Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdeneuvot heille: voimaantuva nainen ja stressaantunut mies
Saapasjalkakissa
09.09.2022 |
Nyt saa ihan luvan kanssa antaa neuvoja pitkään parisuhteeseen, vaikka pitkän kaavan kautta, jos olette otsikon henkilöitymien kanssa samaa läpikäyneet ja saaneet vaikkapa ammattilaiselta parisuhdeneuvoja tai psykologilta ohjeita, miten tilannetta hoitaa.
Olosuhde: pitkä avioliitto. Keski-ikäiset osapuolet ja teinit lapset. Nainen on keski-iässä alkanut voimaantua, eikä ole enää niin pompoteltavissa. Mies tekee todella paljon töitä perheen elannon eteen ja on stressaantunut ja valittaa lähes kaikesta.
Mies nalkuttaa vaimolle, joka ei jaksa kaikkia asioita hoitaa terveyssyistä, eikä jaksaisi kuunnella lasten lisäksi miehen valitusta tai olla "käskytettävissä". Vaimo taas on kiittämätön. Tästä aiheutuu sanaharkkaa, jota teinit eivät jaksa kuunnella. Vaimo laittaa tällöin miehelle kirjeitä, mies vastaa että miksi kirjeitä laittaa kun voi puhua. Paitsi että mies ei puhu. Valittaa. Vaimo kiukustuu. Vaimo valittaa miehen jatkuvasta kiukusta ja mies vastaa että johtuu ihan vain vaimosta, ei työstä tai muusta.
Tässä sitten kiukkuavat teinit välissä. Teinitkään eivät jaksa isän jyrkähköjä mielipiteitä vaan tukeutuvat äitiin, joka on lepsumpi.
Vaimo haluaisi yhteistä kahdenkeskeistä aikaa, mies haluaa olla ystävien kanssa vaimo mukanaan. Molempiin ei ole aikaa. Vaimon ja miehen mielipiteet eroavat 95% ajasta. Kumpikaan ei ymmärrä toista osapuolta. Molemmat ovat turhautuneita.
Mitenkäs tuollaista hypoteettista tilannetta olette lähteneet purkamaan?
Kommentit (32)
Tilanteen muutos vaatii sitä että kummatkin haluavat muutosta. Jos muutoshalua ei ole niin on turha mitään sen kummemmin "purkaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin haluaa muutosta ja ovat sitoutuneita "myötä- ja vastamäessä". Mies ei halua mennä ulkopuolisille puhumaan ja vaimo haluaisi neuvoja ulkopuolisilta.
Just tämän takia olen iloinen, että mies jätti minut 20 vuoden avioliiton jälkeen toisen naisen takia nelikymppisenä.
Ihanaa olla yksin!!!!!!!!!!!!!!!!! Ei ikinä enää mitään vidun kädenvääntöä yhtään mistään.
Kannattaa voimaantua tarpeeksi ja unohtaa maallinen ja muuttaa pois. Omaan, kivaan kerrostalokaksioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää kun mies ymmärtää olevansa väärin ja kysyy millä ehdoilla parisuhde voidaan purkaa. Kannattaa suostua kaikkeen eikä vastata mihinkään muutoin kuin myöntämällä oma syyllisyys, passiivisuus ja puutteelliset parisuhdetaidot. Kokemusta on. Vähimmän vaivan tie.
Sitten kun homma on ohi jatkaa vaan elämäänsä ja pikkuhiljaa sitä alkaa tajuta missä ja kenen kanssa sitä tulikaan oltua.. Aurinko alkaa jälleen paistaa, vanhat ystävät ilmestyvät jälleen takaisin ja mielialakin paranee.
Perheen teini totesi tänään perheen äidille "miten sinä jaksat olla iskän kanssa?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syytetäänkö tässä jälleen miesosapuolta? Mikä on hänen tarinansa?
Odotatte 10 vuotta, teinit ovat muuttaneet pois, vaimon vaihde vuosioireilu mennyt ohi ja mies hankkii viagrat. Voin sanoa oman kokemuksen kautta, että elämän laatu paranee ja pariskunnalla on sekä omaa että yhteistä aikaa. Sitten vaan kauhulla odotetaan, koska lapsenlapset tulevat😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vähän samanlaista meneillään . Me homkattoin toinen asunto. Ei tarvitse vääntää ja riidellä. Molemmat pääsee vuorotellen sinne lomailee ja viettää omaa aikaa ja tarvittaessa myös kahdenkeskeistä aikaa. Teinit ei häiritse, saa vaikka heittäytyä vähän villikskin kun siltä tuntuu.
Kaikista ihaninta on se, että tää toinen koti on aina siisti. Sinne voi mennä töiden jälkeen suoraan, viikonlopuksi, lomalla, sairaana. Kutsua ystäviä kylään.
Kotona jaksaa paljon paremmin tämmöisen "lomamökin" ansiosta.
Vastaus kysymykseen: meillä molemmat vaan oltiin niin työn ja perheen ja velvollisuuksien uuvuttamia. Nyt menee hyvin, kun pääsee vetää happea tarvittaessa. Ero olisi ollut täysin turha meidän tapauksessa, koska rakkautta on. Toimisiko teillä?
Niin ja tää toinen asunto on pari km varsinaisesta kodista.
Etäisyys ja oma aika ja se, että saa levätä väsymyksen pois saa asiat näyttäytyy usein ihan toisessa valossa.
Vierailija kirjoitti:
T
äällä vähän samanlaista meneillään . Me homkattoin toinen asunto. Ei tarvitse vääntää ja riidellä. Molemmat pääsee vuorotellen sinne lomailee ja viettää omaa aikaa ja tarvittaessa myös kahdenkeskeistä aikaa. Teinit ei häiritse, saa vaikka heittäytyä vähän villikskin kun siltä tuntuu.Kaikista ihaninta on se, että tää toinen koti on aina siisti. Sinne voi mennä töiden jälkeen suoraan, viikonlopuksi, lomalla, sairaana. Kutsua ystäviä kylään.
