Olen yläkoulun äikänope. Kysyttävää?

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:41"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:31"][quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:27"] Tuleeko mutta sanan eteen pillku?  [/quote] Joskus tulee, joskus ei. Ei ole olemassa mitään pilkkusääntöä, jonka mukaan tiettyjen sanojen eteen tulee tai ei tule pilkkua. [/quote] Alistuskonjunktion eteen tulee aina pilkku.

[/quote]

Eikä tule! Päälauseen jälkeen kaksi rinnasteista sivulausetta, ei tule pilkkua väliin: "Olen väsynyt, vaikka nukun päiväunet ja vaikka syön terveellisesti".

[/quote]

Maailma pelastuu!

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:00"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:49"]

Opetusvelvollisuutesi on aika pieni esim. Bg-opeen verrattuna. Onko se mielestäsi oikein? Luuletko todella tekeväsi niin paljon enemmän kotitöitä kuin vaikkapa tämä bilsan ope (23h). Omilta kollegoilta en kehtaa kysyä...

[/quote]

Vaikea sanoa, kun olen vain äikkää opettanut. Mielestäni joissakin reaaliaineissa on kyllä liian korkeat opetusvelvollisuudet. Toisaalta reaaliaineiden opettajien ei ole mikään pakko teettää vaikkapa paljon kirjallisia arvioitavia töitä. Opettajan on mahdollista toisinaan valita, tekeekö hankalammin vai helpommin asiat. Ei kannata ryhtyä tekemään palkatonta työtä.

[/quote]

Huono neuvo. Mitä tuosta seuraisi, jos noin tekisi: opettaja leimattaisiin saamattomaksi, sieltä yli missä aita matalin -tyypiksi. 

Ei, kyllä epäkohtiin pitää puuttua niin, että palkkaus on kaikille opettajille oikeudenmukainen. 

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:03"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:48"]

Minä olen historian ja yhteiskuntaopin opettaja - ja myös äidinkielen opettaja. Kyllä äidinkielen opettajat tekevät paljon työtä mutta toisaalta tuntimäärään nähden ei kuitenkaan niin paljon, että esim. omien opettamieni aineiden suuri ero tasoittuisi. Historian ja yhteiskuntaopin opettajan opetusvelvollisuus on 23 ja äidinkielen opettajan opetusvelvollisuus on 18. Kummassakin oppiaineessa tuotetaan tekstiä, jota korjataan ja kokeita, joita korjataan. Essee-vastauksen opettaminen ja harjoittelu kuuluu historiassa ja yhteiskuntaopoissa keskeisiin harjoittelukohteisiin, teemme myös erilaisia projektitöitä, ryhmätöitä, esitelmiä ja tutkielmia. Yhteiskuntapin oppiaines muuttuu koko ajan, pitää jatkuvasti päivittää tietojaan ja opettaa oppilaille erilaisten medioiden käyttöä, lähdekritiikkiä ja sanastoa. Myös minä huomaan lukihäiriöt muita äidinkielen opettajia nopeammmin ja yleensä juuri historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.

Sen myönnän kyllä, että äidinkielen opettajien tekstien korjaaminen saattaa olla joissakin tapauksissa haastavampaa, kun tekstit ovat pidempiä ja rakennetta pitää tarkkailla asiasisällön lisäksi. Kirjoitusvirheet nyt jokainen opettaja osaa korjata tekstiä lukiessaan eli se ei pidennä korjausprosessia yhtään.

Lisäksi äidinkielen opettajan pitää päivittää materiaalia jatkuvasti - mielestäni enemmän kuin muiden aineiden opettajat, vaikka kaikki sitä tietysti tekevät (toivottavasti).

Silti tuo viisi tuntia vähemmän opetusta ja sama palkka on aivan älytön ja epäreilu. Aiemmin äidinkielten opettajien velvollisuutena oli järjestää koulunäytelmiä koulun juhliin mutta nykyään sekin on jaettu tasan ihan kaikkien opettajien kesken. Ei ole enää mitään syytä pitää tuntimäärää tuollaisena.

[/quote]

61, lukeeko opsissa, että historiassa yläkoulussa pitää teettää esseitä ja jopa tutkielmia! Meidän koulun hissanopet nimittäin teettää kokeet lähinnä monivalintoina ja sitten lisäksi tekevät näytelmiä yms. projekteja, eli ei liian teoreettisesti vaan enemmän toiminnallisesti lähestyvät aiheita. Ei ensimmäisiäkään kirjallisia tekstejä taida siellä syntyä, paitsi tietysti jotain vihkotyötä, mitä ei opettajalle anneta arvioitavaksi sen kummemmin. Ettet vain näännytä itseäsi turhaan kunnianhimoissasi, ja sehän ei ainakaan ole sen toisen aineen opettajan syy!

