Miesystävä ei hyväksy poikaani, neuvoja?
Ongelma tiivistettynä: Olen asunut avomieheni ja kahden lapseni (poika 15v, tyttö 12v) samassa taloudessa noin kolmen vuoden ajan. Mies ei siis ole lasten isä mutta yhdessä asuminen on sujunut ongelmitta.
Poikani kertoi viime vuonna olevansa kiinnostunut enemmän (tai pelkästään) pojista. Minä suhtauduin tähän melko neutraalisti enkä tehnyt asiasta sen kummempaa numeroa. Äskettäin kuitenkin selvisi että miehelle tämä on jonkinlainen ongelma tai vähintään ahdistuksen aihe. Tämä ilmenee lähinnä niin ettei mies viihdy pojan läsnäollessa ja käyttäytyy ahdistuneesti. Hän siis myönsi minulle kahdenkesken että asia häiritsee häntä.
Mies ei ole muutoin mitenkään ahdasmielinen tai konservatiivinen, enkä ole itsekään. Joku varmasti ehdottaa eroa tms mutta haluaisin ensin kokeilla jos tähän olisi jokin ratkaisu. Kyseeseen ei tule myöskään se että poika näin nuorena muuttaisi pois kotoa enkä halua antaa sellaista signaalia, että hänen pitäisi niin tehdä.
Kellään neuvoja/kokemuksia? En tiedä mitä tekisin tai voinko tehdä mitään asialle.
Kommentit (82)
Komppaan kakkosta. Mies vaihtoon!!
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 10:23"]
Tuo miehesi kuuluu suljetulle osastolle hullujenhuoneelle. Hänen oma ahdistuksensa tässä on se kysymys, eikä ole pojan vika. Oksettava mies kerta kaikkiaan. Toivottavasti saa kunnolla turpaansa nakkikioskin jonossa ja herää todellisuuteen.
[/quote]
Tuollaisten kommenttien perusteella se suljettu olisi sinulle paljon parempi kuin ap:n miehelle. En voi sietää tuollaista väkivallalla uhkailua.
Voitte seurustella asumatta yhdessä. Minullakin on teinipoika ja uusi miesystävä josta pidän kovastikin. Jos kuitenkin ei tulisi pojan kanssa toimeen, niin en voisi pakottaa lasta asumaan ihmisen kanssa jonka kanssa on paha olla. Voisimme tapailla muuten, asumatta yhdessä.
Ongelma on miehen pään sisällä. Hänen pitäisi päästä terapiaan. Ei siihen eroa tarvita.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 10:23"]
Tuo miehesi kuuluu suljetulle osastolle hullujenhuoneelle. Hänen oma ahdistuksensa tässä on se kysymys, eikä ole pojan vika. Oksettava mies kerta kaikkiaan. Toivottavasti saa kunnolla turpaansa nakkikioskin jonossa ja herää todellisuuteen.
[/quote]
Aika raju reaktio :) Mä olen kans homo mutta en nyt vihaajiani suljetulle osastolle lähettäisi.. välttelen vaan muuten (Lähdin kotoa juuri 15v. siitä syystä)
Ei kai ap ensimmäisenä ajattele, että se on poika joka muuttaa pois. Ennemmin aikuinen mies, joka on ihan hyvin kolme vuotta sittenkin pystynyt asumaan omillaan. Tottakai lasten pitää asua vanhempansa kanssa kunnes ovat täysi-ikäisiä. (6)
Ei taida olla mies ihan varma omasta seksualisuudestaan, kun noin reagoi. Pelkää raukka, että poikasi yrittää vietellä hänet. Miesparka kuvittelee ilmeisesti myös, että homoseksuaalit viettävät jatkuvaa seksihurjastelua.
Ehdottaisin miehelle, että hakee jostain keskusteluapua ja selvittelee ongelmansa. Jos ei suostu, harkitsisin oikeasti eroa, koska tuollainen suvaitsemattomuus nostaa mun karvat pystyyn ja ajaa mut helposti raivon partaalle. Lisäksi oman lapsen luulisi olevan sulle tärkeämpi ja sun tehtävä on puolustaa häntä.
Toki sama tilanne voisi olla silloinkin, jos mies olisi pojan biologinen isä. Silloinkin näkisin, että jos mies ei ymmärrä itse, että ongelma on yksin hänessä, en ehkä voisi jatkaa yhteistä elämää.
Tue poikaa kaikin tavoin ja jos mies näyttää asenteensa pojalle, tee täysin selväksi, että sinä et hyväksy tuollaista suvaitsemattomuutta ja että tuet täysin poikaa. Tuossa iässä muiden hyväksyntä on vielä tärkeämpää kuin myöhemmin ja tuon ikäiselle nämä asiat ovat todella herkkiä.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 10:21"]Mies vaihtoon, jos asenne ei muutu. Kyse on SINUN pojastasi, joita sinulla on ainoastaan yksi. Luulisi valinnan olevan helppo.
[/quote]
Alapeukutin vahingossa. Sekoilen kosketusnäytön kanssa. Mutta joo, olen samaa mieltä. Poika on tuossa tilanteessa etusijalla. Mies saattaa tehdä vielä vahinkoa pojan itsetunnolle.
Mies on aikuinen ihminen joten hoidattakoon ahdistuksensa pois.
