Mikä elokuva on syöpynyt mieleesi ikuisiksi ajoiksi?

Pier Paolo Pasolinin Matteuspassio

Vierailija kirjoitti:

Pier Paolo Pasolinin Matteuspassio

Korjaus: siis Matteuksen evankeliumi on elokuvan nimi

Slummien miljonääri

Peili (1975) (ohjaus: Andrei Tarkovsky)

Gunda

A dogs purpose

Lion

Papillon ja Manaaja.

Saviour oliskohan Vihan maa suomeksi.

Todella ajankohtainen filmi, jossa kamala kohtaus, kun sotilas joutuu valitsemaan oman sekä pienen vauvan hengen  sekä kyläläisjoukon hengen välillä. Päätyy katsomaan, kuinka julma sotilasporukan johtaja tappaa ihmisiä puunuijalla rantaveteen. Ehkä pahimpia kokemuksia ikinä, koska katsoin sen erityisen herkistyneessä tilassa lasteni ollessa ihan vauvaikäisiä.

Pekka ja Pätkä nee ke reinä

Suljettu Saari. Kohtaus jossa mies uneksii pitelevänsä tulipalossa  kuollutta vaimoaan sylissään  ja tämä kuiskaa "olen vain luita arkussa. Anna minun mennä"  samalla kun alkaa sataa tuhkaa, on uskomattoman kaunis ja uskomattoman surullinen.

Space Balls

Huuliharppukostaja

Taksikuski

Eyes Wide Shut

V niinkuin verikosto

Näitä leffoja katsellessa sitä vain imeytyi seuraamaan tarinaa ja kaikissa on semmoisia kivoja psykologisia twistejä.

Hyvän mielen elokuvia mainitakseni:

Gilbert Grape

Spinal Tap

Frozen

Tommy Wiseaun The Room on jäänyt lähtemättömästi mieleen. En ole koskaan nähnyt niin huonoa elokuvaa. Katsomista ei vaan voi lopettaa, sillä tuntuu uskomattomalta, miten kukaan voi käsikirjoittaa sellaista soppaa tosissaan. Olen nähnyt elokuvan varmaan kymmeniä kertoja, sillä on mielenkiintoista yrittää analysoida juonta ja täyttää aukkoja. The Roomin jälkeen olen nähnyt paljon samantyylisiä huonoja ja viihdyttäviä elokuvia. Neil Breen on ohjaajana samaa kastia mutta vieläkin huonompi.

Pocahontas (se Disneyn piirretty versio)

Mafiaveljet

Straight Time

Kummisetien 1 ja 2

Syvä joki

Uhrilampaat

Taksikuski

Kauriinmetsästäjä

Muukalaisia junassa

Psyko

Kadonneen aarteen metsästäjät

mimmiemäntä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuva, jossa nainen viskotaan kaivoon. En ole varma elokuvasta, mutta Tarantinon leffa se taisi olla.

Myös Tarantinon Django Unchained:ssa erään silmien puhkaisut peukaloilla on jäänyt hyvin vahvasti mieleeni.

Once Upon a Time in Hollywood:ssa lopun kidutus meininki on myös jäänyt kummittelemaan mieleeni.

Tarantino on oikeasti paska. Teini-ikäisten poikien mielestä "kovia" elokuvia. Jackie Brown on ainoa oikeasti hyvä leffa häneltä.

Pulp Fiction on myös poikkeuksellinen Tarantinoksi. Siinä väkivalta on länkkärimäistä, pam - kohde(joka yleensä saa, mitä ansaitsee) kaatuu maahan kuin salaman lyömänä.

Kuvaus jäljittelee paljolti Leonea.

Tarinassa on kaiken aikaa huumoria, paikoin suorastaan hillitöntä.

Kuvassa on myös suora laina "Hyvistä, pahoista ja rumista", aamiaiskohtaus.

Muuten olen taipuvainen samalle kannalle kanssasi Tarantinosta.

Coenini veljesten leffat on tietysti aivan oma lukunsa.

Menetetty maa

Fargo

True grit

Hiidenvirta (sorry tämä nyt on norjalainen 4-jaksoinen kauhusarja, esitettiin telkussa joskus 80-luvulla),vieläkin karmii kun muistan kuinka katsoin sitä yksin illalla himassa kun vanhemmat oli mökillä. Maailmani muuttui tuona iltana

-Vihollinen vuoteessani (tajusin viimeistään tuolloin kuinka tärkeää hankkia kunnon koulutus, oma asunto eli turvattu talous, kaikki muut asiat lutviutuvat sitten omalla painollaan)

-no Top gun tietty- katoin sen ensirakkauteni kanssa ja vuoden päivät oli pää pilvissä kunnes tipahdin korkealta ja kovaa, mutta mitään en ole oppinut- näin keski-ikäisenä perheenäiskänä lähtee sydän edelleen laukalle kun tuon leffan katson kohde on vain muuttunut- nainen on aina nainen....

Talvisota -elokuva.  Katselin sitä telkkarista omaiseni kanssa, joka oli ollut mukana taistelussa Taipaleella. Sanoi, että juuri tuollaista se oli.

Dancer in the Dark