[/quote]

Haha... siinä "viisaan" kollegan neuvo!

Ap väistää vastaamasta siihen onko opetusvelvollisuudet hänen mielestään kohdillaan. Antaa vastaukseksi, et älkää tehkö niin paljon töitä. Just juu. Moikka! Lähden metsästämään huomiseksi planktonia, että ehdin ennen pimeetä korjaamaan kasvioita. Bg-ope

Kuinka vaikea on todellisuudessa päästä sisään kasvatusalalle?

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:39"]Ap väistää vastaamasta siihen onko opetusvelvollisuudet hänen mielestään kohdillaan. Antaa vastaukseksi, et älkää tehkö niin paljon töitä. Just juu. Moikka! Lähden metsästämään huomiseksi planktonia, että ehdin ennen pimeetä korjaamaan kasvioita. Bg-ope
[/quote]
Ap ei ole ollut täällä ketjussa aikoihin vastaamassa, joten älä suotta kilahda. Mä kolleganaan vastaan että on kohdallaan. Muuten, meidän koulun bg-opet haettavat sen planktonin oppilailla retkillä, paljon kiinnostavampaa kuin katsoa valmiita purkkeja.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:03"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:48"]

Minä olen historian ja yhteiskuntaopin opettaja - ja myös äidinkielen opettaja. Kyllä äidinkielen opettajat tekevät paljon työtä mutta toisaalta tuntimäärään nähden ei kuitenkaan niin paljon, että esim. omien opettamieni aineiden suuri ero tasoittuisi. Historian ja yhteiskuntaopin opettajan opetusvelvollisuus on 23 ja äidinkielen opettajan opetusvelvollisuus on 18. Kummassakin oppiaineessa tuotetaan tekstiä, jota korjataan ja kokeita, joita korjataan. Essee-vastauksen opettaminen ja harjoittelu kuuluu historiassa ja yhteiskuntaopoissa keskeisiin harjoittelukohteisiin, teemme myös erilaisia projektitöitä, ryhmätöitä, esitelmiä ja tutkielmia. Yhteiskuntapin oppiaines muuttuu koko ajan, pitää jatkuvasti päivittää tietojaan ja opettaa oppilaille erilaisten medioiden käyttöä, lähdekritiikkiä ja sanastoa. Myös minä huomaan lukihäiriöt muita äidinkielen opettajia nopeammmin ja yleensä juuri historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.

Sen myönnän kyllä, että äidinkielen opettajien tekstien korjaaminen saattaa olla joissakin tapauksissa haastavampaa, kun tekstit ovat pidempiä ja rakennetta pitää tarkkailla asiasisällön lisäksi. Kirjoitusvirheet nyt jokainen opettaja osaa korjata tekstiä lukiessaan eli se ei pidennä korjausprosessia yhtään.

Lisäksi äidinkielen opettajan pitää päivittää materiaalia jatkuvasti - mielestäni enemmän kuin muiden aineiden opettajat, vaikka kaikki sitä tietysti tekevät (toivottavasti).

Silti tuo viisi tuntia vähemmän opetusta ja sama palkka on aivan älytön ja epäreilu. Aiemmin äidinkielten opettajien velvollisuutena oli järjestää koulunäytelmiä koulun juhliin mutta nykyään sekin on jaettu tasan ihan kaikkien opettajien kesken. Ei ole enää mitään syytä pitää tuntimäärää tuollaisena.

[/quote]

61, lukeeko opsissa, että historiassa yläkoulussa pitää teettää esseitä ja jopa tutkielmia! Meidän koulun hissanopet nimittäin teettää kokeet lähinnä monivalintoina ja sitten lisäksi tekevät näytelmiä yms. projekteja, eli ei liian teoreettisesti vaan enemmän toiminnallisesti lähestyvät aiheita. Ei ensimmäisiäkään kirjallisia tekstejä taida siellä syntyä, paitsi tietysti jotain vihkotyötä, mitä ei opettajalle anneta arvioitavaksi sen kummemmin. Ettet vain näännytä itseäsi turhaan kunnianhimoissasi, ja sehän ei ainakaan ole sen toisen aineen opettajan syy!

[/quote]

Jäin nyt sanattomaksi tästä neuvostasi. Vastaavasti voisin minäkin neuvoa, ettei ole mikään pakko laittaa niitä oppilaita lukemaan kirjoja vaan katsokaa samasta aiheesta elokuva ja lue ääneen jonkun tekemä arvostelu siitä ja lopun aikaa voitte sitten draamailla, niin ei ole sinullakaan vaikeaa etkä tarvitse viiden tunnin helpotusta lukujärjestykseesi.