Poika on sellainen kun on ja ei miehen suvaitsemattomuus sitä muuta.
Jos asutte perheenä yhdessä niin pojalla on oikeus tulla omassa kodissaan hyväksytyksi riippumatta siitä tykkääkö tytöistä tai pojista.
Jos mies ei kykene normaaliin elämään pojan kanssa niin mies on hyvä ja muuttaa muualla ahdistuksensa kanssa...toki voitte jatkaa tapailua mutta älä sekoita miestä pojan elämään.
Mies on siis aikuinen ja pärjää ilman sinua 24/7 mutta poika on lapsi ja tarvitsee äitiä ja hyväksyntää omana itsenään.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 10:23"]
Tuo miehesi kuuluu suljetulle osastolle hullujenhuoneelle. Hänen oma ahdistuksensa tässä on se kysymys, eikä ole pojan vika. Oksettava mies kerta kaikkiaan. Toivottavasti saa kunnolla turpaansa nakkikioskin jonossa ja herää todellisuuteen.
[/quote]
Aikamoista tekstiä! Minulla ei ole homja vastaan mitään, enkä käyttäytyisi tuon miehen kanssa samalla tavalla, mutta kyllä jokainen saa olla sitä mieltä mitä on. Ei ole hullu, jos ei vierastaa homoja. Minunkin isäni niitä suorastaan pelkää, mutta asioilla on tapana muuttua hitaasti.
12 lisää:
Älä missään nimessä ala salailla asiaa sen pelossa, että joku ei asiaa hyväksy tai mies ehkä niin haluaa. Sillä osoittaisit vain pojalle, että tässä on jotain vikaa ja asiasta ei voi avoimesti puhua. en tarkoita, että pitää asia samantien koko maailmalle kuuluttaa, mutta ei pidä vaikkapa sukulaisilta salatakaan, jos asia jollain tavalla tulee esille.
Itse en edes miettisi asiaa. Lapsi menee miehen edelle.
Olen kerran tehnyt toisin, hetkellisesti ( tosin pidin kyllä lapseni puolia, mutten heti sanonut, etteä jollei tyyli muutu, niin mies vaihtoon) ja vieläkin ,kun lapseni on aikuinen niin tunnen oksetusta itseäni kohtaan, etten HETI tehnyt miehelle asiaa selväksi.
Toista kertaa en ikinä erehtyisi laittamaan lasta sijalle kaksi.
Kysyisin näin ohisyöttönä, että entä jos olisikin kyse pojan oikeasta isästä.. Olisiko ratkaisu asiaan silloin se, että ap:n pitäisi ottaa ero.. Tuskin.. Melko kepeästi suhtaudutaan parisuhteisiin uusperhekuviossa.
Miehelle voisi tehdä hyvää keskustella asista jonkun ulkopuolisen kanssa. Setasta löytyyv varmasti vertaistukea.
Juttele miehen kanssa. Hyvä että hän osaa puhua tunteistaan ja kertoa että ahdistaa. Vastaa hänelle että autat häntä käsittelemään ahdistustaan, mutta kehota että välttäsi visusti näyttämästä niitä tunteitaan pojalle. Luultavasti häntä itseäänkin harmittaa että on vaivaantunut asiasta. Veikkaan että tottuu ajan kanssa. En olisi heti niestäkään työntämässä pois vaan päin vastoin. Ei tee pojallekkaan hyvää että aiheutat hänelle hylkäämis tilanteen työntämällä miehen pois hänen luotaan. T. Isäpuole kullannuppu
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 10:35"]
Tuollaiset miehet eivät ansaitse ihmisarvoa. Mies alistaa ja nöyryyttää poikaasi törkeällä tavalla. Menkööt ISIS-joukkoihin taistelemaan ja räjäyttämään itsensä homobaariin. Terroristin alku tuollainen suvaitsematon, eikä kuulu Suomeen tai läntisiin sivistysmaihin. Syyria on oikea osoite.
[/quote]
Lääkkeet? :)
Kiitos hyvistä neuvoista! Tarkennan vielä kun joku tuolla mainitsi eli siis todellakaan en ole poikaa lähettämässä pois kotoa. Jos joku lähtee niin kyllä se on mies. Tietysti toivon ettei kenenkään tarvitsisi muuttaa pois vaan tähän saisi jonkun ratkaisun.
Miehen asenne ei ollut minulla alunperin tiedossa kun ei ollut sen kummemmin puhetta seksuaalivähemmistöistä suhteen alussakaan. Eniten minua häiritsee miehen ns. vihainen asenne poikaa kohtaan. Voisin tietysti ehdottaa tuota terapiaa tai vastaavaa hänelle. Sen itsekin ymmärrän että miehestä lähtöisin tämä ongelma on ja että hänen pitäisi asennettaan muuttaa. Jotenkin vain henkisesti niin uuvuttava tilanne. T: AP
Mä olen kyllä ihan tottunut siihen että ihmisiä mun ympärillä ahdistaa. Muakin ahdistaa moni muu asia. Mennäänkö kaikki hoitoon?
Mies vaihtoon, jos asenne ei muutu. Kyse on SINUN pojastasi, joita sinulla on ainoastaan yksi. Luulisi valinnan olevan helppo.