkoon eikä maksaa kirkollisveroakaan?
Vainaja tätä tuskin miettii. Kurja, että tällainen asia tuo ahdistusta elämääsi, mutta vuorollaan se lakkaa ahdistamasta myös sinua...pötköttelette ehkä vierekkäin sitten sen pakanan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Patologilta saa ’väliaikaisen kuolintodistuksen hautaamista varten’. Se pitää vaan osata pyytää. Joskushan lopulliset ruumiinavaustulokset valmistuvat vasta useamman kuukauden jälkeen.
Jos kuolee kotona ja oikeuslääketieteellinen avaus vaaditaan, ei mitään väliaikaisia todistuksia saa vaan on odotettava. Ja siihen voi mennä useampikin kuukausi.
Ei todellakaan vaadita jos lääkäri tulee paikalle ja toteaa esimerkiksi iäkkään ihmisen kohdalla luonnollisen kuoleman olleen odotettu sairauksien perusteella. Kuoleman syy tutkitaan jos omaiset erikseen vaativat.
Anoppi kuoli kotonaan yhdeksänkymppisenä. Syyksi kirjattiin sairaskohtaus. Ehdotin, että eikö kannattaisi teettää ruumiinavaus. Sisarukset kävivät kimppuuni ja sain ymmärtää, ettei asia minulle ulkopuolisena kuulu. Ovat sitten jälkikäteen vähän harmitelleet, etteivät tiedä lopullista,kuolisyytä, koska anopille oli monia sairauksia.
Mitä se lohduttaisi ketään? Iäkkään ihmisen ronkkiminen jotta saatte tietää kuolinsyyn?
Joillekin on tärkeä tietää, mihin läheinen on kuollut. Kotonaan kuollut on voinut kuolla vaikka mihin: alkoholimyrkytys, aivoinfarktissa, sydänkohtaus jne.
Mitä merkitystä sillä syyllä on, ellei kyseessä ole ri kos e päily, se on tietenkin eri asia. Sairauskohtausta on ihan turha tonkia sen enempää, edes tilastointi ei ole riittävän hyvä syy.
Joillekin omaisille sillä on merkitys. Myös huhut alkavat helposti liikkua. Kärjistetysti, että mummo päästettiin päiviltä perinnön toivossa. Hyvästä tarinasta tulee helposti totuus. Kaikkihan täällä tietenkin ovat sellaisia kovakasvoja, etteivät huhut hetkauta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Patologilta saa ’väliaikaisen kuolintodistuksen hautaamista varten’. Se pitää vaan osata pyytää. Joskushan lopulliset ruumiinavaustulokset valmistuvat vasta useamman kuukauden jälkeen.
Jos kuolee kotona ja oikeuslääketieteellinen avaus vaaditaan, ei mitään väliaikaisia todistuksia saa vaan on odotettava. Ja siihen voi mennä useampikin kuukausi.
Ei todellakaan vaadita jos lääkäri tulee paikalle ja toteaa esimerkiksi iäkkään ihmisen kohdalla luonnollisen kuoleman olleen odotettu sairauksien perusteella. Kuoleman syy tutkitaan jos omaiset erikseen vaativat.
Anoppi kuoli kotonaan yhdeksänkymppisenä. Syyksi kirjattiin sairaskohtaus. Ehdotin, että eikö kannattaisi teettää ruumiinavaus. Sisarukset kävivät kimppuuni ja sain ymmärtää, ettei asia minulle ulkopuolisena kuulu. Ovat sitten jälkikäteen vähän harmitelleet, etteivät tiedä lopullista,kuolisyytä, koska anopille oli monia sairauksia.
Mitä se lohduttaisi ketään? Iäkkään ihmisen ronkkiminen jotta saatte tietää kuolinsyyn?
Joillekin on tärkeä tietää, mihin läheinen on kuollut. Kotonaan kuollut on voinut kuolla vaikka mihin: alkoholimyrkytys, aivoinfarktissa, sydänkohtaus jne.
Mitä merkitystä sillä syyllä on, ellei kyseessä ole ri kos e päily, se on tietenkin eri asia. Sairauskohtausta on ihan turha tonkia sen enempää, edes tilastointi ei ole riittävän hyvä syy.
Joillekin omaisille sillä on merkitys. Myös huhut alkavat helposti liikkua. Kärjistetysti, että mummo päästettiin päiviltä perinnön toivossa. Hyvästä tarinasta tulee helposti totuus. Kaikkihan täällä tietenkin ovat sellaisia kovakasvoja, etteivät huhut hetkauta.
Lisäksi siitä voi päätellä, mihin itse mahdollisesti tulee kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka ovat eronneet kirkosta pitäisi haudata muualle kuin seurakunnan hautausmaalle. Miksi pitäisi saada kirkolliset hautajaiset kun ei ole halunnut kuulua kirkkoon eikä maksaa kirkollisveroakaan?
Entäs he, jotka eivät ole eronneet kirkosta, koska eivät ole siihen koskaan kuuluneetkaan?
Evankelis-luterilaisilla seurakunnilla on velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita, joihin kunnassa ennen kuolemaansa asuneilla on oikeus tulla haudatuksi (Hautaustoimilaki 457/2003). Revi siitä.
Tuota lakia voitaisiin toki muuttaa, mutta sitten seurakuntien tulot pienenisivät, koska eivät saisi enää yritysten maksamasta yhteisöverosta osaansa. Seurakunnat saavat sitä nimenomaan tuon hautaamisen vuoksi. Suomesta löytyy kyllä hautausmaita, jotka eivät ole seurakuntien, mutta niitä on aika vähän. Tuhkaamisen yleistyminen vähentää hautapaikkojen tarvetta eikä omaistenkaan tarvitse maksaa hautapaikasta ja sen kunnossapidosta.
Pääsyy oli ainakin meillä, ettei krematorio ehtinyt polttaa vainajia tarpeeksi nopeasti.
Tosiaan, kuolluthan voidaan siunata myös poissaolevana, jos on julistettu kuolleeksi vaikka ei olisi koskaan löytynytkään. Tuolloinhan voi olla vain tyhjä arkku, tai ei välttämättä sitäkään. Siksi outoa, että jotkut yksittöiset papit kieltäytyy siunaamasta tuhkattuja kuolkettuja, kun kerran siunataan tyhjiä arkkuja ja ihan tyhjääkin.