Monivalintakokeet ja näytelmät, jotta opettaja pääsee helpolla? Olen kuullut vastavia ohjeita ennekin enkä arvosta tällaista opettajaa laisinkaan. Tavoitteenani kun ei ole itse päästä helpolla vaan saada oppilaille parhaat mahdolliset valmiudet jatko-opintoihin ja elämään. Pidän työstäni, arvostan opettamiani aineita mutta pidän palkkausta epäoikeudenmukaisena. Vaikka istuisin kaikki oppitunnit paikoillani ja antaisin oppilaiden lukea oppikirjaa, niin silti oppiaineden eriarvoisuus on mielestäni väärin. On lähtökohtaisesti väärin, että jonkun oppiaineen opettajan pitäisi lusmuilla, koska opettaja ei voi saada sitä palkkaa, minkä työmäärän perusteella ansaitsisi.

Päivän uutisankka

Ulvilan murhaa ratkoo nyt kapellimestari

http://longplay.fi/fi/sivuaania

Crimeplus kirjoittaa asiasta Facebookissa

https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=437399259783857&id=295875100602941&fref=nf

Nämä syyttäjät pitää saada vastuuseen syyttömän perheenäidin törkeästä vainoamisesta

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:39"]Ap väistää vastaamasta siihen onko opetusvelvollisuudet hänen mielestään kohdillaan. Antaa vastaukseksi, et älkää tehkö niin paljon töitä. Just juu. Moikka! Lähden metsästämään huomiseksi planktonia, että ehdin ennen pimeetä korjaamaan kasvioita. Bg-ope
[/quote]
Ap ei ole ollut täällä ketjussa aikoihin vastaamassa, joten älä suotta kilahda. Mä kolleganaan vastaan että on kohdallaan. Muuten, meidän koulun bg-opet haettavat sen planktonin oppilailla retkillä, paljon kiinnostavampaa kuin katsoa valmiita purkkeja.
[/quote]

No olen myös bilsan ope. Meillä koulu kaupungin keskustassa ja oppiaineessa yksöistunnit. Eipä siinä lähdetä järvelle:) No ap:n kollega sentään vastasi. Kiitos siitä

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:28"]

Tässä yksi bg-opettaja, joka arvostaa kyllä äidinkielen opettajan työtä. Oppilaat ovat mitä luultavammin bg-tunneilla paremmin kuin äidinkielen tunneilla, ainakin mitä olen samanaikaisopetuksessa käynyt tet-tunneilla katsomassa. Yksi asia kuitenkin minuakin hämmentää. Miksi se olen minä toistuvasti, joka huomaan ne oppilaiden lukihäiriöt ja vien viestiä eteenpäin erityisopettajalle. Miten ihmeessä äidinkielenopettajat eivät huomaa oppilaiden lukihäiriöitä? Tämä sama on toistunut useissa kouluissa, joissa olen opettanut, joten ei ole kyseessä yksi tai edes kaksi äidinkielen lehtoria, jonka haavista kaikki lukihäiriöiset menevät. Bg on reaaliaineena aika haastava, jos kukaan ei huomaa lukihäiriöä.

[/quote]

Äikänopelta on karissut se harhaluulo, että oppilas, jolla on lukihäiriö, viedään "jonnekin" ja hän palaa "ehjänä" takaisin. Tadaa, lukihäiriö on korjattu! Ei valitettavasti mene ollenkaan näin. Lopulta kyse on siitä, että oppilas tarvitsee sinnikkyyttä tietyissä asioissa pysyvästi enemmän kuin ei-lukihäiriöinen kaverinsa, joitakin apuneuvoja voi käyttää, mutta eivät ne ole taikakeinoja. Erityisopetuksesta voi olla hyötyä, mutta ainakin meidän koulussa se on varattu matemaattisiin aineisiin. Joten ihan yhtä yksin se äikänope lukihäiriöisen oppilaan kanssa on kuin reaaliaineiden opettaja!

Usein lukihäiriö lisäksi näkyy enemmän oppilaalle vaikeiden tekstien ja käsitteellisten tekstien parissa kuin vaikkapa kaunokirjallisuutta lukiessa, joten kunkin opettajan pitäisi eriyttää ja tukea oman aineensa teksteissä oppilasta. Yläkoulun äikänopettajalla ei koulutukseen kuulu sen enempää erityispedan opintoja kuin muillekaan yläkoulun aineenopettajille, ei meillä myöskään ole mitään puheopetuspätevyyttä, mitä joskus muiden aineiden opettajat taitavat luulla olevan.