Kotona jaksaa paljon paremmin tämmöisen "lomamökin" ansiosta.
Vastaus kysymykseen: meillä molemmat vaan oltiin niin työn ja perheen ja velvollisuuksien uuvuttamia. Nyt menee hyvin, kun pääsee vetää happea tarvittaessa. Ero olisi ollut täysin turha meidän tapauksessa, koska rakkautta on. Toimisiko teillä?
Niin ja tää toinen asunto on pari km varsinaisesta kodista.
Etäisyys ja oma aika ja se, että saa levätä väsymyksen pois saa asiat näyttäytyy usein ihan toisessa valossa.
Tällaisen tyylistä ratkaisua itsekin olisin halunnut kokeilla. Kahta lähellä olevaa asuntoa. Mies olisi saanut pitää kodin tiptop ja minä olisin saanut rauhassa tehdä harrastuksiani joissa tulee siivoa. Samalla olisi ollut omaa tilaa. Mies kuitenkin totesi että tuollainen "asumusero" ei toimi eli se olisi sitten avioero tai ei mitään. Hän koki sen jotenkin hyvin mustavalkoisesti. Ehkä se voisi toimia tuolla periaatteella että molemmat vaihtavat paikkaa, se toinen siisti paikka olisi hengähtämistä varten. Mies myös väittää että hän ei ole väsynyt vaan että minä teen asiat väärin. Ja että hän ei halua pariterapiaan koska hänessä ei ole vikaa vaan minussa ja minun kuuluisi hakea terapiaa.
Mietin millaista elämä on kun teinit lähtevät omilleen. Aiemmassa viestissä todettiin että elämä voi parantua. Mietin onko meillä miehen kanssa sitten enää mitään yhteistä. Mitä silloin tehdään. Ollaanko ajauduttu liian erilleen. Vieläkö se sitten onnistuu. Jotenkin pelottavakin ajatus jäädä "yksin" miehen kanssa ilman lapsia. Onko se täys tyhjiö sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhukaa ja miettikää rohkeasti ihan erilaisia kun vaihtoehtoja. Ero on usein turha 🙂 Teilläkin varmaan jonkinlainen turnaus väsymys ja tsitekohta menossa, kun lapset jo teineiksu kasvaneet. Tsemppiä, toivottavasti löydätte molempia miellyttävän ratkaisun.
Asumisen ja varsinaisen erilleen muuttamisen sijaan kannattaa pohtia toista asuntoa lomamökin näkökulmasta. Aina ei ole mahdollisuutta mökkiin, joten asunto toimisi tämmöisenä. Olen jostain lukenut, että tämmöinen on yleistynyt.
Ikä on tehnyt ainakin omalla kohdallani (ja myös miehen) , sen että oman ajan tarve on vain korostunut ja lisääntynyt.
On mukavaa viettää yhdessä aikaa koko perheenä, kun välillä pääsee sinne "huilimajaan".
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa ja miettikää rohkeasti ihan erilaisia kun vaihtoehtoja. Ero on usein turha 🙂 Teilläkin varmaan jonkinlainen turnaus väsymys ja tsitekohta menossa, kun lapset jo teineiksu kasvaneet. Tsemppiä, toivottavasti löydätte molempia miellyttävän ratkaisun.
Asumisen ja varsinaisen erilleen muuttamisen sijaan kannattaa pohtia toista asuntoa lomamökin näkökulmasta. Aina ei ole mahdollisuutta mökkiin, joten asunto toimisi tämmöisenä. Olen jostain lukenut, että tämmöinen on yleistynyt.
Ikä on tehnyt ainakin omalla kohdallani (ja myös miehen) , sen että oman ajan tarve on vain korostunut ja lisääntynyt.
On mukavaa viettää yhdessä aikaa koko perheenä, kun välillä pääsee sinne "huilimajaan".
Luulen myös että tässä on murrosikä meneillään kaikilla. Keski-ikä, lasten lähtö pian, menopaussi ja uskon että miehellä myös testosteronipaussi koska on niin mökö, välillä kiukkuaa kuin pikkulapsi 😬
Pidetään lomakämppä mielessä, kiitos ideasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkässä parisuhteessa, kestänyt 41 vuotta ja kaikki nämä parisuhdetta koetelleet vaikeudet läpi käyty. Itse huomasin vaihde vuosissa ollessani, että projisoin oman huonon oloni miehen syyksi. Vika oli ainoastaan minun kilpirauhasen vajaatoiminnassa, joka on todella yleistä, kun estrogeeni tasot laskee. Samoin kävi miehelleni testosteroni tasojen laskiessa. Eli kyllä vika on usein hormoneissa eikä parisuhteessa, kun puhutaan keski ikäisistä ihmisistä. Ei vaan jaksa mitään.
Vaihda nuorempaan. Se on voimaantunutta.
Kuulostaa minun parisuhteelta, paitsi että ei tapella koska minä en koskaan sano vastaan vaan joudun pakotettuna kuuntelemaan miehen stressiä ja itsesääliä. Mitään muuta sisältöä suhteessa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minun parisuhteelta, paitsi että ei tapella koska minä en koskaan sano vastaan vaan joudun pakotettuna kuuntelemaan miehen stressiä ja itsesääliä. Mitään muuta sisältöä suhteessa ei ole.
Et ole voimaantunut.
Lue Anna-Leena Härkösen Ei kiitos. Saat vertaistukea.
https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/pari_tunnetta_-parisuhdekurssi