[/quote]

No eipä niitä oppilaita bg-tunneiltakaan viedä mihinkään korjaamoon, mutta kyllähän tuo on sellainen ominaisuus, joka pitää oppilaan, oppilaan vanhempien ja opettajien tietää! Lukihäiriöiselle on olemassa paljon erilaisia vaihtoehtoja kokeessa, kuten vaikka pidennetty koeaika (lukihäiriöinen osaa kyllä usein lukea, mutta lukemiseen ja kirjoittamiseen menee enemmän aikaa - en kai ole tätä äidinkielenopettajalle kertomassa???). Samoin jos oppilaalla on vaikea lukihäiriö, niin hän voi hyötyä siitä, että opettaja käy hänelle kokeessa lukemassa ääneen tehtäväksiannot. Mikäli lukihäiriö on erityisen vaikea, niin oppilaalle voidaan järjestää myös suullinen koe. Niin ja oppitunneilla lukihäiriöinen oppilas voi käyttää vaikka lukikalvoja tai viivoittimia lukemisen apuna .

Ethän ole tosissasi, että koska kouluilla ei ole varaa järjestää lukihäiriöiselle erityisopetusta, niin että et itse ota sitä mitenkään huomioon oppilaan opiskeluissa ja koetilanteissa? Toisaalta mitäpä sitä huomioimaankaan, kun et koko lukihäiriöä edes huomaa...

bg-opettaja

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:41"]

Miten käytännössä voidaan puuttuua lukihäiriöön, adhd/aspergertapauksiin, käytöshäiriöön ja levottomuuteen 20 oppilaan ryhmässä? Olen usein ihan puhki näiden ryhmien jälkeen. Erkat ei ehdi kuin tiettyihin oppiaineisiin (kielet, matikka) ja äidinkieltä monet inhoavat sen vaikeuden takia= joutuu tekemään myös ajattelutyötä eikä mekaanisesti tehtäviä. Onko vinkkejä, mitä tehdä!? T. Äikän ope, ei ap

[/quote]

Ei tässä nettikeskustelussa voi lähteä nyt kaikkia ongelmia ratkomaan, mutta oikeasti niitä keinoja on kyllä, jos haluaa vaan etsiä.

Lukihäiriöiselle voi olla hyväksi vaikka se, että hänelle ei anneta jotain klassikkoa luettavaksi kotiin vaan hän saa kuunnella äänikirjan. Lukihäiriöinen tarvitsee kokeeseen lisäaikaa vastaamiseen jne...

Asperger hyötyy siitä, että hänen istumapaikkansa pysyy aina samana ja opettaja tunnin alussa kertoo, että mitä tunnilla ollaan tekemässä eli tietty rutiini ja ennakoitavuus on tärkeitä. Nämä auttaa toki koko porukkaakin, jossa on paljon erilaisia ihmisiä.

ADHD oppilas voi hyötyä vaikka siitä, että hän pääsee toimimaan. Jos vaikka äidinkielessä tehdään näytelmää, niin hän voi olla just se paras ohjaaja tai vaikka videokuvaaja. Jos tunnilla taas pitää istua paikallaan, niin adhd-oppilaalle voi antaa vaikka käsiin pienen palan sinitarraa pyöriteltäväksi tai tuolille voi laittaa sellaisen aktiivityynyn, jonka kautta hän saa vähän liikkua tunnilla.

Käytöshäiriöiden takana on valitettavan usein ongelmat kotona. Usein käytännössä käytöshäiriöihin auttaa se, että kuuntelee ja välittää oppilasta. Tietty se ei vie edellisen yön univelkaa, mutta aito ihmisen kohtaaminen on tärkeämpää kuin jatkuva nalkutus. Käytöshäriöiden takana voi toki olla myös jotain edellämainittuja, kun pitää vaikka peitellä sitä lukihäiriöä ja hävettää, kun ei saa mitään selvää mitä pitäisi tehdä.

bg-opettaja

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:35"]

Ja sanan eteen ei ikinä pilkkua -6. Luokan äikän kirja

[/quote]

Valitettavasti alakoulussa opetetaan näitä mutkat suoraksi -sääntöjä. Ja-sanan eteen tulee pilkku, jos se yhdistää kahta päälausetta, joilla ei ole yhteistä lauseenjäsentä.

[/quote]

Valitettavasti minä en osaa laittaa pilkkua oikeaan paikkaan.  Ei voi  sanoa etteikö se harmittaisi. Nyt en varmuuden vuoksi  yritä pillua mihinkään kun niin kipsaa.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 18:18"][quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:28"]

Tässä yksi bg-opettaja, joka arvostaa kyllä äidinkielen opettajan työtä. Oppilaat ovat mitä luultavammin bg-tunneilla paremmin kuin äidinkielen tunneilla, ainakin mitä olen samanaikaisopetuksessa käynyt tet-tunneilla katsomassa. Yksi asia kuitenkin minuakin hämmentää. Miksi se olen minä toistuvasti, joka huomaan ne oppilaiden lukihäiriöt ja vien viestiä eteenpäin erityisopettajalle. Miten ihmeessä äidinkielenopettajat eivät huomaa oppilaiden lukihäiriöitä? Tämä sama on toistunut useissa kouluissa, joissa olen opettanut, joten ei ole kyseessä yksi tai edes kaksi äidinkielen lehtoria, jonka haavista kaikki lukihäiriöiset menevät. Bg on reaaliaineena aika haastava, jos kukaan ei huomaa lukihäiriöä.

[/quote]

Äikänopelta on karissut se harhaluulo, että oppilas, jolla on lukihäiriö, viedään "jonnekin" ja hän palaa "ehjänä" takaisin. Tadaa, lukihäiriö on korjattu! Ei valitettavasti mene ollenkaan näin. Lopulta kyse on siitä, että oppilas tarvitsee sinnikkyyttä tietyissä asioissa pysyvästi enemmän kuin ei-lukihäiriöinen kaverinsa, joitakin apuneuvoja voi käyttää, mutta eivät ne ole taikakeinoja. Erityisopetuksesta voi olla hyötyä, mutta ainakin meidän koulussa se on varattu matemaattisiin aineisiin. Joten ihan yhtä yksin se äikänope lukihäiriöisen oppilaan kanssa on kuin reaaliaineiden opettaja!

Usein lukihäiriö lisäksi näkyy enemmän oppilaalle vaikeiden tekstien ja käsitteellisten tekstien parissa kuin vaikkapa kaunokirjallisuutta lukiessa, joten kunkin opettajan pitäisi eriyttää ja tukea oman aineensa teksteissä oppilasta. Yläkoulun äikänopettajalla ei koulutukseen kuulu sen enempää erityispedan opintoja kuin muillekaan yläkoulun aineenopettajille, ei meillä myöskään ole mitään puheopetuspätevyyttä, mitä joskus muiden aineiden opettajat taitavat luulla olevan.

[/quote]

No eipä niitä oppilaita bg-tunneiltakaan viedä mihinkään korjaamoon, mutta kyllähän tuo on sellainen ominaisuus, joka pitää oppilaan, oppilaan vanhempien ja opettajien tietää! Lukihäiriöiselle on olemassa paljon erilaisia vaihtoehtoja kokeessa, kuten vaikka pidennetty koeaika (lukihäiriöinen osaa kyllä usein lukea, mutta lukemiseen ja kirjoittamiseen menee enemmän aikaa - en kai ole tätä äidinkielenopettajalle kertomassa???). Samoin jos oppilaalla on vaikea lukihäiriö, niin hän voi hyötyä siitä, että opettaja käy hänelle kokeessa lukemassa ääneen tehtäväksiannot. Mikäli lukihäiriö on erityisen vaikea, niin oppilaalle voidaan järjestää myös suullinen koe. Niin ja oppitunneilla lukihäiriöinen oppilas voi käyttää vaikka lukikalvoja tai viivoittimia lukemisen apuna .

Ethän ole tosissasi, että koska kouluilla ei ole varaa järjestää lukihäiriöiselle erityisopetusta, niin että et itse ota sitä mitenkään huomioon oppilaan opiskeluissa ja koetilanteissa? Toisaalta mitäpä sitä huomioimaankaan, kun et koko lukihäiriöä edes huomaa...

bg-opettaja
[/quote]
Miten niin en huomaa? Tai huomioi? Aika loukkaavasti väitetty! Selvästi kirjoitin, että kukin ope tukee oman aineensa teksteissä, ja että tietyt apukeinot voivat auttaa, mutta eivät "paranna". (Ja kyllä, ne apukeinot ovat juuri mainitsemiasi, lisäksi itselläni käytössä myös erilaiset toiminnalliset menetelmät. Niistä hyötyvät myös lukihäiriöttömät.)

Lisäksi vaikeat lukihäiriöt, jotka vaativat aivan psykologin suosittelemia erityisiä järjestelyjä (suulliset kokeet yms.) on kirjattu jo alakoulun papereihin, joita kukin aineenope tutkii itse, tai joskus erityisope niitä aineenopeille referoi. Ei äikänopen tähän pidä sekaantua, paitsi ehkä luokanvalvojana. Eikä opehuoneen muutenkaan pitäisi olla mikään kilpa-areena, jossa eniten diagnooseja bongannut saa glooriaa. Siitä ehkä voisi palkitakin, jos joku saa kollegalleen hyvin neuvottua, miten jonkun tietyn oppilaan pulmia on saatu ratkaistua ja muutkin voivat osata oppilasta paremmin jelpata, oli oppilaalla sitten diagnoosia tai ei.

Tajusin vasta AMK:n käytyäni että mikä helvetti on possessiivisuffiksi. Asia tuli minulle mieleen suihkussa ja sehän on päivänselvä: possessiivi = possession = jotain omistamiseen liittyvää ja suffiksi = prefiksin (suffix, prefix) vastakohto eli sanan perään lisättävä osa.

Eli siis järjellä ajateltuna sanan perään kun lisätään possessiivisuffiksi, niin sana muuttuu omistusmuotoiseksi(?), eli varmaan se tarkoittaa sitten jotain kallen, minun, naapurin.

Olenko oikeassa?

Teitä on paljon työttöminä työnhakijoina. Miksi teitä koulutetaan liikaa?

Yläkoulussa kaikilla opeilla oli lempinimi? mikä sinun lempinimesi on? Meillä opettajien lempinimet olivat yläasteella mm Risto Runkkari, Afromummo, Haimanaama, Skeletor, Alkoholisti-Eero yms :D

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 18:18"][quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:40"] [quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:28"] Tässä yksi bg-opettaja, joka arvostaa kyllä äidinkielen opettajan työtä. Oppilaat ovat mitä luultavammin bg-tunneilla paremmin kuin äidinkielen tunneilla, ainakin mitä olen samanaikaisopetuksessa käynyt tet-tunneilla katsomassa. Yksi asia kuitenkin minuakin hämmentää. Miksi se olen minä toistuvasti, joka huomaan ne oppilaiden lukihäiriöt ja vien viestiä eteenpäin erityisopettajalle. Miten ihmeessä äidinkielenopettajat eivät huomaa oppilaiden lukihäiriöitä? Tämä sama on toistunut useissa kouluissa, joissa olen opettanut, joten ei ole kyseessä yksi tai edes kaksi äidinkielen lehtoria, jonka haavista kaikki lukihäiriöiset menevät. Bg on reaaliaineena aika haastava, jos kukaan ei huomaa lukihäiriöä. [/quote] Äikänopelta on karissut se harhaluulo, että oppilas, jolla on lukihäiriö, viedään "jonnekin" ja hän palaa "ehjänä" takaisin. Tadaa, lukihäiriö on korjattu! Ei valitettavasti mene ollenkaan näin. Lopulta kyse on siitä, että oppilas tarvitsee sinnikkyyttä tietyissä asioissa pysyvästi enemmän kuin ei-lukihäiriöinen kaverinsa, joitakin apuneuvoja voi käyttää, mutta eivät ne ole taikakeinoja. Erityisopetuksesta voi olla hyötyä, mutta ainakin meidän koulussa se on varattu matemaattisiin aineisiin. Joten ihan yhtä yksin se äikänope lukihäiriöisen oppilaan kanssa on kuin reaaliaineiden opettaja! Usein lukihäiriö lisäksi näkyy enemmän oppilaalle vaikeiden tekstien ja käsitteellisten tekstien parissa kuin vaikkapa kaunokirjallisuutta lukiessa, joten kunkin opettajan pitäisi eriyttää ja tukea oman aineensa teksteissä oppilasta. Yläkoulun äikänopettajalla ei koulutukseen kuulu sen enempää erityispedan opintoja kuin muillekaan yläkoulun aineenopettajille, ei meillä myöskään ole mitään puheopetuspätevyyttä, mitä joskus muiden aineiden opettajat taitavat luulla olevan. [/quote] No eipä niitä oppilaita bg-tunneiltakaan viedä mihinkään korjaamoon, mutta kyllähän tuo on sellainen ominaisuus, joka pitää oppilaan, oppilaan vanhempien ja opettajien tietää! Lukihäiriöiselle on olemassa paljon erilaisia vaihtoehtoja kokeessa, kuten vaikka pidennetty koeaika (lukihäiriöinen osaa kyllä usein lukea, mutta lukemiseen ja kirjoittamiseen menee enemmän aikaa - en kai ole tätä äidinkielenopettajalle kertomassa???). Samoin jos oppilaalla on vaikea lukihäiriö, niin hän voi hyötyä siitä, että opettaja käy hänelle kokeessa lukemassa ääneen tehtäväksiannot. Mikäli lukihäiriö on erityisen vaikea, niin oppilaalle voidaan järjestää myös suullinen koe. Niin ja oppitunneilla lukihäiriöinen oppilas voi käyttää vaikka lukikalvoja tai viivoittimia lukemisen apuna .   Ethän ole tosissasi, että koska kouluilla ei ole varaa järjestää lukihäiriöiselle erityisopetusta, niin että et itse ota sitä mitenkään huomioon oppilaan opiskeluissa ja koetilanteissa? Toisaalta mitäpä sitä huomioimaankaan, kun et koko lukihäiriöä edes huomaa... bg-opettaja [/quote] Miten niin en huomaa? Tai huomioi? Aika loukkaavasti väitetty! Selvästi kirjoitin, että kukin ope tukee oman aineensa teksteissä, ja että tietyt apukeinot voivat auttaa, mutta eivät "paranna". (Ja kyllä, ne apukeinot ovat juuri mainitsemiasi, lisäksi itselläni käytössä myös erilaiset toiminnalliset menetelmät. Niistä hyötyvät myös lukihäiriöttömät.) Lisäksi vaikeat lukihäiriöt, jotka vaativat aivan psykologin suosittelemia erityisiä järjestelyjä (suulliset kokeet yms.) on kirjattu jo alakoulun papereihin, joita kukin aineenope tutkii itse, tai joskus erityisope niitä aineenopeille referoi. Ei äikänopen tähän pidä sekaantua, paitsi ehkä luokanvalvojana. Eikä opehuoneen muutenkaan pitäisi olla mikään kilpa-areena, jossa eniten diagnooseja bongannut saa glooriaa. Siitä ehkä voisi palkitakin, jos joku saa kollegalleen hyvin neuvottua, miten jonkun tietyn oppilaan pulmia on saatu ratkaistua ja muutkin voivat osata oppilasta paremmin jelpata, oli oppilaalla sitten diagnoosia tai ei.

[/quote]

Viittasin sillä huomaamisella aikaisempaan kokemukseeni, jossa itse yläkoulun bg-opettajana olen löytänyt joka vuosi lukuisia lukihäiriöitä, joita ei ole siis löytänyt koulun äidinkielenopettajat tai kukaan alakoulun opettajistakaan (vaikka olenkin vain bg-ope, niin osaan kyllä lukea oppilaiden hojksit ja pedagogiset selvitykset, tosin mitään ikivanhoja alakoulun papereita ei enää näy eikä saakaan näkyä). En kilpaile missään nimessä sillä mitä löydän, päinvastoin onhan se jopa noloa, että bg-opettaja sen huomaa. Onhan se oppilaan etu, että esimerkiksi ysillä pyrittäessä jatkoon on lukihäiriö tiedossa ja saa esimerkiksi toisen asteen pääsykokeisiin sitten lisäaikaa.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:03"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:48"]

Minä olen historian ja yhteiskuntaopin opettaja - ja myös äidinkielen opettaja. Kyllä äidinkielen opettajat tekevät paljon työtä mutta toisaalta tuntimäärään nähden ei kuitenkaan niin paljon, että esim. omien opettamieni aineiden suuri ero tasoittuisi. Historian ja yhteiskuntaopin opettajan opetusvelvollisuus on 23 ja äidinkielen opettajan opetusvelvollisuus on 18. Kummassakin oppiaineessa tuotetaan tekstiä, jota korjataan ja kokeita, joita korjataan. Essee-vastauksen opettaminen ja harjoittelu kuuluu historiassa ja yhteiskuntaopoissa keskeisiin harjoittelukohteisiin, teemme myös erilaisia projektitöitä, ryhmätöitä, esitelmiä ja tutkielmia. Yhteiskuntapin oppiaines muuttuu koko ajan, pitää jatkuvasti päivittää tietojaan ja opettaa oppilaille erilaisten medioiden käyttöä, lähdekritiikkiä ja sanastoa. Myös minä huomaan lukihäiriöt muita äidinkielen opettajia nopeammmin ja yleensä juuri historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.

Sen myönnän kyllä, että äidinkielen opettajien tekstien korjaaminen saattaa olla joissakin tapauksissa haastavampaa, kun tekstit ovat pidempiä ja rakennetta pitää tarkkailla asiasisällön lisäksi. Kirjoitusvirheet nyt jokainen opettaja osaa korjata tekstiä lukiessaan eli se ei pidennä korjausprosessia yhtään.

Lisäksi äidinkielen opettajan pitää päivittää materiaalia jatkuvasti - mielestäni enemmän kuin muiden aineiden opettajat, vaikka kaikki sitä tietysti tekevät (toivottavasti).

Silti tuo viisi tuntia vähemmän opetusta ja sama palkka on aivan älytön ja epäreilu. Aiemmin äidinkielten opettajien velvollisuutena oli järjestää koulunäytelmiä koulun juhliin mutta nykyään sekin on jaettu tasan ihan kaikkien opettajien kesken. Ei ole enää mitään syytä pitää tuntimäärää tuollaisena.

[/quote]

61, lukeeko opsissa, että historiassa yläkoulussa pitää teettää esseitä ja jopa tutkielmia! Meidän koulun hissanopet nimittäin teettää kokeet lähinnä monivalintoina ja sitten lisäksi tekevät näytelmiä yms. projekteja, eli ei liian teoreettisesti vaan enemmän toiminnallisesti lähestyvät aiheita. Ei ensimmäisiäkään kirjallisia tekstejä taida siellä syntyä, paitsi tietysti jotain vihkotyötä, mitä ei opettajalle anneta arvioitavaksi sen kummemmin. Ettet vain näännytä itseäsi turhaan kunnianhimoissasi, ja sehän ei ainakaan ole sen toisen aineen opettajan syy!

[/quote]

Jäin nyt sanattomaksi tästä neuvostasi. Vastaavasti voisin minäkin neuvoa, ettei ole mikään pakko laittaa niitä oppilaita lukemaan kirjoja vaan katsokaa samasta aiheesta elokuva ja lue ääneen jonkun tekemä arvostelu siitä ja lopun aikaa voitte sitten draamailla, niin ei ole sinullakaan vaikeaa etkä tarvitse viiden tunnin helpotusta lukujärjestykseesi.

Monivalintakokeet ja näytelmät, jotta opettaja pääsee helpolla? Olen kuullut vastavia ohjeita ennekin enkä arvosta tällaista opettajaa laisinkaan. Tavoitteenani kun ei ole itse päästä helpolla vaan saada oppilaille parhaat mahdolliset valmiudet jatko-opintoihin ja elämään. Pidän työstäni, arvostan opettamiani aineita mutta pidän palkkausta epäoikeudenmukaisena. Vaikka istuisin kaikki oppitunnit paikoillani ja antaisin oppilaiden lukea oppikirjaa, niin silti oppiaineden eriarvoisuus on mielestäni väärin. On lähtökohtaisesti väärin, että jonkun oppiaineen opettajan pitäisi lusmuilla, koska opettaja ei voi saada sitä palkkaa, minkä työmäärän perusteella ansaitsisi.

[/quote]

Et ymmärtänyt. Minä en voi äikänopena jättää oppilaita elokuvien varaan, jos pitää opettaa kirjallisuutta. Laiminlöisin silloin opsia. Mutta historianopettajan työstä jäin juuri tuota miettimään, että pitääkö/kuuluuko seiskoille ja kaseille jo opettaa tekstilaji tutkielma, onko siitä heille sellaista hyötyä, mitä tavoittelet? Onko työtapasi sellainen, että kuormitut liikaa? En muuten todellakaan usko, että kollegani teettävät toiminnallisia projekteja päästäkseen itse helpolla, vaan saadakseen oppilaat oppimaan. Plussaahan se sitten on, jos tuloksena ei ole valtava kasa korjattavaa tekstiä, jos siihen on uupumassa/se aiheuttaa, ettei pysy kohtuullisissa työtunneissa.

Ja mitä tulee jatkoon... Yläkoulusta pitää saada valmiudet hyvin monenlaiseen jatkoon, esimerkiksi yhteiskuntaopin puolelta monet asiat ovat käytännön elämän kannalta tuikitärkeitä ja myöskin ihan äärettömän vaikeita! En kadehti tältä osin tehtävääsi vääntää rautalangasta asioita. Kuitenkaan en saanut siihen vielä vastausta, että todellako hissan opissa määrätään, että teidän on seiskojen kanssa tehtävä hissantunnilla tutkielmia?

Siinä mielessä tarkoitin, että on noloa, että jos bg-opettaja havaitsee kasiluokkalaiselta lukihäiriön, kun hän lukee oppilaan ensimmäistä koetta, niin kyllähän siinä on mennyt vuosia hukkaan tosi monta, joina oltaisiin voitu opetella eri tavalla ja antaa mahdollisuudet kokeen lisäaikaan jne.

Yleensä biologiassa oppilaat pärjäävät kyllä yllättävän hyvinkin lukihäiriön kanssa, vaikka siellä onkin sitä asiasisältöä, niin siellä on kuitenkin konkreettista opiskeltavaa ja paljon kuvia. Maantieto ja hahmotusvaikeus on selkeästi vaikeampi yhdistelmä.

bg-opettaja

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 15:30"]

Tunneillani luettaan myös mielipidetekstejä, kolumneja, artikkeleita, uutisia jne.

Romaaneja luetaan sen takia, että oppiaineen nimikin on äidinkieli ja KIRJALLISUUS. Olen siis myös kirjallisuudenope.

[/quote]

Mutta kai taustalla on se ajatus, että kaunokirjallisuus on tärkeää ja siksi kirjallisuus on mainittu oppiaineen nimessäkin. Onhan sanottu, että kaunokirjallisuus kehittää esimerkiksi empatiakykyä, edistää mielikuvitusta jne.